Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu vaikean ihmisen kanssa
05.04.2022 |
Seurustelen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on traumaattinen lapsuus, ihana ulkonäkö ja kohtalaisen olematon itseanalyysikyky. Kivut on hänellä sen verran käsittelemättä, että pienimmätkin asiat voi saada aikaan raivarin tai jonkin passiivis-aggressiivisen kostoreaktion, mikä tietenkin on tosi tuhoavaa suhteen ja yhteisen kiintymyksen. Hyvä ulkonäkö on saanut hänen elämässään saanut aikaan sen, että pinnallisia suhteita on aina tarjolla eikä kukaan vakavampi ole uskaltanut ottaa asiakseen tutustua häneen.
Älkää sanoko 'jätä se sika/lehmä'. Voisin jättääkin, mutta en halua. Minulla on se tunne, että kannattaa roikkua mukana. En tiedä miksi, mutta minulla ei ole koskaan ennen elämässä ollut tätä tunnetta hankalan ihmisen kanssa. Siksi olen täällä kysymässä vinkkejä tilanteeseen. Hän on hyvä nainen/mies (ihan kiusallaan en kerro kumpi ettei tule niitä kaikkein tyhmimpiä kommentteja ketjuun), mutta oman kotinsa kulttuuri on ollut niin väkivaltainen ja ei-validoiva (onko tämä sana?), että selviytymistaktiikaksi on hänelle muodostunut se, että kiitokset hän antaa hyväksikäyttäville huijari-ihmisille ja välittäville ihmisille tulee haukut. Minulla on omakohtaistakin kokemusta tästä ja olen aikanaan ollut itsekin aika perse jotakuta toista kumppania kohtaan, mutta olen selvittänyt ongelmani tämän kanssa. Vaikeampaa on auttaa jotakuta toista selvittämään nämä asiat itsessään.
En halua terapeutiksi, mutta minun silmäni näkevät rivien välistä tosi herkän ja välittävän ja kunniallisen ihmisen, joka on jatkuvan lannistamisen jälkeen eksynyt ihan toisille teille kuin mitä hän varmaan sisimmissään haluaisi. Ennen minua hänellä ei ole ollut oikeastaan mitään vakavastiotettavaa seurustelusuhdetta. Kaikki ihmissuhteet hän on pitänyt etäisyyden päässä ja normiratkaisu konflikteihin on se, että jätetään koko ihmissuhde. Valitettavasti itsellänikin on menneisyydessä ollut tämä tulokulma asiaan, mutta eihän ihmissuhteet voi näin toimia. Hänellä on toisaalta se toimintamalli omasta kodista, että puhutaan kaikkia ihan diibadaabaa suutuksissaan ja uhkaillaan ja puheet on puheita, kun taas omassa kodissani pidettiin puhuttua sanaa hyvin vakavana asiana ja kaikkien piti punnita sanomisensa tarkkaan ettei tule luvattua tai uhattua sellaista mitä ei edes tarkoita eikä toisten loukkaaminen saanut missään nimessä olla tunteenpurkausten itse tarkoitus.
Kiitos jos jaksoit lukea tähän asti ja voisit kertoa jotain omakohtaista kokemusta tästä. Paljon näkee täällä ketjussa sitä, että kaikki epätäydelliset kumppanit pitäisi heti potkia jonnekin hittoon omasta elämästä (missä varmaan tiettyyn rajaan asti on paljon järkeä), mutta uskoisin elämän olevan tätä suurempi. En ole masokisti enkä hae ikävää suhdetta. Joskus kuitenkin voimme auttaa toista avaamaan omia lukkojaan. :)
Kommentit (202)
Mulla on parikin kokemusta vaikeista miehistä. Molemmat meni näin: molemmat miehet oli hyvännäköisiä ja vaikeita, mutta vilauttelivat sitä herkkää ja fiksuakin puolta. Kertoivat, miten tärkeä ja ainutlaatuinen olin heille. Halusin olla jollekin tärkeä ja ainutlaatuinen, joten kuuntelin, ymmärsin ja jätin näkemättä niitä ikäviä puolia heissä. Molempien taustasta löytyi selittäviä tekijöitä, tottakai. Näitä juttuja kuuntelin ja ymmärsin.
Pari vuotta meni ja mun silmät aukeni ja tajusin, että enimmäkseen nämä miehet olivat yksinkertaisesti itsekkäitä kusipäitä. Erottiin ihan sovussa, mä vain menetin mielenkiintoni, kun tajusin, ettei siellä miehen sisällä mitään erityisen herkkää ja ihmeellistä ollutkaan. Kaikillahan meillä on se herkkä puolemme, mutta ollaan siitä huolimatta mukavia
En kadu näitä juttuja, koska mitään todella ikävää ei tapahtunut. Oli paljon hyviä hetkiä. Tästä huolimatta edelleen ihmettelen, miten ihmeessä näistä miehistä ikinä edes kiinnostuin. Luultavasti se oli se ulkonäkö ja se että tunsin itseni tärkeäksi jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin huonoista puolistani eroon, kun tapasin aviopuolisoni. Ja tarkoitan siis käyttäytymismalleja, joita toistin suhteissa. Ollaan oltu toisillemme peilejä ja kasvettu yhdessä. Aluksi on toki vaikeaa kohdata ne omat huonot puolet, ja syyt niiden takana, mutta kun ne haluaa kohdata, niin sen jälkeen suunta ollut vain ylöspäin. Omista haasteista pystytään puhumaan avoimesti ilman häpeää. Vaikutat hyvältä kumppanilta, joka näkee syvemälle sisimpään, etkä ole heti valmis luovuttamaan. Jokainen suhde vaatii työtä, ja kaikilla on varaa kasvaa. Toivottavasti hän ymmärtää, mitä hyvää voit tuoda hänen elämään, ja on valmis kehittymään ja oppimaan uusia käyttäytymismalleja.
