Lue keskustelun säännöt.
Miten reagoisitte jos teidät pakotettaisiin takapenkille?
25.09.2015 |
Tämän aamun tilanne:
Riitelin miehen kanssa autossa siitä, että hän oli huutanut minulle, koska olin häirinnyt häntä puhumalla kun hän teki työjuttua.
Riidan aikana olin rauhallinen, en huutanut, yritin kertoa, että minulle tuli paha mieli kun en ollut tarkoittanut mitään pahaa enkä ollut edes tiennyt hänen tekevän työjuttua (en nähnyt läppärin näyttöä). Mies oli vahvasti sitä mieltä, että olin tahallaan ärsyttänyt häntä, kun sanoin "kuulitsä?", kun mies ei vastannut tai reagoinut kertomaani asiaan (asia oli ilouutinen, olin saanut myönteisen päätöksen eräässä asiassa).
Lopulta kun riita junnasi paikoillaan (mies syytti tahallisesta ärsyttämisestä, itse kielsin ärsyttäneeni tahallaan), sanoin, että voidaanko vaan olla loppumatka hiljaa, koska tällainen riitely on kuluttavaa.
Mies pysäytti auton moottoritien varteen ja sanoi, että voin mennä takapenkille olemaan hiljaa. Sanoin, etten halua mennä ja että voin puhua jos se on siitä kiinni. Mies kuitenkin pysyi kannassaan ja sanoi, ettei tämä on hänen autonsa eikä se liiku, mikäli en suostu menemään.
No, pakkohan sitä oli mennä. Muuten olisin myöhästynyt.
Nyt meillä on uusi riidanaihe. Minä olen sitä mieltä, että miehen käytös oli kyykyttämistä ja vallankäyttöä. Kun menin takapenkille, oli tosi alistettu olo. Mies taas sanoo, että koska halusin olla hiljaa, hän ajatteli, että mun on parempi mennä takapenkille, että me ollaan selkeästi eri tiloissa ja voidaan sitten paremmin olla hiljaa. Ja että kyseessä ei ollut mikään alistaminen ja mulla on päässä vikaa, jos tulkitsen tilanteen niin.
Haluaisinkin kysyä, että miten te toimisitte vastaavanlaisessa tilanteessa? Suuttuisitteko, vai antaisitteko olla? Oonko mä ylireagoija, kun tuntuu siltä, etten pääse yli siitä pahasta mielestä, joka tosta takapenkille pakottamisesta tuli?
Kommentit (91)
Ollaan oltu 2 vuotta. Ja siis 38, mies teki kotona läppärillä töitä just ennen lähtöä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:56"]
Sun miehellä on selkeesti jonkinlainen valtafetissi. Mä oisin henkilökohtasesti ollu ihan fiiliksissä, jos mut ois käsketty takapenkille ja kohdeltu niinku kuritonta kakaraa mutta mä olenkin alistuva. Sä et ap ilmeisesti ole, joten nyt ehkä kannattaa käydä keskustelu siitä, mitä te suhteelta haluatte. Mä epäilen, että sun mieheskään ei ole onnellinen, jos ei pääse toteuttamaan sitä fetissiään. Puhukaa!
[/quote]
Just joo eli narsistinen käytös onkin nyt vaan valtafetissi ja ap:n syy kun ei auta miestä toteuttamaan valtafetissiiään. Sä oot sekaisin!
Sä olet kirjoittanut tästä aikaisemminkin ja minulle on tullut se käsitys, että olet todella hankala ihminen. On rasittavaa elää kaltaisesi ihmisen kanssa, joka tekee pienistä asioista hirveitä ongelmia, pyrkii puhumalla selvittämään olemattomat ongelmat eli jankkaa ja jankkaa niin kauan, että saa toisen hermostumaan. Silloin voi nostaa esiin marttyyrinkruununsa ja tirauttaa kyyneleen, että kun minä vain halusin sanoa, että nyt tuli paha mieli.
