Äitienpäivän pohdintoja omista odotuksistani ihmissuhteissa

.. Ja ap jatkaa vielä.

Ymmärrän täysin tämän ettei pitäisi odottaa mitään, jottei pety. Silti ajattelen, että eikö läheisimmissä ihmissuhteissa pitäisi olla ihan ok puhua tunteista ja odottaa vastavuoroisuuttaa, ja sitä että myös sinulle näytetään että olet tärkeä ja rakas?

Olen aivan totaalisen poikki tähän dynamiikkaan, ja surullinen siitä että tunne olevani niin kovin yksin. 

No erakoidu sitten jos se tuntuu oikealta. Minusta tuntuu että otat ehkä liikaa odotuksia muiden varaan ja sitten petyt kohtuuttomasti kun ihmiset toimivat kuten he toimivat ja kannat siitä kaunaa. Ei se kannata, aiheutat itsellesi pahaa mieltä ja muille kuormaa.

Lapsesi ovat teinejä. Heitä kiinnostaa äitienpäivä hyvin vähän ja hyvä niin. Pienemmille lapsille on tärkeää antaa lahja ja halaus. Aikuiset muistavat velvollisuudesta. Älä kiinnity siihen mitä et saa, mieti mitä saat ja ole onnellinen siitä. Ei ihmisiä voi pakottaa antamaan mutta vilpittömyydestö voi iloita.

Jos haluat muistaa äitiäsi mutta hän kokee kahvittelun kuormittavana niin käy viemässä ruusu ja kortti oven taakse. 

 

Nauti päivästäsi äläkä valita niin paljoa. Elämä on lyhyt. Minulle vaikuttaa siltä että ripustaudut paljon omiin odotuksiisi toisista etkä osaa toimia itsenäisesti. Se ei ole kenellekään hyvä. Voisit ottaa tilanteen haltuun vaikkapa ilmoittamalla löheisillesi viikkoa ennen että äitienpäiväkahvit juodaan luonasi klo 16, tervetuloa. Sitten tulevat he ketkä tulevat. Ostat vaikka kakun jos et jaksa leipoa, kuoharipullo ja kahvit. Muusta päivästä nautit kuten parhaaksi näet. 

 

Minulla on ollut ihana äitienpäivä. Puolisoa en koskaan saanut mutta minulla on kaksi ihana tytärtä. He onnittelivat heti aamusta koska ovat vielä pikkuisia ja heille se on tärkeää. Menen kohta treenaamaan ja sitten hoidan viikon asiat etukäteen, huomenna töihin aloittelemaan uutta projektia johon vaihdoin kun vanha työ ei antanut tarpeeksi. En jöänyt sinne valittamaan että haluan sitä ja tätä ja tuota vaan kun niitä ei tullut tein omat päätelmäni ja lähdin. Kannattaa elää kuten toivoo ja keskittyä siihen hyvään mitä saa. Jos alkaa puutteisiin keskittyä niin mitään hyvää ei näe.

Aurinkoista päivää sulle ap, toivon että vietät mukavan päivän vaikka nyt onkin alavireistä. 

Vierailija kirjoitti:

.. Ja ap jatkaa vielä.

Ymmärrän täysin tämän ettei pitäisi odottaa mitään, jottei pety. Silti ajattelen, että eikö läheisimmissä ihmissuhteissa pitäisi olla ihan ok puhua tunteista ja odottaa vastavuoroisuuttaa, ja sitä että myös sinulle näytetään että olet tärkeä ja rakas?

Olen aivan totaalisen poikki tähän dynamiikkaan, ja surullinen siitä että tunne olevani niin kovin yksin. 

 

Ja vielä, tässä olet oikeilla jäljillä. Voi valitettavasti olla että nykyinen kumppanisi ei ole se ketä etsit. Voit joko tehdä päätelmäsi ja jatkaa matkaa tai sitten odottaa vielä häneltä jotain mitä hän ei välttämättä pysty antamaan. On tosi hyvä että kerrot toiveesi ja odotuksesi ja voi olla että etsitte eri asioita suhteelta. Toivon että löydät rakastavan kumppanin jonka kanssa tavoitteenne ovat yhteiset! Sellaista olen minäkin etsinyt. Kyllä se tekee surulliseksi jos ei saa kunnon vastakaikua. Sitä ei käy kieltminen. 

Oletko sitten puhunut ja tuonut tunteesi ja toiveesi julki ymmärrettävästi? Vähissä on ihmiset, jotka osaavat toisen asemaan asettua.

