Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu vaikean ihmisen kanssa
05.04.2022 |
Seurustelen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on traumaattinen lapsuus, ihana ulkonäkö ja kohtalaisen olematon itseanalyysikyky. Kivut on hänellä sen verran käsittelemättä, että pienimmätkin asiat voi saada aikaan raivarin tai jonkin passiivis-aggressiivisen kostoreaktion, mikä tietenkin on tosi tuhoavaa suhteen ja yhteisen kiintymyksen. Hyvä ulkonäkö on saanut hänen elämässään saanut aikaan sen, että pinnallisia suhteita on aina tarjolla eikä kukaan vakavampi ole uskaltanut ottaa asiakseen tutustua häneen.
Älkää sanoko 'jätä se sika/lehmä'. Voisin jättääkin, mutta en halua. Minulla on se tunne, että kannattaa roikkua mukana. En tiedä miksi, mutta minulla ei ole koskaan ennen elämässä ollut tätä tunnetta hankalan ihmisen kanssa. Siksi olen täällä kysymässä vinkkejä tilanteeseen. Hän on hyvä nainen/mies (ihan kiusallaan en kerro kumpi ettei tule niitä kaikkein tyhmimpiä kommentteja ketjuun), mutta oman kotinsa kulttuuri on ollut niin väkivaltainen ja ei-validoiva (onko tämä sana?), että selviytymistaktiikaksi on hänelle muodostunut se, että kiitokset hän antaa hyväksikäyttäville huijari-ihmisille ja välittäville ihmisille tulee haukut. Minulla on omakohtaistakin kokemusta tästä ja olen aikanaan ollut itsekin aika perse jotakuta toista kumppania kohtaan, mutta olen selvittänyt ongelmani tämän kanssa. Vaikeampaa on auttaa jotakuta toista selvittämään nämä asiat itsessään.
En halua terapeutiksi, mutta minun silmäni näkevät rivien välistä tosi herkän ja välittävän ja kunniallisen ihmisen, joka on jatkuvan lannistamisen jälkeen eksynyt ihan toisille teille kuin mitä hän varmaan sisimmissään haluaisi. Ennen minua hänellä ei ole ollut oikeastaan mitään vakavastiotettavaa seurustelusuhdetta. Kaikki ihmissuhteet hän on pitänyt etäisyyden päässä ja normiratkaisu konflikteihin on se, että jätetään koko ihmissuhde. Valitettavasti itsellänikin on menneisyydessä ollut tämä tulokulma asiaan, mutta eihän ihmissuhteet voi näin toimia. Hänellä on toisaalta se toimintamalli omasta kodista, että puhutaan kaikkia ihan diibadaabaa suutuksissaan ja uhkaillaan ja puheet on puheita, kun taas omassa kodissani pidettiin puhuttua sanaa hyvin vakavana asiana ja kaikkien piti punnita sanomisensa tarkkaan ettei tule luvattua tai uhattua sellaista mitä ei edes tarkoita eikä toisten loukkaaminen saanut missään nimessä olla tunteenpurkausten itse tarkoitus.
Kiitos jos jaksoit lukea tähän asti ja voisit kertoa jotain omakohtaista kokemusta tästä. Paljon näkee täällä ketjussa sitä, että kaikki epätäydelliset kumppanit pitäisi heti potkia jonnekin hittoon omasta elämästä (missä varmaan tiettyyn rajaan asti on paljon järkeä), mutta uskoisin elämän olevan tätä suurempi. En ole masokisti enkä hae ikävää suhdetta. Joskus kuitenkin voimme auttaa toista avaamaan omia lukkojaan. :)
Kommentit (202)
Itse pääsin huonoista puolistani eroon, kun tapasin aviopuolisoni. Ja tarkoitan siis käyttäytymismalleja, joita toistin suhteissa. Ollaan oltu toisillemme peilejä ja kasvettu yhdessä. Aluksi on toki vaikeaa kohdata ne omat huonot puolet, ja syyt niiden takana, mutta kun ne haluaa kohdata, niin sen jälkeen suunta ollut vain ylöspäin. Omista haasteista pystytään puhumaan avoimesti ilman häpeää. Vaikutat hyvältä kumppanilta, joka näkee syvemälle sisimpään, etkä ole heti valmis luovuttamaan. Jokainen suhde vaatii työtä, ja kaikilla on varaa kasvaa. Toivottavasti hän ymmärtää, mitä hyvää voit tuoda hänen elämään, ja on valmis kehittymään ja oppimaan uusia käyttäytymismalleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikille dissaajille nyt ihan se kysymys, että te ja monet muut: kuinka moni istuu kotona ja toivoo että joku tulisi niiden teidän suojamuurien yli ja näkisi miten ihania te oikeasti olette? Varmaan luku on, no en tiedä, viisi- tai kuusinumeroinen ainakin. Kyllähän niitä depisnappeja tässäkin maassa palaa.
Olen ihan satavarma että täälläkin heiluu joka päivä ihmisiä, jotka haluaisi jonkun vain tulevan niiden suojien läpi koska välittää tarpeeksi.
Apua, olipa ihanan riisuva kommentti. Näinhän se on.
