Lue keskustelun säännöt.
Kaverini kertoo asioista todella puuduttavan yksityiskohtaisesti
04.04.2022 |
Olen miettinyt, eikö tälläisillä ihmisillä ole tilannetajua tai jotain muuta ymmärrystä. Minulla on siis kaveri, jota tapaan aika harvoin, mutta soittelemme ja viestittelemme. Minua tosin on alkanut jo hieman ahdistaa hänen jatkuva viestipommitus. Puhelimessa hän myös kertoo todella yksityiskohtaisesti asioita muista ihmisistä. Ihmisistä, joita en edes tunne eikä heidän tekemiset, tekemättä jättämiset tai ajatukset kiinnosta. Puhelut ovatkin yleensä minun osalta vai kuuntelua kun en meinaa saada sanaa väliin. Sama koskee viestejä ja niitä tulee paljon. Niissä kerrotaan mitä joku naapurin Lisse söi viime viikolla tms.
Äidilläni on sama tyyli. Puheluissa käydään läpi kaikkien hänen tuttaviensa kuulumiset jopa heidän välisten keskustelujen tasolla.
Voitte kuvitella, että en jaksa kovin usein näitä puheluita. En ole saanut sanottua suoraan, että ei voisi vähempää kiinnostaa toisten asiat, joten oma moka tavallaan.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Minulta löytyy myös muutama tällainen ihan lähipiiristä. Välien katkaiseminen ei tule kysymykseen. Usein annan vain omien ajatusteni harhailla, kun en jaksa kuunnella yksityiskohtaista selostusta. Hymähtelen vain jotain väliin. Joskus puhujan punainen lanka häviää jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ja sitten kysyy itsekin, mistä olikaan alunperin puhumassa.
Äiti myös jaksaa jaaritella vanhoista tuttavistaan ja kummin kaimoista (joita en tunne) tuntikausia. Yritän jaksaa kuitenkin kuunnella, koska äiti on vanha ihminen.
Mitä kiinnostavaa sinä sitten puhut? Tuli vain mieleen, kun omassa lähipiirissä on tuollainen hymähdellen kuunteleva, joka odottaa aina vain sitä, että pääsee esittelemään omia juttujaan, jotka eivät ehkä kuitenkaan aina niin muita kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee puolustuksen puheenvuoro. Olen itse tuollainen todella huono juttujen kertoja. Kerron siis tyhmiä juttuja, typeristä aiheista, puhun liikaa itsestäni ja jään jaarittelemaan tylsistä yksityiskohdista.
Puolustus: Olen todella inteovertti ja jännitän jopa tuttujen ihmisten seuraa. Sitten pälpätän liikaa.
En ole myöskään oppinut kotona mitään sosiaalisia taitoja. Eivät meidän perheessä muutkaan osanneet keskustella ja ekstrovertti Äitini ja samanlainen sisareni ovat ehkä minuakin rasittavampaa seuraa puhuessaan aina ja joka paikassa itsestään.Mutta yritän. Ja välillä onnistun vähän paremmin keskustelemaan ihmisten tapaan.
Ei tuo introverttiydestä johdu. Onko nykyään joku tapa se, että yritetään saada introverttiys liitettyä jokaiseen ikävään luonteenpiirteeseen ja huonokäytöksisyyteen? Jos on niin miksi?
T: jaarittelematon introvertti
Huomattavasti raskaampia ovat ihmiset, jotka eivät itse keksi mitään puhuttavaa, mutta arvostelevat jatkuvasti muiden puheenaiheita.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken huippu on ne ihmiset, jotka jaarittelevat samat asiat joka puhelussa tai tapaamisessa. Eivät tiedä mitä kenellekin ovat paasanneet.
Kyllä ne tietää, niitä ei vain kiinnosta kuin oma ääni, ja se että toiset ovat yleisöä. Ihan sama mitä kertoo ja vaikka kuoinka moneen kertaan, tärkeintä on että oma ääni kuuluu koko ajan ja voi kuvitella että muut ihastuksissaan kuuntelevat.
Tuppisuut valittavat tällaisilla palstoilla kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustan olleeni tällainen ihminen, tosin en ikinä jaaritellut ihmisistä vaan asioista.
Diagnooseina asperger ja adhd, nekin sain vasta aikuisena. Kotona ei ikinä opetettu mitään tilannetajua, vanhemmat eivät ikinä käskeneet minua olemaan hiljaa vaan tuppisuina ja vittuuntuneina kuuntelivat ja tai esittivät kuuntelevansa sanomalla väliin "mmmhm". Psykoterapiassa ja nepsyvalmennuksessa tässä viimeisen vuoden aikana olen alkanut saada työkaluja siihen, miten ihmisten kanssa ollaan. Silti minulla ei ole edelleenkään yhtään ystävää ja olen jo nelikymppinen.
