Voisiko joku mies selittää, miksi (jotkut) miehet haluaa lapsia mutta eivät sitten hoidakaan niitä?

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen kyllä syvästi että millainen se keskustelu on ollut siitä perheenperustamisesta. Vai onko vain tehty pinkkien lasien kanssa ne lapset.

Mitä väliä niillä keskusteluilla? Ainakin meillä nimittäin puhuttiin moneen kertaan suoraan ja konkreettisesti miten lapsi hoidetaan puoliksi. Jopa sillä tasolla että monenako iltana kumpikin käy yksin omissa harrastuksissa toisen ollessa silloin lapsen kanssa. Silti kävi kuten aloituksessa. Ei niillä keskusteluilla ja lupauksilla ole yhtään mitään merkitystä todellisuuden kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vauvakuumeiset miehet olisi laitettava hoitamaan jonkun tuttavan vauvaa (yön yli). Vasta sitten voi olla hieman realiteettia siitä, mitä on luvassa.

Tuskin kukaan suostuu antamaan lasta koekaniiniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen raskaaksi saaminen on ihan fetissi monille miehille. Ajatus siitä, että laukeaa naisen sisälle ja sinne jää omat siement kiihottaa. Siksi nimenomaan se naisen raskaaksi saaminen innostaa, mutta ei sitten välttämättä se vauva itse tai edes naisen raskaana oleminen.

Liittyykö tällaiseen fetissiin siis jotenkin keskeisesti se, että mies lupaa naiselle hoitaa lasta, tekee sopimuksia siitä että puoliksi hoidetaan vaikka päiväkotiin viemiset jne? 🤔 . En ymmärrä.

Ap

Aikuinen nainen tietää kyllä että miehet valehtelee vaikka silmät päästään saadakseen pillua tai siittääkseen statuslapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen kyllä syvästi että millainen se keskustelu on ollut siitä perheenperustamisesta. Vai onko vain tehty pinkkien lasien kanssa ne lapset.

Mitä väliä niillä keskusteluilla? Ainakin meillä nimittäin puhuttiin moneen kertaan suoraan ja konkreettisesti miten lapsi hoidetaan puoliksi. Jopa sillä tasolla että monenako iltana kumpikin käy yksin omissa harrastuksissa toisen ollessa silloin lapsen kanssa. Silti kävi kuten aloituksessa. Ei niillä keskusteluilla ja lupauksilla ole yhtään mitään merkitystä todellisuuden kannalta.

Sama täällä. Mies oli se, jolla oli kova kiire ja halu hankkia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä isien näkemyksiä:

"Nykyjärjestelmä ohjaa isät pois lasten arjesta niin neuvolassa, päiväkodissa, kouluissa kuin iltapäiväharrastuksissa. Pahimmillaan vanhempainillassa isit laitetaan leikkimään lasten kanssa, kun samaan aikaan äidit palaveeraavat kasvatusasiosta tätien kanssa. Työntekijät eivät osaa keskustella isien kanssa lasten asioista. Olen kolmen lähes aikuisen lapsen isä ja ensimmäisen vanhempaintapaamisen jälkeen jätin tätien hylkimisen vuoksi tapaamiset väliin."

"Lähinnä työni takia jään ulkopuolelle ja kotona oleva puoliso saa olla enemmän lasten kanssa, mikä ajoittain rassaa meidänkin välejä. Sitten kun minulla on mahdollisuus olla lasten kanssa, puolisoni neuvoo koko ajan, että ei näin tai noin. Sen takia minulla ei ole mahdollisuutta edes opetella. Asiasta on keskusteltu ja onneksi pientä parannusta havaittavissa!"

Tuossa on kunnon lapatossuisien mielipiteitä.

Totta hemmetissä sitä jätetään ulkopuolelle jos et saa suutasi auki vaan tuijotat kengänkärkiä ja mutiset hihaasi.

Mulla on kolme lasta ja todellakin tuuppaan itseni jokaiseen neuvottelupöytään missä perheeni asioita käsitellään.

Puolisoni on ihan mieluusti jättänyt palaveeraamistyöt minulle, koska teen sitä työkseni.

Kun töissä neuvottelen miljoonien urakoista, on jonkun päiväkoti/neuvolatädin ojennukseen laittaminen lastenleikkiä. Ne on sellaisia jaarittelijoita ja taivaanrannanmaalareita, heille pitää kertoa miten asiat tehdään, eikä jahkailla.

Niin se toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen kyllä syvästi että millainen se keskustelu on ollut siitä perheenperustamisesta. Vai onko vain tehty pinkkien lasien kanssa ne lapset.