Ap:lle: hyvä ja kaunis työ, mitä nyt teet tai vähintään suunnittelet, saattaa palkita vasta seurustelukumppanisi seuraavan kumppanin. Mieti tarkkaan, kykenetkö itse asettamaasi tehtävään pyyteettömänä, vaikka et koskaan saisi nauttia tuloksista hyvänä parisuhteena juuri tuon henkilön kanssa.
Jep, olet ihan oikeassa & kiitos ensimmäisestä terveestä kommentista. Tämä on sitä keskustelua mitä haen. Olen usein miettinyt, että ehkä meidän juttu menee ihan käteen ja sitten hän kasvaa sen myötä ihmisenä ja seuraava kumppani saa kerätä kaiken voiton. Tosi ikävä ajatus mutta voihan se mennä. Tulin palstalle kuullakseni kertomuksia mahdollisesti paremmin onnistuneista suhteista, joissa se auttanut kumppani saa myös jäädä siihen suhteeseen ja asiat menee paremmin. En oikein ymmärrä näiden hanakoiden kommentoijien vihaa ja syvää uskoa siihen, että totta kai kaikki epätäydelliset jutut menee aina ihan käteen. Eihän se mallinna oikeaa elämää ollenkaan. Tunnen joitain pareja, joilla on ollut tosi vaikeaa ja sittemmin ovat saaneet rakennettua hyvän suhteen, mutta en ole niin läheinen heidän kanssaan että kehtaisin mennä suoraan kysymään kaikenlaista. Omakin kumppanini on hetkittäin aivan ihana, mutta se menneisyyden matkalaukku puskee kaikkea shittiä koko ajan. Tosi tekopyhää tulla tänne heittaamaan minun aloitusta, kun todellisuus on se, että me kaikki olemme joskus tosi keljuja läheisille ja teemme vain hallaa omille ihmissuhteillemme. Ne onnelliset ihmiset eivät koskaan kirjoita tuollaisia ikäviä kommmentteja. Pitää oppia heistä ja yrittää tehdä asiat paremmin, ei mollata toisia ongelmiensa parissa.
Ehkä et voikaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon tämä ihminen lopulta kasvaa, vaan ennenkaikkea siihen, kuinka paljon sinä tässä kasvat. Itsekkyys vastaan epäitsekkyys, sinun tunteet ja tarpeet vastaan toisen tunteet ja tarpeet, kyvyt vastaan halut.
Tämä on mielenkiintoinen tilanne, sinä olet elämän äärellä ja ehkä löydät jotain syvällistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikille dissaajille nyt ihan se kysymys, että te ja monet muut: kuinka moni istuu kotona ja toivoo että joku tulisi niiden teidän suojamuurien yli ja näkisi miten ihania te oikeasti olette? Varmaan luku on, no en tiedä, viisi- tai kuusinumeroinen ainakin. Kyllähän niitä depisnappeja tässäkin maassa palaa.
Olen ihan satavarma että täälläkin heiluu joka päivä ihmisiä, jotka haluaisi jonkun vain tulevan niiden suojien läpi koska välittää tarpeeksi.
Olen samanlainen kuin ap:n seurustelukumppani, ja vaati vuosia traumaterapiaa, että sain suojamuurini purettua. En toivonut, että joku tulisi niiden yli enkä todellakaan päästänyt kun yrittivät (niiden tehtävä oli suojata mua!) En uskonut olevani niiden takana "oikeasti ihana", vaan maailman alhaisin olento. Todellisuudessa olin kehittymätön ihmisraakile.
Sanoisin siis, että et voi pelastaa toista etkä pakottaa muuttumaan tai tajuamaan, mitä sinä hänen kuvittelet olevan. Muutos lähtee itsestä, jos lähtee. Hyvin moni ei koskaan siihen prosessiin lähde. Hyväksy toinen sellaisena kuin hän on nyt ja päätä, haluatko olla sen ihmisen kanssa.
Hyvä kommentti. Oma kokemuksesi on erilainen kuin minun, toivoin itse terapiavaiheessa että joku näkisi minut ja jaksaisi roikkua mukana. Kunnioitan sinussa sitä että pystyit kertomaan oman kokemuksesi olematta kaikentietävä ja hyökkäävä. Toivottavasti jutut on sinulla paremmin nyt? -ap
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kuin alun. Eroa tai elä asian kanssa, omapa on ongelmasi.
En minäkään jaksanut lukea. Itse kuitenkin päätät omista ihmisuhteistasi emme me tällä sivustolla. Elämäsi on sinun ,ei meidän. Minä en jaksaisi aikuisena naisena päiväkään tuolaista suhdetta. Joten tarkan harkitsen ihmisuhteet,en ala sietää yhtään vastaava.Kyse on omasta hyvin voinistani ja elämästäni. Ihmisen pitä otta vastuu jokaisen oma elämä mennä terapiaan.Paska lähtee pesemällä paha oo puhumalla amatti ihmisille pois! Moni vetoo vaikea lapsuus ties mitä.Kun eivät viitsi otaa vastu oma elämä.Lapsuus meni jo.Kyse on aikuinen jonka pitä ratkasta terapia asiat ,eikä kaataa muiden ihmisten pälle niitä oli kyse suhde, ystävät ,suku tai naisten kerhotoiminat.