Entä jos opettelisit sanomaan asiasi kerralla, toistamatta. Sinä puhut miehelle kesken työnteon, mies ärähtää sinulle ja siinä vaiheessa sanot napakasti, että anteeksi, etä tiennyt että teet töitä. Ja asia jää siihen! Ei tarvitse ottaa sitä uudestaan esille, koska molempien osapuolten kanta tuli jo selville.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 11:03"]
Ollaan oltu 2 vuotta. Ja siis 38, mies teki kotona läppärillä töitä just ennen lähtöä.
Ap
[/quote]
Ootko nuorempi kuin miehesi? Minkä ikäinen itse olet?
33, just tota yritin itsekin sanoa. Että jos tekee työjuttuja, voi sanoa ihan ystävällisesti, että saanko olla hetken rauhassa, palataan kohta asiaan.
Ja väite siitä, että yrittäisin tahallaan ärsyttää häntä kertomalla ilouutisen, on omasta mielestäni outo. Mahtoiko hän edes oikeasti ajatella niin, vai yrittikö vaan välttää sen, että joutuisi myöntämään oman käytöksensä epäasiallisuuden...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:56"]
Sun miehellä on selkeesti jonkinlainen valtafetissi. Mä oisin henkilökohtasesti ollu ihan fiiliksissä, jos mut ois käsketty takapenkille ja kohdeltu niinku kuritonta kakaraa mutta mä olenkin alistuva. Sä et ap ilmeisesti ole, joten nyt ehkä kannattaa käydä keskustelu siitä, mitä te suhteelta haluatte. Mä epäilen, että sun mieheskään ei ole onnellinen, jos ei pääse toteuttamaan sitä fetissiään. Puhukaa!
[/quote]
Just joo eli narsistinen käytös onkin nyt vaan valtafetissi ja ap:n syy kun ei auta miestä toteuttamaan valtafetissiiään. Sä oot sekaisin!
[/quote]
Jos luet ton mun viestin, niin sanoin, että ap ei ilmeisesti ole alistuva, koska ei nauti tuollaisesta kohtelusta. Jos tilanne on se, että toisella osapuolella on jokin halu, jota haluaa toteuttaa parisuhteessa ja toiselle se ei käy tai onnistu, niin silloin on joko keksittävä kompromissi tai erottava. Jos ap:n mies on dominoiva, nauttii alistamisesta ja vallasta, mutta ap ei ole alistuva, suhteesta tuskin tulee mitään. Koska sitä omaa piirrettään, sitä onnelliseksi tekevää asiaa, on loppujen lopuksi tosi vaikea piilottaa. Ihminen tulee onnettomaksi.
Narsismilla tuskin tässä tapauksessa mitään osaa.
Olen nuorempi, alle 30 ja mies lähes 40.
45, en ole tästä aiheesta kirjoittanut (?). On ihan totta, että jos olisin pyytänyt anteeksi, asia olisi jäänyt siihen. Mutta koska en kokenut tehneeni mitään väärää, anteeksipyytäminen olisi tuntunut pahalta ja jäänyt vaivaamaan.
En ole mielestäni hankala, koska olen seurustellut aikaisemmin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole tällaisia riitoja tullut. En haluaisi alistua kerta toisensa jälkeen vain siksi, ettei tulisi riitaa.
Yritän aina ihan rauhallisesti kertoa, miksi mielestäni miehen käytös ei ole ok. Mies sen sijaan hermostuu ja laajentaa riitoja. Ainakin itse yritän keskittyä aina kulloiseenkin riidanaiheeseen ja tuoda rauhallisesti ja perustellusti oman kantani esiin.
