Kun miehesi viestittelee nsispuoliselle työkaverilleen iltaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee viestiteltyä miespuolisten työkavereiden kanssa. Yksi on työkaveri jo 16 vuoden takaa. Kenenkään kanssa ei ole mitään sutinoita ollut eikä tule olemaan, mutta en tiedä miten muiden ihmisten kohdalla on. Saattaa vaikka sutinoinniksi muuttua.

Ja ei siis tietääkseni harrasta tätä muiden naispuolisten työkavereiden kanssa. Eikä tämänkään kanssa ennen kuin nainen erosi. Sen jälkeen niitä viestejä alkoi tulla.

Ap

Nainen on yksinäinen ja kaipaa kaveria? 

Ei varmasti ole. Kaverin voi etsiä muualta kuin parisuhteessa olevasta työkaverista.

Eli jos olet parisuhteessa et saa enää ystävystyä kenenkään kanssa?

Toki saa, olen minäkin niin tehnyt. Minulle ei tulisi mieleenkään viestitellä miespuolisten työkavereitten kanssa iltaisin ja vapaapäivinä. Se on eri juttu, jos on jotain kertaluonteista asiaa, mutta aloituksessahan siitä ei ollut kyse.

Puhuttiin ystävystymisestä. Kyllä minä viestittelen ystävilleni juurikin vapaa-aikana.

Syitä voi olla monia, ymmärrettäviäkin joskus. Määrä, laatu ja vistittelyn motiivit sekä salaileeko niitä auttaa arvioinnissa. Ja jos se ei sopimalla asetu mittasuhteisiin niin eihän sellainen luottamusta rakenna vaan nakertaa. Ja ilman luottamusta ei voi oikein olla suhdettakaan.

Ehkä Ap:n mies ei saa tarpeeksi huomiota kotona vaimoltaan, kun on alkanut tuolle viestittelylinjalle työkaverinsa kanssa. Jos kyse olisi mun miehestäni niin keskustelisin hänen kanssaan rauhallisesti, miksi viestittelee ja mitä saa siitä? Kaipaako kenties enemmän huomiota kumppaniltaan? Onko yksinäinen? Ap, voisiko siihen mieheen vaan yksinkertaisesti luottaa vaikka itseä ahdistaisi ja pelottaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä minä tietäisin kenelle ja mitä mieheni viestittelee? Meillä ei ole tapana roikkua puhelimella silloin, kun vietämme aikaa yhdessä, mutta mistä tietäisin mitä hän viestittelee muina aikoina?

Kai miehelläsi jokin keino on kommunikoida kanssasi elämästään ja ajatuksistaan? Pystyykö hän puhumaan? Kirjoittamaan?

Kommentoin tätä jo aiemmin: ei meillä ole tapana käyttää yhteistä aikaamme siihen, että selostaisimme toisillemme, mitä olemme päivän aikana kenenkin kanssa viestitelleet. Parempaakin puhumista riittää elämässä.

Itseasiassa jotkut miehet pelkää konflikteja niin paljon etteivät osaa sanoa kenellekään ei ja vastailevat viesteihin kaikille ja heti kun ne puhelimeen lävähtää. Sama puhelujen kanssa.

Eiköhän sillä naisella oli ihan tyttökavereita, joihin tukeutua. Kuulostaa siltä, että on ihastunut mieheesi ja kaipaa nyt eron jälkeen erityisesti miehen huomiota. Sun miehen ei kuitenkaan pidä olla se, johon tukeutuu. Jutelkoon tyttökavereilleen ja hommatkoon laastarisuhteen.

Oletko kysynyt mieheltäsi olisiko ok että itse tekisit samaa oman sinkun työkamu miehen kanssa? Epäilen että mies ei tykkäisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut vuosia sitten nainen, joka viestitteli naimisissa olevan miespuolisen työkaverin kanssa. Juttelimme usein työasioista ja vitsailimme vaikka hauskoilla uutisilla/videoilla tms. Ajattelin meidän olevan ihan vain ystäviä: mies oli minua paljon vanhempi, tunsimme vaimonkin kanssa ja he olivat minulle vähän kuin täti ja setä, koska ikäeromme oli iso ja olin melkein samanikäinen heidän lastensa kanssa. Minusta tuossa viestittelyssä ei ollut mitään ihmeellistä, koska viestittelin samalla tavoin eri-ikäisten ystävieni kanssa ja viestittely kuuluu ikäisilleni normaaliin käytökseen ystävien kanssa.