Jos nuo raivarit, haukkumiset yms ei sinua haittaa eikä tunnu sinusta pahalta, kannattaa toki jatkaa seurustelua.
Itse en diplomaattisena ja rauhaa rakastavana ihmisenä jaksaisi tuollaista ihmistä kauaa edes pelkkänä ystävänä, varsinkin tuo itsereflektiokyvyn puute on paha juttu. Kokisin ettei minulla ole mitään yhteistä hänen kanssaan, ihana ulkonäkökään ei merkitsisi mitään jos toinen projisoisi traumojaan ja ongelmiaan minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikille dissaajille nyt ihan se kysymys, että te ja monet muut: kuinka moni istuu kotona ja toivoo että joku tulisi niiden teidän suojamuurien yli ja näkisi miten ihania te oikeasti olette? Varmaan luku on, no en tiedä, viisi- tai kuusinumeroinen ainakin. Kyllähän niitä depisnappeja tässäkin maassa palaa.
Olen ihan satavarma että täälläkin heiluu joka päivä ihmisiä, jotka haluaisi jonkun vain tulevan niiden suojien läpi koska välittää tarpeeksi.
Apua, olipa ihanan riisuva kommentti. Näinhän se on.
Ap:lle: hyvä ja kaunis työ, mitä nyt teet tai vähintään suunnittelet, saattaa palkita vasta seurustelukumppanisi seuraavan kumppanin. Mieti tarkkaan, kykenetkö itse asettamaasi tehtävään pyyteettömänä, vaikka et koskaan saisi nauttia tuloksista hyvänä parisuhteena juuri tuon henkilön kanssa.
Jep, olet ihan oikeassa & kiitos ensimmäisestä terveestä kommentista. Tämä on sitä keskustelua mitä haen. Olen usein miettinyt, että ehkä meidän juttu menee ihan käteen ja sitten hän kasvaa sen myötä ihmisenä ja seuraava kumppani saa kerätä kaiken voiton. Tosi ikävä ajatus mutta voihan se mennä. Tulin palstalle kuullakseni kertomuksia mahdollisesti paremmin onnistuneista suhteista, joissa se auttanut kumppani saa myös jäädä siihen suhteeseen ja asiat menee paremmin. En oikein ymmärrä näiden hanakoiden kommentoijien vihaa ja syvää uskoa siihen, että totta kai kaikki epätäydelliset jutut menee aina ihan käteen. Eihän se mallinna oikeaa elämää ollenkaan. Tunnen joitain pareja, joilla on ollut tosi vaikeaa ja sittemmin ovat saaneet rakennettua hyvän suhteen, mutta en ole niin läheinen heidän kanssaan että kehtaisin mennä suoraan kysymään kaikenlaista. Omakin kumppanini on hetkittäin aivan ihana, mutta se menneisyyden matkalaukku puskee kaikkea shittiä koko ajan. Tosi tekopyhää tulla tänne heittaamaan minun aloitusta, kun todellisuus on se, että me kaikki olemme joskus tosi keljuja läheisille ja teemme vain hallaa omille ihmissuhteillemme. Ne onnelliset ihmiset eivät koskaan kirjoita tuollaisia ikäviä kommmentteja. Pitää oppia heistä ja yrittää tehdä asiat paremmin, ei mollata toisia ongelmiensa parissa.
Kiva, että meillä on näitä alapeukuttavia ihmisiä, jotka laskeutuvat täydellisyyden pilvilinnoista meidän kuolevaisten tasolle kertomaan miten elämää pitää elää kun on vajaavainen ja rikkinäinen yksilö. /s
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin huonoista puolistani eroon, kun tapasin aviopuolisoni. Ja tarkoitan siis käyttäytymismalleja, joita toistin suhteissa. Ollaan oltu toisillemme peilejä ja kasvettu yhdessä. Aluksi on toki vaikeaa kohdata ne omat huonot puolet, ja syyt niiden takana, mutta kun ne haluaa kohdata, niin sen jälkeen suunta ollut vain ylöspäin. Omista haasteista pystytään puhumaan avoimesti ilman häpeää. Vaikutat hyvältä kumppanilta, joka näkee syvemälle sisimpään, etkä ole heti valmis luovuttamaan. Jokainen suhde vaatii työtä, ja kaikilla on varaa kasvaa. Toivottavasti hän ymmärtää, mitä hyvää voit tuoda hänen elämään, ja on valmis kehittymään ja oppimaan uusia käyttäytymismalleja.
Kiitos. Uskoin että näitäkin tapauksia on. Täytyy kyllä olla varovainen että kenen kanssa jaksaa. Heittaajat ovat siinä oikeassa, että monet tapaukset ovat ihan toivottomia, mutta ne eivät ole 100% tapauksista.
