Lue keskustelun säännöt.
Riideltiin äsken tyttöystävän kanssa..
25.09.2015 |
Mun tyttöystävä on paremman sanan puutteessa lievä draamakuningatar, vääntää esimerkiksi kavereidensa kanssa usein riitaa vähän pienemmistäkin jutuista. Selkeästi nauttii draamasta tiettyyn pisteeseen asti, mutta aivan uskomattoman ihana nainen muuten. Ei kuitenkaan riidellä hirveän usein, mutta äsken meille tuli riitaa. Lyhyesti selitettynä meillä on vanhojen inttikavereiden kanssa tapana viettää mökkiviikonloppu kerran vuodessa, ja elokuun alussa sovittiin ajankohdaksi tämä viikonloppu. Tyttöystäväni on ollut asiasta tietoinen, mutta nyt lähtöä tehdessäni meni oudon hankalaksi ja kun tuli aika lähteä ulos ovesta, alkoi itkeä ettei haluakaan mun lähtevän. En halunnut enkä voinut enää perua, koska tätä on suunniteltu pitkään ja kyseessä on mun mökki, joten mun pois jääminen olisi tarkoittanut koko äijäporukan viikonloppusuunnitelmien pilaamista.
No luonnollisesti yritin selittää tätä tyttöystävälle, mutta selitykset meni kuuroille korville ja takaspäin tuli vaan itkua siitä, miten hän olisi nyt kerrankin halunnut viettää kotiviikonlopun ja kuinka me ei vietetä tarpeeksi aikaa kahdestaan. Ollaan kyllä kahdestaan ihan helposti valtaosa ajastamme, mutta lupasin kuitenkin, että voidaan ensi viikonloppuna vaan linnottautua kotiin nauttimaan yhdessäolosta. Ei käynyt, kun kuulemma sen pitää olla nyt juuri tämä viikonloppu. Tyttöystävä ryhtyi valittamaan siitä, miten laitan kaverini hänen edelleen ja volume vaan nousi jatkuvasti.
Otin itse raivoamiset rauhallisena vastaan, mutta lopulta mullakin meinasi mennä kuppi nurin tyttöystävän naurettaviin syytöksiin ja totesin, että ehkä parempi jos nyt vietetään vaan viikonloppu erillään ja keskustellaan asioista rauhallisesti sunnuntaina kun tulen kotiin. Tässä vaiheessa keräsin reppuni ja kassini ja suuntasin ulko-ovea kohti. Tyttöystäväni repi kädestäni muovipussin, jossa oli mun ja yhden toisen inttikaverin bisset, eikä suostunut enää antamaan pussia takaisin. Otin kyseisestä PUSSISTA (muovipussista, en siis tyttöystävästäni) kiinni, jolloin tyttöystäväni ryhtyi huutamaan kuin palosireeni ("Päästä irti v* hullu", "Lopeta muhun sattuu", jne) ja riuhtoi pussin mun otteesta niin, että muovi repesi ja pullot levisi pitkin eteisen lattiaa ja seinää. Jäin itse seisomaan lamaantuneena kädet pystyssä paikoilleni, tyttöystävä lukittautui makuuhuoneeseen, soitti jollekin kaverilleen ja selitti vauhkona kuinka olin käynyt häneen käsiksi ja hänen on pakko päästä täältä pois koska hän pelkää henkensä edestä.
Puhelun lopetettuaan lähti takaovesta ilman takkia. Istun nyt tässä yksin, farkut ja kengät oluessa, eteinen myrskyn jäljiltä, sekavin tuntein vähän kaikesta. Kuten sanoin, tyttöystävä on aina ollut vähän draamailija ja oon sen osana häntä hyväksynyt, mutta nyt oon ihan rehellisesti peloissani. Tyttöystävä ihan tosissaan väitti jo jollekin mun käyneen häneen käsiksi, entä jos valhe leviää tosta eteenpäin tai tyttöystävä saa päähänsä tehdä esim. rikosilmoituksen? Mitä mä teen?? Tyttöystävä ei vastaa puhelimeen.
