Vetovoiman laki: Vihdoinkin tajusin, miten "manifestoituminen" toimii

Hei. Kiitos kun jaoit tämän! Olen vaan itse henkilökohtaisessa elämässäni joutunut tilanteisiin, jossa jokin asia tuntuu olevan "minun" heti ensihetkestä, esim rakastunut ensisilmäyksellä. Mutta ei näistä ole koskaan mitään tullut kovasta visualisoinnista huolimatta

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 15:02"]Hei. Kiitos kun jaoit tämän! Olen vaan itse henkilökohtaisessa elämässäni joutunut tilanteisiin, jossa jokin asia tuntuu olevan "minun" heti ensihetkestä, esim rakastunut ensisilmäyksellä. Mutta ei näistä ole koskaan mitään tullut kovasta visualisoinnista huolimatta
[/quote]Ap sattui linjoille samaan aikaan :) Ei mullakaan onnistu sellaiset jutut, joita yritän saada. Sen täytyy tapahtua ikään kuin itsekseen. Visualisointi toimii mulla vain jos saan sen tuntumaan oikealta ja aidolta - eli harvoin. Parhaat asiat tulevat yrittämättä.

Voi kerro mulle miten visualisoin elämääni ihanan rakkaussuhteen? En vain onnistu siinä, en millään. :(

t. jo 12 vuotta sinkkuna ja yksin.

Sinulla yksinkertaisesti vain intuitio toimii, ja kertoo tulevasta. Niin minullakin on tullut sellainen tietynlainen 'tunne' tiettyjen ihmisten ja rakennusten kohdalla, esim. tuleva tuttavuus tai tuleva työpaikka. En tiennyt silloin ilmentämisestä mitään, enkä ole sitä erityisemmin harjoittanut. Yhdet kumpparit muistan ilmentäneeni ja varmaan jotain muutakin...

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:08"]

Sittemmin olen ymmärtänyt, että tätä ihannetta tavoittelemalla sidon itseni "sitten kun"-elämään enkä koskaan saa tuota tavoittelemaani vapautta ja niitä mahdollisuuksia, vaan päädyn rajoittamaan omaa elämääni - "sitten kun tulevaisuudessa kaikki asiat ovat kohdallaan", "sitten kun vaikka voitan lotossa", "sitten kun laihdun sen ja sen verran"... Tämä estää toteuttamasta niitä tämän hetken haaveita.

[/quote]

Täyttä paskaa. Rahalla ne asiat voi ainoastaan toteuttaa mitä haluaa. Kaikki muu on itselleen valehtelua ja paskapuhetta.

[/quote]No sä voit uskoa niin, jos haluat. Mulla on paljonkin toiveita, jotka ei lopulta liity rahaan; että perhe-elämä olisi rauhallisempaa, että nukkuisin paremmin, että jaksaisin taas aloittaa liikunnan ja laihduttamisen. - ap

[/quote]

Pienet on sun murheet. Jos pumpulissa elää, niin tuollaiseen paskaan voi uskoakin.

[/quote]Äh. Piti nyt palata tähän, vaikka taidan vaan työntää käteni p*skaan. Musta on aika alentavaa puhua toisista niin, kuin nämä eivät olisi kokeneet elämässään mitään ikävää ja olisivat vaan sinisilmäisiä.

Mulle tämä aloituksessa mainittu ajattelutapa on ollut pelastus mm. vaikealta masennukselta.

- ap

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:16"]

Minunkin pitäisi oppia kuuntelemaan enemmän itseäni. Suunnittelen liian pitkälle ja liian analyyttisesti. 

[/quote]Ap vastaa: Tämä on minunkin syntini. Koetan liikaa järkeistää asioita ja ymmärtää niitä, suunnitella - ja tietenkin miettiä mahdollisia uhkia ja epäonnistumisia. Mutta silloin, kun asiat vaan tuntuvat oikeilta ja sujuvat itsekseen, olen oikealla tiellä :)

[/quote]

Hitsi, kun minusta ei tunnu milloinkaan :(( Tunnen kuin olisin umpikujassa

[/quote]Ikävä kuulla! Tuntuuko siis siltä, että et löydä ratkaisuja vai oletko epävarma siitä, mitä haluat? Minä poden jumitilanteissa yleensä tuota jälkimmäistä; en oikein tiedä, mitä edes tavoittelisin. - ap

[/quote]