Se mikä ei aloituksessani vielä esille on että minun vaikutuksella kumppani on saanut muutettua monia asioita elämässään. Elämäntapoja, vastuuntuntoa jne. Hän ei ole aiemmin kyennyt muuttamaan näitä vuosikausia jatkuneita malleja. Ongelma vain minun kannalta on se että edelleen meidän välit on myrskyisät ja lähelle pääseminen on vaikeaa, kun toinen ei ole koskaan oppinut/tottunut luottamaan kehenkään tai avautumaan tunteistaan. Ympärillä on vain ihmisiä, joille pitää näyttää sitä kovaa puolta ja olla ilman ongelmia. Yritän auttaa häntä tässä. Toisin sanoen suhteemme on tällä hetkellä vielä aika kuluttava, mutta koen että se muuttaa hänenkin elämää parempaan suuntaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikille dissaajille nyt ihan se kysymys, että te ja monet muut: kuinka moni istuu kotona ja toivoo että joku tulisi niiden teidän suojamuurien yli ja näkisi miten ihania te oikeasti olette? Varmaan luku on, no en tiedä, viisi- tai kuusinumeroinen ainakin. Kyllähän niitä depisnappeja tässäkin maassa palaa.
Olen ihan satavarma että täälläkin heiluu joka päivä ihmisiä, jotka haluaisi jonkun vain tulevan niiden suojien läpi koska välittää tarpeeksi.
Apua, olipa ihanan riisuva kommentti. Näinhän se on.
Ap:lle: hyvä ja kaunis työ, mitä nyt teet tai vähintään suunnittelet, saattaa palkita vasta seurustelukumppanisi seuraavan kumppanin. Mieti tarkkaan, kykenetkö itse asettamaasi tehtävään pyyteettömänä, vaikka et koskaan saisi nauttia tuloksista hyvänä parisuhteena juuri tuon henkilön kanssa.
Jep, olet ihan oikeassa & kiitos ensimmäisestä terveestä kommentista. Tämä on sitä keskustelua mitä haen. Olen usein miettinyt, että ehkä meidän juttu menee ihan käteen ja sitten hän kasvaa sen myötä ihmisenä ja seuraava kumppani saa kerätä kaiken voiton. Tosi ikävä ajatus mutta voihan se mennä. Tulin palstalle kuullakseni kertomuksia mahdollisesti paremmin onnistuneista suhteista, joissa se auttanut kumppani saa myös jäädä siihen suhteeseen ja asiat menee paremmin. En oikein ymmärrä näiden hanakoiden kommentoijien vihaa ja syvää uskoa siihen, että totta kai kaikki epätäydelliset jutut menee aina ihan käteen. Eihän se mallinna oikeaa elämää ollenkaan. Tunnen joitain pareja, joilla on ollut tosi vaikeaa ja sittemmin ovat saaneet rakennettua hyvän suhteen, mutta en ole niin läheinen heidän kanssaan että kehtaisin mennä suoraan kysymään kaikenlaista. Omakin kumppanini on hetkittäin aivan ihana, mutta se menneisyyden matkalaukku puskee kaikkea shittiä koko ajan. Tosi tekopyhää tulla tänne heittaamaan minun aloitusta, kun todellisuus on se, että me kaikki olemme joskus tosi keljuja läheisille ja teemme vain hallaa omille ihmissuhteillemme. Ne onnelliset ihmiset eivät koskaan kirjoita tuollaisia ikäviä kommmentteja. Pitää oppia heistä ja yrittää tehdä asiat paremmin, ei mollata toisia ongelmiensa parissa.
Kiva, että meillä on näitä alapeukuttavia ihmisiä, jotka laskeutuvat täydellisyyden pilvilinnoista meidän kuolevaisten tasolle kertomaan miten elämää pitää elää kun on vajaavainen ja rikkinäinen yksilö. /s
Kyl kyl. Mutta mitähän kertoisi tupatarkastus heidän omaan elämäänsä jos tehtäisiin? -ap
Haluat vinkkejä tilanteeseen. Mutta niitä on kauhean vaikea antaa. koska ihmiset on erilaisia.
Seurustelin ja jopa menin avioliittoonkin lopulta todella vaikealuonteisen ihmisen kanssa. Minä sain sellaisia "vinkkejä," että etkö näe, ettei tuosta tule mitään? Ja että miksi tuon kanssa olet, kun se on noin vaikeaa?
Parempia ei varmaan kukaan nytkään voi sinulle antaa. Eikä ne minullakaan toimineet. Minun piti vain elää loppuun se suhde. Se vei kymmenen vuotta elämästäni.
Voi olla, että vaikeudet vahvistaa, mutta kyllä se kymmenen vuotta silti vahingoitti minua. Minulla olisi ollut mahdollisuuksia muuhunkin.
Kun se oli viimein ohi, olin suorastaan äimistynyt siitä, miten helppoa vuorovaikutukset toisten ihmisten kanssa olikaan. Minä olin stressannut yhden ihmisen takia melkein hermoni pilalle, mutta onneksi olin vielä nuori ja se pelasti minut.
Ehkä minulle olisi pitänyt antaa vinkiksi, että älä mene avioliittoon, vaan seurustele vain äläkä missään nimessä hanki lasta hänen kanssaan. Yhteen muuttaminenkaan ei kannata, koska vaikean ihmisen kanssa ihan kaikki on vaikeata. Eri asia olisinko tuotakaan neuvoa noudattanut.
Sanon sinulle siis vain, että jos et halua hänestä erota, niin pidä kuitenkin oma elämäsi, älä siis muuta hänen kanssaan saman katon alle. Näin saat tarpeellista välimatkaa ja jossain vaiheessa osaat itsekin jo paremmin nähdä, mihin tiesi on menossa.
