Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vetovoiman laki: Vihdoinkin tajusin, miten "manifestoituminen" toimii
24.09.2015 |
Nimittäin mulla.
En saa loton päävoittoa vaikka oon aika aktiivisesti sitä koettanut "ilmentää" monen vuoden ajan.
En osaa olla jatkuvan positiivinen ja kiitollinen (kuten vaikka The Secret opettaa), mutta silti jotkin asiat ilmestyvät kuin itsekseen.
Ja juttuhan on siinä, että kaikki sellaiset ajatukset, jotka heti ensimmäisestä pilkahduksesta lähtien tuntuvat sydämessä siltä, että ne ovat minun, todella tulevat todeksi ennemmin tai myöhemmin. Jostain syystä lottovoitto ei tunnu samalta, vaikka sitä kovasti toivoisinkin. Mutta olen esimerkiksi saanut unelmieni kodin, josta tuli jo taloa ulkopuolelta katsoessa "sellainen olo". En osaa selittää tuota tunnetta kunnolla, mutta sellainen intuiitivinen aavistus on kyseessä. Kuin jokin palanen loksahtaisi paikalleen. Lukemattomat toivomukseni ovat toteutuneet tätä kautta, eikä kyse ole oikeastaan edes toiveista vaan vain sellaisesta tunteesta, että tämä asia toteutuu väistämättä.
No, nyt aion hylätä ns. aktiivisen toivomisen ja visualisoinnin ja keskittyä vain niihin tavoitteisiin, jotka tuntuvat oikealta juuri nyt. Tämä on oikeastaan suuri helpotus minulle, koska olen monella tavalla kokenut ns. Vetovoiman lain toimivan elämässäni uskomattomalla tavalla monessa asiassa, mutta sitten jotkin "tosi isot haaveet" ei vaan toteudu (ikiaikaisen lottovoiton lisäksi pari muuta juttua). Aion päästää niistä nyt irti ja keskittyä seuraamaan Tunnetta.
Olen ollut lapsesta saakka ns. intuitiivinen ihminen ja jonkunlainen noituus meidän suvun naisissa elääkin. Onkin siis aika hylätä jenkki -New Age ja olla taas oma itsensä :) Mutta visualisointia käytän edelleen esim. ennen esityksiä, tenttejä tai muita sellaisia, koska siitä on todella konkreettista hyötyä kun kyse on nimenomaan oman toiminnan ohjaamisesta toivottuun suuntaan, ja myös jännityksen lievittämisestä.
Kommentit (144)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:10"]
Minä oon käskenyt flunssan oireet pois. Toimii silloin kun oireet alkavat ja ajatuksen voimalla flunssa ei pääse jylläämään. Mutta jos se on jo alkanut, sille ei paljoa voi.
[/quote]
Tässä vaikeudessa poistaa jo alkanut tauti on kyse siitä, että siinä joutuisi menemään paljon enemmän perustavanlaatuisia uskomuksia vastaan kuin vasta päälle yrittävän taudin poistamisessa. Järki voi nimittäin aina selittää alkuoireiden poistumisen rationaalisesti, esim. että immuniteetti voitti taudin, ehkä affirmaatioiden tukemana.
Mutta on paljon vaikeampi hyväksyä, että jo päällä oleva tautiprosessi voisi loppua, ja erityisen vaikeaa tämä on rationaalisille ja luonnontieteellisiin uskomuksiin vahvasti uskoville länsimaisille, jotka yleensä tietävät hyvin flunssan normaalin keston ja oireiston ja myös prosesseista mitä kehossa taudin aikana tapahtuu. Että voi uskoa parantuneensa jo alkaneesta taudista äkillisesti, siis nopeammin kuin luonnollinen prosessi, se vaatii käytännössä uskoa yliluonnolliseen, ja se on hyvin vaikeaa ellei ole joko harjoitellut paljon visualisoimista, tai sitten näe hengellisen tietoisuuden kautta materian tason lakeja tyhjyydeksi, pelkiksi ihmisuskomusten luomiksi itserakennetuiksi vankiloiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten rahaa visualisoidaan?