Mitä väliä niillä keskusteluilla? Ainakin meillä nimittäin puhuttiin moneen kertaan suoraan ja konkreettisesti miten lapsi hoidetaan puoliksi. Jopa sillä tasolla että monenako iltana kumpikin käy yksin omissa harrastuksissa toisen ollessa silloin lapsen kanssa. Silti kävi kuten aloituksessa. Ei niillä keskusteluilla ja lupauksilla ole yhtään mitään merkitystä todellisuuden kannalta.

Siis sitä tässä just ihmettelen että miten siitä että kaikki on sovittu, päästään siihen että ollaankin valehdeltu vain, eikä oteta mitään vastuuta mistään.

Että ihmettelen syvästi sitä keskustelua, ja missä vaiheessa se on molemmille ok että unohdetaan koko yhdessä sopiminen ja tehdäänkin ihan eri tavalla. Minä olen aina eronnut siinä vaiheessa kun on käynyt selväksi että mies onkin valehtelija. Että miten tätä sopimista ei ole vaikka videoitu, tai edes laitettu kirjallisesti ylös.

Ukko39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä isien näkemyksiä:

"Nykyjärjestelmä ohjaa isät pois lasten arjesta niin neuvolassa, päiväkodissa, kouluissa kuin iltapäiväharrastuksissa. Pahimmillaan vanhempainillassa isit laitetaan leikkimään lasten kanssa, kun samaan aikaan äidit palaveeraavat kasvatusasiosta tätien kanssa. Työntekijät eivät osaa keskustella isien kanssa lasten asioista. Olen kolmen lähes aikuisen lapsen isä ja ensimmäisen vanhempaintapaamisen jälkeen jätin tätien hylkimisen vuoksi tapaamiset väliin."

"Lähinnä työni takia jään ulkopuolelle ja kotona oleva puoliso saa olla enemmän lasten kanssa, mikä ajoittain rassaa meidänkin välejä. Sitten kun minulla on mahdollisuus olla lasten kanssa, puolisoni neuvoo koko ajan, että ei näin tai noin. Sen takia minulla ei ole mahdollisuutta edes opetella. Asiasta on keskusteltu ja onneksi pientä parannusta havaittavissa!"

Tuossa on kunnon lapatossuisien mielipiteitä.

Totta hemmetissä sitä jätetään ulkopuolelle jos et saa suutasi auki vaan tuijotat kengänkärkiä ja mutiset hihaasi.

Mulla on kolme lasta ja todellakin tuuppaan itseni jokaiseen neuvottelupöytään missä perheeni asioita käsitellään.

Puolisoni on ihan mieluusti jättänyt palaveeraamistyöt minulle, koska teen sitä työkseni.

Kun töissä neuvottelen miljoonien urakoista, on jonkun päiväkoti/neuvolatädin ojennukseen laittaminen lastenleikkiä. Ne on sellaisia jaarittelijoita ja taivaanrannanmaalareita, heille pitää kertoa miten asiat tehdään, eikä jahkailla.

Niin se toimii.

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Jos isä haluaa osallistua lapsen asioihin niin silloin hän osallistuu, vaikka neuvolan työntekijä puhuisi ensin vain äidille tai vaikka lapsen äiti sanoisi, että kakkavaippa pitää vaihtaa heti kun kakka on tullut. Jos aidosti haluaa osallistua, niin silloin osallistuu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen kyllä syvästi että millainen se keskustelu on ollut siitä perheenperustamisesta. Vai onko vain tehty pinkkien lasien kanssa ne lapset.

Mitä väliä niillä keskusteluilla? Ainakin meillä nimittäin puhuttiin moneen kertaan suoraan ja konkreettisesti miten lapsi hoidetaan puoliksi. Jopa sillä tasolla että monenako iltana kumpikin käy yksin omissa harrastuksissa toisen ollessa silloin lapsen kanssa. Silti kävi kuten aloituksessa. Ei niillä keskusteluilla ja lupauksilla ole yhtään mitään merkitystä todellisuuden kannalta.

Siis sitä tässä just ihmettelen että miten siitä että kaikki on sovittu, päästään siihen että ollaankin valehdeltu vain, eikä oteta mitään vastuuta mistään.

Että ihmettelen syvästi sitä keskustelua, ja missä vaiheessa se on molemmille ok että unohdetaan koko yhdessä sopiminen ja tehdäänkin ihan eri tavalla. Minä olen aina eronnut siinä vaiheessa kun on käynyt selväksi että mies onkin valehtelija. Että miten tätä sopimista ei ole vaikka videoitu, tai edes laitettu kirjallisesti ylös.

