Lue keskustelun säännöt.
Kaverini kertoo asioista todella puuduttavan yksityiskohtaisesti
04.04.2022 |
Olen miettinyt, eikö tälläisillä ihmisillä ole tilannetajua tai jotain muuta ymmärrystä. Minulla on siis kaveri, jota tapaan aika harvoin, mutta soittelemme ja viestittelemme. Minua tosin on alkanut jo hieman ahdistaa hänen jatkuva viestipommitus. Puhelimessa hän myös kertoo todella yksityiskohtaisesti asioita muista ihmisistä. Ihmisistä, joita en edes tunne eikä heidän tekemiset, tekemättä jättämiset tai ajatukset kiinnosta. Puhelut ovatkin yleensä minun osalta vai kuuntelua kun en meinaa saada sanaa väliin. Sama koskee viestejä ja niitä tulee paljon. Niissä kerrotaan mitä joku naapurin Lisse söi viime viikolla tms.
Äidilläni on sama tyyli. Puheluissa käydään läpi kaikkien hänen tuttaviensa kuulumiset jopa heidän välisten keskustelujen tasolla.
Voitte kuvitella, että en jaksa kovin usein näitä puheluita. En ole saanut sanottua suoraan, että ei voisi vähempää kiinnostaa toisten asiat, joten oma moka tavallaan.
Kommentit (93)
Kyllä minä ymmärrän sen, että kertoo perusteellisesti jonkun asian, mutta sitä en tajua miksi jotkut kertovat aina samat jutut uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samanlainen työkaveri. Ollaan 4 ihmistä samassa pienehkössä tilassa, ja koska työ on päivystysluonteista, yhteistä aikaa monesti piisaa.
Olemme kaikki ahdistuneita jo ennen kuin kys. työkaverin vuoro alkaa. Nariseva monologi alkaa välittömästi kun hän astuu ovesta sisään ja kestää niin kauan kuin ihmisiä on kuuloetäisyydellä. Kun joku muu yrittää sanoa jotain, tämä tyyppi keskeyttää suvereenisti ja aloittaa joko uudesta aiheesta monologin vanhan perään tai vain jatkaa sitä vanhaa. Jutut ovat samoja epäkiinnostavia tapahtumia vuosi toisensa jälkeen.
Muutaman vuoden jaksoin kuunnella kohteliaasti, nyt en enää. Minä yksinkertaisesti sivuutan koko ihmisen täysin. En reagoi, en kuuntele, en ole läsnä. Koin valaistuksen kun kerran olin tämän työkaverin kanssa kahdestaan ja hän jauhoi näitä juttujaan 1.5 h taukoamatta putkeen. Kun vuoroni loppui, jouduin lähtemään kesken hänen lauseensa. Muuten en olisi päässyt kotiin ollenkaan. Silloin tajusin ettei minun tarvitse olla kohtelias tai huomioonottava kun hänkään ei ole.
Huh. Verenpaine nousi kun kirjoitin tätä.