Nimenomaan, kehityit, koska _halusit_ ja se oli tuossa vaiheessa tarpeeksi turvallista. Jos toisen suojamuureista yrittää väkisin tunkea läpi, voi traumatisoida sitä ihmistä vain lisää. Mulla on "vaikeita" läheisiä, jotka eivät ikinä pysty käsittelemään pahimpia traumojaan. Se olisi heille liian kauhistuttavaa. Olen hyväksynyt tämän ja olen heidän kanssaan tekemisissä siinä määrin kuin se on mahdollista, itseäni heidän haitalliselta käytökseltään suojaten.
Älä ainakaan lapsia tee tuohon suhteeseen. Aikuinen jotenkin selviää vaikeassa suhteessa mutta lasten
on selviydyttävä jotenkin saaden traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikille dissaajille nyt ihan se kysymys, että te ja monet muut: kuinka moni istuu kotona ja toivoo että joku tulisi niiden teidän suojamuurien yli ja näkisi miten ihania te oikeasti olette? Varmaan luku on, no en tiedä, viisi- tai kuusinumeroinen ainakin. Kyllähän niitä depisnappeja tässäkin maassa palaa.
Olen ihan satavarma että täälläkin heiluu joka päivä ihmisiä, jotka haluaisi jonkun vain tulevan niiden suojien läpi koska välittää tarpeeksi.
Apua, olipa ihanan riisuva kommentti. Näinhän se on.
Ap:lle: hyvä ja kaunis työ, mitä nyt teet tai vähintään suunnittelet, saattaa palkita vasta seurustelukumppanisi seuraavan kumppanin. Mieti tarkkaan, kykenetkö itse asettamaasi tehtävään pyyteettömänä, vaikka et koskaan saisi nauttia tuloksista hyvänä parisuhteena juuri tuon henkilön kanssa.
Jep, olet ihan oikeassa & kiitos ensimmäisestä terveestä kommentista. Tämä on sitä keskustelua mitä haen. Olen usein miettinyt, että ehkä meidän juttu menee ihan käteen ja sitten hän kasvaa sen myötä ihmisenä ja seuraava kumppani saa kerätä kaiken voiton. Tosi ikävä ajatus mutta voihan se mennä. Tulin palstalle kuullakseni kertomuksia mahdollisesti paremmin onnistuneista suhteista, joissa se auttanut kumppani saa myös jäädä siihen suhteeseen ja asiat menee paremmin. En oikein ymmärrä näiden hanakoiden kommentoijien vihaa ja syvää uskoa siihen, että totta kai kaikki epätäydelliset jutut menee aina ihan käteen. Eihän se mallinna oikeaa elämää ollenkaan. Tunnen joitain pareja, joilla on ollut tosi vaikeaa ja sittemmin ovat saaneet rakennettua hyvän suhteen, mutta en ole niin läheinen heidän kanssaan että kehtaisin mennä suoraan kysymään kaikenlaista. Omakin kumppanini on hetkittäin aivan ihana, mutta se menneisyyden matkalaukku puskee kaikkea shittiä koko ajan. Tosi tekopyhää tulla tänne heittaamaan minun aloitusta, kun todellisuus on se, että me kaikki olemme joskus tosi keljuja läheisille ja teemme vain hallaa omille ihmissuhteillemme. Ne onnelliset ihmiset eivät koskaan kirjoita tuollaisia ikäviä kommmentteja. Pitää oppia heistä ja yrittää tehdä asiat paremmin, ei mollata toisia ongelmiensa parissa.
Kiva, että meillä on näitä alapeukuttavia ihmisiä, jotka laskeutuvat täydellisyyden pilvilinnoista meidän kuolevaisten tasolle kertomaan miten elämää pitää elää kun on vajaavainen ja rikkinäinen yksilö. /s
Kyl kyl. Mutta mitähän kertoisi tupatarkastus heidän omaan elämäänsä jos tehtäisiin? -ap
Hienot defenssit sulla. Eihän muiden ihmisten elämillä ole mitään merkitystä, niin kauan kuin sinä ja kumppanisi olette onnellisia ja rakastavia toisianne kohtaan?
-eriKysyn sinulta vain tämän: etsitkö toisista vain matsia vai ehkä oppimista ja keskustelua? -ap
Nuo ovat sinusta ainoat asiat joita ihminen voi sosiaalisista suhteistaan kaivata?
Vastauksena kysymykseesi; olen parisuhteessa miehen kanssa joka on kohdellut minua tapaamisestamme lähtien juuri niinkuin haluaisi minun kohtelevan häntä. Riidoilta ei olla tietenkään vältytty, mutta en ole päivääkään miettinyt eroamista sillä minulla on hänen kanssaan hyvin turvallinen ja onnellinen olo. Molemmilla on menneisyydessä vaikeita kokemuksia ja masennustaustaa, mutta olemme molemmat ns "puhjettu kukkaan" toisemme löydettyämme. Yhdessä ollaan oltu jo 8 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin huonoista puolistani eroon, kun tapasin aviopuolisoni. Ja tarkoitan siis käyttäytymismalleja, joita toistin suhteissa. Ollaan oltu toisillemme peilejä ja kasvettu yhdessä. Aluksi on toki vaikeaa kohdata ne omat huonot puolet, ja syyt niiden takana, mutta kun ne haluaa kohdata, niin sen jälkeen suunta ollut vain ylöspäin. Omista haasteista pystytään puhumaan avoimesti ilman häpeää. Vaikutat hyvältä kumppanilta, joka näkee syvemälle sisimpään, etkä ole heti valmis luovuttamaan. Jokainen suhde vaatii työtä, ja kaikilla on varaa kasvaa. Toivottavasti hän ymmärtää, mitä hyvää voit tuoda hänen elämään, ja on valmis kehittymään ja oppimaan uusia käyttäytymismalleja.