En tietenkään ole täydellinen ja joskus saatan hermostua, mutta ikinä en kyllä ketään alkaisi kyykyttää vain siksi, että voin. Enkä pidä valtataistelusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se olisi ehdottomasti itkupotkuraivarin paikka siinä keskellä katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä siis hölötit, kun mies teki töitä. Jatkoit autossa käytännössä vaatimalla häneltä anteeksipyyntöä ("mulle tuli paha mieli" yms lapsekasta höttöä) ja hermostuit, kun mies ei pyydellyt anteeksi. Ja koska "riita junnasi paikllaan" eli sinä jankutit ja jäkätit edelleen, mies halusi kerta kaikkiaan saada aikaan hiljaisuuden ja tiesi, miten jäähynurkka toimii. Ja nyt jatkat jankuttamista siitä asiasta, että mielestäsi mies alistaa sinua, vaikka oikeasti hän vain ei jaksa kuunnella sinua enää.
Ette siis asu yhdessä. Kun pyrit taas miehen asuntoon alistamaan häntä tahtoosi, ota ihan kiltisti se ovenrivassa roikkuva vaate- ja hammasharjapussisi mukaasi ja pudota avaimesi postilaatikkoon. Etsi sitten vaikka joltain keskustelupalstalta itsellesi seuralainen, joka tykkää kaakattavasta eukosta ja dominoiduksi tulemisesta - pääset eroon miehestä, joka ei sinulle sovi, ja mies pääsee eroon sinusta, joka et taida sopia kovinkaan monelle.
Ap, mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois hyvä aika erota. Ette asu yhdessä, ei ole yhteisiä lapsia, vasta pari vuotta tuhlattu aikaa. Keräät kimpsut ja kampsut.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:39"]
Äh, olis pitäny vaan jäädä siihen motarin varteen! Joo, oma auto olis hyvä. Me ei siis asuta yhdessä, olin miehen luona kylässä. Mies on myös kerran heittänyt mut öisen riidan takia ulos kämpästään. "Tää on mun kämppä, jos sä et lähde, mä soitan poliisit ja ne raahaa sut ulos". Oon sitten maksanut 100 taksista toisella paikkakunnalle.
Ap
[/quote]
Mitä ton jälkeen tapahtui? Kumpi otti ekana yhteyttä?
Mua ei heitettäisi ulos asunnosta keskellä yötä. Tai joo, mutta sen jälkeen ei kyllä paljoa kuuluisi. Mikä oli niin suuri asia miksi sut piti viskata pihalle?
Ihmettelen osaa kommentoijista. Mitä vittua te ajattelette? Ei aikuiset käyttäydy noin ja puhun nyt miehestä pelkästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin varmaankin haen täältä vahvistusta sille, että voisin erota.
Viestijä 50, miksi pahan mielen esiin tuominen on lapsekasta höttöä? En mielestäni vaatinut anteeksipyyntöä (vaikka olishan se ollut kiva), mutta jos minua syytetään siitä, että olen tahallaan halunnut ärsyttää, vaikken ole, jankutan kyllä asiasta. Ja kyllähän myös mies jankutti.
Mieti, jos joku väittäisi esimerkiksi, että olet vaikka tahallaan rikkonut jotain, vaikka kyseessä oli vahinko? Antaisitko olla ja pyytäisit anteeksi, vai toisitko esiin, ettei teko ollut tahallinen?
Mielestäni oma tapani riidellä oli rakentava. En syyttänyt miestä siitä, että hän huusi. Ymmärsin, että hänellä on stressiä, mutta toin esille, että hänen käytöksensä loukkasi. Miehen vastaus tähän oli, että "tahallaan ärsytit puhumalla". Eli mielestäni mies ei tullut vastaan.
Kun sitten ehdotin, että voisimme lopettaa jankutuksen, jouduin takapenkille.
Ap
En ikinä päivänä olisi suostunut menemään sinne takapenkille!!!! Todellista kyykytystä :(
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 11:29"]
Mieti, jos joku väittäisi esimerkiksi, että olet vaikka tahallaan rikkonut jotain, vaikka kyseessä oli vahinko? Antaisitko olla ja pyytäisit anteeksi, vai toisitko esiin, ettei teko ollut tahallinen?