Minäkin nyt päätin ottaa tämän tabletin käteen ja pitkään mietittyäni rupesin sitten kirjoittamaan tänne, kirjain kerrallaan niin kuin nyt yleensä kirjoitetaan. Niinhän monet suuret kirjailijatkin kuulemma tekevät, täytyy vain aloittaa ja sitten tehdä töitä kärsivällisesti niin tulosta syntyy. Mitenkähän tämä kosketusnäyttökin on osattu rakentaa tällaiseksi, että se tunnistaa sormen kosketuksen. Ei se aina ole kovin helppoa sanoittaa ajatuksiaan sortumatta jaaritteluun. Niin, mitä minun pitikään sanoa? Niin, aivan tuossa toissapäivänä kirjoittelin pomollekin pitkän sähköpostin eräästä työasiasta mikä on pitkään askarruttanut, toki pöytämallisella tietokoneella, kun siinä on se näppäimistö sellainen, että sillä on helpompi kirjoittaa. Siinä kirjoittaessa katselin ikkunasta, kun talitiaiset ruokailivat pihan lintulaudalla. Oli niitä ainakin kolme tai neljä siinä. Mietin että toivottavasti ei varpushaukka nappaa. Sen lintulaudan teki muuten taatto vuonna 1995, paria vuotta ennen kuin kuoli. Hyvin on kestänyt. Niin kuin on muuten talon kattokin, siinä oli sentään pari tuttua rakennusmiestä apuna kun sitä laitettiin. Kauhean kova helle oli sinä kesänä, muistan hyvin kun se oli se kesä kun mökillekin tehtiin uusi laituri. Hyvin nousee muuten kalaa siitä järvestä, meillä on serkkujen kanssa tapana aina käydä uistelemassa siellä. On hyvä olla järjestelmällinen ja kirjoittaa kiinnostavasti, monella kokemattomammalla on ikävä tapa syrjähdellä aiheesta ja harhautua epäolennaisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin nyt päätin ottaa tämän tabletin käteen ja pitkään mietittyäni rupesin sitten kirjoittamaan tänne, kirjain kerrallaan niin kuin nyt yleensä kirjoitetaan. Niinhän monet suuret kirjailijatkin kuulemma tekevät, täytyy vain aloittaa ja sitten tehdä töitä kärsivällisesti niin tulosta syntyy. Mitenkähän tämä kosketusnäyttökin on osattu rakentaa tällaiseksi, että se tunnistaa sormen kosketuksen. Ei se aina ole kovin helppoa sanoittaa ajatuksiaan sortumatta jaaritteluun. Niin, mitä minun pitikään sanoa? Niin, aivan tuossa toissapäivänä kirjoittelin pomollekin pitkän sähköpostin eräästä työasiasta mikä on pitkään askarruttanut, toki pöytämallisella tietokoneella, kun siinä on se näppäimistö sellainen, että sillä on helpompi kirjoittaa. Siinä kirjoittaessa katselin ikkunasta, kun talitiaiset ruokailivat pihan lintulaudalla. Oli niitä ainakin kolme tai neljä siinä. Mietin että toivottavasti ei varpushaukka nappaa. Sen lintulaudan teki muuten taatto vuonna 1995, paria vuotta ennen kuin kuoli. Hyvin on kestänyt. Niin kuin on muuten talon kattokin, siinä oli sentään pari tuttua rakennusmiestä apuna kun sitä laitettiin. Kauhean kova helle oli sinä kesänä, muistan hyvin kun se oli se kesä kun mökillekin tehtiin uusi laituri. Hyvin nousee muuten kalaa siitä järvestä, meillä on serkkujen kanssa tapana aina käydä uistelemassa siellä. On hyvä olla järjestelmällinen ja kirjoittaa kiinnostavasti, monella kokemattomammalla on ikävä tapa syrjähdellä aiheesta ja harhautua epäolennaisuuksiin.
😄😅
Tämä kuuluu narsistisukulaiseni valikoimaan ikäviä tapoja. Kertoo, alkuun ehkä jopa kiinnostavaakin, tarinaa todella, todella pitkään. Puoli tuntia menee helposti. Ja jos joku yrittää keskeyttää tai nopeuttaa, hän vain jankkaa "anna minä nyt kerron" kunnes kaikki ovat taas hiljaa.
Samat tarinat vuosien takaa, uudestaan ja uudestaan, jos seurueeseen on eksynyt edes yksi uudempi jäsen. Meidän pitää myös reagoida oikealla tavalla, koska jos reaktiota ei tule, juttu vaan jatkuu. Ja innostunut, huvittunut, kauhistunut reaktio taas saa hänet ajattelemaan, että tarina oli viihdyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia jaarittelijoita on myös työpaikkojen palavereissa. Ummet ja lammet selostetaan, eikä pääästä millään itse asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan olleeni tällainen ihminen, tosin en ikinä jaaritellut ihmisistä vaan asioista.