Joo, mulla on just toi, etten edes tiedä, mitä haluaisin. Olen 43v ja kärsinyt masennuksesta melkein koko elämäni, siis aikuisiän. Olen umpikujassa masennuksen aikaisten valintojeni ja sitoumusten kanssa (aviomies ja lapset), joiden kanssa kärsin nykyään, kun masennus parani ja haluaisin mennä ja valita miehenkin aivan uusiksi. Mutta en voi, koska se olisi väärin. En rakasta miestäni enkä näe lapsianikaan oman ahdistukseni tai pahan oloni takaa. Mulle on ihan sama kaikki, kun en voi kuitenkaan valita mitään hyvää. Hyvää olis esim. seksi miehen kanssa, joka ei ole oma mies.

[/quote]

Kuka valonnoissaan onnistunut idiootti se siellä alapeukuttaa? Niin, lisäksi olen aggressiivinenkin. 

[/quote]

Lisäkseni kommenttiisi ei vielä ole tullut muita alapeukuttajia, joten ei kukaan.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:16"]

Minunkin pitäisi oppia kuuntelemaan enemmän itseäni. Suunnittelen liian pitkälle ja liian analyyttisesti. 

[/quote]Ap vastaa: Tämä on minunkin syntini. Koetan liikaa järkeistää asioita ja ymmärtää niitä, suunnitella - ja tietenkin miettiä mahdollisia uhkia ja epäonnistumisia. Mutta silloin, kun asiat vaan tuntuvat oikeilta ja sujuvat itsekseen, olen oikealla tiellä :)

[/quote]

Hitsi, kun minusta ei tunnu milloinkaan :(( Tunnen kuin olisin umpikujassa

[/quote]Ikävä kuulla! Tuntuuko siis siltä, että et löydä ratkaisuja vai oletko epävarma siitä, mitä haluat? Minä poden jumitilanteissa yleensä tuota jälkimmäistä; en oikein tiedä, mitä edes tavoittelisin. - ap

[/quote]

Joo, mulla on just toi, etten edes tiedä, mitä haluaisin. Olen 43v ja kärsinyt masennuksesta melkein koko elämäni, siis aikuisiän. Olen umpikujassa masennuksen aikaisten valintojeni ja sitoumusten kanssa (aviomies ja lapset), joiden kanssa kärsin nykyään, kun masennus parani ja haluaisin mennä ja valita miehenkin aivan uusiksi. Mutta en voi, koska se olisi väärin. En rakasta miestäni enkä näe lapsianikaan oman ahdistukseni tai pahan oloni takaa. Mulle on ihan sama kaikki, kun en voi kuitenkaan valita mitään hyvää. Hyvää olis esim. seksi miehen kanssa, joka ei ole oma mies.

[/quote]

Kuka valonnoissaan onnistunut idiootti se siellä alapeukuttaa? Niin, lisäksi olen aggressiivinenkin. 

[/quote]

Lisäkseni kommenttiisi ei vielä ole tullut muita alapeukuttajia, joten ei kukaan.

[/quote]

Niin siis jos sinua kiinnosti syy alapeukutukseen: kuulostat inhottavalta, valheelliselta (mitä miehesi tilanteestanne kuvittelee?) valittajalta, joka tavoittelee aiheetonta marttyyrinkruunua päähänsä. Säälittää.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:16"]

Minunkin pitäisi oppia kuuntelemaan enemmän itseäni. Suunnittelen liian pitkälle ja liian analyyttisesti. 

[/quote]Ap vastaa: Tämä on minunkin syntini. Koetan liikaa järkeistää asioita ja ymmärtää niitä, suunnitella - ja tietenkin miettiä mahdollisia uhkia ja epäonnistumisia. Mutta silloin, kun asiat vaan tuntuvat oikeilta ja sujuvat itsekseen, olen oikealla tiellä :)

[/quote]

Hitsi, kun minusta ei tunnu milloinkaan :(( Tunnen kuin olisin umpikujassa

[/quote]Ikävä kuulla! Tuntuuko siis siltä, että et löydä ratkaisuja vai oletko epävarma siitä, mitä haluat? Minä poden jumitilanteissa yleensä tuota jälkimmäistä; en oikein tiedä, mitä edes tavoittelisin. - ap

[/quote]

Joo, mulla on just toi, etten edes tiedä, mitä haluaisin. Olen 43v ja kärsinyt masennuksesta melkein koko elämäni, siis aikuisiän. Olen umpikujassa masennuksen aikaisten valintojeni ja sitoumusten kanssa (aviomies ja lapset), joiden kanssa kärsin nykyään, kun masennus parani ja haluaisin mennä ja valita miehenkin aivan uusiksi. Mutta en voi, koska se olisi väärin. En rakasta miestäni enkä näe lapsianikaan oman ahdistukseni tai pahan oloni takaa. Mulle on ihan sama kaikki, kun en voi kuitenkaan valita mitään hyvää. Hyvää olis esim. seksi miehen kanssa, joka ei ole oma mies.

