Miten uusioperhekuviosta selviää täysjärkisenä?

Siitä selviää pysymällä eri osoitteissa. Älä ota vastuuta vieraista lapsista.

Minulle uusioperhe olisi täysi mahdottomuus. Ehkä sen jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Sittenkin tulisi hankaluuksia. Jonkinlainen soluasuminen voisi onnistua, mutta huonosti sekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien niiden vuosien aikana, jotka seurustelitte ja opettelitte tuntemaan toisianne, ei käynyt ilmi nuo asiat? Eiku... yhteen piti muuttaa muutaman kuukauden tuntemisella?

Ei se ihan noin mennyt. Ollaan tunnettu ylipäätään toisemme jo viisitoista vuotta, ei toki romanttisessa mielessä. Seurusteluaikana vuoroin kyläillessä tilanne oli aivan toisenlainen.

Seurusteluaikana kyläillessä? Ettekö viettäneet seurusteluaikoina pitempiä aikoja yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Samassa läjässä ovat: minun lapset, sinun lapset, meidän lapset, exien lapset, tulevien exien lapset, naapurin lapset jne. kuka tässä sirkuksessa voi ylipäätään pysyä täysjärkisenä?

Voittajana selviää...vapaasti asuva, elävä ja hengittävä vela. 🤗

Muistakaa tämä lapset ja nuoret, te voitte tehdä elämällänne aivan mitä teitä huvittaa. 🤩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien niiden vuosien aikana, jotka seurustelitte ja opettelitte tuntemaan toisianne, ei käynyt ilmi nuo asiat? Eiku... yhteen piti muuttaa muutaman kuukauden tuntemisella?

Ei se ihan noin mennyt. Ollaan tunnettu ylipäätään toisemme jo viisitoista vuotta, ei toki romanttisessa mielessä. Seurusteluaikana vuoroin kyläillessä tilanne oli aivan toisenlainen.

Seurusteluaikana kyläillessä? Ettekö viettäneet seurusteluaikoina pitempiä aikoja yhdessä?

Käytännössä oltiin aika paljon joko minun tai miehen luona, pääosin jatkuvasti saman katon alla yötkin. Kyläilyltä se tuntui siksi, että oli ”matkalaukkuelämää” sen kolme vuotta. Eli kyllä vietimme.

NM88 kirjoitti:

Ihan hyvin.

Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.

Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.

Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.

Lapsilta jäi ydinperheet elämättä, mutta pääasia että teillä on joka toinen viikko aikaa huoltaa parisuhdetta 😏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien niiden vuosien aikana, jotka seurustelitte ja opettelitte tuntemaan toisianne, ei käynyt ilmi nuo asiat? Eiku... yhteen piti muuttaa muutaman kuukauden tuntemisella?

Ei se ihan noin mennyt. Ollaan tunnettu ylipäätään toisemme jo viisitoista vuotta, ei toki romanttisessa mielessä. Seurusteluaikana vuoroin kyläillessä tilanne oli aivan toisenlainen.

Seurusteluaikana kyläillessä? Ettekö viettäneet seurusteluaikoina pitempiä aikoja yhdessä?

Käytännössä oltiin aika paljon joko minun tai miehen luona, pääosin jatkuvasti saman katon alla yötkin. Kyläilyltä se tuntui siksi, että oli ”matkalaukkuelämää” sen kolme vuotta. Eli kyllä vietimme.

Mutta silti tuli yllätyksenä ne toisen perheen siisteystavat, syömätavat ja lasten pilalle hemmottelu? Does not compute.

Vierailija kirjoitti:

NM88 kirjoitti:

Ihan hyvin.

Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.

Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.

Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.

Lapsilta jäi ydinperheet elämättä, mutta pääasia että teillä on joka toinen viikko aikaa huoltaa parisuhdetta 😏

Ydinperhe ei ole mikään itseisarvo tai itsestäänselvästi lapsille paras ratkaisu. Erolle on aina syynsä. Esim. jos vanhempien välit todella kireät, paljon riitelyä yms., ydinperhe voi olla lapselle turvaton ja traumatisoiva kokemus. Sen sijaan toisen vanhemman terveen ja hyvän uuden suhteen kautta lapsi saa vihdoin hyvän parisuhteen mallia ja se äiti-/isäpuoli voi olla hyvinkin tärkeä aikuinen lapselle.

Uskon, että nämä uusperheitä voimakkaasti kritisoivat ovat eronneita, joiden ex on löytänyt uuden, mutta itse ei. Tai toki joillakin on aidosti huonoja kokemuksia uusioperheestä, mutta yhtälailla ihmisillä on huonoja kokemuksia ydinperheistä (kaikilla eronneilla vähintään, myös monilla lapsilla, jotka myöhemmin ovat sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota, eikä pitää kulissia yllä).