Diagnooseina asperger ja adhd, nekin sain vasta aikuisena. Kotona ei ikinä opetettu mitään tilannetajua, vanhemmat eivät ikinä käskeneet minua olemaan hiljaa vaan tuppisuina ja vittuuntuneina kuuntelivat ja tai esittivät kuuntelevansa sanomalla väliin "mmmhm". Psykoterapiassa ja nepsyvalmennuksessa tässä viimeisen vuoden aikana olen alkanut saada työkaluja siihen, miten ihmisten kanssa ollaan. Silti minulla ei ole edelleenkään yhtään ystävää ja olen jo nelikymppinen.
Avatkaa herran tähden suunne, älkääkä suomalaiseen tapaan jurottako... Jos joku jaarittelija pillastuu niin siinäpähän pillastuu.
Ei nää oo mitään adhd/aspergereja, vaan omaa ääntään rakastavia tyyppejä joiden mielestä mikään ei ole niin kiinnostavaa kuin oma ääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee puolustuksen puheenvuoro. Olen itse tuollainen todella huono juttujen kertoja. Kerron siis tyhmiä juttuja, typeristä aiheista, puhun liikaa itsestäni ja jään jaarittelemaan tylsistä yksityiskohdista.
Puolustus: Olen todella inteovertti ja jännitän jopa tuttujen ihmisten seuraa. Sitten pälpätän liikaa.
En ole myöskään oppinut kotona mitään sosiaalisia taitoja. Eivät meidän perheessä muutkaan osanneet keskustella ja ekstrovertti Äitini ja samanlainen sisareni ovat ehkä minuakin rasittavampaa seuraa puhuessaan aina ja joka paikassa itsestään.Mutta yritän. Ja välillä onnistun vähän paremmin keskustelemaan ihmisten tapaan.
Ei tuo introverttiydestä johdu. Onko nykyään joku tapa se, että yritetään saada introverttiys liitettyä jokaiseen ikävään luonteenpiirteeseen ja huonokäytöksisyyteen? Jos on niin miksi?
T: jaarittelematon introvertti
Minulla johtuu. En sanonut, että kaikki introvertit käyttäytyvät kuin minä. Mutta itse olen aina ollut todella introvertti ja koen ihmisten seuran yleensä melko kuormittavana. Ja jännitän, koska kuormitus ja tiedän tekeväni taas kaiken väärin. Se on tuollainen kierre.
Tietenkin introverttius kuten ekstroverttiyskin ovat vain persoonallisuuden piirteitä ja jos olisin esim. kasvanut erilaisessa, älyllisemmässä ja keskustelevammassa perheessä, jossa lapsia olisi kasvatettu sosiaalisiin taitoihin, nämä asiat olisivat olleet minulle helpompia.
Kyllä se johtuu muusta kuin siitä että olert introvertti, sori nyt vain. Veikkaan syyksi huonoa lapsuuden perhettäsi. Enkä usko että olet sellainen jaarittelija joista tässä ketjussa puhutaan ;)
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnistan itsestäni myös jaarittelijan. Tämä johtuu siitä, että kun toisaalta yritän töksäyttää jonkun asian yksinkertaisesti, se ymmärretään aina väärin ja sitten joutuu selittelemään uudestaan ja keskustelu menee väärille raiteille. Sitten kun yritän selittää jonkun asian juurta jaksaen, ettei kenellekään jäisi epäselväksi, niin minut keskeytetään ja keskustelu varastetaan toisaalle. Eli teki niin tai näin, menee aina mielenkiinto keskusteluista. Siksi olen nykyään lähinnä hiljaa, jos vain pystyn.