Kommentit (177)
Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote] Ei helvetti.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]
Tunnistan tyttöystävästäsi 18-vuotiaan itseni. Olin äärimmäisen lähesriippuvainen draamaprinsessa, mitä tuli poikaystävääni. Muutoin olin suht normaali. :D Lähteminen ajatuksena tuntui olevan aina ok, mutta kun lähtö koitti, alkoi draamailu ja riidan haastaminen milloin mistäkin turhasta. Tajusin lopettaa, kun mies oli jo jättää minut ja nyt 9 vuoden jälkeen ollaan onnellisesti naimisissa. Pari juttua: olen 99% varma, että tyttöystäväsi ei soittanut kenellekään. Hän selvästi haluaa olla kanssasi valtavasti, miten se onnistuisi, jos hänen ystävänsä pitäisi sinua jonain naisten hakkaajana? Nuorille tytöille varsinkin on tärkeää, että kaverit hyväksyy kumppanin. Samasta syystä ei tarvitse pelätä mitään rikosilmoitusta. Hän halusi aiheuttaa sinussa juuri sen reaktion minkä aiheuttikin, eli paniikki ja ajatus, ettet lähtisikään minnekään. Suhteellanne voi olla tulevaisuus, mutta tuollaiselle käytökselle ei tarvitse alistua. Minä ainakin toimin noin, koska olin epävarma itsestäni ja ihan älyttömän rakastunut. Jos tyttöystävääsi ajaa samat motiivit, uskon, että vakavalla keskustelulla voitte päästä eteenpäin. Sinun täytyy tehdä selväksi, että et aio sietää vastaavaa käytöstä enää ollenkaan ja et suostu kokemaan syyllisyyttä loppuelämääsi joka kerta, kun haluat olla kavereidesi kanssa. Muista myös tehdä selväksi, ettet usko mihinkään "me ei vietetä ikinä aikaa"-hölynpölyyn, vaan tajuat että tyttöystävä ei vain halua sinun lähtevän. Toivottavasti asiat selviävät!
[/quote]
Kuka tietää? Mutta aina näissä on sekin mahdollisuus, että mies on se läheisriippuvainen ja palvoo narsistista tyttöystäväänsä eikä kykene näkemään tämän todellista luonnetta. Sehän näissä narsistitarinoissa on tyypillistä, että alkuun toinen on todella ihana, mutta pikkuhiljaa oikea luonne alkaa paljastua.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote]
Haha! Sen päivän kun näkis, että joku nainen tilittää täällä hakkaavasta miehestä ja häntä neuvotaan vaan ottamaan tiukka hali. Eikä missään nimessä saa edes ehdottaa jättämistä.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:30"]
Tyttöystäväsi yrittää manipuloida sinua tuolla tavalla ja järkyttyi pahasti kun tajusi, ettei onnistukaan manipuloimaan. Sitten meni pahasti överiksi. Saattaa olla epävarmakin itsestään ja siksi takertuu sinuun. Älä alistu valehtelun ja kiristyksen takia ja tee selväksi, että sai olla viimeinen kerta, jos haluat ylipäätään jatkaa. Ja sitten oikeasti jos ei lopeta tuota, niin ero. Meinasit jo mennä halpaan, kun mietit ettet lähde minnekään. Nainen olisi saattanut kohta tulla takaisin ja sovinnon jälkeen tyytyväinen, kun olet lopulta kotona hänen takiaan. Eli oikein, että lähdit. Ikävä kyllä pidän epätodennäköisenä, että hän tuosta muuttuisi. Tuollainen läheisriippuvuus korjaantuu korkeintaan omien ongelmien käsittelyllä ja yksinololla, että oppii olemaan myös itsekseen. Mistäkö tiedän? Olen ollut samanlainen uikuttaja joskus. Häpeän asiaa edelleen, koska nykyään tuntuu oudolta ajatellakaan, että on käyttäytynyt niin. En siis koskaan ole syyttänyt väkivallasta, mutta itkut ja riitelyt on kokeiltu kun kumppani ollut lähtemässä, kun olo on sietämätön yksin.