Kiitos. Uskoin että näitäkin tapauksia on. Täytyy kyllä olla varovainen että kenen kanssa jaksaa. Heittaajat ovat siinä oikeassa, että monet tapaukset ovat ihan toivottomia, mutta ne eivät ole 100% tapauksista.
Se mikä ei aloituksessani vielä esille on että minun vaikutuksella kumppani on saanut muutettua monia asioita elämässään. Elämäntapoja, vastuuntuntoa jne. Hän ei ole aiemmin kyennyt muuttamaan näitä vuosikausia jatkuneita malleja. Ongelma vain minun kannalta on se että edelleen meidän välit on myrskyisät ja lähelle pääseminen on vaikeaa, kun toinen ei ole koskaan oppinut/tottunut luottamaan kehenkään tai avautumaan tunteistaan. Ympärillä on vain ihmisiä, joille pitää näyttää sitä kovaa puolta ja olla ilman ongelmia. Yritän auttaa häntä tässä. Toisin sanoen suhteemme on tällä hetkellä vielä aika kuluttava, mutta koen että se muuttaa hänenkin elämää parempaan suuntaan. -ap
Varmasti on vaikeaa, ja tärkeetä olisi saada hänet uskomaan että on tärkeä ja rakastettava ihminen. Eli on kaiken sen välittämisen arvoinen. Kun sen joskus ymmärtäisi, niin voisi auttaa muuttumaan. Itse vähän järkytyin ihmisten mustavalkosuudesta, eli jos kumppani ei ole heti täydellinen, niin uutta kehiin. Puhutaan ihmissuhteista, ja niitä joutuu työstämään. Ihmisillä on erilaisia tunnelukkoja, joista voi päästä eroon. En tiedä yhtäkään paria, jossa kaikki menee ”täydellisesti” 24/7. Annoin ylempänä esimerkin itsestäni, ja siitä miten ollaan yhdessä kasvettu kumppanin kanssa. Vaikka meidän luonteet sopii lähes täydellisesti yhteen, niin silti meilläkin on ollut kasvettavaa ja paljon. Mielestäni sekin on valinta, että haluaako kasvaa vai ei. Kaikki ei ole valmiita viemään suhdetta syvemmälle, ja helposti heitetään hanskat tiskiin. Se vaatii vaan sen, että uskaltaa kohdata omat möröt. Jos itse oot antanut kaikkesi, etkä saa tulevaisuudessa mitään takaisin, niin siinä tapauksessa ei varmaan ole vaihtoehtoa. Mutta jos olet huomannut kumppanissasi muutosta parempaan, niin sekin on merkki siitä, että ei kannatakaan heti luovuttaa. Uskon, että kyllä tiedät rajasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kuin alun. Eroa tai elä asian kanssa, omapa on ongelmasi.
Tämän olisi varmaan voinut jättää sanomatta. En pyytänyt näitä laiskoja kommentteja vaan vinkkejä niiltä, joita kiinnostaa vähän paneutua asioihin eikä heti lähteä lätkimään. -ap
Mutta noinhan se asia menee, lähdet tai jään. Asiat vain menee näissä on tai off, kaikki välimuoto on off. Parisuhteessa ei pitäisi olla epätietoinen siitä, että haluaako toinen olla kanssasi vai ei. Se ei tietää hyvää kummankaan mielenterveydelle.
Kaikki muutos muuten tapahtuu ihmisestä itsestään. Et voi jäädä suhteeseen toiveena, että muutat hänet, ellei hän itse huomaa tarvetta muutokselle.
Valitettavasti suhteesi vaikutta siltä, että uuvut ja särjet itsesi. Olen pahoillani, ettet ole sitä valmis kuulemaan. Et vain voi pelastaa toista ihmistä, kun kyse on ihan mielenterveydestään.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin vaikeana ihmisenä ja kokemuksesta sanon vaan, että tuskin häntä katselisit jos tuota "ihanaa ulkonäköä" ei olisi.
Olen itsekin miettinyt tätä, mutta on omalle kohdalle osunut aika paljon hyvännäköisiä ihailijoita, mutta en ole heidän kanssaan ruvennut. Tämä henkilö oli minulle sopivalla hetkellä todella hyvä, mikä sai minut luottamaan häneen. Ongelma nyt on se, että hän ei anna olla hyvä takaisin. Hän ei kerta kaikkiaan pysty ottamaan samaa välittämistä takaisin vaan heittäytyy aina hankalaksi. En tiedä mitä tehdä.