Mun mielestä kuvailit juuri "nykykeskustelun". En pidä tuota sinun tyyliäsi jaaritteluna, mutta kuten jo olet itse todennut, ei maksa vaivaa avata suutansa sellaisissa piireissä ja porukoissa jotka ovat pullollaan vain tilaisuutta etsiviä mielensäpahoittajia ja väärinymmärtäjiä. He saavat tyydytystä tuosta toiminnastaan, ja siksi koskaan ei kukaan voi heidän kanssaan keskustella, vaan vastapuolen mielestä tilanne on aina win-loose-tilanne, jolloin hänen tärkein päämääränsä on päästä pätemään, osoittelemaan, ja ehkä jopa nolaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän sen, että kertoo perusteellisesti jonkun asian, mutta sitä en tajua miksi jotkut kertovat aina samat jutut uudestaan.
Tietyssä porukassa se toimii vähän kuin liimana. Lapsuudenperhe kun kokoontuu pitkästä aikaa yhteen, ekana iltana tulee kertailtua ja naurettua vanhoille sattumuksille. Kaikkihan ne tietää, mutta uutta näkökulmaa tulee joskus.
Minulla on yksi tällainen tuttu. Inhottaa kuunnella jopa hänen äitinsä valkovuodoista ja muidenkin tuttujensa yksityisasioista. En tunne hänen äitiään, enkä näitä tuttuja. Jos puhelua ei lopeta jollain tekosyyllä, niin tämä tuttu voi puhua jopa kaksi tuntia putkeen.
Olen oppinut lopettamaan puhelut noin puolen tunnin jälkeen, mutta sillä on ollut hintansa.
Hinta on ollut ilkeilyä ja tenttaamista. Olen kuulemma maho (vaikka on lapsi) ja keski-ikäinen (olen 29v), eikä kukaan mies koskaan ole ollut minusta kiinnostunut. Hoh hoijaa.
Jos hänen puheluihinsa ei vastaa, niin ilkeilyt tulevat tekstiviesteinä ja yhä uusina soittoyrityksinä.
Joten. Vastaan puheluihin ja kuuntelen sen puoli tuntia täysin tuntemattomien ihmisten yksityisasioita. Usein selaan samalla nettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi tällainen tuttu. Inhottaa kuunnella jopa hänen äitinsä valkovuodoista ja muidenkin tuttujensa yksityisasioista. En tunne hänen äitiään, enkä näitä tuttuja. Jos puhelua ei lopeta jollain tekosyyllä, niin tämä tuttu voi puhua jopa kaksi tuntia putkeen.
Olen oppinut lopettamaan puhelut noin puolen tunnin jälkeen, mutta sillä on ollut hintansa.
Hinta on ollut ilkeilyä ja tenttaamista. Olen kuulemma maho (vaikka on lapsi) ja keski-ikäinen (olen 29v), eikä kukaan mies koskaan ole ollut minusta kiinnostunut. Hoh hoijaa.
Jos hänen puheluihinsa ei vastaa, niin ilkeilyt tulevat tekstiviesteinä ja yhä uusina soittoyrityksinä.
Joten. Vastaan puheluihin ja kuuntelen sen puoli tuntia täysin tuntemattomien ihmisten yksityisasioita. Usein selaan samalla nettiä.
Miksi?
Autisteja tai narsisteja, pahimmat molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi tällainen tuttu. Inhottaa kuunnella jopa hänen äitinsä valkovuodoista ja muidenkin tuttujensa yksityisasioista. En tunne hänen äitiään, enkä näitä tuttuja. Jos puhelua ei lopeta jollain tekosyyllä, niin tämä tuttu voi puhua jopa kaksi tuntia putkeen.
Olen oppinut lopettamaan puhelut noin puolen tunnin jälkeen, mutta sillä on ollut hintansa.
Hinta on ollut ilkeilyä ja tenttaamista. Olen kuulemma maho (vaikka on lapsi) ja keski-ikäinen (olen 29v), eikä kukaan mies koskaan ole ollut minusta kiinnostunut. Hoh hoijaa.