Voisi puhua ihan yleisesti vain toimivista ja ei-toimivista perheistä, niiden haasteista ja ratkaisuista ilman asenteellisuutta.

Hyvin olen selvinnyt, ei tämä arki ole mitenkään eronnut ydinperheen arjesta. Lapsia on tietysti enemmän kuin ehkä olisin hankkinut muuten, mutta he ovat kaikki minun lapsiani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NM88 kirjoitti:

Ihan hyvin.

Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.

Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.

Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.

Lapsilta jäi ydinperheet elämättä, mutta pääasia että teillä on joka toinen viikko aikaa huoltaa parisuhdetta 😏

Ydinperhe ei ole mikään itseisarvo tai itsestäänselvästi lapsille paras ratkaisu. Erolle on aina syynsä. Esim. jos vanhempien välit todella kireät, paljon riitelyä yms., ydinperhe voi olla lapselle turvaton ja traumatisoiva kokemus. Sen sijaan toisen vanhemman terveen ja hyvän uuden suhteen kautta lapsi saa vihdoin hyvän parisuhteen mallia ja se äiti-/isäpuoli voi olla hyvinkin tärkeä aikuinen lapselle.

Uskon, että nämä uusperheitä voimakkaasti kritisoivat ovat eronneita, joiden ex on löytänyt uuden, mutta itse ei. Tai toki joillakin on aidosti huonoja kokemuksia uusioperheestä, mutta yhtälailla ihmisillä on huonoja kokemuksia ydinperheistä (kaikilla eronneilla vähintään, myös monilla lapsilla, jotka myöhemmin ovat sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota, eikä pitää kulissia yllä).

Voisi puhua ihan yleisesti vain toimivista ja ei-toimivista perheistä, niiden haasteista ja ratkaisuista ilman asenteellisuutta.

Sinähän et sitä lastesi ja vielä vähemmän toisten lasten puolesta päätä. Kovat on selittelyt, ettei vaan omatunto kolkuttelisi itsekkyytesi edessä, jonka myös itse ymmärrät mutta et tietenkään myönnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NM88 kirjoitti:

Ihan hyvin.

Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.

Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.

Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.

Lapsilta jäi ydinperheet elämättä, mutta pääasia että teillä on joka toinen viikko aikaa huoltaa parisuhdetta 😏

Ydinperhe ei ole mikään itseisarvo tai itsestäänselvästi lapsille paras ratkaisu. Erolle on aina syynsä. Esim. jos vanhempien välit todella kireät, paljon riitelyä yms., ydinperhe voi olla lapselle turvaton ja traumatisoiva kokemus. Sen sijaan toisen vanhemman terveen ja hyvän uuden suhteen kautta lapsi saa vihdoin hyvän parisuhteen mallia ja se äiti-/isäpuoli voi olla hyvinkin tärkeä aikuinen lapselle.

Uskon, että nämä uusperheitä voimakkaasti kritisoivat ovat eronneita, joiden ex on löytänyt uuden, mutta itse ei. Tai toki joillakin on aidosti huonoja kokemuksia uusioperheestä, mutta yhtälailla ihmisillä on huonoja kokemuksia ydinperheistä (kaikilla eronneilla vähintään, myös monilla lapsilla, jotka myöhemmin ovat sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota, eikä pitää kulissia yllä).

Voisi puhua ihan yleisesti vain toimivista ja ei-toimivista perheistä, niiden haasteista ja ratkaisuista ilman asenteellisuutta.

Sinähän et sitä lastesi ja vielä vähemmän toisten lasten puolesta päätä. Kovat on selittelyt, ettei vaan omatunto kolkuttelisi itsekkyytesi edessä, jonka myös itse ymmärrät mutta et tietenkään myönnä.

Niin ja olen edelleen aviossa saman miehen kanssa, jonka kanssa lapset on kasvatettu aikuisiksi. Se siitäkin teoriasta taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NM88 kirjoitti:

Ihan hyvin.

Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.

Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.

Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.

Lapsilta jäi ydinperheet elämättä, mutta pääasia että teillä on joka toinen viikko aikaa huoltaa parisuhdetta 😏

Ydinperhe ei ole mikään itseisarvo tai itsestäänselvästi lapsille paras ratkaisu. Erolle on aina syynsä. Esim. jos vanhempien välit todella kireät, paljon riitelyä yms., ydinperhe voi olla lapselle turvaton ja traumatisoiva kokemus. Sen sijaan toisen vanhemman terveen ja hyvän uuden suhteen kautta lapsi saa vihdoin hyvän parisuhteen mallia ja se äiti-/isäpuoli voi olla hyvinkin tärkeä aikuinen lapselle.