Pitääkö ajatella kuin sitä olisi jo paljon (vaikkei oiskaan)?
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:08"]
Ihana kirjoitus 48! Oletko sattumoisin tänne aiemminkin kirjoittanut kristitty mystikko?
[/quote]
Kyllä. Pitkästä aikaa tulin käymään tällä palstalla ja huomasin aiheen josta minulla ehkä olisi jotain sanottavaa :)
[/quote]Ap kiittää myös kirjoituksesta! Olen aiemminkin keskustellut kanssasi aiheesta eräässä toisessa ketjussa.
Tiedätkö, ilmeisesti tähän kuvailemaasi suuntaan olen nyt itsekin menossa? Jotenkin sellainen tietoinen luominen tuntuu raskaalta nyt, ja olen kokenut noita ns. epätoivottuja ilmentymisiä myös, eli olen saanut jotain jota en olekaan lopulta halunnut, vaikka luulin niin (tai jossa on jotain epätoivottavaa minun kannaltani).
Ja tämä asia, joka juuri toteutui... no, se tuntui todella jotenkin vaan omalta heti ensi hetkestä alkaen, vaikka se olisi yhtä hyvin voinut jäädä toteutumattakin. Tämä on paljon vaivattomampaa, ja kaiken lisäksi voin luottaa siihen että nämä asiat, jotka tapahtuvat, ovat todella niitä joihin uskon ja joita haluan. Minulla on taipumusta ylianalysoida (teen sitä juuri nyt :D) ja siten sotkea monta asiaa.
[/quote]
Näin. Maailmankaikkeuden luova tietoisuus on sinussa, ja ohjaa sinua, ja neuvoo kyllä sinulle sen mitä tarvitset. Niin se tekee kaikille muillekin, jotka haluavat hiljaisuudessa etsiä viestejä sisältään, ajattelun tason takaa. Eikä tarvitse saada yhteyttä johonkin avaruuden takana olevaan Jumalaan, sillä Jumalan nimi on Minä olen, ja ennen kuin Minä olen Pirjo tai Minä olen Pertti, niin minä olen. Oleminen on oman sisimmän perustavanlaatuinen ominaisuus, se on minä itse, mutta se on myös jotain paljon suurempaa kuin mitä ihmiset ajattelevat kun samaistuvat ihmispersoonallisuuteensa eli mieleensä ja kehoonsa.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:28"]
Miten rahaa visualisoidaan? Pitääkö ajatella kuin sitä olisi jo paljon (vaikkei oiskaan)?
[/quote]
Nimenomaan se on idea, että pitää oikeasti saada itsensä uskomaan että omistaa jo sen mitä haluaa. On mahdollista kyllä uskoa että omistaa sen vasta henkisellä tasolla, ja että materialisoitumiseen menee hetki aikaa, siihen tyyliin kuin että jos minä tilaan uuden auton, niin uskon tietenkin että sen saan, vaikka voikin kestää kuukauden tai pari ennen kuin voin ajella sillä. tilaamisen jälkeen en kuitenkaan esim. ostaisi enää uutta autoa, koska tiedän että tehtaalta on jo tulossa minulle auto, se on varmaa. Toisinaan tällainen asteittainen tapa on helpompi kokemattomalle visualisoijalle kuin suoraan pystyä uskomaan omistavansa asia jo ihan konkreettisenakin.
Minulla on kolme kertaa tullut välitön 'tuo on minulle -tunne: asuntoilmoitukseen (näkemättä asuntoa), erääseen toiseen ilmoitukseen sekä työpaikkaan liittyen. Hyvin vähäisin tiedoin, ja niistä tuli minulle tärkeitä juttuja, uusi koti ja työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:16"]
Minunkin pitäisi oppia kuuntelemaan enemmän itseäni. Suunnittelen liian pitkälle ja liian analyyttisesti.