Avatkaa herran tähden suunne, älkääkä suomalaiseen tapaan jurottako... Jos joku jaarittelija pillastuu niin siinäpähän pillastuu.
Vierailija kirjoitti:
Huomattavasti raskaampia ovat ihmiset, jotka eivät itse keksi mitään puhuttavaa, mutta arvostelevat jatkuvasti muiden puheenaiheita.
Miksi pitäisi puhua, jos ei ole mitään mielenkiintoista puhuttavaa? Typerää sekin on keksiä tikusta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette kavereita ihmisten kanssa joiden kanssa ette viihdy? Ystävyys on vapaaehtoista! Yksi keskeinen asia siinä on kuitenkin keskustelu.
Pidän muutenkin pelkästä arkielämästä ja tuntemattomien asioista puhumista tylsänä. Ja jos tälläisellä henkilöllä on vielä taipumus monologeihin niin piina moninkertaistuu. Itselläni on tälläinen täti ja olen ratkaissut tämän niin että menemme yhdessä jonnekin niin että voin sanoa että katsos irma eikö ole hieno tuo ruusupensas, käynpä katsomassa lähempää. Ympäristö mahdollistaa keskustelunaiheen kohteliaan vaihtamisen. Kaverina en pitäisi ihmistä jonka seurassa en viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo näitä helmiä löytyy puolitutuissa.
Yksi puhuu muista ihmisistä, ihan kuin tuntisin heidät hyvin. Yleensä en ole koskaan kuullutkaan. 'Mä olin eilen siinä kokouksessa ja sanoin sitä Pekallekin...' Missä ihmeen kokouksessa? Ja kuka hitto on Pekka?
Sitten nää, jotka haluaa kertoa mitä jonkin televisiosarjan jaksossa eilen tapahtui.
- Katoitko eilisen Emmerdalen jakson?
- En, en oo katsonu sitä lainkaan, en oikein välitä...
- Juu siinä A sai nyt sitten sen lapsen B:n kanssa ja C yllätty, kun D tuli yhtäkkiä käymään, vaikka oli ollut kauan poissa ja....
- Joo, mut mä en tiedä noista mitään, kun en oo katsonut...
- Juu siinä on se B, joka on aina ollut semmoinen paha poika ja ....
APUA!!!!
Sitten nämä jotka kertoo asioista niin hitaasti ja jaaritellen, asioissa rönsyillen ja niin venyvällä puhetavalla, että alan haukotella. En edes tarkoituksella vaan jos olen hiukankin väsynyt, tällainen ihminen toimii kuin rentoutuskasetti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette kavereita ihmisten kanssa joiden kanssa ette viihdy? Ystävyys on vapaaehtoista! Yksi keskeinen asia siinä on kuitenkin keskustelu.
Pidän muutenkin pelkästä arkielämästä ja tuntemattomien asioista puhumista tylsänä. Ja jos tälläisellä henkilöllä on vielä taipumus monologeihin niin piina moninkertaistuu. Itselläni on tälläinen täti ja olen ratkaissut tämän niin että menemme yhdessä jonnekin niin että voin sanoa että katsos irma eikö ole hieno tuo ruusupensas, käynpä katsomassa lähempää. Ympäristö mahdollistaa keskustelunaiheen kohteliaan vaihtamisen. Kaverina en pitäisi ihmistä jonka seurassa en viihdy.
Mulla ei ole kavereissa eikä ystävissä ihmisiä, jotka juoruilevat muiden ihmisten asioista. En pidä sellaisia ihmisiä luotettavina. Mutta mulla on lähisukulaisissa kuitenkin tällaisia enkä viitsi katkaista suhteita heihin tämän ominaisuuden vuoksi. En vain kerro heille omia asioitani, joiden en halua olevan parissa tunnissa koko suvun tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttien sosiaalisesti taidottomien ja rajoittuneiden ihmisvihaajien (jotka käsittävät palstan populasta 99 %) mielestä kukaan ei saisi puhua mitään, koska he eivät itse kykene ja halua.
Vierailija kirjoitti:
Itellä kanssa kaveri jaarittelee aina niin että välillä ärsyttää eikä edes jaksa kuunnella loppuun asti kun minuutin asian kertomisessa menee useita minuutteja, sit se loukkaantuu jos alkaa puhuu päälle tai huomaa etten edes kuunnellut mitä se sano.
Sunko juttus sit ois sen kiinnostavampia? Joku ei välttämättä kiinnostu sun jutuista. Kannattaa etsiä sitten täydellisempää seuraa,ihmisiä,joiden jorinat kiinnostaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutatte itse tylsiltä kuin tiskivesi. Puhutte täällä muista pahaa. Vielä läheisistänne. Typerät mielipiteenne eivät kiinnosta ketään. Keksikää jokin mielenkiintoinen aihe tai olkaa hiljaa.