Oikeastiko joku videoi ne keskustelut, joissa parisuhteessa mietitään lapsen hankkimista? Todistusaineistoksi tulevaisuuden varalle? Sairas parisuhde sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen kyllä syvästi että millainen se keskustelu on ollut siitä perheenperustamisesta. Vai onko vain tehty pinkkien lasien kanssa ne lapset.

Mitä väliä niillä keskusteluilla? Ainakin meillä nimittäin puhuttiin moneen kertaan suoraan ja konkreettisesti miten lapsi hoidetaan puoliksi. Jopa sillä tasolla että monenako iltana kumpikin käy yksin omissa harrastuksissa toisen ollessa silloin lapsen kanssa. Silti kävi kuten aloituksessa. Ei niillä keskusteluilla ja lupauksilla ole yhtään mitään merkitystä todellisuuden kannalta.

Siis sitä tässä just ihmettelen että miten siitä että kaikki on sovittu, päästään siihen että ollaankin valehdeltu vain, eikä oteta mitään vastuuta mistään.

Että ihmettelen syvästi sitä keskustelua, ja missä vaiheessa se on molemmille ok että unohdetaan koko yhdessä sopiminen ja tehdäänkin ihan eri tavalla. Minä olen aina eronnut siinä vaiheessa kun on käynyt selväksi että mies onkin valehtelija. Että miten tätä sopimista ei ole vaikka videoitu, tai edes laitettu kirjallisesti ylös.

Itselleni se ei ole vieläkään ok ja miehelle se oli ok ilmeisesti saman tien kun pyörsi lupauksensa. Kun otin hoitovapaat puheeksi, mies vastasi että "se näyttää työtodistuksessa huonolta". Minä: "perhevapaita ei saa merkitä työtodistukseen." Mies: vaitioloa. Emme ole enää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen kyllä syvästi että millainen se keskustelu on ollut siitä perheenperustamisesta. Vai onko vain tehty pinkkien lasien kanssa ne lapset.

Mitä väliä niillä keskusteluilla? Ainakin meillä nimittäin puhuttiin moneen kertaan suoraan ja konkreettisesti miten lapsi hoidetaan puoliksi. Jopa sillä tasolla että monenako iltana kumpikin käy yksin omissa harrastuksissa toisen ollessa silloin lapsen kanssa. Silti kävi kuten aloituksessa. Ei niillä keskusteluilla ja lupauksilla ole yhtään mitään merkitystä todellisuuden kannalta.

Siis sitä tässä just ihmettelen että miten siitä että kaikki on sovittu, päästään siihen että ollaankin valehdeltu vain, eikä oteta mitään vastuuta mistään.

Että ihmettelen syvästi sitä keskustelua, ja missä vaiheessa se on molemmille ok että unohdetaan koko yhdessä sopiminen ja tehdäänkin ihan eri tavalla. Minä olen aina eronnut siinä vaiheessa kun on käynyt selväksi että mies onkin valehtelija. Että miten tätä sopimista ei ole vaikka videoitu, tai edes laitettu kirjallisesti ylös.

Oikeastiko joku videoi ne keskustelut, joissa parisuhteessa mietitään lapsen hankkimista? Todistusaineistoksi tulevaisuuden varalle? Sairas parisuhde sellainen.

Mutta ei läheskään yhtä sairasta kuin se että tekee viattomat lapset tuollaiseen suhteeseen.

Myös avioehtoja tehdään, ihan sairaita varmaan nekin?

En ihmettele yhtään että löysit itsesi tuollaisesta tilanteesta kun mieleipiteesi on ettei kannata edes yrittää välttää tuota, vaan silmät kiinni ja oinkit lasit päähän ja perheen perustamishommiin! Mielestäni tuo on sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen kyllä syvästi että millainen se keskustelu on ollut siitä perheenperustamisesta. Vai onko vain tehty pinkkien lasien kanssa ne lapset.

Mitä väliä niillä keskusteluilla? Ainakin meillä nimittäin puhuttiin moneen kertaan suoraan ja konkreettisesti miten lapsi hoidetaan puoliksi. Jopa sillä tasolla että monenako iltana kumpikin käy yksin omissa harrastuksissa toisen ollessa silloin lapsen kanssa. Silti kävi kuten aloituksessa. Ei niillä keskusteluilla ja lupauksilla ole yhtään mitään merkitystä todellisuuden kannalta.

Siis sitä tässä just ihmettelen että miten siitä että kaikki on sovittu, päästään siihen että ollaankin valehdeltu vain, eikä oteta mitään vastuuta mistään.