[/quote]Ap vastaa: Tämä on minunkin syntini. Koetan liikaa järkeistää asioita ja ymmärtää niitä, suunnitella - ja tietenkin miettiä mahdollisia uhkia ja epäonnistumisia. Mutta silloin, kun asiat vaan tuntuvat oikeilta ja sujuvat itsekseen, olen oikealla tiellä :)
[/quote]
Hitsi, kun minusta ei tunnu milloinkaan :(( Tunnen kuin olisin umpikujassa
[/quote]Ikävä kuulla! Tuntuuko siis siltä, että et löydä ratkaisuja vai oletko epävarma siitä, mitä haluat? Minä poden jumitilanteissa yleensä tuota jälkimmäistä; en oikein tiedä, mitä edes tavoittelisin. - ap
[/quote]
Joo, mulla on just toi, etten edes tiedä, mitä haluaisin. Olen 43v ja kärsinyt masennuksesta melkein koko elämäni, siis aikuisiän. Olen umpikujassa masennuksen aikaisten valintojeni ja sitoumusten kanssa (aviomies ja lapset), joiden kanssa kärsin nykyään, kun masennus parani ja haluaisin mennä ja valita miehenkin aivan uusiksi. Mutta en voi, koska se olisi väärin. En rakasta miestäni enkä näe lapsianikaan oman ahdistukseni tai pahan oloni takaa. Mulle on ihan sama kaikki, kun en voi kuitenkaan valita mitään hyvää. Hyvää olis esim. seksi miehen kanssa, joka ei ole oma mies.
[/quote]
Kuka valonnoissaan onnistunut idiootti se siellä alapeukuttaa? Niin, lisäksi olen aggressiivinenkin.
[/quote]
Taidat lisäksi olla väärässä ketjussa.
[/quote]
No enhän ole, voi hyvä sylvi. Just oikeassa. Jos SUA haittaa mun oleminen täällä niin visualisoi.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:16"]
Minunkin pitäisi oppia kuuntelemaan enemmän itseäni. Suunnittelen liian pitkälle ja liian analyyttisesti.
[/quote]Ap vastaa: Tämä on minunkin syntini. Koetan liikaa järkeistää asioita ja ymmärtää niitä, suunnitella - ja tietenkin miettiä mahdollisia uhkia ja epäonnistumisia. Mutta silloin, kun asiat vaan tuntuvat oikeilta ja sujuvat itsekseen, olen oikealla tiellä :)
[/quote]
Hitsi, kun minusta ei tunnu milloinkaan :(( Tunnen kuin olisin umpikujassa
[/quote]Ikävä kuulla! Tuntuuko siis siltä, että et löydä ratkaisuja vai oletko epävarma siitä, mitä haluat? Minä poden jumitilanteissa yleensä tuota jälkimmäistä; en oikein tiedä, mitä edes tavoittelisin. - ap
[/quote]
Joo, mulla on just toi, etten edes tiedä, mitä haluaisin. Olen 43v ja kärsinyt masennuksesta melkein koko elämäni, siis aikuisiän. Olen umpikujassa masennuksen aikaisten valintojeni ja sitoumusten kanssa (aviomies ja lapset), joiden kanssa kärsin nykyään, kun masennus parani ja haluaisin mennä ja valita miehenkin aivan uusiksi. Mutta en voi, koska se olisi väärin. En rakasta miestäni enkä näe lapsianikaan oman ahdistukseni tai pahan oloni takaa. Mulle on ihan sama kaikki, kun en voi kuitenkaan valita mitään hyvää. Hyvää olis esim. seksi miehen kanssa, joka ei ole oma mies.
[/quote]Ap vastaa, jos vielä palaat ketjuun: Mun ymmärtääkseni voit valita joko tyytyä nykyiseen elämääsi ja yrittää tehdä sen kanssa sopu (täytyyhän miehessä, lapsissa jotain hyvää olla kun heidät alunperin valitsit) tai muuttaa asioita. Mutta siinä asioiden muuttamisessa on riskinä, että lähtee tavoittelemaan jotain parempaa mutta päätyy lopulta yhtä onnettomaksi - usko pois, tiedän mistä puhun! Eli ennen kaikkea pyrkisin tekemään sovun nykytilanteen kanssa, jotta en löytäisi itseäni taas samasta olotilasta mutta eri olosuhteista.