[/quote]
Olen myös ollut samanlainen nuorempana, ja samoin minua nykyään hävettää edes ajatella miten sitä tuli käyttäydyttyä. Silloisella poikaystävälläni tosin oli tapana lähteä viikonloppuisin tietämättä milloin palaa, ja kaveripiiri koostui epämääräisistä tyypeistä - nämä olivat omiaan pahentamaan sitä, etten halunnut olla yksin. Kauaa ei kuitenkaan hän jaksanut näitä itkujani tai mustasukkaisuuttani ja hyvä niin, seuraavassa eli nykyisessä suhteessa olen päässyt eroon näistä piirteistäni, tai ainakin tuollaiset ajatukset ovat enää pieniä häivähdyksiä ja tunnistan niiden järjettömyyden ja osaan hillitä tunteeni.
Uskoisin että kunhan tyttöystäväsi rauhoittuu, myös häntä hävettää, mutta todennäköisesti ei myönnä sitä sinulle, jos edes itselleen. Muistan ainakin itse, etten halunnut koskaan "luovuttaa" ja myöntää käyttäytyneeni typerästi, koska kai se olisi ollut liian ahdistavaa kohdata oma ongelmansa. Itselläni taustalla oli epävarmuutta, pelkoa suhteen loppumisesta ja ahdistusta poikaystävän ryyppyreissuista. Yritä keskustella tyttöystäväsi kanssa rauhallisesti mutta tehdä selväksi, että et aio sietää tuollaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko hullu mökille vai jättikö rauhaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
[/quote] kyllä normaali ihminen hallitsee käytöstään. Jos ei hallitse, ja on väkivaltainen siksi, kuuluu suljetulle osastolle hoitoon. Ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää!
Lueppa tekstisi, ja kuvittele sen kirjoittajaksi mies! Oksettaa, että naiselta "hyväksytään" tuollainen sairaalloinen käytös. En hyväksy.
T n29
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
[/quote]
Ei narsistikaan kauheasti voi itselleen mitään, mutta ei silti ole kenenkään velvollisuus sietää narsistia elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei velvollisuus tietenkään.Mutta jos rakastaa,voi aina antaa mahdollisuuden! :)
Ahaa, eli et koskenutkaan, mutta tyttöystävä muuten vaan sekoili omiaan ja huusi sua päästämään irti? Itse olit vaan rauhallisena ja otit huudot vastaan ja tyttöystävässä muka kaikki vika? Niinpä niin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 15:54"]
Ahaa, eli et koskenutkaan, mutta tyttöystävä muuten vaan sekoili omiaan ja huusi sua päästämään irti? Itse olit vaan rauhallisena ja otit huudot vastaan ja tyttöystävässä muka kaikki vika? Niinpä niin..
[/quote]Sairasta, että täällä on jo useampi nainen taas syyllistämässä uhria. Tyttöystävä on mielipuoli, tätä ette mitenkään saa miehen syyksi.
Onko ennen reagoinut noin sinun menoihisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:09"]
Ei velvollisuus tietenkään.Mutta jos rakastaa,voi aina antaa mahdollisuuden! :)
[/quote]
Voi, mutta eri asia että kannattaako? Yleensä ei, jos mies itse on jotenkin täysijärkinen ja voi löytää sellaisenkin naisen.
"Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. "
Nyt jumalauta nainen hanki apua ja mene johonkin terapiaan missä harjoitellaan vihanhallintaa, tuo ei ole tervettä eikä kenenkään tarvitse ymmärtää tai katsella tollasta käytöstä. Tiedätkö edes mihin sun käytös voi johtaa? Mitä tapahtuu kun viha on niiiiiin suuri ettei sitä osaa hallita enää ollenkaan? Otat vaikka keittiöveitsen ja tökkäät sillä ukkoasi kun "viha on vaan niin suuri yhyy". Toiset ihmiset ne pystyy puolustelemaan reaktioitaan ihan loputtomiin asti. Se, ettei pysty hallita sitä vihan tunnetta, ei ole normaalia.