Näihin suhteisiin jää koukkuun. Paljon hyvää, paljon pahaa. Aina toivoo, että saisi vaan sen hyvän esiin ja pahan pois, mutta niin ei käy ikinä, se koukuttaa pahasti. Sinä et voi häntää muuttaa. Ainoa, millä hän voisi muuttua on omalla tahdolla ja ammattiavulla. Jos ei omaa motivaatiota, etkä saa häntä ammattiavun piiriin, ei muutu. Ja jos vaikea lapsuus estänyt ehjän persoonallisuuden kehittymisen, ei sitä välttämättä aikuisena kehity terapiallakaan, riippuen kuinka vakavasta häiriöstä on kyse. Ja se tunne, että tässä on jotakin, on sitä koukuttumista, toisen parantamisesta ja ”arvoituksen” ratkaisemisesta tulee riippuvaiseksi. Tarpeeksi hyvää ja pahaa vuorottelemalla saa ihmiset tehokkaasti koukkuun ja lopulta kulutettua loppuun, jos tässäkin mietitään vuosia eteenpäin. Sinuna etsisin jotain vakaampaa ja selvempää, elämä on helpompaa. Ensin voit toki kokeilla kepillä jäätä ja ehdottaa terapiaan hakeutumista, todennäköisesti vastaanotto tällaisille ehdotuksille jäätävä, ainakin sen perusteella, mitä kerrot kumppanistasi. Mutta hyvä keino testata vielä ennen eroa, onko ko. ihmisellä mitään muutoskapsiteettia, reaktio kertoo paljon sinulle, missä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoinpa tässä kertomasi konkreettiset asiat jonoon.
- ihana ulkonäkö
- pienimmätkin asiat voi saada aikaan raivarin tai jonkin passiivis-aggressiivisen kostoreaktion, mikä tietenkin on tosi tuhoavaa suhteen ja yhteisen kiintymyksen
- kiitokset hän antaa hyväksikäyttäville huijari-ihmisille ja välittäville ihmisille tulee haukut
- toimintamalli omasta kodista, että puhutaan kaikkia ihan diibadaabaa suutuksissaan ja uhkaillaan ja puheet on puheita
Neuvoisin sinua tekemään tällaisen listan itseksesi ja miettimään sen perusteella, miten sinä haluaisit kumppanisi muuttuvan. Onko muuttuminen mahdollista, ja jollei ole, mitä aiot tehdä?
Sanot, että kumppanisi on hyvä nainen/mies ja että silmäsi näkevät "rivien välistä" hänessä kaikenlaisia hyviä ominaisuuksia. Näetkö oikeasti, vai kuvitteletko vain näkeväsi? Kumman teistä pitäisi muuttua, jotta suhteenne olisi hyvä molemmille? Kirjoituksessasi ei näy oikeastaan yhtään konkreettista positiivista seikkaa, jollaisen vuoksi suhteenne olisi juuri sinulle hyvä. Hän saattaa tykätä kovastikin, jos kerran saa haukkua, raivota, kostaa ja uhkailla ihan vapaasti. Onko hän valmis tai edes kykenevä olemaan puolisona ihmisiksi?
Olen saanut muille kirjoittajille osoittamistasi kommenteista sen käsityksen, että nyt haluat vain vahvistaa omaa haluasi jäädä suhteeseen. Kirjoita lista puolisosi konkreettisista ja silminnähtävistä hyvistä puolista ja mieti ihan itse sen perusteella. Jos lista on toivelista tai sisältää vain satunnaisia tekoja, mieti uudelleen, vaikka oletkin näemmä jo päättänyt kantasi.
Kommenttisi on ärsyttävä (itselleni) mutta myös jollain tavalla oikeutettu. Eli tehdään lista hyvistä puolista.
- hän pystyy romantiikkaan mutta arastelee sitä viimeiseen asti kipeiden kokemusten vuoksi -- hän järjesti äskettäin minulle ihan puskista aivan ihanat synttärijuhlat, kukaan ei ikinä ole tehnyt mitään niin ihanaa minun vuokseni
- hän haluaa elää terveellisesti mutta ystäväpiirinsä ei kannusta tähän, joten tämä konflikti on olemassa (olen saanut tässä aikaan konkreettisen muutoksen, eli hänen asiat on menneet parempaan sen jälkeen kun olemme tavanneet)
- hän on ahkera ja haluaa tehdä asiat laadukkaasti -- kokemukset menneestä sotkevat tätä asiaa pahasti, mutta perimmäinen luonto on tämä
- asia numero 1: hän vihaa pettämistä, hän ampuisi ennemmin aivonsa pihalle kuin pettäisi kumppania (hän tekisi saman minulle jos pettäisin)
- hän on fiksu mutta hänelle on sanottu lapsena että hän on tyhmä ja että hänestä ei tule ikinä mitään; tämän takia hän on joka hetkellä luovuttamassa kaiken kanssa kun ensimmäiset koettelemukset tulee (kaikissa asioissa näitä tulee)
- hänellä on omatunto: jos hän saa liian hyvää, häntä hävettää; se voi ilmetä jonain muuna kuin asian myöntämisenä mutta kun tarpeeksi jaksaa hänen kanssa olla hän tunnustaa tämän asian ja käskee muita olemaan vaativampia
- hän on utelias ja aina halukas tutustumaan uusiin ihmisiin, uusiin asioihin -- koen tämän tosi hyväksi itselleni koska olen itse tylsä erakko joka vain kökki kotona ennen hänen tapaamistaan
- hän haastaa kaikkia ihmisiä kehittymään, olemaan parempi -- ei ole helppoa kuulla hänen kritiikkiään mutta usein hän on oikeassa vaikka ilmaisee asiat aika tökerösti
- hän on erittäin eläinrakas, erittäin, paljon rakkautta siellä
- hän on herkkä ja häntä pystyy haavoittamaan (kuka jaksaa oikeasti kivipatsasta jolle ei mikään mene läpi)
- ja siis minä rakastan häntä, söpö ja tyhmä mutta vahva ja kunniallinen :)
Siis mitä voin oikeasti sanoa. Hän haluaa terveellistä, uskollista, merkityksellistä ja aktiivista elämää. Kun tapasin hänet, hän ajatteli kuolemista ja kertoi sen minulle. Hän sanoi, että minut tavattuaan hän alkoi tuntea, että hänen elämällään on jotain väliä. Tämä ei tarkoita, että tästä sitten suoraan vain tanssitaan taivaaseen. Hyvillä hetkillä hän avautuu siitä mitä oikeasti haluaa. Huonoilla hän haistattaa hatut kaikille eikä kukaan pääse läpi. Niin kuin joku kommentoija aikaisemmin sanoi, näen syvemmälle ja pystyn auttamaan jotenkin. Koen että pystyn, mutta matka on kipeä ja hidas. Kaikkein paskin puoli hänessä on se että hän ei pysty ottamaan mitään hyvää takaisin. Se on tosi turhauttavaa. En oikeasti tiedä miten tätä pitäisi työstää.