Toisen analysoiminen on tietysti inhimillistä, siis että miettii ja pohtii, mistä hänen vaikea luonteensa on tullut ja niin edelleen, mutta loppujen lopuksi sekin on aika turhaa. Toista on kuitenkin hirveän vaikea muuttaa, jos ei hän itse ymmärrä muuttua. Ei se omaa oloasi helpota, että tiedät hänellä olleen pahoja kokemuksia tms., kun ne nyt sitten projisoidaan sinuun.
Yksi asia voi lohduttaa, mutta kannattaako odottaa: iän myötä jotkut pehmenevät ja ikään kuin aikuistuvat. Esim. veljeni narsistivaimo ei ole enää ihan niin jyrkkä ja järkyttävä, kuin nuorena. Nyt hänen kanssaan pystyy jo ihan tavallisista asioistakin puhumaan ilman, että pitää joka sanaa varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikille dissaajille nyt ihan se kysymys, että te ja monet muut: kuinka moni istuu kotona ja toivoo että joku tulisi niiden teidän suojamuurien yli ja näkisi miten ihania te oikeasti olette? Varmaan luku on, no en tiedä, viisi- tai kuusinumeroinen ainakin. Kyllähän niitä depisnappeja tässäkin maassa palaa.
Olen ihan satavarma että täälläkin heiluu joka päivä ihmisiä, jotka haluaisi jonkun vain tulevan niiden suojien läpi koska välittää tarpeeksi.
Apua, olipa ihanan riisuva kommentti. Näinhän se on.
Ap:lle: hyvä ja kaunis työ, mitä nyt teet tai vähintään suunnittelet, saattaa palkita vasta seurustelukumppanisi seuraavan kumppanin. Mieti tarkkaan, kykenetkö itse asettamaasi tehtävään pyyteettömänä, vaikka et koskaan saisi nauttia tuloksista hyvänä parisuhteena juuri tuon henkilön kanssa.
Jep, olet ihan oikeassa & kiitos ensimmäisestä terveestä kommentista. Tämä on sitä keskustelua mitä haen. Olen usein miettinyt, että ehkä meidän juttu menee ihan käteen ja sitten hän kasvaa sen myötä ihmisenä ja seuraava kumppani saa kerätä kaiken voiton. Tosi ikävä ajatus mutta voihan se mennä. Tulin palstalle kuullakseni kertomuksia mahdollisesti paremmin onnistuneista suhteista, joissa se auttanut kumppani saa myös jäädä siihen suhteeseen ja asiat menee paremmin. En oikein ymmärrä näiden hanakoiden kommentoijien vihaa ja syvää uskoa siihen, että totta kai kaikki epätäydelliset jutut menee aina ihan käteen. Eihän se mallinna oikeaa elämää ollenkaan. Tunnen joitain pareja, joilla on ollut tosi vaikeaa ja sittemmin ovat saaneet rakennettua hyvän suhteen, mutta en ole niin läheinen heidän kanssaan että kehtaisin mennä suoraan kysymään kaikenlaista. Omakin kumppanini on hetkittäin aivan ihana, mutta se menneisyyden matkalaukku puskee kaikkea shittiä koko ajan. Tosi tekopyhää tulla tänne heittaamaan minun aloitusta, kun todellisuus on se, että me kaikki olemme joskus tosi keljuja läheisille ja teemme vain hallaa omille ihmissuhteillemme. Ne onnelliset ihmiset eivät koskaan kirjoita tuollaisia ikäviä kommmentteja. Pitää oppia heistä ja yrittää tehdä asiat paremmin, ei mollata toisia ongelmiensa parissa.
Ehkä et voikaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon tämä ihminen lopulta kasvaa, vaan ennenkaikkea siihen, kuinka paljon sinä tässä kasvat. Itsekkyys vastaan epäitsekkyys, sinun tunteet ja tarpeet vastaan toisen tunteet ja tarpeet, kyvyt vastaan halut.
Tämä on mielenkiintoinen tilanne, sinä olet elämän äärellä ja ehkä löydät jotain syvällistä.
Kiitos. Kiva että palstalla on sinunlaisia kommentoijia. :) -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kuin alun. Eroa tai elä asian kanssa, omapa on ongelmasi.
En minäkään jaksanut lukea. Itse kuitenkin päätät omista ihmisuhteistasi emme me tällä sivustolla. Elämäsi on sinun ,ei meidän. Minä en jaksaisi aikuisena naisena päiväkään tuolaista suhdetta. Joten tarkan harkitsen ihmisuhteet,en ala sietää yhtään vastaava.Kyse on omasta hyvin voinistani ja elämästäni. Ihmisen pitä otta vastuu jokaisen oma elämä mennä terapiaan.Paska lähtee pesemällä paha oo puhumalla amatti ihmisille pois! Moni vetoo vaikea lapsuus ties mitä.Kun eivät viitsi otaa vastu oma elämä.Lapsuus meni jo.Kyse on aikuinen jonka pitä ratkasta terapia asiat ,eikä kaataa muiden ihmisten pälle niitä oli kyse suhde, ystävät ,suku tai naisten kerhotoiminat.