Uskon, että nämä uusperheitä voimakkaasti kritisoivat ovat eronneita, joiden ex on löytänyt uuden, mutta itse ei. Tai toki joillakin on aidosti huonoja kokemuksia uusioperheestä, mutta yhtälailla ihmisillä on huonoja kokemuksia ydinperheistä (kaikilla eronneilla vähintään, myös monilla lapsilla, jotka myöhemmin ovat sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota, eikä pitää kulissia yllä).

Voisi puhua ihan yleisesti vain toimivista ja ei-toimivista perheistä, niiden haasteista ja ratkaisuista ilman asenteellisuutta.

Sinähän et sitä lastesi ja vielä vähemmän toisten lasten puolesta päätä. Kovat on selittelyt, ettei vaan omatunto kolkuttelisi itsekkyytesi edessä, jonka myös itse ymmärrät mutta et tietenkään myönnä.

Mikäs väkivaltainen, kontrolloiva narsistimies tänne on eksynyt selittämään, että nainen, joka eroaa, on itsekäs? Joo, tottakai se tekee lapsille hyvää katsoa vierestä, kun isi opettaa äidille sääntöjä.

Eihän kukaan täysjärkinen edes lähde uusioperhekuvioihin, joten en ymmärrä kysymystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NM88 kirjoitti:

Ihan hyvin.

Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.

Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.

Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.

Lapsilta jäi ydinperheet elämättä, mutta pääasia että teillä on joka toinen viikko aikaa huoltaa parisuhdetta 😏

Ydinperhe ei ole mikään itseisarvo tai itsestäänselvästi lapsille paras ratkaisu. Erolle on aina syynsä. Esim. jos vanhempien välit todella kireät, paljon riitelyä yms., ydinperhe voi olla lapselle turvaton ja traumatisoiva kokemus. Sen sijaan toisen vanhemman terveen ja hyvän uuden suhteen kautta lapsi saa vihdoin hyvän parisuhteen mallia ja se äiti-/isäpuoli voi olla hyvinkin tärkeä aikuinen lapselle.

Uskon, että nämä uusperheitä voimakkaasti kritisoivat ovat eronneita, joiden ex on löytänyt uuden, mutta itse ei. Tai toki joillakin on aidosti huonoja kokemuksia uusioperheestä, mutta yhtälailla ihmisillä on huonoja kokemuksia ydinperheistä (kaikilla eronneilla vähintään, myös monilla lapsilla, jotka myöhemmin ovat sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota, eikä pitää kulissia yllä).

Voisi puhua ihan yleisesti vain toimivista ja ei-toimivista perheistä, niiden haasteista ja ratkaisuista ilman asenteellisuutta.

Sinähän et sitä lastesi ja vielä vähemmän toisten lasten puolesta päätä. Kovat on selittelyt, ettei vaan omatunto kolkuttelisi itsekkyytesi edessä, jonka myös itse ymmärrät mutta et tietenkään myönnä.

Mikäs väkivaltainen, kontrolloiva narsistimies tänne on eksynyt selittämään, että nainen, joka eroaa, on itsekäs? Joo, tottakai se tekee lapsille hyvää katsoa vierestä, kun isi opettaa äidille sääntöjä.

Ja vielä lisäksi kritisoi, jos äiti on löytänyt uuden onnen ja hoitaa tuota uutta parisuhdetta. Kateutesi paistaa kilometrien päähän, ja lapset voivat todennäköisesti paljon paremmin, kun vanhemmat ovat onnellisia vs. huonossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta silti tuli yllätyksenä ne toisen perheen siisteystavat, syömätavat ja lasten pilalle hemmottelu? Does not compute.

En mielestäni ole missään vaiheessa puhunut yllätyksestä vaan ärsytyksestä. Takana meillä on siis n. 8 vuotta yhdessäoloa ja luonnollisesti lapsetkin on kasvaneet teineiksi ja ehkä tietyt asiat korostuu enemmän. Miehen lasten äiti ”kasvattaa” lapsiaan hieman eri arvoilla, joka osallaan tuo ongelmia. Tai ei pidä rajoja samalla tavalla. Ei siis tullut yllätyksiä vaan lähinnä ärsytyksiä.

Vierailija kirjoitti:

NM88 kirjoitti:

Ihan hyvin.

Mulla kaksi, miehellä kolme. Lapsilla sattuu menemään iät yksiin ja niillä on paljon yhteisiä juttuja. Siisteystaso on minulla ja miehellä sama joten ei siitä tule mitään riitaa. Samaten säännöt ollaan sovittu yhdessä, kellään ei ole erioikeuksia. Lapset on jo kaikki aika isoja ja omatoimisia mikä tietysti helpottaa arkea paljon.