Minulle oli lopulta järkytys, kun mies kertoi ihastuneensa minuun ja kuvitteli tuon viestittelyn olleen jotenkin erityistä. Hän sanoi, että hänellä ei ole tapana viestitellä kenenkään kanssa. Katkaisin lopulta välit sekä miehen että vaimon kanssa työpaikkaa vaihtaessani, sillä koin tuon tilanteen todella vaivannuttavana. Otin tuosta opiksi sen, että vaikka keskustelu voisi olla omalta puoleltani ihan viatonta ja kaverillista, niin toinen voi nähdä asian eri tavalla. Enää en halua tutustua kenenkään miespuolisen työkaverin kanssa ystävystymiseen asti, että ei kävisi noin. Jos sen työkaverin kanssa haluaa jutella, niin sen voi tehdä työaikana.

Totta tuokin, ettei ikinä voi olla varma miten toinen osapuoli asian kokee. Mutta se on niitä riskejä mitä on otettava, kun toisten ihmisten kanssa on tekemisissä ja jos sosiaalista elämää haluaa. Kuten on otettava sekin riski, että puoliso voi mahdollisesti pettää jos parisuhteen haluaa. 

Mies voi ehdottaa naiselle liittymistä Tinderiin, niin saa keskustella iltaisin miehien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla lailla alkoi minunkin miehen sutinat harrastekaverin kanssa, eukko teki kokoajan tikusta asiaa ja kyseli muka neuvoja mieheltäni. Ja aina kun oltiin jossain isommalla porukalla harrastamassa niin mieheni luokse änkesi kokoajan höpöttämään ja lähelle hymyilemään. Miten jotku on niin röyhkeitä ja tyrkyttävät itseään ukkomiehille

Millainen suhde teillä mahtoi olla? Ei varmasti kovinkaan onnellinen jos miehesi lähti toisen naisen matkaan. Viestisi perusteella kuulostat melko katkeralta ja tuo toinen nainen iloiselta ja nauravaiselta. Kuka mies ei lähtisi sellaisen matkaan? 

Eikös työkaveriin voi tutustua ja alkaa kaveerata työkaverin kanssa? Oletteko te koskaan tutustuneet töissä ihmisiin niin, että heistä on tullut teille kaveri tai ystävä?

Minulla on työkavereista 99% miehiä. Enkö saa tutustua heihin, koska olen naimisissa? Miehelläni taas on varmaan 80% työkavereista naisia. Eikö hän saisi tutustua heihin? Onko meille molemmille sallittua tutustua vaan niihin muutamaan samaa sukupuolta oleviin ihmisiin työpaikalla?

Ymmärrän kyllä, että  miesten ja naisten välillä on yleisesti enemmän kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa kuin samaa sukupuolta olevien ihmisten kesken. Yleisesti sitä siis pidetään jotenkin vääränä, että varattu ihminen tutustuu vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen. Ymmärrän siis miksi tällaista ap:n kuvaamaa viestittelyä paheksutaan. Haluaisin kuitenkin herätellä teitä ajattelemaan asiaa. Emme kuitenkaan elä enää missään 1940-luvulla. Ymmärrän myös, että varmasti on sellaista vääränlaistakin viestittelyä eri sukupuolta olevien työkavereiden kesken, mutta en lähtisi yleistämään ja ajattelemaan että kaikki tapaukset ovat tällaisia.

En olisi kauhean huolissani, jos mies kertoisi avoimesti, kenelle viestittää.

Tietysti olen niin makea mamma itse, että saisin halutessani melkein kenet vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee viestiteltyä miespuolisten työkavereiden kanssa. Yksi on työkaveri jo 16 vuoden takaa. Kenenkään kanssa ei ole mitään sutinoita ollut eikä tule olemaan, mutta en tiedä miten muiden ihmisten kohdalla on. Saattaa vaikka sutinoinniksi muuttua.

Ja ei siis tietääkseni harrasta tätä muiden naispuolisten työkavereiden kanssa. Eikä tämänkään kanssa ennen kuin nainen erosi. Sen jälkeen niitä viestejä alkoi tulla.

Ap

Nainen on yksinäinen ja kaipaa kaveria? 

Näin uskon, mutta ehkä voisi etsiä kaverikseen jonkun muun kuin naimisissa olevan perheenisän.