[/quote]

Kuka valonnoissaan onnistunut idiootti se siellä alapeukuttaa? Niin, lisäksi olen aggressiivinenkin. 

[/quote]

Lisäkseni kommenttiisi ei vielä ole tullut muita alapeukuttajia, joten ei kukaan.

[/quote]

Niin siis jos sinua kiinnosti syy alapeukutukseen: kuulostat inhottavalta, valheelliselta (mitä miehesi tilanteestanne kuvittelee?) valittajalta, joka tavoittelee aiheetonta marttyyrinkruunua päähänsä. Säälittää.

[/quote]

Ensinnäkin en ole inhottava, vaan kiusattu, toisekseen en ole valehdellut miehelleni nyt etten enää jaksaisi, tosian aikoinaan kai valehtelin, että hän on hyvä valinta, vaikka todellisuudessa hän oli vain ainoa mahdollinen, eikä minun marttyyrinkruununi ole mitenkään aiheeton. Vai haluatko mun 20-vuotisen masennuksen ja tehdä sen vallassa kaikki elämäsi valinnat? Ammatin jne? Aivan turha sääliä mua tuolla "ymmärrys"kyvyllä.

Sille 12 vuotta sinkkuna olleelle: Itse olon aikoinaan kymmenisen vuotta sinkkuna ja _varma_ etten koskaan löydä ketään. Sitten aloin henkisen kehityksen ansiosta kokea huikeita onnen tunteita ihan vaan elämästä. Jatkuvaa tuo tunne ei ollut, mutta kuitenkin riittävää, koska vihdoin tapasin miehen, jonka kanssa olemme nyt olleet yhdessä neljä vuotta ja meillä on ihana pieni poika.

Minä olisin voinut kirjoittaa tämän aloituksen. Olen jo pitkää huomannut, että tietyt asiat vain tietää, että tämä on se. Minulle on niin tapahtunut asunnon ja miehen kanssa. Mutta se on vielä hakusessa, miten saan ne asiat, joita en tiedä. Kuten sen lottovoiton.

on tärkeää aina uskoa hyvään ja odottaa hyvää, odottaa että asiat kääntyvät kohta parhain päin. Välillä se on vaikeaa, hyvin vaikeaa, mutta tämän uskon ylläpiäminen on tärkeää.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:16"]

Minunkin pitäisi oppia kuuntelemaan enemmän itseäni. Suunnittelen liian pitkälle ja liian analyyttisesti. 

[/quote]Ap vastaa: Tämä on minunkin syntini. Koetan liikaa järkeistää asioita ja ymmärtää niitä, suunnitella - ja tietenkin miettiä mahdollisia uhkia ja epäonnistumisia. Mutta silloin, kun asiat vaan tuntuvat oikeilta ja sujuvat itsekseen, olen oikealla tiellä :)

[/quote]

Hitsi, kun minusta ei tunnu milloinkaan :(( Tunnen kuin olisin umpikujassa

[/quote]Ikävä kuulla! Tuntuuko siis siltä, että et löydä ratkaisuja vai oletko epävarma siitä, mitä haluat? Minä poden jumitilanteissa yleensä tuota jälkimmäistä; en oikein tiedä, mitä edes tavoittelisin. - ap

[/quote]

Joo, mulla on just toi, etten edes tiedä, mitä haluaisin. Olen 43v ja kärsinyt masennuksesta melkein koko elämäni, siis aikuisiän. Olen umpikujassa masennuksen aikaisten valintojeni ja sitoumusten kanssa (aviomies ja lapset), joiden kanssa kärsin nykyään, kun masennus parani ja haluaisin mennä ja valita miehenkin aivan uusiksi. Mutta en voi, koska se olisi väärin. En rakasta miestäni enkä näe lapsianikaan oman ahdistukseni tai pahan oloni takaa. Mulle on ihan sama kaikki, kun en voi kuitenkaan valita mitään hyvää. Hyvää olis esim. seksi miehen kanssa, joka ei ole oma mies.