En haluaisi sanoa tätä, mutta kun tapasin hänet viime vuonna, hän oli aneeminen ja luovuttanut p-ska. Nyt hän on vihainen p-ska, mikä mielestäni on parempi, varsinkin kun monet asiat ovat muuttuneet hänen toiminnassaan parempaan suuntaan. Vain meidän välit on hankalat, koska minä olen se joka välittää ja siksi hän purkaa kaiken ensisijaisesti minuun. Omakin elämäni on muuttunut parempaan hänen tapaamisensa jälkeen. Olin surullinen loner ja nyt en enää ole.
Rakastunut näkee rakkautensa kohteessa vain potentiaalin, todellisuus valkenee sitten hieman myöhemmin. Ei ole kovin hyvä merkki, että teit tämän keskustelun vaikka olette seurustelleet alle vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikille dissaajille nyt ihan se kysymys, että te ja monet muut: kuinka moni istuu kotona ja toivoo että joku tulisi niiden teidän suojamuurien yli ja näkisi miten ihania te oikeasti olette? Varmaan luku on, no en tiedä, viisi- tai kuusinumeroinen ainakin. Kyllähän niitä depisnappeja tässäkin maassa palaa.
Olen ihan satavarma että täälläkin heiluu joka päivä ihmisiä, jotka haluaisi jonkun vain tulevan niiden suojien läpi koska välittää tarpeeksi.
Apua, olipa ihanan riisuva kommentti. Näinhän se on.
Ap:lle: hyvä ja kaunis työ, mitä nyt teet tai vähintään suunnittelet, saattaa palkita vasta seurustelukumppanisi seuraavan kumppanin. Mieti tarkkaan, kykenetkö itse asettamaasi tehtävään pyyteettömänä, vaikka et koskaan saisi nauttia tuloksista hyvänä parisuhteena juuri tuon henkilön kanssa.
Jep, olet ihan oikeassa & kiitos ensimmäisestä terveestä kommentista. Tämä on sitä keskustelua mitä haen. Olen usein miettinyt, että ehkä meidän juttu menee ihan käteen ja sitten hän kasvaa sen myötä ihmisenä ja seuraava kumppani saa kerätä kaiken voiton. Tosi ikävä ajatus mutta voihan se mennä. Tulin palstalle kuullakseni kertomuksia mahdollisesti paremmin onnistuneista suhteista, joissa se auttanut kumppani saa myös jäädä siihen suhteeseen ja asiat menee paremmin. En oikein ymmärrä näiden hanakoiden kommentoijien vihaa ja syvää uskoa siihen, että totta kai kaikki epätäydelliset jutut menee aina ihan käteen. Eihän se mallinna oikeaa elämää ollenkaan. Tunnen joitain pareja, joilla on ollut tosi vaikeaa ja sittemmin ovat saaneet rakennettua hyvän suhteen, mutta en ole niin läheinen heidän kanssaan että kehtaisin mennä suoraan kysymään kaikenlaista. Omakin kumppanini on hetkittäin aivan ihana, mutta se menneisyyden matkalaukku puskee kaikkea shittiä koko ajan. Tosi tekopyhää tulla tänne heittaamaan minun aloitusta, kun todellisuus on se, että me kaikki olemme joskus tosi keljuja läheisille ja teemme vain hallaa omille ihmissuhteillemme. Ne onnelliset ihmiset eivät koskaan kirjoita tuollaisia ikäviä kommmentteja. Pitää oppia heistä ja yrittää tehdä asiat paremmin, ei mollata toisia ongelmiensa parissa.
Kiva, että meillä on näitä alapeukuttavia ihmisiä, jotka laskeutuvat täydellisyyden pilvilinnoista meidän kuolevaisten tasolle kertomaan miten elämää pitää elää kun on vajaavainen ja rikkinäinen yksilö. /s
Kyl kyl. Mutta mitähän kertoisi tupatarkastus heidän omaan elämäänsä jos tehtäisiin? -ap
Hienot defenssit sulla. Eihän muiden ihmisten elämillä ole mitään merkitystä, niin kauan kuin sinä ja kumppanisi olette onnellisia ja rakastavia toisianne kohtaan?
-eriKysyn sinulta vain tämän: etsitkö toisista vain matsia vai ehkä oppimista ja keskustelua? -ap
Nuo ovat sinusta ainoat asiat joita ihminen voi sosiaalisista suhteistaan kaivata?