On hetkiä, jolloin en tiedä pitäisikö minun oikeasti vain osata olla onnelline ja tyytyväinen siihen, että en ole saanut mahdollisuuttta elää ja olla pidemmässä parisuhteessa samalla kun haave ja toive omista lapsista tai siitä yhdestäkin ikiomasta lapsesta on jäänyt sekin vain ja ainoastaan haaveeksi ja unelmaksi. Onnellien ja tyytyväinen siksi, että uhriutuminen olisi kovin raskasta ja muiden syyttämiseen ryhtymällä tilanteestani tuskin muutan tilannettani toiseksi.

Vierailija kirjoitti:

No erakoidu sitten jos se tuntuu oikealta. Minusta tuntuu että otat ehkä liikaa odotuksia muiden varaan ja sitten petyt kohtuuttomasti kun ihmiset toimivat kuten he toimivat ja kannat siitä kaunaa. Ei se kannata, aiheutat itsellesi pahaa mieltä ja muille kuormaa.

Lapsesi ovat teinejä. Heitä kiinnostaa äitienpäivä hyvin vähän ja hyvä niin. Pienemmille lapsille on tärkeää antaa lahja ja halaus. Aikuiset muistavat velvollisuudesta. Älä kiinnity siihen mitä et saa, mieti mitä saat ja ole onnellinen siitä. Ei ihmisiä voi pakottaa antamaan mutta vilpittömyydestö voi iloita.

Jos haluat muistaa äitiäsi mutta hän kokee kahvittelun kuormittavana niin käy viemässä ruusu ja kortti oven taakse. 

Nauti päivästäsi äläkä valita niin paljoa. Elämä on lyhyt. Minulle vaikuttaa siltä että ripustaudut paljon omiin odotuksiisi toisista etkä osaa toimia itsenäisesti. Se ei ole kenell..

Ap vastaa. Kiitos tästä. Erakoituminen ei tunnu oikealta, sillä kaipaan rakkautta ja huomiota, ja läheisyyttä. Erakoitumisen unelmointi on katkeran minän puhetta. Ja kyllä, tämä on just se pointti: odotan liikaa. Mutta mistä tiedän mikä on liikaa ja mikä on tarpeeksi?

Töistäni nautin, lapset ovat terveitä olen itse terve ja nuorikin (44). Mulla on mielenkiintoinen sivutoimi josta nautin. Tulevaisuudensuunnitelmia paljonkin, toiveita ja unelmia. Mutta silti tuntuu, että näissä ihmissuhdekuvioissa petyn toistuvasti. Ja olen omassa päässä järkeillyt, että ainoa yhteinen nimittäjä niissä on minä.

Siksi etsinkin neuvoja tähän tilanteen purkuun, ja siihen että en asettaisi niin korkeita odotuksia, vaan osaisin vaan olla.

Nythän syytän itseäni parisuhteen kariutumisesta, esimerkiksi. Ja tämä tunnetila säteilee kaikkeen muuhun. 

Hei tuntematon äiti siellä jossain 🌹

Hyvää Äitienpäivää sinulle ja halaus! Et ole yksin ajatustesi kanssa. Minulla ei ole lapsia eikä suhdetta äitiini mutta ehkäpä juuri siksi pystyn samaistumaan jollain tasolla ja toivon että tämmöinen virtuaalinen halaus tulee perille 🙏 💐

Jotenkin ihmiset ovat niin omissa ympyröissään ja kuplissaan. Omat ystävät jääneet pois kun sairastuin, välillä kaipaan suunnattomasti sitä kun vielä jaksoin ja pystyin tehdä jotain tarjottavaa. Tai että joku kävi kylässä juomassa kupit teetä tai kahvia ja hetken sai kuunnella puolin ja toisin mitä kuuluu. 

Tänä päivänä istutaan vain jonkin psykiatrian luona (niillä kellään varaa), ketään ei aidosti kiinnosta keskustella niinkuin vielä 20 vuotta sitten maailman polttavista ja omista asioista.

Pointtini nyt oli kyllä ihan vaan lähettää terveiset ja että tuntisisit ettet ole ihan yksin, ajatuksinesi.. 

Hyvää äitienpäivää sinulle ja kaikille niille jotka ovat tahtomattaan lapsettomia 🐚

No hemmottele ite.

Vie itsesi viikonlopuksi kylpylähotelliin, käy hoidoissa, syö hyvin ja nuku pitkään.

