Miten reagoisitte jos teidät pakotettaisiin takapenkille?
Tämän aamun tilanne:
Riitelin miehen kanssa autossa siitä, että hän oli huutanut minulle, koska olin häirinnyt häntä puhumalla kun hän teki työjuttua.
Riidan aikana olin rauhallinen, en huutanut, yritin kertoa, että minulle tuli paha mieli kun en ollut tarkoittanut mitään pahaa enkä ollut edes tiennyt hänen tekevän työjuttua (en nähnyt läppärin näyttöä). Mies oli vahvasti sitä mieltä, että olin tahallaan ärsyttänyt häntä, kun sanoin "kuulitsä?", kun mies ei vastannut tai reagoinut kertomaani asiaan (asia oli ilouutinen, olin saanut myönteisen päätöksen eräässä asiassa).
Lopulta kun riita junnasi paikoillaan (mies syytti tahallisesta ärsyttämisestä, itse kielsin ärsyttäneeni tahallaan), sanoin, että voidaanko vaan olla loppumatka hiljaa, koska tällainen riitely on kuluttavaa.
Mies pysäytti auton moottoritien varteen ja sanoi, että voin mennä takapenkille olemaan hiljaa. Sanoin, etten halua mennä ja että voin puhua jos se on siitä kiinni. Mies kuitenkin pysyi kannassaan ja sanoi, ettei tämä on hänen autonsa eikä se liiku, mikäli en suostu menemään.
No, pakkohan sitä oli mennä. Muuten olisin myöhästynyt.
Nyt meillä on uusi riidanaihe. Minä olen sitä mieltä, että miehen käytös oli kyykyttämistä ja vallankäyttöä. Kun menin takapenkille, oli tosi alistettu olo. Mies taas sanoo, että koska halusin olla hiljaa, hän ajatteli, että mun on parempi mennä takapenkille, että me ollaan selkeästi eri tiloissa ja voidaan sitten paremmin olla hiljaa. Ja että kyseessä ei ollut mikään alistaminen ja mulla on päässä vikaa, jos tulkitsen tilanteen niin.
Haluaisinkin kysyä, että miten te toimisitte vastaavanlaisessa tilanteessa? Suuttuisitteko, vai antaisitteko olla? Oonko mä ylireagoija, kun tuntuu siltä, etten pääse yli siitä pahasta mielestä, joka tosta takapenkille pakottamisesta tuli?
Kommentit (91)
Ei lapsia, eikä varmasti tule! Miehellä on lapsi, mutta lapsi pelkää isäänsä ja tottelee joten heillä ei ole ongelmia. Mä en oo ilmeisesti tarpeeks tottelevainen. En vaan halua alistua siihen, etten esimerkiksi sanoisi pahasta mielestä siksi, että riidat menee aika jankutukseksi. Mies ei ikinä pyydä anteeksi. Jos pyytää, anteeksipyynnöt ovat luokkaa "anteeksi, että loukkaannuit turhasta".
Tuo kommentti että sanoo sulla olevan päässä vikaa jos tuot ilmi teon nöyryttävyyden, on minulle aika vahva merkki siitä että mies itse ei ole ihan kunnossa. Narsisti exä oli samanlainen riidoissa, olisi pitänyt jätätä paljon aiemmin kuin jätin.
Luepa omia kirjoituksiasi ja yritä katsoa niitä ulkopuolisen silmin. Minkä neuvon antaisit naiselle, joka on tällaisessa tilanteessa? Niinpä!! Vielä ei ole yhteistä kotia tms. Nyt on hyvä hetki lähteä!
Olisin jäänyt siihen motarin varteen. Aivan sama saisiko siinä kävellä tai myöhästyisinkö jostakin. Mielummin toki olisin ehdottanut miehelle että ajaa seuraavaan turvalliseen pysähtymispaikkaan.
Jos toinen alkaa tuommoista "minun auto, minä määrään" Niin ei väkisin olla kyydissä. Ottaisin kyllä asian uudelleen esille siis tuon "minun minä määrään" Jos kerran on asunnostaankin heittänyt ulos?
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:39"]Äh, olis pitäny vaan jäädä siihen motarin varteen! Joo, oma auto olis hyvä. Me ei siis asuta yhdessä, olin miehen luona kylässä. Mies on myös kerran heittänyt mut öisen riidan takia ulos kämpästään. "Tää on mun kämppä, jos sä et lähde, mä soitan poliisit ja ne raahaa sut ulos". Oon sitten maksanut 100 taksista toisella paikkakunnalle.
Ap
[/quote]
Ei olisi kannattanut jäädä. Se on lapsen tapa toimia.
Sensijaan sinun kannattaa pohtia suhdattanne vakavasti. Kummankin roolia ja tapaamme kommunikoida. Voiko sitä parantaa? Onko mahdollisuuksia jatkaa. Kannattaa puhua asioista rauhallisesti ja kertoa omat rajat
Miksi ihmeessä olet tuolalisen miehen kanssa? Kyllä parisuhteen pitäisi olla molemminpuolista kunnioitusta. Lähde nyt kun teillä ei ole yhteistä omaisuutta eikä varsinkaan lapsia, ei tuo paremmaksi muutu.