Joka toisen viikon lapset on muualla ja meillä on omaa aikaa rutkasti. Silloin huolletaan parisuhdetta oikein antaumuksella 😏 Me ollaan molemmat saatu tästä suhteesta kyllä se mitä ei siitä ydinperheestä valitettavasti koskaan saatu. Ja ymmärrämme toisiamme hyvin.

Yhteisiä biologisia lapsia emme halua. Nämä viisi riittää ja 45-vuotiaana on tod.näk. lapsoset sit jo maailmalla 😊 Eli ei tämä edes kestä kauaa vaikka haluaisi.

Lapsilta jäi ydinperheet elämättä, mutta pääasia että teillä on joka toinen viikko aikaa huoltaa parisuhdetta 😏

No olis jäänyt joka tapauksessa, koska meidän molempien eksät lähti muinoin uusien kumppanien matkaan 🤷‍♀️

Ihmiset on hassuja kun ne kuvittelee, että joku olisi ihan vaan huvikseen eronnut toimivasta ydinperheestä. Ei. Sellaista vaihtoehtoa ei vaan syystä tai toisesta ollut enää tarjolla. Siksi sitä on erottu.

Tässä selviää rento tyyppi. Uusperheilyä ei ole suunniteltu nipottajille, joilla on selkeä näkemys, miten asioiden pitäisi olla.

Mulle luvattiin, että puolison lapset ovat hyväkäytöksisiä ja heistä ei koituisi minulle mitään ylimääräistä vaivaa esimerkiksi ruoka- ja pyykkihuollon suhteen. Kulttuuriset eror kuitenkin todella suuret ja lapset oli aivan uusavuttomia tullessaan. Noh, mun talo ja mun säännöt, niitä sääntöjä tässä sitten on opetettu 2,5 vuotta jo. Ihan hyvällä menestyksellä suurimmilta osin. En juurikaan koska esimerkiksi tiskeihin itse ollenkaan, lapset hoitaa tiskikoneen. He hoitavat myös ruokapuolen itsenäisesti, ahkeran kouluttamisen seurauksena. Lumia en oo luonu tänä talvena itse kertaakaan (tämän tehtävän haluaisin, mutta raskauden takia en ole kyennyt). Siivoavat käskystä. Pyykkääväät itsenäisesti, mun tarvii lähinnä muistuttaa pyykkien kuivumaan nostamisesta pesun jälkeen. Kyse on johtajuudesta ja arvojen välittämisestä sekä yhdistämisestä. Palkitsen lapsia myös isosti hyvin tehdystä osallistumisesta. Esim ylläriherkkuruoka (viime aikoina tacoillat on ollut mahtava) ja reissut uimahalliin, uimarannalle, huvipuistoon, laivalle, elokuviin. Kun kaikki tekevät osansa, koko perhe voi hyvin ja oppii tärkeitä elämäntaitoja. Eikä kukaan rasitu liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa läjässä ovat: minun lapset, sinun lapset, meidän lapset, exien lapset, tulevien exien lapset, naapurin lapset jne. kuka tässä sirkuksessa voi ylipäätään pysyä täysjärkisenä?

Voittajana selviää...vapaasti asuva, elävä ja hengittävä vela. 🤗

Muistakaa tämä lapset ja nuoret, te voitte tehdä elämällänne aivan mitä teitä huvittaa. 🤩

Näin ydinperheellisenä tuntuu että itse ehkä olen voittaja. Vela olin 28-vuotiaaksi kunnes alkoi tuntua että lapsia voisi oikeastaan tullakin. Siihen asti olin lapseton ja tein lapset lyhyillä ikäeroilla. Olen n. 48v kun lapset lähtevät opiskelemaan, eli lapsetonta elämää sielläkin vielä edessä. Rakastava ihana avioliitto.

Olen ennenkin kertonut oman teesini, miksi uusperheet hajoavat: mies ei hoida omaa kasvatus-, hoito- eikä viihdytysvastuutaan. Sanon ”mies” sen takia, että yleensä on kyse miehestä. Sitten äitipuoli alkaa kasvattamaan ja tekemään tuon kaiken, ja uupuu taakkansa alle.

Jotta uusperhe onnistuu, niin lähtökohtaisesti vanhemman pitää hoitaa omat lapsensa. Uusperheen muotoutuminen kestää 4-7 v tutkimusten mukaan. Vasta tämän jälkeen perhe on perhe. Sitä ennen se on kolhoosi.