Vastauksena kysymykseesi; olen parisuhteessa miehen kanssa joka on kohdellut minua tapaamisestamme lähtien juuri niinkuin haluaisi minun kohtelevan häntä. Riidoilta ei olla tietenkään vältytty, mutta en ole päivääkään miettinyt eroamista sillä minulla on hänen kanssaan hyvin turvallinen ja onnellinen olo. Molemmilla on menneisyydessä vaikeita kokemuksia ja masennustaustaa, mutta olemme molemmat ns "puhjettu kukkaan" toisemme löydettyämme. Yhdessä ollaan oltu jo 8 vuotta.
Tiedätkö mitä, olen iloinen puolestasi ja juuri tuollaiset lähtökohdat olisin itsellenikin halunnut. Elämän luonne on se että kaikki ei kaikilla mene samalla tavalla, mutta se ei tarkoita että mikään muu ei voi elämässä onnistua kuin se että kaikki menee alusta alkaen kuin klik klik. Toivon että sekä sinulla että minulla kaikki jatkuu aina parempaan päin. :) -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin huonoista puolistani eroon, kun tapasin aviopuolisoni. Ja tarkoitan siis käyttäytymismalleja, joita toistin suhteissa. Ollaan oltu toisillemme peilejä ja kasvettu yhdessä. Aluksi on toki vaikeaa kohdata ne omat huonot puolet, ja syyt niiden takana, mutta kun ne haluaa kohdata, niin sen jälkeen suunta ollut vain ylöspäin. Omista haasteista pystytään puhumaan avoimesti ilman häpeää. Vaikutat hyvältä kumppanilta, joka näkee syvemälle sisimpään, etkä ole heti valmis luovuttamaan. Jokainen suhde vaatii työtä, ja kaikilla on varaa kasvaa. Toivottavasti hän ymmärtää, mitä hyvää voit tuoda hänen elämään, ja on valmis kehittymään ja oppimaan uusia käyttäytymismalleja.
Kiitos. Uskoin että näitäkin tapauksia on. Täytyy kyllä olla varovainen että kenen kanssa jaksaa. Heittaajat ovat siinä oikeassa, että monet tapaukset ovat ihan toivottomia, mutta ne eivät ole 100% tapauksista.
Se mikä ei aloituksessani vielä esille on että minun vaikutuksella kumppani on saanut muutettua monia asioita elämässään. Elämäntapoja, vastuuntuntoa jne. Hän ei ole aiemmin kyennyt muuttamaan näitä vuosikausia jatkuneita malleja. Ongelma vain minun kannalta on se että edelleen meidän välit on myrskyisät ja lähelle pääseminen on vaikeaa, kun toinen ei ole koskaan oppinut/tottunut luottamaan kehenkään tai avautumaan tunteistaan. Ympärillä on vain ihmisiä, joille pitää näyttää sitä kovaa puolta ja olla ilman ongelmia. Yritän auttaa häntä tässä. Toisin sanoen suhteemme on tällä hetkellä vielä aika kuluttava, mutta koen että se muuttaa hänenkin elämää parempaan suuntaan. -ap
Varmasti on vaikeaa, ja tärkeetä olisi saada hänet uskomaan että on tärkeä ja rakastettava ihminen. Eli on kaiken sen välittämisen arvoinen. Kun sen joskus ymmärtäisi, niin voisi auttaa muuttumaan. Itse vähän järkytyin ihmisten mustavalkosuudesta, eli jos kumppani ei ole heti täydellinen, niin uutta kehiin. Puhutaan ihmissuhteista, ja niitä joutuu työstämään. Ihmisillä on erilaisia tunnelukkoja, joista voi päästä eroon. En tiedä yhtäkään paria, jossa kaikki menee ”täydellisesti” 24/7. Annoin ylempänä esimerkin itsestäni, ja siitä miten ollaan yhdessä kasvettu kumppanin kanssa. Vaikka meidän luonteet sopii lähes täydellisesti yhteen, niin silti meilläkin on ollut kasvettavaa ja paljon. Mielestäni sekin on valinta, että haluaako kasvaa vai ei. Kaikki ei ole valmiita viemään suhdetta syvemmälle, ja helposti heitetään hanskat tiskiin. Se vaatii vaan sen, että uskaltaa kohdata omat möröt. Jos itse oot antanut kaikkesi, etkä saa tulevaisuudessa mitään takaisin, niin siinä tapauksessa ei varmaan ole vaihtoehtoa. Mutta jos olet huomannut kumppanissasi muutosta parempaan, niin sekin on merkki siitä, että ei kannatakaan heti luovuttaa. Uskon, että kyllä tiedät rajasi.
Jep, just tuo minua yököttää esmes tällä palstalla ja muutenkin maailmassa, että heti kun ensimmäinen ylämäki ilmenee niin jätetään kesken. Mitä ihmettä? Kuka voi oikeasti saada kivuttomasti mitään tärkeää? Onko kaikki kotona?
Kiitos tsempistä ja luotosta, yritän löytää omat rajat. Ei voi mitään... rakastan häntä vaikka onkin tosi vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdetään siitä, että se on sun omaa traumamenneisyydestä kumpuavaa emotionaalista addiktiivisuutta, että olet ylipäänsä päätynyt vaikeaan ihmissuhteeseen. Et siis ole itsekään päässyt paranemisprosessissasi puusta pidemmälle ja nyt kuvittelet voivasi auttaa toista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat vinkkejä tilanteeseen. Mutta niitä on kauhean vaikea antaa. koska ihmiset on erilaisia.