[/quote]Ap vastaa, jos vielä palaat ketjuun: Mun ymmärtääkseni voit valita joko tyytyä nykyiseen elämääsi ja yrittää tehdä sen kanssa sopu (täytyyhän miehessä, lapsissa jotain hyvää olla kun heidät alunperin valitsit) tai muuttaa asioita. Mutta siinä asioiden muuttamisessa on riskinä, että lähtee tavoittelemaan jotain parempaa mutta päätyy lopulta yhtä onnettomaksi - usko pois, tiedän mistä puhun! Eli ennen kaikkea pyrkisin tekemään sovun nykytilanteen kanssa, jotta en löytäisi itseäni taas samasta olotilasta mutta eri olosuhteista.

Me kaikki teemme virheitä, jotkut pienempiä ja jotkut isompia. Ole armollisempi itseäsi kohtaan. Itse asiassa Rhonda Byrnen The Magic -kirjassa on harjoitus, josta olen kokenut olevan apua tämänlaisissa tilanteissa (mm. eräs vaikea ihmissuhde). Käytännössä sun täytyy valita se hankala tai epätyydyttävä tilanne tai asia ja löytää siitä kymmenen asiaa, joista voit olla kiitollinen - esim. ex-puolisosta voi olla kiitollinen, koska on saanut hänen kanssaan ihanat lapset, tai koska on kokenut hänen kanssaan jotain ihania matkoja tms. elämyksiä. Näiden kymmenen kiitollisuudenaiheen perään kirjoitetaan Kiitos, kiitos, kiitos täydellisestä ratkaisusta! ikään kuin tilaten ratkaisu tilanteeseen.

Tämä harjoitus on auttanut minulla joskus (ei kaikissa asioissa), ja on varmasti kokeilun arvoinen ihan vaan positiivisemman mielialan vuoksi!

Ap palasi lisäksi ilmoittamaan, että juurikin yksi suuri, ihana haave on käynyt toteen juuri tänä päivänä ja pikemmin kuin uskalsin toivoa! ♥ Ja tämä oli sellainen aihe, josta olin heti alusta saakka 100% varma että se toteutuu, vaikka tarvitsimmekin reilusti onnea matkaan asian suhteen. Se vaan tuntui siltä.

Nyt olenkin koettanut tunnustella myös noissa minun "ongelma-alueissani" niitä ajatuksia ja tunteita, jotka tuntuvat uskottavilta ja hyviltä. Esim. rahatilanteen suhteen voin uskoa, että tilanne paranee. Se ajatus tuntuu vielä hyvältä, uskottavalta. Tilanne paranee huomattavasti - ei, ei tunnu hyvältä enkä usko tätä, ajatukseni harhailevat ja vievät minut miettimään kaikkia niitä syitä, miksi tilanne ei voi parantua huomattavasti. Katsotaan, miten näiden kanssa käy.

Minulla on aivan samoja ajatuksia ja intuiitiota kuunnellen elämä sujuu yleensä parhaiten.

Intuiitio ohjaa esim. työpaikan löytämisessä; tapa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan; jos alan viettämään aikaa tietyllä alueella entistä enemmän, voin olla lähes varma että saan joko töitä tms. alueelta tai muutan siihen tms.

Ennen mieheni tapaamista lähdin intuitiivisesti reissamaan itselleni tuntemattomaan kaupunkiin. Löysin itseni harhailemasta eräästä lähiöstä. Vajaa kolme kuukautta myöhemmin tapasin mieheni, jonka kotitalon ympärillä olin pyörinyt ja lopettanut matkani juuri siihen!

Lottovoittoa monien on vaikea saada monestakin syystä, jotka kaikki ovat omassa mielessä, mutta usein arkitietoisuuden alapuolella. Ensinnäkin, monella on uskomus että iso määrä rahaa ilman että se on tienattu on jotenkin "moraalitonta", jollain epämääräisellä tavalla väärin. Toiseksi, monella on uskomus, että maalimassa on sitä lottovoittoa enemmänkin tarvitsevia ihmisiä kuin minä, ja siksi mieli ei oikeasti pysty kaikkine osineen uskomaan lottovoittoon itselle.