En tullut kysymään päättämistä puolestani vaan toisten kokemuksia vastaavista asioista. Moni näköjään kyttäilee täällä palstalla päästäkseen kommentoimaan yksirivisiä kuitteja toisten elämäntilanteisiin. Mitä hyötyä siitä on? Minä päätän asioista itse mutta toisten tarinat auttavat näkemään omaa tilannetta monesta kulmasta. Sitä haen täältä, en mitään pistevoittoja toisista. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Joko sinä toimit terapeuttina tai lähetät hänet terapiaan tai menette yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo raivarit, haukkumiset yms ei sinua haittaa eikä tunnu sinusta pahalta, kannattaa toki jatkaa seurustelua.
Itse en diplomaattisena ja rauhaa rakastavana ihmisenä jaksaisi tuollaista ihmistä kauaa edes pelkkänä ystävänä, varsinkin tuo itsereflektiokyvyn puute on paha juttu. Kokisin ettei minulla ole mitään yhteistä hänen kanssaan, ihana ulkonäkökään ei merkitsisi mitään jos toinen projisoisi traumojaan ja ongelmiaan minuun.
Kiitos tästäkin kommentista! Moni tuntuu nostavan tuon hyvännäköisyyden vähän turhan isoon rooliin. Toin sen esiin vain siinä mielessä miten se on heijastunut hänen kanssakäymisissään muiden ihmisten kanssa. Moni hyvännäköinen ihminen tuntuu minusta täysin tyhjältä, mutta kumppanissani on jokin syvästi herkkä ja haavoittuva puoli, joka aiheuttaa kaikki nuo kiukuttelut yms. Olen kiinnostunut ensisijaisesti tästä puolesta ja toivoisin hänen avautuvan. En ole kiinnostunut kiiltävistä tyhjäpäistä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikille dissaajille nyt ihan se kysymys, että te ja monet muut: kuinka moni istuu kotona ja toivoo että joku tulisi niiden teidän suojamuurien yli ja näkisi miten ihania te oikeasti olette? Varmaan luku on, no en tiedä, viisi- tai kuusinumeroinen ainakin. Kyllähän niitä depisnappeja tässäkin maassa palaa.
Olen ihan satavarma että täälläkin heiluu joka päivä ihmisiä, jotka haluaisi jonkun vain tulevan niiden suojien läpi koska välittää tarpeeksi.
Apua, olipa ihanan riisuva kommentti. Näinhän se on.
Ap:lle: hyvä ja kaunis työ, mitä nyt teet tai vähintään suunnittelet, saattaa palkita vasta seurustelukumppanisi seuraavan kumppanin. Mieti tarkkaan, kykenetkö itse asettamaasi tehtävään pyyteettömänä, vaikka et koskaan saisi nauttia tuloksista hyvänä parisuhteena juuri tuon henkilön kanssa.
Jep, olet ihan oikeassa & kiitos ensimmäisestä terveestä kommentista. Tämä on sitä keskustelua mitä haen. Olen usein miettinyt, että ehkä meidän juttu menee ihan käteen ja sitten hän kasvaa sen myötä ihmisenä ja seuraava kumppani saa kerätä kaiken voiton. Tosi ikävä ajatus mutta voihan se mennä. Tulin palstalle kuullakseni kertomuksia mahdollisesti paremmin onnistuneista suhteista, joissa se auttanut kumppani saa myös jäädä siihen suhteeseen ja asiat menee paremmin. En oikein ymmärrä näiden hanakoiden kommentoijien vihaa ja syvää uskoa siihen, että totta kai kaikki epätäydelliset jutut menee aina ihan käteen. Eihän se mallinna oikeaa elämää ollenkaan. Tunnen joitain pareja, joilla on ollut tosi vaikeaa ja sittemmin ovat saaneet rakennettua hyvän suhteen, mutta en ole niin läheinen heidän kanssaan että kehtaisin mennä suoraan kysymään kaikenlaista. Omakin kumppanini on hetkittäin aivan ihana, mutta se menneisyyden matkalaukku puskee kaikkea shittiä koko ajan. Tosi tekopyhää tulla tänne heittaamaan minun aloitusta, kun todellisuus on se, että me kaikki olemme joskus tosi keljuja läheisille ja teemme vain hallaa omille ihmissuhteillemme. Ne onnelliset ihmiset eivät koskaan kirjoita tuollaisia ikäviä kommmentteja. Pitää oppia heistä ja yrittää tehdä asiat paremmin, ei mollata toisia ongelmiensa parissa.
Kiva, että meillä on näitä alapeukuttavia ihmisiä, jotka laskeutuvat täydellisyyden pilvilinnoista meidän kuolevaisten tasolle kertomaan miten elämää pitää elää kun on vajaavainen ja rikkinäinen yksilö. /s
Kyl kyl. Mutta mitähän kertoisi tupatarkastus heidän omaan elämäänsä jos tehtäisiin? -ap
Hienot defenssit sulla. Eihän muiden ihmisten elämillä ole mitään merkitystä, niin kauan kuin sinä ja kumppanisi olette onnellisia ja rakastavia toisianne kohtaan?