Seurustelin ja jopa menin avioliittoonkin lopulta todella vaikealuonteisen ihmisen kanssa. Minä sain sellaisia "vinkkejä," että etkö näe, ettei tuosta tule mitään? Ja että miksi tuon kanssa olet, kun se on noin vaikeaa?
Parempia ei varmaan kukaan nytkään voi sinulle antaa. Eikä ne minullakaan toimineet. Minun piti vain elää loppuun se suhde. Se vei kymmenen vuotta elämästäni.
Voi olla, että vaikeudet vahvistaa, mutta kyllä se kymmenen vuotta silti vahingoitti minua. Minulla olisi ollut mahdollisuuksia muuhunkin.
Kun se oli viimein ohi, olin suorastaan äimistynyt siitä, miten helppoa vuorovaikutukset toisten ihmisten kanssa olikaan. Minä olin stressannut yhden ihmisen takia melkein hermoni pilalle, mutta onneksi olin vielä nuori ja se pelasti minut.
Ehkä minulle olisi pitänyt antaa vinkiksi, että älä mene avioliittoon, vaan seurustele vain äläkä missään nimessä hanki lasta hänen kanssaan. Yhteen muuttaminenkaan ei kannata, koska vaikean ihmisen kanssa ihan kaikki on vaikeata. Eri asia olisinko tuotakaan neuvoa noudattanut.
Sanon sinulle siis vain, että jos et halua hänestä erota, niin pidä kuitenkin oma elämäsi, älä siis muuta hänen kanssaan saman katon alle. Näin saat tarpeellista välimatkaa ja jossain vaiheessa osaat itsekin jo paremmin nähdä, mihin tiesi on menossa.
Toisen analysoiminen on tietysti inhimillistä, siis että miettii ja pohtii, mistä hänen vaikea luonteensa on tullut ja niin edelleen, mutta loppujen lopuksi sekin on aika turhaa. Toista on kuitenkin hirveän vaikea muuttaa, jos ei hän itse ymmärrä muuttua. Ei se omaa oloasi helpota, että tiedät hänellä olleen pahoja kokemuksia tms., kun ne nyt sitten projisoidaan sinuun.
Yksi asia voi lohduttaa, mutta kannattaako odottaa: iän myötä jotkut pehmenevät ja ikään kuin aikuistuvat. Esim. veljeni narsistivaimo ei ole enää ihan niin jyrkkä ja järkyttävä, kuin nuorena. Nyt hänen kanssaan pystyy jo ihan tavallisista asioistakin puhumaan ilman, että pitää joka sanaa varoa.
Kiitos. Itse asiassa tämä kommentti oli erittäin... herättävä. Se ei ole sitä mitä haluan kuulla vaan sitä mitä minun tarvitsee kuulla. Kymmenen vuotta on aika hurja juttu. En usko että uskaltaisin elää tätä tilannetta niin pitkään. Meidän suhde on vasta alle vuoden vanha, joten ehkä voin katsoa tilannetta vielä jonkin aikaa.
Varmaan se ykkössyy siihen että tämä ihminen vetää puoleensa on se että hänellä on samanlainen vaikea lapsuus kuin minulla on ja niin herkkä sisin että siitä jää pahat haavat. Minua vetää puoleen se että voin ymmärtää sen kivun ja että meillä on jotain yhteistä syvällisemmällä tasolla. Hyvännäköisyys on melkeinpä haitta tässä, koska se ainakin alussa teki hänestä tosi ärsyttävän kun hän oli siitä tietoinen ja luuli sen tekevän hänestä jotenkin paremman kuin muut. Hän on vähän tone down tätä puolta ja pystyy vähän miettimään muitakin asioita. Siis onhan tämä tosi hankalaa! Nyky-yhteiskunta on ihan heti-tänne-kaikki-kiimassa ja niin on kumppaninikin. Ei hyvät asiat tule naps vain tosta.
Vaikutat ap empaattiselta tyypiltä ja itsekin tosiaan haavoitetulta. Jaksat yrittää ymmärtää ja analysoida kumppanisi käytöstä. Nämä ovat todella hyviä piirteitä ihmisessä, mutta valitettavasti myös niitä piirteitä, joiden avulla sinua voidaan hyväksi käyttää ja saada hyväksymään sellaisia asioita, joita kumppanilta ei pitäisi hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kuin alun. Eroa tai elä asian kanssa, omapa on ongelmasi.
Tämän olisi varmaan voinut jättää sanomatta. En pyytänyt näitä laiskoja kommentteja vaan vinkkejä niiltä, joita kiinnostaa vähän paneutua asioihin eikä heti lähteä lätkimään. -ap
Mutta noinhan se asia menee, lähdet tai jään. Asiat vain menee näissä on tai off, kaikki välimuoto on off. Parisuhteessa ei pitäisi olla epätietoinen siitä, että haluaako toinen olla kanssasi vai ei. Se ei tietää hyvää kummankaan mielenterveydelle.
Kaikki muutos muuten tapahtuu ihmisestä itsestään. Et voi jäädä suhteeseen toiveena, että muutat hänet, ellei hän itse huomaa tarvetta muutokselle.