Me kaikki teemme virheitä, jotkut pienempiä ja jotkut isompia. Ole armollisempi itseäsi kohtaan. Itse asiassa Rhonda Byrnen The Magic -kirjassa on harjoitus, josta olen kokenut olevan apua tämänlaisissa tilanteissa (mm. eräs vaikea ihmissuhde). Käytännössä sun täytyy valita se hankala tai epätyydyttävä tilanne tai asia ja löytää siitä kymmenen asiaa, joista voit olla kiitollinen - esim. ex-puolisosta voi olla kiitollinen, koska on saanut hänen kanssaan ihanat lapset, tai koska on kokenut hänen kanssaan jotain ihania matkoja tms. elämyksiä. Näiden kymmenen kiitollisuudenaiheen perään kirjoitetaan Kiitos, kiitos, kiitos täydellisestä ratkaisusta! ikään kuin tilaten ratkaisu tilanteeseen.
Tämä harjoitus on auttanut minulla joskus (ei kaikissa asioissa), ja on varmasti kokeilun arvoinen ihan vaan positiivisemman mielialan vuoksi!
[/quote]
Kiitos, sanoissasi on asiaa. Tunnen välillä, että olen kuin 48:n kuvaama henkilö, joka on luopunut omasta tahdostaan, minun on todella vaikea valita asioita. Koitan olla sotkematta mieltäni asioihini, mutta eihän se onnistu. Ehkä tuo visualisointi pelottaa juuri niistä syistä, joista 48 mainitsi, mistä minä tiedän, mitä mä haluan tai mikä mulle on hyväksi? Varmasti joskus tiedänkin, mutta juuri nyt en tiedä. En tiedä enkä tajua mitään - enkä voi hyvin. Koitan ymmärtää, (ehkä?) mitä spirituaalinen taso minulle koittaa kertoa, mutta en kuule mitään, en ymmärrä mitään. Se "elämän virta", jonka heiteltäväksi koen että olen jotenkin suostunut tuntuu aiheuttavan sen, että haluan kuolla. Ja eihän se nyt voi olla oma tarkoitukseni. Äsh, onpa sekavaa :( Ja surullista.
Mutta joskus olen minäkin kokenut tietäväni mitä haluan - ja saanut sen, tavallaan tämän nykyisen mieheni. Mutta lapsia siihen visioon ei kuulunut, hmmm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai ku kiva! Minulla onkin ollut ikävä ajatuksiasi -taisin manifestoida sinut tänne
En tiedä minkälainen elämä mulla olis jos oisin noudattanut intuitiota aina.
Nuorena mulla oli voimakas tunne että mun on palattava yhteen maahan takaisin.
No, vasta viime vuonna sain tietää että miesystäväni oli mennyt takaisin maahan jossa tapasimme.
Kerran mulle tuli aivan hirvittävän vahva tunne että mun on mentävä yhteen paikkaan enkä mennyt:( . En saanut sielun rauhaa sinä päivänä.
No, voin vain kuvitella mitä ois ollu vastassa.
Lukemattomia juttuja on sisäisestä ohjauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48: Hengellinen taso kyllä todella kutsuu sinua, itse asiassa elämä on pakottamassa sinua siihen suuntaan riistämällä sinulta oman tahtosi. Osa ihmisistä menee sinne vapaaehtoisesti, koska niin palavasti kaipaavat hengellistä todellisuutta tai Jumalaa, mutta osa menee ikään kuin vasten tahtoaan, kun kova elämä moukaroi heistä viimeisenkin oman tahdon ja egollisen identiteetin elämisen halun ja tunteenkin. Nämä prosessit eivät ole helppoja, koska niiden kokija ei tunne mitään muuta itseään kuin se kärsivä ego, joten heistä tuntuu että he ovat tuhoutumassa kokonaan. Mutta vehnänjyvän on kuoltava että se voisi itää...