Ap

Annan sulle ohjeen: ilmoita miehellesi että se viestittely saa loppua nyt, ja ilmoittaa ensin että on onnellisesti parisuhteessa eikä voi auttaa. Terkuin yks jonka mies vampattiin juuri noin, tekstareilla, tikusta-asiaa -jutuilla ja sitten olikin lampun vaihtoa jne. En usko että exäni alunperin oli halukas mutta kun tarpeeksi tyrkyttää ja mouruaa niin...

Tai sitten kysyt siltä naiselta mitä se sun miehestä oikein haluaa kun ei saada edes iltaisin ja viikonloppuisin olla rauhassa häiritsijältä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sillä naisella oli ihan tyttökavereita, joihin tukeutua. Kuulostaa siltä, että on ihastunut mieheesi ja kaipaa nyt eron jälkeen erityisesti miehen huomiota. Sun miehen ei kuitenkaan pidä olla se, johon tukeutuu. Jutelkoon tyttökavereilleen ja hommatkoon laastarisuhteen.

Hitostako sinä tiedät kenenkään suhteista ja etenkään "tyttökavereista". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla lailla alkoi minunkin miehen sutinat harrastekaverin kanssa, eukko teki kokoajan tikusta asiaa ja kyseli muka neuvoja mieheltäni. Ja aina kun oltiin jossain isommalla porukalla harrastamassa niin mieheni luokse änkesi kokoajan höpöttämään ja lähelle hymyilemään. Miten jotku on niin röyhkeitä ja tyrkyttävät itseään ukkomiehille

Millainen suhde teillä mahtoi olla? Ei varmasti kovinkaan onnellinen jos miehesi lähti toisen naisen matkaan. Viestisi perusteella kuulostat melko katkeralta ja tuo toinen nainen iloiselta ja nauravaiselta. Kuka mies ei lähtisi sellaisen matkaan? 

Oletpa epämiellyttävä ihminen kun puhut toisille noin, käännät veistä haavassa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös työkaveriin voi tutustua ja alkaa kaveerata työkaverin kanssa? Oletteko te koskaan tutustuneet töissä ihmisiin niin, että heistä on tullut teille kaveri tai ystävä?

Minulla on työkavereista 99% miehiä. Enkö saa tutustua heihin, koska olen naimisissa? Miehelläni taas on varmaan 80% työkavereista naisia. Eikö hän saisi tutustua heihin? Onko meille molemmille sallittua tutustua vaan niihin muutamaan samaa sukupuolta oleviin ihmisiin työpaikalla?

Ymmärrän kyllä, että  miesten ja naisten välillä on yleisesti enemmän kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa kuin samaa sukupuolta olevien ihmisten kesken. Yleisesti sitä siis pidetään jotenkin vääränä, että varattu ihminen tutustuu vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen. Ymmärrän siis miksi tällaista ap:n kuvaamaa viestittelyä paheksutaan. Haluaisin kuitenkin herätellä teitä ajattelemaan asiaa. Emme kuitenkaan elä enää missään 1940-luvulla. Ymmärrän myös, että varmasti on sellaista vääränlaistakin viestittelyä eri sukupuolta olevien työkavereiden kesken, mutta en lähtisi yleistämään ja ajattelemaan että kaikki tapaukset ovat tällaisia.

Haloo? Tämä josta ap kirjoittaa on ERONNUT. Sä voit kaveerata vaikka kaikkien miesten kanssa, jos sun miestä ei häiritse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä minä tietäisin kenelle ja mitä mieheni viestittelee? Meillä ei ole tapana roikkua puhelimella silloin, kun vietämme aikaa yhdessä, mutta mistä tietäisin mitä hän viestittelee muina aikoina?

Olisi mielenkiintoista ymmärtää, miksi alapeukut. Onko teillä tapana kertoa puolisolle kaikki päivän aikana saapuneet viestit ja puhelut, vai mikä tässä nyt on alapeukuttamisen arvoista?

Itse asiassa kyllä todellakin kerrotaan päivän kulku ihan viesteineen päivineen toisillemme. Mun mielestä se on itsestäänselvä asia parisuhteessa, koska ei toisen vieressä kuitenkaan kyhnätä 24/7, niin tietysti kerrotaan toiselle se, mikä ei tapahdu sillä aikaa kun ei nähdä.

Kuulostaisi kamalalta. Eihän sitä yhdessä ollessa muuta ehtisi tehdäkään kuin kertoa, kuinka Outi laittoi Messengerissä viestiä aiheesta X ja toinen Outi WA:ssa aiheesta Y ja sitten samassa ryhmässä oleva Tiina kommentoi siihen että Z ja Kaisa että W ja muut Å,Ä,Ö. Lounastauolla juttelin Karin kanssa kun oltiin ruokailutilassa yhtä aikaa ja sitten sinne tuli myös Jarmo ja puhuttiin aiheesta A. Parkkipaikalla jäin vielä suustani kiinni Einon kanssa ja keskustelimme aiheesta B.