-eri
Elämä on liian lyhyt tollaseen pelleilyyn
Vierailija kirjoitti:
Haluat vinkkejä tilanteeseen. Mutta niitä on kauhean vaikea antaa. koska ihmiset on erilaisia.
Seurustelin ja jopa menin avioliittoonkin lopulta todella vaikealuonteisen ihmisen kanssa. Minä sain sellaisia "vinkkejä," että etkö näe, ettei tuosta tule mitään? Ja että miksi tuon kanssa olet, kun se on noin vaikeaa?
Parempia ei varmaan kukaan nytkään voi sinulle antaa. Eikä ne minullakaan toimineet. Minun piti vain elää loppuun se suhde. Se vei kymmenen vuotta elämästäni.
Voi olla, että vaikeudet vahvistaa, mutta kyllä se kymmenen vuotta silti vahingoitti minua. Minulla olisi ollut mahdollisuuksia muuhunkin.
Kun se oli viimein ohi, olin suorastaan äimistynyt siitä, miten helppoa vuorovaikutukset toisten ihmisten kanssa olikaan. Minä olin stressannut yhden ihmisen takia melkein hermoni pilalle, mutta onneksi olin vielä nuori ja se pelasti minut.
Ehkä minulle olisi pitänyt antaa vinkiksi, että älä mene avioliittoon, vaan seurustele vain äläkä missään nimessä hanki lasta hänen kanssaan. Yhteen muuttaminenkaan ei kannata, koska vaikean ihmisen kanssa ihan kaikki on vaikeata. Eri asia olisinko tuotakaan neuvoa noudattanut.
Sanon sinulle siis vain, että jos et halua hänestä erota, niin pidä kuitenkin oma elämäsi, älä siis muuta hänen kanssaan saman katon alle. Näin saat tarpeellista välimatkaa ja jossain vaiheessa osaat itsekin jo paremmin nähdä, mihin tiesi on menossa.
Toisen analysoiminen on tietysti inhimillistä, siis että miettii ja pohtii, mistä hänen vaikea luonteensa on tullut ja niin edelleen, mutta loppujen lopuksi sekin on aika turhaa. Toista on kuitenkin hirveän vaikea muuttaa, jos ei hän itse ymmärrä muuttua. Ei se omaa oloasi helpota, että tiedät hänellä olleen pahoja kokemuksia tms., kun ne nyt sitten projisoidaan sinuun.
Yksi asia voi lohduttaa, mutta kannattaako odottaa: iän myötä jotkut pehmenevät ja ikään kuin aikuistuvat. Esim. veljeni narsistivaimo ei ole enää ihan niin jyrkkä ja järkyttävä, kuin nuorena. Nyt hänen kanssaan pystyy jo ihan tavallisista asioistakin puhumaan ilman, että pitää joka sanaa varoa.
Kiitos. Itse asiassa tämä kommentti oli erittäin... herättävä. Se ei ole sitä mitä haluan kuulla vaan sitä mitä minun tarvitsee kuulla. Kymmenen vuotta on aika hurja juttu. En usko että uskaltaisin elää tätä tilannetta niin pitkään. Meidän suhde on vasta alle vuoden vanha, joten ehkä voin katsoa tilannetta vielä jonkin aikaa.
Varmaan se ykkössyy siihen että tämä ihminen vetää puoleensa on se että hänellä on samanlainen vaikea lapsuus kuin minulla on ja niin herkkä sisin että siitä jää pahat haavat. Minua vetää puoleen se että voin ymmärtää sen kivun ja että meillä on jotain yhteistä syvällisemmällä tasolla. Hyvännäköisyys on melkeinpä haitta tässä, koska se ainakin alussa teki hänestä tosi ärsyttävän kun hän oli siitä tietoinen ja luuli sen tekevän hänestä jotenkin paremman kuin muut. Hän on vähän tone down tätä puolta ja pystyy vähän miettimään muitakin asioita. Siis onhan tämä tosi hankalaa! Nyky-yhteiskunta on ihan heti-tänne-kaikki-kiimassa ja niin on kumppaninikin. Ei hyvät asiat tule naps vain tosta.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Joko sinä toimit terapeuttina tai lähetät hänet terapiaan tai menette yhdessä.
Hei kuule, elämässä on muitakin vaihtoehtoja kuin että mennään virallisesti terapiaan tai ei puhuta yhtään mitään kenenkään kanssa. Nykyelämän vitsaus on kaiken polarisoiminen. Ihmiset voi ihan ilman mitään virallista terapiaakin jakaa ja auttaa. -ap
Laitoinpa tässä kertomasi konkreettiset asiat jonoon.
- ihana ulkonäkö
- pienimmätkin asiat voi saada aikaan raivarin tai jonkin passiivis-aggressiivisen kostoreaktion, mikä tietenkin on tosi tuhoavaa suhteen ja yhteisen kiintymyksen
- kiitokset hän antaa hyväksikäyttäville huijari-ihmisille ja välittäville ihmisille tulee haukut
- toimintamalli omasta kodista, että puhutaan kaikkia ihan diibadaabaa suutuksissaan ja uhkaillaan ja puheet on puheita
Neuvoisin sinua tekemään tällaisen listan itseksesi ja miettimään sen perusteella, miten sinä haluaisit kumppanisi muuttuvan. Onko muuttuminen mahdollista, ja jollei ole, mitä aiot tehdä?