Hengellinen elämä on monella tapaa maailman viisauden vastaista. Maailma sanoo: tahdo, tavoittele, ota! Hengellinen elämä sanoo: luovu tahdostasi, luota siihen että kaikki tarvittava tulee ilman tavoittelua, jaa! Koska nykyään hengellinen viisaus on niin vähän suosittua, ihmiset eivät näe mitään hyvää sellaisessa tilassa jossa ei enää ole kykenevä tekemään sitä mitä maailman mieli pitää hyvänä. Sitä voidaan jopa lääkitä sairautena, vaikka tosi asiassa oikein ymmärrettynä se voisi olla portti syvempään ja onnellisempaan elämään.
Mutta varo rakentamasta itsellesi ajatuksissasi vankiloita. Sinä olet vapaa, niin kuin jokainen ihminen, ellet itse kahlitse itseäsi.
Vastaus numero 63 oli siis numerolle 60 48:lta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 22:05"]
Vastaus numero 63 oli siis numerolle 60 48:lta :)
[/quote]
Kiitos. Mietinkn juuri mielessäni, että oliko näin. Hieno vastaus, siis olen aivan äimän käkenä. Koska jotain tuollaista olen havainnutkin, mutta siihen on NIIN vaikeaa luottaa, tai sitä kohti mennä, koska siis elämänihän vaikuttaa aivan täydeltä luuseriudelta tällä hetkellä. Tulkaa meille, niin kauhistuisitte. Kukaan ei suunnilleen siivoa, elän alennustilassa. Olen vihainen, karkotan kohta kaikki muut pois luotani, paitsi mies ei ole vielä osoittanut lähtemisen merkkejä. Sekin saa minut voimaan pahoin (ja ei saa). Kamalaa olla kauhea, eikä yksi edes hylkää. Kuten maallinen logiikkani väittää, että minut pitäisi. Siis hylätä. Mutta mielenkiintoinen keskustelu, jään seuraamaan.
60 jne.
Henkinen elämä on mielenkiintoista.
Tunnen että olen kehittynyt.
Mielenkiinnolla odotan henkielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen liian laiska jopa kokeilemaan tuota vetovoiman lakia, samoin kuin olen liian laiska perinteisin tavoin saavuttamaan mitään elämässäni. Luin kyllä Byrnen kirjan, kokeilin pari kertaa, ja kyllästyin, ei vaan tullut enää visualisoitua.
Kristitty mystikko: Voisitko alkaa kirjoittaa blogia?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 15:15"]
Voi kerro mulle miten visualisoin elämääni ihanan rakkaussuhteen? En vain onnistu siinä, en millään. :(
t. jo 12 vuotta sinkkuna ja yksin.
[/quote]En ole mikään mestari visualisoimisessa :) Joskus se toimii, joskus ei - usein se ei tunnu ns. oikealta vaikka kuinka yritän.
Mutta ihan parhaiten mulla tuollaiset hankalat tilanteet on lauenneet sillä, että olen vaan kerta kaikkiaan tehnyt sovun nykytilanteen kanssa (ei niin, että kun nyt muka-hyväksyn tämän niin saan jotain muuta; vaan ihan oikeasti-oikeasti työstän asiaa niin pitkään, että saan rauhan).
Tapasin nykyisen puolisoni kun en pitkän epätoivoisen jakson jälkeen ollut lainkaan kiinnostunut seurustelemisesta ja halusin viettää elämäni huikeimman ja vapaimman bilekesän - tietäähän sen, miten siinä kävi... Tulin toisen kertaa raskaaksi, kun päätin olla miettimättä asiaa enää lainkaan ja jättää sen "korkeimman haltuun". Muutto toivomalleni paikkakunnalle järjestyi heti, kun päätin, että nykyinen kaupunki on sittenkin ihan hyvä ja teen parhaani viihtyäkseni siellä.
Mutta sen tunteen täytyy olla aito, ei voi teeskennellä. Mulla on monta asiaa - kuten raha - joissa en vaan osaa tehdä tuota sopua. En osaa visualisoida niin, että uskoisin lopputulosta. En oikeastaan pääse niissä eteenpäin. Joten en välttämättä osaa auttaa muita jumiutuneita.