Että ihmettelen syvästi sitä keskustelua, ja missä vaiheessa se on molemmille ok että unohdetaan koko yhdessä sopiminen ja tehdäänkin ihan eri tavalla. Minä olen aina eronnut siinä vaiheessa kun on käynyt selväksi että mies onkin valehtelija. Että miten tätä sopimista ei ole vaikka videoitu, tai edes laitettu kirjallisesti ylös.

Sinä olet aina eronnut. Niinpä. Kaikki meistä eivät halua elämäntarinaa, jonka punainen lanka on se, että olen aina eronnut.

Minunkin mieheni teki yhdessä vaiheessa käsittämättömiä ohareita lasten hoidon suhteen. Sillä oli merkittävä negatiivinen vaikutus työuraani, koska jouduin aina varmistamaan, että lapset on haettu tarhasta tai heille on laitettu ruokaa. Silti eroamisella olisi ollut ihan sama negatiivinen vaikutus.

Nyt lapset ovat aikuisia ja mies on keskimääräistä paljon parempi tekemään kotitöitä. Yhdessä olemme huomattavan varakkaita, mistä on iloa minullekin. Parisuhde on paljon paremmalla tolalla, kun ei tule jatkuvia pettymyksiä. Ulospäin näytämme ihanneparilta.

Mutta minusta on tullut kyllä tietyllä tapaa kyyninen ja itsekäs. En tule koskaan täysin antamaan anteeksi miehen käytöstä noina tärkeinä vuosina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen kyllä syvästi että millainen se keskustelu on ollut siitä perheenperustamisesta. Vai onko vain tehty pinkkien lasien kanssa ne lapset.

Mitä väliä niillä keskusteluilla? Ainakin meillä nimittäin puhuttiin moneen kertaan suoraan ja konkreettisesti miten lapsi hoidetaan puoliksi. Jopa sillä tasolla että monenako iltana kumpikin käy yksin omissa harrastuksissa toisen ollessa silloin lapsen kanssa. Silti kävi kuten aloituksessa. Ei niillä keskusteluilla ja lupauksilla ole yhtään mitään merkitystä todellisuuden kannalta.

Siis sitä tässä just ihmettelen että miten siitä että kaikki on sovittu, päästään siihen että ollaankin valehdeltu vain, eikä oteta mitään vastuuta mistään.

Että ihmettelen syvästi sitä keskustelua, ja missä vaiheessa se on molemmille ok että unohdetaan koko yhdessä sopiminen ja tehdäänkin ihan eri tavalla. Minä olen aina eronnut siinä vaiheessa kun on käynyt selväksi että mies onkin valehtelija. Että miten tätä sopimista ei ole vaikka videoitu, tai edes laitettu kirjallisesti ylös.

Sinä olet aina eronnut. Niinpä. Kaikki meistä eivät halua elämäntarinaa, jonka punainen lanka on se, että olen aina eronnut.

Minunkin mieheni teki yhdessä vaiheessa käsittämättömiä ohareita lasten hoidon suhteen. Sillä oli merkittävä negatiivinen vaikutus työuraani, koska jouduin aina varmistamaan, että lapset on haettu tarhasta tai heille on laitettu ruokaa. Silti eroamisella olisi ollut ihan sama negatiivinen vaikutus.

Nyt lapset ovat aikuisia ja mies on keskimääräistä paljon parempi tekemään kotitöitä. Yhdessä olemme huomattavan varakkaita, mistä on iloa minullekin. Parisuhde on paljon paremmalla tolalla, kun ei tule jatkuvia pettymyksiä. Ulospäin näytämme ihanneparilta.

Mutta minusta on tullut kyllä tietyllä tapaa kyyninen ja itsekäs. En tule koskaan täysin antamaan anteeksi miehen käytöstä noina tärkeinä vuosina.

Olen ollut viimeiset 12 vuotta naimisissa, joten kyllä se helmi sieltä löytyi, kun ei uskonut kaikkea mitä toinen suustaan päästää, ja kun etukäteen jo puhuttiin ja sovittiin asiat.

Mieleeläni tällaista pnaista lankaa totean, kuin tuollaista josta jää syvä katkeruus. Lapsetkin tuon kyllä huomaavat.

En voi, hitostako minä muiden miesten aivoituksista tiedän yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku nainen selittää miksi haluatte lapsia ja sitten tapatte ne?

Perhesurmista voisi tehdä ihan oman aloituksen, liittyy aika löyhästi alkuperäiseen aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen raskaaksi saaminen on ihan fetissi monille miehille. Ajatus siitä, että laukeaa naisen sisälle ja sinne jää omat siement kiihottaa. Siksi nimenomaan se naisen raskaaksi saaminen innostaa, mutta ei sitten välttämättä se vauva itse tai edes naisen raskaana oleminen.