Yleisin on kuitenkin se, että sielu tietää, että rahan tuoma hyvä ei olisi se mitä sisin ja henkinen kehitys tarvitsee. Usein se mitä sielun taso haluaa opettaa, on luottamus elämään ja luottamus luomiseen uskon kautta, ja lottovoiton pyytäminen on oikeastaan epäluottamuksen julistus: minä en usko että elämä antaa minulle varmasti kaiken minkä tarvitsen, joten haluaisin kerralla niin ison summan rahaa että ei tarvitse tulevaisuudessa murehtia. Jos ihminen oikeasti luottaa että kaikki on tässä, että kaikki virtaa sisältä ja on kutsuttavissa esiin sieltä, mitä hän lottovoitolla tekisi? 

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:16"]

Minunkin pitäisi oppia kuuntelemaan enemmän itseäni. Suunnittelen liian pitkälle ja liian analyyttisesti. 

[/quote]Ap vastaa: Tämä on minunkin syntini. Koetan liikaa järkeistää asioita ja ymmärtää niitä, suunnitella - ja tietenkin miettiä mahdollisia uhkia ja epäonnistumisia. Mutta silloin, kun asiat vaan tuntuvat oikeilta ja sujuvat itsekseen, olen oikealla tiellä :)

[/quote]

Hitsi, kun minusta ei tunnu milloinkaan :(( Tunnen kuin olisin umpikujassa

[/quote]Ikävä kuulla! Tuntuuko siis siltä, että et löydä ratkaisuja vai oletko epävarma siitä, mitä haluat? Minä poden jumitilanteissa yleensä tuota jälkimmäistä; en oikein tiedä, mitä edes tavoittelisin. - ap

[/quote]

Joo, mulla on just toi, etten edes tiedä, mitä haluaisin. Olen 43v ja kärsinyt masennuksesta melkein koko elämäni, siis aikuisiän. Olen umpikujassa masennuksen aikaisten valintojeni ja sitoumusten kanssa (aviomies ja lapset), joiden kanssa kärsin nykyään, kun masennus parani ja haluaisin mennä ja valita miehenkin aivan uusiksi. Mutta en voi, koska se olisi väärin. En rakasta miestäni enkä näe lapsianikaan oman ahdistukseni tai pahan oloni takaa. Mulle on ihan sama kaikki, kun en voi kuitenkaan valita mitään hyvää. Hyvää olis esim. seksi miehen kanssa, joka ei ole oma mies.

[/quote]

Kuka valonnoissaan onnistunut idiootti se siellä alapeukuttaa? Niin, lisäksi olen aggressiivinenkin. 

[/quote]

Taidat lisäksi olla väärässä ketjussa.

Vetovoiman laki... Itse en sitä enää tietoisesti käytä juurikaan, ja syyn selitän nyt.

Olen sitä mieltä, että maailmassa on kolme tasoa toimia: fyysinen, mentaalinen ja spirituaalinen. Jos esimerkiksi otetaan vaikka sairaus ja siitä pääsy, fyysisellä tasolla ottaisit lääkkeen tai menisit lääkäriin ja ongelma korjattaisiin fyysisen organismin ja kemian tasolla. Mentaalisella tasolla alkaisit harjoittaa vetovoiman lakia tai salaisuutta saadaksesi itsesi uskomaan että kehosi on terve.

Salaisuus ja vetovoiman laki kuuluvat mentaaliselle tasolle. Niillä aineeseen vaikutetaan mielen kautta, uskomusten kautta. Tämä toimii oikeasti, ja tämän periaatteen esittävät myös monet vanhat uskonnot. Jopa Jeesus, mitä ihmiset ei yleensä muista. Jeesuksen mukaan ihminen voisi vaikka käskeä vuoren heittäytyä mereen jos olisi vaan uskoa siihen että näin tapahtuu. Vetovoiman laissa on kyse juuri siitä että saadaan itsensä uskomaan että on jo tapahtunut, ja asiat materialisoituvat. 

Mentaalisella tasolla toimimisella on kuitenkin omat ongelmansa. Ensinnäkin: mistä ihminen tietää mikä on hänelle hyväksi? Ihmisen näkökulma on hyvin rajallinen. Jos on yhteydessä intuition tasoon, niin vähän paremmin voi tietää kuin muuten, mutta sittenkin mieli voi tehdä tepposet. Toiseksi on hyvin raskasta jatkuvasti olla tietoisesti luomassa elämänsä yksityiskohtia, jatkuvasti pyörittää mielessään prosessia jossa visualisoi tai luo. Lisäksi voi huomata ajan kanssa että visualisoinnissa on oltava hyvin huolellinen: ehkä toivoit miestä, jonka ulkonäön ja tietyt muut ominaisuuden visualisoit, ja saatkin sen, mtuta tällä on joku muu sietämätön ominaisuus mitä et ollenkaan ottanut huomioon, ja sitten joudut joko korjaamaan sen taas enemmällä mentaalisella työllä, tai lopettamaan suhteen. 