Laita lapsille ja miehille kuva ja hyvän äitienpäivän toivotus

Toisia ihmisiä ei pysty muuttamaan. Ja on täysin ok kaivata yhteyttä ja läheisyyttä, sellaista pyyteetöntä välittämistä. Taitaa olla kyse ihan vaan siitä, että olet tekemisissä väärien ihmisten kanssa. Nämä eivät ole samalla aaltopituudella ja teet kaikkesi, jotta saisit heiltä sen mitä he eivät luontaisesti pysyy antamaan. Mutta pohdi myös sitä, haluatko todella lounaita tai iltapäiväkahveja sellaisessa seurassa, jotka tekevät sen pelkästä velvollisuudesta? Siinä on aitous todella kaukana. Jos siis saisit aikaiseksi yhteisiä hetkiä näiden kanssa, saisitko siltikään tapaamisista sitä, mitä todella kaipaat?

Vierailija kirjoitti:

Hei tuntematon äiti siellä jossain 🌹

Hyvää Äitienpäivää sinulle ja halaus! Et ole yksin ajatustesi kanssa. Minulla ei ole lapsia eikä suhdetta äitiini mutta ehkäpä juuri siksi pystyn samaistumaan jollain tasolla ja toivon että tämmöinen virtuaalinen halaus tulee perille 🙏 💐

Jotenkin ihmiset ovat niin omissa ympyröissään ja kuplissaan. Omat ystävät jääneet pois kun sairastuin, välillä kaipaan suunnattomasti sitä kun vielä jaksoin ja pystyin tehdä jotain tarjottavaa. Tai että joku kävi kylässä juomassa kupit teetä tai kahvia ja hetken sai kuunnella puolin ja toisin mitä kuuluu. 

Tänä päivänä istutaan vain jonkin psykiatrian luona (niillä kellään varaa), ketään ei aidosti kiinnosta keskustella niinkuin vielä 20 vuotta sitten maailman polttavista ja omista asioista.

Pointtini nyt oli kyllä ihan vaan lähettää terveiset ja että tuntisisit ettet ole ihan yksin, ajatuksinesi.. 

Kiitos. Eihän tämä oma aloitukseni välttämättä koske juuri äitienpäivää, vaan elämää(ni) noin yleensä. Tänä päivänä vaan fiilikset pinnassa, kun seuraa muiden äp-hehkutuksia, postauksia lahjoista joita ovat saaneet, äitienpäiväbrunssimainoksia sun muita. Jotenkin kolahtaa. Tietysti olen kiitollinen lapsistani, ihan jokaisena päivänä.

Joskus tämmöinen toivottomuuden hetki iskee. Tuntuu että mikään ei toimi ja missään ei ole järkeä. Yhteys toisiin on täysin kadoksissa, jotenkin. Juuri tuo että keskustelu nykyään ihmisten kanssa niin pintapuolista; olen alkanut kävelemään munankuorilla parisuhteessani (ettei mies hermostu kun TAAS otan asian x puheeksi), en ole hetkeen uskaltanut ottaa puheeksi tiettyja asioita ettei mies vetäydy. Tämä aiheuttaa pohjattoman vajeen minussa, jonkinlaisen toivottomuuden jopa. Ja sitten alan märehtimään asiaa enemmän, vaatimaan enemmän (myös itseltäni) ja syyttämään itseäni siitä että pilaan kaiken.

Kiitos terveisistä ja halauksestasi!

ap

Ehkä olet jonkinlaisessa elämän käännekohdassa, jossa lapset eivät enää tarvitse huolenpitoasi ja ovat oman elämänsä alussa. Se on vain hyvä. Äitisi ei ole vielä vaiheessa, jossa kaipaisi huolenpitoasi, hän on jo löytänyt aikaa sitten uuden elämänvaiheen, jossa hän elää omaa elämäänsä, eikä ole riippuvainen muista. Ehkä on ollut merkkipäiviä, jolloin huomiota ei ole herunut, eikä enää olekaan niin riippuvainen sellaisesta. 



Ymmärrän sua ap, mutta ota toi kaikki sellaisena että nyt on edessä uusi elämänvaihe, sun oma, ja sun täytyy alkaa rrakentaa sille se suunta. Muuten masennut/ tulet katkeraksi.

Iso osa ihmisiä elää kiihkojensa vallassa. Se ettet sinä ole yksi tällainen kiihkon kohde on hyvä asia. 

Miksi äitisi ei halua tavata, en tiedä. Jotkut ovat synnyttäneet vastentahtoisesti. Ehkä olet ankeaa seuraa. 

Erakkoelämä on ihan hyvää, sitä saa tehdä omilla ehdoillaan ja siinä oppii kaikenlaista uutta elämästä.