Liittyykö tällaiseen fetissiin siis jotenkin keskeisesti se, että mies lupaa naiselle hoitaa lasta, tekee sopimuksia siitä että puoliksi hoidetaan vaikka päiväkotiin viemiset jne? 🤔 . En ymmärrä.

Ap

Osa lupaa seksiä saadakseen vaikka kuun taivaalta.

Ehkä siinä on se että kyllästyttää elättää kotiäitiä joka vaatii että mies hoitaa lapset että nainen pääsee helpolla. Jännästi naiset vaativat mieheltä kotitöiden ja lasten hoidosta 50% vaikka maksut ja elättäminen on lähes 100% miehen vastuulla kun kotiäiti on äitiysvapaalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen raskaaksi saaminen on ihan fetissi monille miehille. Ajatus siitä, että laukeaa naisen sisälle ja sinne jää omat siement kiihottaa. Siksi nimenomaan se naisen raskaaksi saaminen innostaa, mutta ei sitten välttämättä se vauva itse tai edes naisen raskaana oleminen.

Liittyykö tällaiseen fetissiin siis jotenkin keskeisesti se, että mies lupaa naiselle hoitaa lasta, tekee sopimuksia siitä että puoliksi hoidetaan vaikka päiväkotiin viemiset jne? 🤔 . En ymmärrä.

Ap

Aikuinen nainen tietää kyllä että miehet valehtelee vaikka silmät päästään saadakseen pillua tai siittääkseen statuslapsen.

Koska ruokkolapsista on tullut miehille statusarvo? Eikös niistä ole enemmän haittaa kuin hyötyä jos et aidosti ole kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siinä on se että kyllästyttää elättää kotiäitiä joka vaatii että mies hoitaa lapset että nainen pääsee helpolla. Jännästi naiset vaativat mieheltä kotitöiden ja lasten hoidosta 50% vaikka maksut ja elättäminen on lähes 100% miehen vastuulla kun kotiäiti on äitiysvapaalla

Jos olisit lukenut ketjun, huomaisit, että täällä on useampi nainen pettynyt juuri siihen, kun mies ei jäänytkään vuorollaan perhevapaille, vaikka oli luvannut...

Mä ihmettelen niitä naisia, jotka hankkivat vauvan sellaisen miehen kanssa, joka on hylännyt aiemmasta suhteesta syntyneen lapsensa eikä pidä esikoiseen mitään yhteyttä.

Useamman lapsen isänä väitän että vika on äidissä.

Lasta kun tehdään, silloin ollaan mielinkielin ja otetaan siementä sisään ravintolan vessassa, anoppilassa, autossa, uimahallissa jnejne.

Lapsen saatuaan äidistä tulee hermonsa menettänyt piiloaggressiivinen vttuilija. Tyytymätön kaikkeen, erityisesti muiden panokseen.

Synnytyksien jälkeen olen jatkuvasti saanut kuulla olevani huono, väärässä, sitäsuntätä. En osaa laittaa sukkia jalkaan ja vedenkin keitän väärin.

Tämän kahden vuoden aikana olen saanut enemmän haukkuja kuin koko elämäni aikana yhteensä.

Asiasta jos mainitsen, nainen kieltää ongelman olemassaolon täysin. Kuulema haastan riitaa, olen marttyyri ja tekopyhä. No, taas saatiin uusi mollaus saldoon, kun yritin asiasta keskustella. Enää en keskustele.

Vaimon ollessa kotona lasten kanssa, minä luonnollisesti maksan kaiken. Asunnot, ruuat, autot, harrastukset, kaiken. Tästä huolimatta työnikin teen väärin, lähden sinne väärään aikaan, tulen väärään aikaan pois, kuulema työtehtäviini ei kuulu kuin kahvin juonti, lounastaminen ja paskanjauhanta. Hänkin voisi suoriutua siitä (eritysasiantuntijatyö erittäin kapealla sektorilla), vaikkei alalla ole ollut päivääkään.

Eihän tämä mikään syy ole, mutta väkisinkin äidin negatiivinen asenne minua kohtaan vaikuttaa motivaatiooni lasten ja kodin hoidossa.

Miksi tehdä mitään, kun se on kuitenkin väärin?

Lisätään nyt tähän vielä se, että tämä käyttäytymismalli ilmaantuu aina lastensaannin yhteydessä. Katoaa ehkä parin vuoden päästä, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

M40