Ratkaisu näihin ongelmiin on toimiminen spirituaaliselta tasolta lähtien. Tämä ei ole kaikkien vaihtoehto, kaikilla ei ole yhteyttä siihen tasoon eikä halua saadakaan sitä. On täysin ok pysyä myös fyysisellä ja mentaalisella tasolla ainoastaan, siinä ei ole mitään moitittavaa. Jos kuitenkin vetovoiman laki alkaa jotenkin tuntua raskaalta tai kyllästyttää, tai ei vaan yhtään tiedä mitä haluaa, voi olla että on kutsuttu spirituaaliselle tasolle, jossa sen sijaan että itse luotaisiin oman tahdon mukaisia asioita, etsitään yhteys maailmankaikkeuden Luovaan tietoisuuteen, jota Jumalaksikin kutsutaan, laitetaan oma tahto syrjään ja katsellaan sivusta kun tuo luova tietoisuus luo asioita itsen kautta. Tältä tasolta eläessä mennään vaan hetki hetkeltä sinne minne henki ohjaa, sanotaan mitä sisältä saadaan, miettimättä ollenkaan itse miten tai miksi.

Entä spirituaalinen taso ja sairaus-esimerkki? Siltä tasolta eläessä kääntyisit oman tietoisuutesi puoleen, sisään, kokisit yhteyden luovaan tietoisuuteen, ja näkisit ettei sairautta ole. Näkisit ihmisten illuusioiden läpi, ja näin todellakin uskoisit että sairautta ei enää ole (koska hengellisen näkökyvyn kautta et sitä enää näe), ja materian taso noudattaisi sitä mitä uskot - paraneminen seuraisi.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 15:15"]

Voi kerro mulle miten visualisoin elämääni ihanan rakkaussuhteen? En vain onnistu siinä, en millään. :(

t. jo 12 vuotta sinkkuna ja yksin.

[/quote]

En ole ap, mutta kerron silti.

Kuinka olet yrittänyt visualisoida tähän mennessä? Hoetko itsellesi, että haluat tai tarvitset tumman/vaalean jne. miehen joka näyttää siltä ja tältä ja tekee niin tai näin? Jos olet tehnyt näin, niin lähtökohta on väärä. Ei toimi.

Keskity enemmän omiin tunteisiisi ja anna universumin päättää minkälainen mies ne täyttää.

Itse elin pitkään onnettomassa parisuhteessa, josta en syystä ja toisesta päässyt eroon. Lohdutin itseäni vaipumalla unelmiin, joissa joku mies silittää hiuksiani ja hellii minua ja rakastaa, ja minä puolestani koen samoja tunteita tätä miestä kohtaan. En koskaan määritellyt mielessäni sen tarkemmin kenestä tai minkälaisesta miehestä on kyse. Kunhan kellin unelmassani ja sen luomassa ihanassa tunteessa.

Muutama vuosi myöhemmin olin konkreettisesti tilanteessa, jossa mies oli tulisesti rakastunut minuun ja minä häneen, makasimme sohvalla sylitysten ja hän silitteli hiuksiani. Silloin yht äkkiä muistin omat visualisointini ja ymmärsin eläväni omaa unelmaani.

Tämä on toiminut muissakin tilanteissa.

Ihana kirjoitus 48! Oletko sattumoisin tänne aiemminkin kirjoittanut kristitty mystikko?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:08"]

Ihana kirjoitus 48! Oletko sattumoisin tänne aiemminkin kirjoittanut kristitty mystikko?

[/quote]

Kyllä. Pitkästä aikaa tulin käymään tällä palstalla ja huomasin aiheen josta minulla ehkä olisi jotain sanottavaa :)

Minä oon käskenyt flunssan oireet pois.
Toimii silloin kun oireet alkavat ja ajatuksen voimalla flunssa ei pääse jylläämään.
Mutta jos se on jo alkanut, sille ei paljoa voi.