Valitettavasti suhteesi vaikutta siltä, että uuvut ja särjet itsesi. Olen pahoillani, ettet ole sitä valmis kuulemaan. Et vain voi pelastaa toista ihmistä, kun kyse on ihan mielenterveydestään.- eri
Ei elämässä kaikki mene aina niin että tiedät heti menetkö tuonne vai sinne. Jos on mennyt aina niin sinulla, et ole elänyt täysin. Maailmankaikkeuden luonteeseen kuuluu se, että ennemmin tai myöhemmin koet epävarmuuden ja kaaoksen. Jos et koe, olet jäänyt jotain paitsi, etkä ainakaan voi synkata kaikkien ihmisten kanssa, koska sinusta puuttuu tärkeä pala ihmisen elämänkokemusta. En tarkoita että tämän kokemuksen tarvitsisi tulla juuri parisuhteista. Se voi liittyä myös perhesuhteisiin, työhön, taloudellisiin tai terveydellisiin asioihin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, vaikuttaa että sulla on pelastajasyndrooma iskeytynyt päälle. Vaikean ihmisen kanssa suhde on vaikea, ja sitten vielä vaikeampi, ja sitten helvetillinen. Tuo alkuhuumaan liittyvä romanttinen käsityksesi "suojien läpi tulemisesta" on toki söpö, mutta se on fiktiota. Et ole jumala, et pysty pelastamaan, ja halusi uhrautua on jeesusmainen. Toki voit ottaa projektiksi tuon ihmisen, ja viettää vuosia elämästäsi hänen kanssaan turhautuneena taistellessa, ja niin ilmeisesti aiot tehdäkin.
Otan osaa.
Tämä. Minä sanon myös kaikella hyvällä: ap rakas, tuo ei tule päättymään hyvin.
Kuulostaa melkein läheisriippuvaisen tekstiltä, joka projosoi omia tunteita ja fiiliksiä siihen toiseen ihmiseen. Sinä kuvittelet, että hän tarvitsee tietynlaista ohjausta ja apua, vaikka oikeasti saatat itse toivoa, että joku tekisi näin sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin vaikeana ihmisenä ja kokemuksesta sanon vaan, että tuskin häntä katselisit jos tuota "ihanaa ulkonäköä" ei olisi.
Olen itsekin miettinyt tätä, mutta on omalle kohdalle osunut aika paljon hyvännäköisiä ihailijoita, mutta en ole heidän kanssaan ruvennut. Tämä henkilö oli minulle sopivalla hetkellä todella hyvä, mikä sai minut luottamaan häneen. Ongelma nyt on se, että hän ei anna olla hyvä takaisin. Hän ei kerta kaikkiaan pysty ottamaan samaa välittämistä takaisin vaan heittäytyy aina hankalaksi. En tiedä mitä tehdä.
Näihin suhteisiin jää koukkuun. Paljon hyvää, paljon pahaa. Aina toivoo, että saisi vaan sen hyvän esiin ja pahan pois, mutta niin ei käy ikinä, se koukuttaa pahasti. Sinä et voi häntää muuttaa. Ainoa, millä hän voisi muuttua on omalla tahdolla ja ammattiavulla. Jos ei omaa motivaatiota, etkä saa häntä ammattiavun piiriin, ei muutu. Ja jos vaikea lapsuus estänyt ehjän persoonallisuuden kehittymisen, ei sitä välttämättä aikuisena kehity terapiallakaan, riippuen kuinka vakavasta häiriöstä on kyse. Ja se tunne, että tässä on jotakin, on sitä koukuttumista, toisen parantamisesta ja ”arvoituksen” ratkaisemisesta tulee riippuvaiseksi. Tarpeeksi hyvää ja pahaa vuorottelemalla saa ihmiset tehokkaasti koukkuun ja lopulta kulutettua loppuun, jos tässäkin mietitään vuosia eteenpäin. Sinuna etsisin jotain vakaampaa ja selvempää, elämä on helpompaa. Ensin voit toki kokeilla kepillä jäätä ja ehdottaa terapiaan hakeutumista, todennäköisesti vastaanotto tällaisille ehdotuksille jäätävä, ainakin sen perusteella, mitä kerrot kumppanistasi. Mutta hyvä keino testata vielä ennen eroa, onko ko. ihmisellä mitään muutoskapsiteettia, reaktio kertoo paljon sinulle, missä mennään.
Rationaalisesti olet täysin oikeassa. Tunteeni asiasta on eri. Olen koko elämäni ollut ns. rationaalinen, joten taidan seurata tunnettani tässä. Rakastan häntä ja hän tietää sen. -ap
Minkä ikäisiä olette? Riippuu paljolti myös iästä kannattaako toisen juurtuneita toimintatapoja ja traumoja lähteä korjaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo raivarit, haukkumiset yms ei sinua haittaa eikä tunnu sinusta pahalta, kannattaa toki jatkaa seurustelua.
Itse en diplomaattisena ja rauhaa rakastavana ihmisenä jaksaisi tuollaista ihmistä kauaa edes pelkkänä ystävänä, varsinkin tuo itsereflektiokyvyn puute on paha juttu. Kokisin ettei minulla ole mitään yhteistä hänen kanssaan, ihana ulkonäkökään ei merkitsisi mitään jos toinen projisoisi traumojaan ja ongelmiaan minuun.
Samaa mieltä. Ja tuollaisten ap:n kuvailemien kumppaneiden kanssa vähintäänkin se omakin elämänilo alkaa karista ja muuttua tosi harmaaksi. Pahimmillaan, eikä edes kovin epätodennäköisesti, homma voi käydä tuollaisen kumppanin kanssa vaaralliseksikin.
Taidat olla aika nuori vielä. Jos haaveilet lapsiperheestä, kannattaa ottaa joku tervepäisempi tai sellainen joka on jo traumansa käsitellyt ja menneisyyden virheistään viisastunut.