21, pelkään vaan, että jos annan periksi, mies kyykyttää ihan maanrakoon. Olen nyt jo nyt monesti niellyt kiukun tai omasta mielestäni huonon kohtelun, koska yritän välttää riitoja. Välillä on vaan pakko sanoa, että nyt tuli paha mieli, muuten tunteet patoutuu sisään.
En kyllä tiedä, miksi olen miehen kanssa. Siinä takapenkillä istuessa mietin, että haluaisin että miehen poika hylkää miehen, kun kasvaa isoksi. Sitten mietin, että miksi olen tällaisessa suhteessa, joka saa ajattelemaan kamalia asioita ja aiheuttaa kostomielialaa. Mieluummin haluaisin ajatella vain hyvää jostakin ihmisestä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:42"]
Ei lapsia, eikä varmasti tule! Miehellä on lapsi, mutta lapsi pelkää isäänsä ja tottelee joten heillä ei ole ongelmia. Mä en oo ilmeisesti tarpeeks tottelevainen. En vaan halua alistua siihen, etten esimerkiksi sanoisi pahasta mielestä siksi, että riidat menee aika jankutukseksi. Mies ei ikinä pyydä anteeksi. Jos pyytää, anteeksipyynnöt ovat luokkaa "anteeksi, että loukkaannuit turhasta".
[/quote]
Tuo ettei pyydä anteeksi ja että oma lapsi pelkää ovat kyllä todella vakavia merkkeejä siitä että miehelläsi on joku empatiakyvyn puutos. Ei kannata rakentaa yhteistä tulevaisuutta tuollaisen kanssa.
Aivotonta touhua. Ei sentäs peräkonttiin sua käskeny. Ihme suhde teillä.
Jos mies tekee työjuttuja, sen voi sanoa, että "hieno juttu. Teen nyt kuitenkin töitä, niin jatketaanko myöhemmin?" Ja toi autojuttu oli kyykyttämistä. Miehes on kyllä ykkösluokan kuspo ja riidankylväjä. Joko todella huono päivä ja idiootti kun ei osaa sanoa että teki töitä, tai sitten tahallaan haastaa riitaa.
Okei, tulkitsen, että yleinen mielipide on, että alistamista on.
Ehkä mies yrittää viestiä, että hänen käytöksensä kritisoinnilla on seurauksensa. Eli joudun takapenkille.
Epäilen, että mies harrastaa kostamista myös muuten. Joskus jos en pysty vastaamaan puhelimeen, hän soittaa ensin monta kertaa ja lähettelee "Vastaa"-viestejä. Sitten kun vapaudun ja yritän soittaa, hän ei vastaa enää saman vuorokauden aikana. Seuraavana päivänä sanoo, että "oho, oli puhelin jäänyt kiinni ja sitten meninkin nukkumaan".
Mutta siis epäilen, että hän on kyllä huomannut, että olen soittanut takaisin, muttei tahallaan vastaa, koska minä olen ensin "loukannut" häntä olemalla esimerkiksi tapaamisessa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:40"]
Kaikissa parisuhteissa tulee vaihe, jolloin taistellaan vallasta. Sen yli pitäisi päästä niin että kumpikin on tyytyväinen ja kommunikoidaan rakentavasti. Fiksumpi osaa alkaa rakentavampaan vuorovaikutukseen. Ei tietenkään tarvi alistua kynnysmatoksi. Mutta pyrkiä vähentämään arvovaltakiistoja
[/quote]
Öö ei todellakaan tule. Hyvissä parisuhteissa ei ole tarvetta valtataisteluille ollenkaan, koska toimitaan tiiminä yhteisen hyvä puolesta.
Siis puhelin jäänyt äänettömälle.
Ap
Sun miehellä on selkeesti jonkinlainen valtafetissi. Mä oisin henkilökohtasesti ollu ihan fiiliksissä, jos mut ois käsketty takapenkille ja kohdeltu niinku kuritonta kakaraa mutta mä olenkin alistuva. Sä et ap ilmeisesti ole, joten nyt ehkä kannattaa käydä keskustelu siitä, mitä te suhteelta haluatte. Mä epäilen, että sun mieheskään ei ole onnellinen, jos ei pääse toteuttamaan sitä fetissiään. Puhukaa!
Siis mies tekiläppärillä töitä, ajoi autoa ja riiteli sinun kanssasi motarilla ajoi ainakin 130km tunnissa? Huh mikä riski kuski liikenteelle!
Minäkin olisin lähettänyt sinut takapenkille istumaan. Olisin kehottanut panemaan myös tutin suuhun varmistamaan, että jäkätys loppuu.
Voi helvetti. Olisin jäänyt siihen tienposkeen ja soittanut jonkun kaverin hakemaan. Hemmetti mikä mies!
Mies nippusiteillä patteriin kiinni ja kamat kasaan ja häivyt äkkiä
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:39"]
Äh, olis pitäny vaan jäädä siihen motarin varteen! Joo, oma auto olis hyvä. Me ei siis asuta yhdessä, olin miehen luona kylässä. Mies on myös kerran heittänyt mut öisen riidan takia ulos kämpästään. "Tää on mun kämppä, jos sä et lähde, mä soitan poliisit ja ne raahaa sut ulos". Oon sitten maksanut 100 taksista toisella paikkakunnalle.
Ap
[/quote]
Miksi sinä olet hänen kanssaan?