Jos puoliso alkaisi pitää minulle vastaavaa selontekoa päivästään, niin pyytäisin kyllä lopettamaan, koska ensinnäkään asiat eivät kuuluisi minulle ja toiseksi minusta on paljon mielenkiintoisempia aiheita niille hetkille, kun olemme yhdessä.

Tämäpä hyvinkin! Eihän nämä keskustelut edes kuulu sille miehelle joka on ihan ulkopuolinen noista keskusteluista.

Töissä voi jutella, ei tarvitse viestitellä enää vapaa-ajalla. Eikö sillä naisella ole muita kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla lailla alkoi minunkin miehen sutinat harrastekaverin kanssa, eukko teki kokoajan tikusta asiaa ja kyseli muka neuvoja mieheltäni. Ja aina kun oltiin jossain isommalla porukalla harrastamassa niin mieheni luokse änkesi kokoajan höpöttämään ja lähelle hymyilemään. Miten jotku on niin röyhkeitä ja tyrkyttävät itseään ukkomiehille

Millainen suhde teillä mahtoi olla? Ei varmasti kovinkaan onnellinen jos miehesi lähti toisen naisen matkaan. Viestisi perusteella kuulostat melko katkeralta ja tuo toinen nainen iloiselta ja nauravaiselta. Kuka mies ei lähtisi sellaisen matkaan? 

Mun anoppini sanoi aikanaan että V it tu kelpaa vaikka lippalakista sen tarjoisi. Tilaisuus tekee varkaan ja alkoholin kanssa estot vähenee. Ihan sairasta tuomita yhtään ketään, ja varsinkin jos on lapsia, pitäisi nämä eronneet ja muut siipeilijät pysyä kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Eikös työkaveriin voi tutustua ja alkaa kaveerata työkaverin kanssa? Oletteko te koskaan tutustuneet töissä ihmisiin niin, että heistä on tullut teille kaveri tai ystävä?

Minulla on työkavereista 99% miehiä. Enkö saa tutustua heihin, koska olen naimisissa? Miehelläni taas on varmaan 80% työkavereista naisia. Eikö hän saisi tutustua heihin? Onko meille molemmille sallittua tutustua vaan niihin muutamaan samaa sukupuolta oleviin ihmisiin työpaikalla?

Ymmärrän kyllä, että  miesten ja naisten välillä on yleisesti enemmän kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa kuin samaa sukupuolta olevien ihmisten kesken. Yleisesti sitä siis pidetään jotenkin vääränä, että varattu ihminen tutustuu vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen. Ymmärrän siis miksi tällaista ap:n kuvaamaa viestittelyä paheksutaan. Haluaisin kuitenkin herätellä teitä ajattelemaan asiaa. Emme kuitenkaan elä enää missään 1940-luvulla. Ymmärrän myös, että varmasti on sellaista vääränlaistakin viestittelyä eri sukupuolta olevien työkavereiden kesken, mutta en lähtisi yleistämään ja ajattelemaan että kaikki tapaukset ovat tällaisia.

Joo ihmettelen myös tätä asennetta että työkavereihin ei pidä tutustua yhtään syvemmin. Kirjaimellisesti kaikki aikuisiällä löytämäni ystävät ovat työkavereitani!

Toki tähän vaikuttaa se että muutin alle kolmekymppisenä ulkomaille ja työskentelin firmoissa joissa toimistossa oli 300-1000 ihmistä ja keski-ikä oli 25-40. Oli siis erittäin helppoa löytää ystäviä kun samanikäisiä ja - henkisiä ihmisiä oli 40h viikossa suoraan nenän edessä.

Eli kyllä, yhä edelleen viestittelen useille entisille ja nykyisille työkavereille, myös iltaisin, myös viikonloppuisin, ja sekä miehille että naisille ja niin varatuille kuin sinkuillekin. Sitä sanoraan ystävyydeksi ja se on ihan normaalia.

Totta kai joku on väärin motiivein liikkeellä mutta ei minua pidä rankaista siitä että joku joskus jossain on vikitellyt toisen miestä. (ps. Miehillä on oma tahto ja he viestittelevät juuri sille jolle haluavatkin. Kyttääminen ei asiaa muuta.)