Jos hänen puheluihinsa ei vastaa, niin ilkeilyt tulevat tekstiviesteinä ja yhä uusina soittoyrityksinä.
Joten. Vastaan puheluihin ja kuuntelen sen puoli tuntia täysin tuntemattomien ihmisten yksityisasioita. Usein selaan samalla nettiä.
Miksi?
Miksi vastaan? Säälistä. Hän on ilmeisen yksinäinen ihminen.
Eipä ole tuotakaan ongelmaa tullut koskaan eteen. Sen sijaan joskus on näitä, jotka odottavat valmista puhetta osallistumatta itse ollenkaan.
Hämmästyttää näiden jaarittelijoiden puuttuva tunneäly. Miten joku voi puhua vaan omista/omien tuttavien asioista?! Miten ei osata tai ehkä edes haluta osata kysyä toisenkin kuulumisia? Miten voi kasvaa niin epäkohteliaaksi?
Joskus olen ehkä itsekin syyllistynyt puhumaan enemmän kuin vastapuoli, mutta se on selittynyt useimmiten sillä, että toinen ei ole sanonut juuri mitään. Vastannut ehkä lyhyesti ja sitten olen ehkä kokenut hiljaisuuden kiusalliseksi. Olen mielestäni yrittänyt kysyä silti vastapuolen kuulumisia tai johdatellut keskustelun johonkin häntä kiinnostavaan aiheeseen.
Nauttikaa omasta seurastanne, kun olette niin erinoimaisia. Joku puhuu toisten asioista, ihan hirveää. Joku odottaa kieli pitkällä, että pääsee puhumaan omista asioistaan, aivan hurjaa. Joku sei kestä sanaakaan sodasta, eikä Natostakaan.
Omiista lapsista ei saa puhua kauniisti, puhumattakaan nyt puolisosta. Ollaan hiljaa ja mennää peiton alle odottamaan maailmanloppua.
Vierailija kirjoitti:
Nauttikaa omasta seurastanne, kun olette niin erinoimaisia. Joku puhuu toisten asioista, ihan hirveää. Joku odottaa kieli pitkällä, että pääsee puhumaan omista asioistaan, aivan hurjaa. Joku sei kestä sanaakaan sodasta, eikä Natostakaan.
Omiista lapsista ei saa puhua kauniisti, puhumattakaan nyt puolisosta. Ollaan hiljaa ja mennää peiton alle odottamaan maailmanloppua.
Miksi sinua ei yhtään kiinnosta mitä sille toiselle kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi tällainen tuttu. Inhottaa kuunnella jopa hänen äitinsä valkovuodoista ja muidenkin tuttujensa yksityisasioista. En tunne hänen äitiään, enkä näitä tuttuja. Jos puhelua ei lopeta jollain tekosyyllä, niin tämä tuttu voi puhua jopa kaksi tuntia putkeen.
Olen oppinut lopettamaan puhelut noin puolen tunnin jälkeen, mutta sillä on ollut hintansa.
Hinta on ollut ilkeilyä ja tenttaamista. Olen kuulemma maho (vaikka on lapsi) ja keski-ikäinen (olen 29v), eikä kukaan mies koskaan ole ollut minusta kiinnostunut. Hoh hoijaa.
Jos hänen puheluihinsa ei vastaa, niin ilkeilyt tulevat tekstiviesteinä ja yhä uusina soittoyrityksinä.
Joten. Vastaan puheluihin ja kuuntelen sen puoli tuntia täysin tuntemattomien ihmisten yksityisasioita. Usein selaan samalla nettiä.
Kamala tyyppi tuollainen ilkeilijä. Itse olen katkaissut välit tuollaiseen. Jos sattumalta kohdataan, niin asiallisesti voin jutella hetken, mutta muuten en ole yhteydessä.
Täällä tuntuu olevan paljon täydellisiä ihmisiä. Olette epäilemättä upeaa seuraa!