- ap
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 15:22"]
Sinulla yksinkertaisesti vain intuitio toimii, ja kertoo tulevasta. Niin minullakin on tullut sellainen tietynlainen 'tunne' tiettyjen ihmisten ja rakennusten kohdalla, esim. tuleva tuttavuus tai tuleva työpaikka. En tiennyt silloin ilmentämisestä mitään, enkä ole sitä erityisemmin harjoittanut. Yhdet kumpparit muistan ilmentäneeni ja varmaan jotain muutakin...
[/quote]Olet ihan oikeassa tuosta intuitiosta :) Se oli vahva jo ennen yhtäkään höpölöpökirjaa. Mutta toisaalta intuitio ei selitä mitään; eihän se ole mikään varsinainen tosielämän todistettu ilmiö. Eli näen nuo aavistukset osana tänä kokonaisuutta. - ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:11"]
Mä en uskalla haaveilla rahasta, ettei käy niin että joku läheinen kupsahtaa ja perin hänet. Visualisoitko itse siis oikein lottokupongin vai numerot vai miten tuota lottovoittoa?
[/quote]
Minulle kävi niin, että ostin Salaisuus kirjan, luin sen ja koitin noudattaa sen "henkeä". Olin kuitenkin hiukan skeptinen. Siinähän puhuttiin isoista rahasummista. Mietin, että hah, no mistä mä nyt sellaisen saan.
Sukulaiseni tiesin toki testamentanneen minulle ison summan rahaa, mutta ei hän näyttänyt olevan lainkaan huonossa kunnossa, vaikka onkin jo hyvin iäkäs. En siis toivonut minäkään että saisin varsinaisesti rahaa.
Niin ihan kuin jokin olisi halunnut näyttää minulle, että usko vaan, tää juttu toimii, koska alle viikko tuon jälkeen sukulaiseni ilmoitti, että pystyykin irrottamaan rahan jo eläessään ja antamaan minulle. Se tuntui taianomaiselta, kuin unelta. Sain velkamme pelastavan rahasumman sekä edelleen nauttia siitä, että hän on elossa. Ja on tänäkin päivänä.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:16"]
Minunkin pitäisi oppia kuuntelemaan enemmän itseäni. Suunnittelen liian pitkälle ja liian analyyttisesti.
[/quote]Ap vastaa: Tämä on minunkin syntini. Koetan liikaa järkeistää asioita ja ymmärtää niitä, suunnitella - ja tietenkin miettiä mahdollisia uhkia ja epäonnistumisia. Mutta silloin, kun asiat vaan tuntuvat oikeilta ja sujuvat itsekseen, olen oikealla tiellä :)
[/quote]
Hitsi, kun minusta ei tunnu milloinkaan :(( Tunnen kuin olisin umpikujassa
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:08"]
Ihana kirjoitus 48! Oletko sattumoisin tänne aiemminkin kirjoittanut kristitty mystikko?
[/quote]
Kyllä. Pitkästä aikaa tulin käymään tällä palstalla ja huomasin aiheen josta minulla ehkä olisi jotain sanottavaa :)
[/quote]Ap kiittää myös kirjoituksesta! Olen aiemminkin keskustellut kanssasi aiheesta eräässä toisessa ketjussa.
Tiedätkö, ilmeisesti tähän kuvailemaasi suuntaan olen nyt itsekin menossa? Jotenkin sellainen tietoinen luominen tuntuu raskaalta nyt, ja olen kokenut noita ns. epätoivottuja ilmentymisiä myös, eli olen saanut jotain jota en olekaan lopulta halunnut, vaikka luulin niin (tai jossa on jotain epätoivottavaa minun kannaltani).
Ja tämä asia, joka juuri toteutui... no, se tuntui todella jotenkin vaan omalta heti ensi hetkestä alkaen, vaikka se olisi yhtä hyvin voinut jäädä toteutumattakin. Tämä on paljon vaivattomampaa, ja kaiken lisäksi voin luottaa siihen että nämä asiat, jotka tapahtuvat, ovat todella niitä joihin uskon ja joita haluan. Minulla on taipumusta ylianalysoida (teen sitä juuri nyt :D) ja siten sotkea monta asiaa.