Ihmissuhteissa suosittelen välitöntä vastavuoroisuutta ja luotettujen tahojen kanssa toimimista. Jos sinulla ei ole tällaisia ihmisiä elämässäsi niin ota vapaus itsellesikin: unohda lapsen syntymäpäivä, älä vastaa puhelimeen. Jos sinua ei arvosteta niin arvosta itse itseäsi. Pidä spa-päivä, pidä vaikka kokonainen spa-vuosi. Kyllä naiset ovat antaneet itsestään ihan tarpeeksi maailmalle.  

Jaan tuon ajatuksen, että parisuhteen kariutumisesta johtuva tunnetila säteilee varmasti kaikkeen muuhun. - Sehän kertoo vain siitä, että mikä asia on tai on ollut sinulle merkitykselline ja rakas. Nyt se tai sen täyttämä tila säteilee ikäänkuin etsien uutta muotoa Enemmän olisin huolissanim jos sen säteileminen ei tuntuisi yhtään miltään. Ja var,masti on myös luonnollista kokea/ tuntea myös hyvin ristiriitaisiakin tunteita.

Itse olen siis tuo, joka ei ole koskaan saanut mahdollsiuutta elää ja olla pidemmässä parisuhteessa ja laps(i)en saanti on jäänyt myös vain toteutimattomaksi haaveekis ja unelmaksi. Pikkuhiljaa olen alkanut sisäistämään, että lapsettomaksi saatan mahdollsiesti jäädä mutta edelleen elän haaveissa ja toiveissa, että ehkä vielä joskus löydän hänet, jonka kanssa saattaisin vanheta yhdessä.

Toisaalta sisälläni välillä myllertää pelko siitä, että osaanko tai kykenenkö itse enää edes rakastumaan ja rakastamaan ketään erityisesti kun kuka haluaisi oikeasti ja aidosti rakastua ja rakastaa minuakaan kun ei ole tähänkään asti halunnut?

Niinpä aivan viime vuosina olen yrittänyt muutoin opetella tekemään toimia ja valintoja, joista saan itselleni, ainakin enimmäkseen iloa ja nautintoa. - Vaikka itse edelleen olen varmasti suurin kritisoijani ja arvostelijani niin olen myös yrittänyt välillä sanoa tai puhua itselleni jotenkin hyväksyvämmin ja kauniimmin; en aina vain arvostellen ja kritioiden.

On hyvä Ap, että sinulla om asioita joista pidät ja nautit. Ja vaikka joku saattaa ymmärtää väärin, kun sanon, että on arvokasta, jos kykenet ja pystyt rakastamaan itseäsi(kin) sitä voi yrittää opetella, jos jjuuri nyt tuntuu raskaalta ja vaikealta (,tai ianakaan itselleni se ei ole, eikä ole ollut mutkatonta) mutta uskon siihen, että jos osaa edes hieman rakastaa ja pitää itsestään ja omista valinnoistaan ja pätöksistään jne, niin voi olla helpompi olla; ja mahdollsiesti vielä ehkä joskus olla sen yhden ja erituisen vierellä ja kanssa.

Lisään vielä tuosta tunteista puhumisesta, minun kokemukseni mukaan se on epämiellyttävää. Elävät ihmiset eivät palaveeraa vaan menevät, tekevät, kokevat, elävät. Yleensä ania jos joku haluaa puhua jostakin, kyseessä on joko valitus, vaatimus, kontrollointi/manipulointi. Sellaiset ihmiset, jotka pystyvät jakamaan positiivisia juttja kirjoittelevat niitä yleensä someen ja useampi ihminen tykkää niistä. 

Sinuna keskittyisin siihen, että saat olosi paremmaksi. Poikaystävästä ei siihen selvästi ole apua, mutta mielialaansa voi parantaa monella muullakin tavalla. Nauttia auringosta ja linnunlaulusta, luonnon tuoksuista, syödä hyvin, hoitaa kehoaan, jne. Huolehditko kehosi ja mielesi hyvinvoinnista? Mielelle kuten ruumiillekin tulee myös syöttää kivoja asioita, laadukkaita asioita. Kuunnella iloista musiikkia, postiivisia luentoja, keskusteluja, jne. Jos päiväsi kuluvat joidenkin sairauksien selailussa ja huonovointisen kehosi tuntemuksia analysoidessa, sen sijaan että parantaisit niitä kehosi tuntemuksia, niin...

Kuulostaa typerältä, mutta ota itseäsi niskasta kiinni ja tee elämästäsi hyvää. Älä odota muilta mitään.