[/quote]
Tottakai vahingossakin tehtyjä pahuuksia pitää pyytää anteeksi! Sinäkö olisit vain "oho, se oli vahinko" ja sillä selvä? Tykkäisit varmaan itsekin tosi paljon, jos joku tekisi sua kohtaan väärin, ja kuittaisi sen pelkästään vahinkona.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 11:14"]
Olen nuorempi, alle 30 ja mies lähes 40.
45, en ole tästä aiheesta kirjoittanut (?). On ihan totta, että jos olisin pyytänyt anteeksi, asia olisi jäänyt siihen. Mutta koska en kokenut tehneeni mitään väärää, anteeksipyytäminen olisi tuntunut pahalta ja jäänyt vaivaamaan.
En ole mielestäni hankala, koska olen seurustellut aikaisemmin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole tällaisia riitoja tullut. En haluaisi alistua kerta toisensa jälkeen vain siksi, ettei tulisi riitaa.
Yritän aina ihan rauhallisesti kertoa, miksi mielestäni miehen käytös ei ole ok. Mies sen sijaan hermostuu ja laajentaa riitoja. Ainakin itse yritän keskittyä aina kulloiseenkin riidanaiheeseen ja tuoda rauhallisesti ja perustellusti oman kantani esiin.
En tietenkään ole täydellinen ja joskus saatan hermostua, mutta ikinä en kyllä ketään alkaisi kyykyttää vain siksi, että voin. Enkä pidä valtataistelusta.
Ap
[/quote]
No nyt se asian ydin löytyi: koska et omasta mielestäsi ole tehnyt mitään väärää, et voi pyytää anteeksi! Entä jos opettelisit siihen, että anteeksi voi pyytää silloinkin, kun olet toisen mielestä tehnyt jotain väärää? Harva lapsi haluaa pyytää anteeksi, kun on tirvaissut toista, koska kokee, että ei tehnyt mitään väärää. Sinulla sama juttu: et kykene näkemään asioita toisen silmin.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 11:04"]
Sä olet kirjoittanut tästä aikaisemminkin ja minulle on tullut se käsitys, että olet todella hankala ihminen. On rasittavaa elää kaltaisesi ihmisen kanssa, joka tekee pienistä asioista hirveitä ongelmia, pyrkii puhumalla selvittämään olemattomat ongelmat eli jankkaa ja jankkaa niin kauan, että saa toisen hermostumaan. Silloin voi nostaa esiin marttyyrinkruununsa ja tirauttaa kyyneleen, että kun minä vain halusin sanoa, että nyt tuli paha mieli.
Entä jos opettelisit sanomaan asiasi kerralla, toistamatta. Sinä puhut miehelle kesken työnteon, mies ärähtää sinulle ja siinä vaiheessa sanot napakasti, että anteeksi, etä tiennyt että teet töitä. Ja asia jää siihen! Ei tarvitse ottaa sitä uudestaan esille, koska molempien osapuolten kanta tuli jo selville.
[/quote]
Jopas oli psykologi asialla.
Tästähän ei periaatteessa tarvitse enää keskustella. Tiedät itsekin, ettei suhteesi ole hyvä ja fiksuna ihmisenä tiedä, että huonosta suhteesta lähdetään. Nyt heti laitat miehelle viestin tai soitat, että tämä oli sinulle liikaa ja haluat erota. Yleensä kehottaisin keskustelemaan kasvotusten mutta vaikutat ehkä jo vähän läheisriippuvaiselta miehesi suhteen. Kuvailet tunteitasi tosi hienosti, joten muuten on mahdoton ymmärtää miksi niin empaattisena ja älykkäänä ihmisen vielä olisit miehen kanssa, joka kohtelee sinua ja lastaan huonosti.
Kauanko te olette olleet yhdessä?