Sanot, että kumppanisi on hyvä nainen/mies ja että silmäsi näkevät "rivien välistä" hänessä kaikenlaisia hyviä ominaisuuksia. Näetkö oikeasti, vai kuvitteletko vain näkeväsi? Kumman teistä pitäisi muuttua, jotta suhteenne olisi hyvä molemmille? Kirjoituksessasi ei näy oikeastaan yhtään konkreettista positiivista seikkaa, jollaisen vuoksi suhteenne olisi juuri sinulle hyvä. Hän saattaa tykätä kovastikin, jos kerran saa haukkua, raivota, kostaa ja uhkailla ihan vapaasti. Onko hän valmis tai edes kykenevä olemaan puolisona ihmisiksi?
Olen saanut muille kirjoittajille osoittamistasi kommenteista sen käsityksen, että nyt haluat vain vahvistaa omaa haluasi jäädä suhteeseen. Kirjoita lista puolisosi konkreettisista ja silminnähtävistä hyvistä puolista ja mieti ihan itse sen perusteella. Jos lista on toivelista tai sisältää vain satunnaisia tekoja, mieti uudelleen, vaikka oletkin näemmä jo päättänyt kantasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikille dissaajille nyt ihan se kysymys, että te ja monet muut: kuinka moni istuu kotona ja toivoo että joku tulisi niiden teidän suojamuurien yli ja näkisi miten ihania te oikeasti olette? Varmaan luku on, no en tiedä, viisi- tai kuusinumeroinen ainakin. Kyllähän niitä depisnappeja tässäkin maassa palaa.
Olen ihan satavarma että täälläkin heiluu joka päivä ihmisiä, jotka haluaisi jonkun vain tulevan niiden suojien läpi koska välittää tarpeeksi.
Apua, olipa ihanan riisuva kommentti. Näinhän se on.
Ap:lle: hyvä ja kaunis työ, mitä nyt teet tai vähintään suunnittelet, saattaa palkita vasta seurustelukumppanisi seuraavan kumppanin. Mieti tarkkaan, kykenetkö itse asettamaasi tehtävään pyyteettömänä, vaikka et koskaan saisi nauttia tuloksista hyvänä parisuhteena juuri tuon henkilön kanssa.
Jep, olet ihan oikeassa & kiitos ensimmäisestä terveestä kommentista. Tämä on sitä keskustelua mitä haen. Olen usein miettinyt, että ehkä meidän juttu menee ihan käteen ja sitten hän kasvaa sen myötä ihmisenä ja seuraava kumppani saa kerätä kaiken voiton. Tosi ikävä ajatus mutta voihan se mennä. Tulin palstalle kuullakseni kertomuksia mahdollisesti paremmin onnistuneista suhteista, joissa se auttanut kumppani saa myös jäädä siihen suhteeseen ja asiat menee paremmin. En oikein ymmärrä näiden hanakoiden kommentoijien vihaa ja syvää uskoa siihen, että totta kai kaikki epätäydelliset jutut menee aina ihan käteen. Eihän se mallinna oikeaa elämää ollenkaan. Tunnen joitain pareja, joilla on ollut tosi vaikeaa ja sittemmin ovat saaneet rakennettua hyvän suhteen, mutta en ole niin läheinen heidän kanssaan että kehtaisin mennä suoraan kysymään kaikenlaista. Omakin kumppanini on hetkittäin aivan ihana, mutta se menneisyyden matkalaukku puskee kaikkea shittiä koko ajan. Tosi tekopyhää tulla tänne heittaamaan minun aloitusta, kun todellisuus on se, että me kaikki olemme joskus tosi keljuja läheisille ja teemme vain hallaa omille ihmissuhteillemme. Ne onnelliset ihmiset eivät koskaan kirjoita tuollaisia ikäviä kommmentteja. Pitää oppia heistä ja yrittää tehdä asiat paremmin, ei mollata toisia ongelmiensa parissa.
Kiva, että meillä on näitä alapeukuttavia ihmisiä, jotka laskeutuvat täydellisyyden pilvilinnoista meidän kuolevaisten tasolle kertomaan miten elämää pitää elää kun on vajaavainen ja rikkinäinen yksilö. /s
Kyl kyl. Mutta mitähän kertoisi tupatarkastus heidän omaan elämäänsä jos tehtäisiin? -ap
Hienot defenssit sulla. Eihän muiden ihmisten elämillä ole mitään merkitystä, niin kauan kuin sinä ja kumppanisi olette onnellisia ja rakastavia toisianne kohtaan?
-eri
Kysyn sinulta vain tämän: etsitkö toisista vain matsia vai ehkä oppimista ja keskustelua? -ap
Pitääkö nämäkin aakkoset nyt selittää. No selitetään sitten. Minullakin aapeella on huonoja kokemuksia -- näköjään kaikki olettaa että ei tietenkään ole, heitetään kakkaa heti niskaan!! -- mutta se ei tarkoita että menen heti johonkin ketjuun sanomaan että kaikki menee aloittajalla niin kuin minun huonossa kokemuksessani. En ole joku alkueliö joka ymmärtää vain sen oman elämäni kokemuksen.