Moikka taas. Lähdin joo mökille. Tarkotus oli olla puhumatta tyttöystävän kanssa ennen huomista ja oma kännykkä mulla onkin ollut äänettömällä, mutta tyttöystävä keksi nyt ettiä käsiinsä mökillä mukana olevan kaverini numeron ja juteltiin siksi lyhyesti. Oikeessa olitte, oli kuulemma kiihdyksissään esittänyt soittavansa kaverilleen ja tosiasiassa mennyt vaan autoonsa istumaan ja rauhoittumaan. Edelleen koitti kovasti pyydellä mua kotiin kun ei halua ja pysty olemaan tässä tilassa yksin, on kuulemma mielettömän pahoillaan ja valmis tekemään mitä vaan, että asiat saataisiin korjattua. Yritti kans ehdotella tänne tulemista yksin tai muutaman tyttökaverin kanssa eikä oikeen meinannut ottaa kieltoja tosissaan. En nyt sit tiedä että mitä teen jos se pamahtaakin tänne kielloista huolimatta, ajomatka on reilu kolme tuntia. Toivon mukaan tajuaa olla tulematta. Ap
Ei helvata!toivottavadti tajuaa olla tulematta! Tuo on just sellasta riman ylitystä et kun mitään ei oteta kuuleviin korviinkaan vaan jyrätään omat mielipiteet läpi kävi miten kävi, että ihan oikeasti miettisin useammankin kuin kaksi kertaa suhteen jatkoa. Ei tollanen voi parantua ilman ammattiapua ja sekään ei ole tae parantamiselle. Menetät vain oman elämäs jos tollasta häät vielä kattelemaan. Kyllä kuule parempaakin on olemassa.
Naisen (tai tyttöhän 20 vuotias on) kanssa keskustelu. Joko ymmärtää että käytös on huonoa ja lapsellista tai ei, joka tapauksessa se ei ole sinun ongelmasi. Sitten teet valinnan kestät tai lähdet.
Olen samaa mieltä kuin edellisetkin vastaajat: lähde suhteesta vielä kun voit. Noin narsistinen ja epävakaa ihminen ei tule korjaamaan käytöstään koskaan. Totta kai hän nyt pahoittelee ja itkee perääsi, mutta seuraavana viikonloppuna on tytöllä jälleen jokin syy vetää sinulle kilarit.
Vrt. hakkaavaan mieheen - ensin lyödään tyttöystävää, sitten pahoitellaan ja vuodatetaan rakkaudentunnustuksia ja luvataan parantaa tavat. Muutaman päivän päästä nainen saa taas turpaansa, ja kierre kestää pahimmillaan koko loppuelämän.
Viestissä nro 62 saat esimakua tulevaisuudestanne, jos tuollaiseen jäät. Toistan: LÄHDE.
Tunnistan tyttöystävästäsi 18-vuotiaan itseni. Olin äärimmäisen lähesriippuvainen draamaprinsessa, mitä tuli poikaystävääni. Muutoin olin suht normaali. :D Lähteminen ajatuksena tuntui olevan aina ok, mutta kun lähtö koitti, alkoi draamailu ja riidan haastaminen milloin mistäkin turhasta. Tajusin lopettaa, kun mies oli jo jättää minut ja nyt 9 vuoden jälkeen ollaan onnellisesti naimisissa.
Pari juttua: olen 99% varma, että tyttöystäväsi ei soittanut kenellekään. Hän selvästi haluaa olla kanssasi valtavasti, miten se onnistuisi, jos hänen ystävänsä pitäisi sinua jonain naisten hakkaajana? Nuorille tytöille varsinkin on tärkeää, että kaverit hyväksyy kumppanin. Samasta syystä ei tarvitse pelätä mitään rikosilmoitusta. Hän halusi aiheuttaa sinussa juuri sen reaktion minkä aiheuttikin, eli paniikki ja ajatus, ettet lähtisikään minnekään.
Suhteellanne voi olla tulevaisuus, mutta tuollaiselle käytökselle ei tarvitse alistua. Minä ainakin toimin noin, koska olin epävarma itsestäni ja ihan älyttömän rakastunut. Jos tyttöystävääsi ajaa samat motiivit, uskon, että vakavalla keskustelulla voitte päästä eteenpäin. Sinun täytyy tehdä selväksi, että et aio sietää vastaavaa käytöstä enää ollenkaan ja et suostu kokemaan syyllisyyttä loppuelämääsi joka kerta, kun haluat olla kavereidesi kanssa. Muista myös tehdä selväksi, ettet usko mihinkään "me ei vietetä ikinä aikaa"-hölynpölyyn, vaan tajuat että tyttöystävä ei vain halua sinun lähtevän.
Toivottavasti asiat selviävät!