Itsekin tunnen muutaman ihmisen, joita ei kiinnosta ollenkaan toisen asiat. He haluavat vain puhua pälpättää omia asioitaan eikä heille tule mieleenkään kysyä toiselta mitään kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee puolustuksen puheenvuoro. Olen itse tuollainen todella huono juttujen kertoja. Kerron siis tyhmiä juttuja, typeristä aiheista, puhun liikaa itsestäni ja jään jaarittelemaan tylsistä yksityiskohdista.
Puolustus: Olen todella inteovertti ja jännitän jopa tuttujen ihmisten seuraa. Sitten pälpätän liikaa.
En ole myöskään oppinut kotona mitään sosiaalisia taitoja. Eivät meidän perheessä muutkaan osanneet keskustella ja ekstrovertti Äitini ja samanlainen sisareni ovat ehkä minuakin rasittavampaa seuraa puhuessaan aina ja joka paikassa itsestään.Mutta yritän. Ja välillä onnistun vähän paremmin keskustelemaan ihmisten tapaan.
Ei tuo introverttiydestä johdu. Onko nykyään joku tapa se, että yritetään saada introverttiys liitettyä jokaiseen ikävään luonteenpiirteeseen ja huonokäytöksisyyteen? Jos on niin miksi?
T: jaarittelematon introvertti
Minulla johtuu. En sanonut, että kaikki introvertit käyttäytyvät kuin minä. Mutta itse olen aina ollut todella introvertti ja koen ihmisten seuran yleensä melko kuormittavana. Ja jännitän, koska kuormitus ja tiedän tekeväni taas kaiken väärin. Se on tuollainen kierre.
Tietenkin introverttius kuten ekstroverttiyskin ovat vain persoonallisuuden piirteitä ja jos olisin esim. kasvanut erilaisessa, älyllisemmässä ja keskustelevammassa perheessä, jossa lapsia olisi kasvatettu sosiaalisiin taitoihin, nämä asiat olisivat olleet minulle helpompia.
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan olleeni tällainen ihminen, tosin en ikinä jaaritellut ihmisistä vaan asioista.
Diagnooseina asperger ja adhd, nekin sain vasta aikuisena. Kotona ei ikinä opetettu mitään tilannetajua, vanhemmat eivät ikinä käskeneet minua olemaan hiljaa vaan tuppisuina ja vittuuntuneina kuuntelivat ja tai esittivät kuuntelevansa sanomalla väliin "mmmhm". Psykoterapiassa ja nepsyvalmennuksessa tässä viimeisen vuoden aikana olen alkanut saada työkaluja siihen, miten ihmisten kanssa ollaan. Silti minulla ei ole edelleenkään yhtään ystävää ja olen jo nelikymppinen.
Avatkaa herran tähden suunne, älkääkä suomalaiseen tapaan jurottako... Jos joku jaarittelija pillastuu niin siinäpähän pillastuu.
Jos töissä tämmöisestä asiasta avaa suunsa, niin saa helposti maineen työpaikkakiusaajana kun tuo jaarittelija saattaa käydä valittamassa tylyä kohtelua esimiehelle. En ymmärtä miten tuosta voisi edes mainita toiselle niin, ettei loukkaantuisi.
Minä tunnistan itsestäni myös jaarittelijan. Tämä johtuu siitä, että kun toisaalta yritän töksäyttää jonkun asian yksinkertaisesti, se ymmärretään aina väärin ja sitten joutuu selittelemään uudestaan ja keskustelu menee väärille raiteille. Sitten kun yritän selittää jonkun asian juurta jaksaen, ettei kenellekään jäisi epäselväksi, niin minut keskeytetään ja keskustelu varastetaan toisaalle. Eli teki niin tai näin, menee aina mielenkiinto keskusteluista. Siksi olen nykyään lähinnä hiljaa, jos vain pystyn.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnistan itsestäni myös jaarittelijan. Tämä johtuu siitä, että kun toisaalta yritän töksäyttää jonkun asian yksinkertaisesti, se ymmärretään aina väärin ja sitten joutuu selittelemään uudestaan ja keskustelu menee väärille raiteille. Sitten kun yritän selittää jonkun asian juurta jaksaen, ettei kenellekään jäisi epäselväksi, niin minut keskeytetään ja keskustelu varastetaan toisaalle. Eli teki niin tai näin, menee aina mielenkiinto keskusteluista. Siksi olen nykyään lähinnä hiljaa, jos vain pystyn.
Sama täällä. Itse olen vain valinnut sen, että olen todella vähän enää tekemisissä ihmisten kanssa.
Nämä ihmiset ovat juorukelloja. Juoruavat sitten sinunkin asiasi ja kaikki sanomisesi etiäppäin.