Miksi erityisruokavaliosta pitää tehdä niin suuri numero?

Minulla on keliakia. Se on osa normaalia elämääni, olet täysin sinut sen kanssa ja that's it. Mikä helvetin pakko joidenkin on tehdä syömisistäni niin suuri numero? Jopa Vain elämää -jälkipuinti olisi mielenkiintoisempi keskustelunaihe työpaikan kahvipöydässä kuin se, millaisia oireita oli, voinko syödä sitä tai tätä tai tuota ja jos en niin mitä, ja että ei ennen tuollaisia ollut, ja mitä minulle pitää ostaa kun muille tuodaan pullaa jne.

Arvatkaa, onko kiva mennä syömään uusien opiskelukavereiden kanssa tai mennä uuteen työpaikkaan, aloittaa tutustuminen sairaushistorian kertaamisella? Nyt tuli uusi työkaveri, jolle näköjään pitäisi selittää taas samat asiat, puheenaiheenvaihtaminen ei näköjään onnistu. Syön mitä syön, ja jos en voi niin olen syömättä. Puhutaanko kiitos jostain muusta kuin siitä oliko minulla iho-oireita vai ripulia.