Moni nainen näyttää kantavan paitsi omat niin myös toistenkin vajavuudet.

Ei kannata. 

Vain omaan käytökseensä voi vaikuttaa. Rajat loppuvat siihen. 

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Löytäkää omat tapanne nauttia aurinkoisesta vapaapäivästä🌹

Nuo niskasta kiinni - lausunnot on niin turhia.

Ei Ap. 

Suvi Bowellanin uusimmasta kirjasta:Mikä ei ole minun vastuullani: 

Toisen tunteet, ajatukset, tekemiset,

jokaisen tarpeen täyttäminen, reaktiot, sanomiset, onnellisuus, raha,

terveys, ihmissuhteet, ongelmat.

Mikä on minun vastuullani: 

Omien rajojen asettaminen ja niiden ilmaiseminen

Oma hyvinvointi, käytös, tarpeet, ajatukset ja tunteet.

Omat intentiot, omien toiveiden ja

tavoitteiden toteuttaminen.

"Kuulostaa typerältä, mutta ota itseäsi niskasta kiinni ja tee elämästäsi hyvää. Älä odota muilta mitään."

Tämä kommentti on jotenkin oikein kurjuuden ja yksinäisyyden tunteiden maksimointia. Tiedän, että kirjoittaja ei sitä niin tarkoittanut, vaan tarkoitti tsempiksi ja hyväksi neuvoksi. Silti, silloin kun kaipaisi hetken tuntea itsensä tärkeäksi muille,  kaipaisi vastakaikua omille tunteille ja tarpeille, kaipaisi tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tuollainen "tee itse"-neuvo tuntuu kyllä tosi kurjalta. Se, että odottaa ihan pyytämättä, että puoliso hoksaa järjestää jotain kivaa vaikkapa synttärinä. Odottaa, että puoliso on opetellut kaikkina yhteisinä vuosina tuntemaan sinut niin hyvin, että tietäisi, mistä tykkäät. Kyllä se tuntuu ihan tosi kurjalta, että se ravintola on varattava itse, lahja ostettava itse tmv., että saa mitä haluaa. Mikä on koko parisuhteen idea, jos olet siinä niin yksin, että joudut tekemään asiat samalla tavalla kuin eläisit yksin? 

Vierailija kirjoitti:

"Kuulostaa typerältä, mutta ota itseäsi niskasta kiinni ja tee elämästäsi hyvää. Älä odota muilta mitään."

 

Tämä kommentti on jotenkin oikein kurjuuden ja yksinäisyyden tunteiden maksimointia. Tiedän, että kirjoittaja ei sitä niin tarkoittanut, vaan tarkoitti tsempiksi ja hyväksi neuvoksi. Silti, silloin kun kaipaisi hetken tuntea itsensä tärkeäksi muille,  kaipaisi vastakaikua omille tunteille ja tarpeille, kaipaisi tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tuollainen "tee itse"-neuvo tuntuu kyllä tosi kurjalta. Se, että odottaa ihan pyytämättä, että puoliso hoksaa järjestää jotain kivaa vaikkapa synttärinä. Odottaa, että puoliso on opetellut kaikkina yhteisinä vuosina tuntemaan sinut niin hyvin, että tietäisi, mistä tykkäät. Kyllä se tuntuu ihan tosi kurjalta, että se ravintola on varattava itse, lahja ostettava itse tmv., että saa mitä haluaa. Mikä on koko parisuhteen idea, jos olet siinä niin

Selvennän tässä vielä että lasteni isä ei tosiaan ole tämä miesystävä jonka kanssa nyt suhde mitä todennäköisimmin on päättymässä. Eli en odota miesystävältäni että hän järkkäisi minulle äitienpäiväylläriä, vaan tuossa "listasin" niitä asioita jotka itsellä tällä hetkellä mielessä voimakkaasti, kaikki erillisiä asioitaan.

Enkä etenkään tässä tulehtuneessa parisuhdetilanteessa odottaisi että tämä miesystävä mulle esim. äitienpäiväviestiä laittaisi, vaikka (ei saa verrata, tiedän), edellisessä parisuhteessa tuolloinen kumppani kyllä muisti minua äitienpäivänäkin - vaikkei lasteni isä olekaan. Vaan muistutti minua että olen vahva nainen, hyvä äiti lapsilleni jne. Joka oli tosi suloista, ja kyllä siitä tykkäsin.

ap

Toi ikä lapsilla on sellainen ettei kannata ottaa mitää stressiä jos viestiä ei tule heti aamusta.