Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko joku mies selittää, miksi (jotkut) miehet haluaa lapsia mutta eivät sitten hoidakaan niitä?
03.04.2022 |
Lähtötilanne siis tämä (ja ei koske kaikkia miehiä, vaan joitakin, joista haluan ymmärtää mistä on kyse): mies haluaa perheen ja lapsia, lupaa osallistua vauvan/lapsen hoitoon, lupaa tasavertaista vanhemmuutta jne.
No lopputulos: ei suostu vaihtamaan vaippoja, ei suostu hoitamaan yöheräämisiä (antamaan pullosta maitoa), ei suostu heräämään aikaisin lasten kanssa antaakseen heille aamupalaa, ei vie leikkipuistoon, ei suostu hoitamaan osaa päiväkotikuskauksista jne. Ei osallistu, ei hoida, vaikka lapsen halusi.
Ja kyseessä siis tilanteet, joissa nainen haluaa miehen osallistuvan eikä välitä pätkääkään siitä pukeeko mies lapselle vihreän vai keltaisen paidan tai onko se paita vaikka nurinpäin päällä, kunhan se on päällä.
Selittäkää.
Kommentit (970)
Varmaan on nähneet omista vanhemmistaan tuon mallin. Jotkut miehet suostuu lisääntymään miellyttääkseen naista. Jotkut taas eivät pysty ottaa vastuuta lapsesta. Itsekkyys. Syitä on varmaan monia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä tekee aina kaiken äidin mielestä väärin, äidit ovat enemmän vanhempainvapaalla joten kiintymyssuhde isään heikompi, isät joutuvat olemaan töissä enemmän, isät jäävät ulkopuoliseksi. Kun jää ulkopuoliseksi ei koe asiaa enää omakseen.
Mutta tähän ei pitäisi miesten niin helposti suostua. Kyllä se lapsi on myös miehen lapsi.
En voi mitään sille, että koko elämäni ajan (olen jo 70 v.) olen nähnyt sitä, että miehet vain jättävät lapsesta huolehtimisen naisen tehtäväksi.
Oma ensimmäinen mieheni olisi aivan hyvin kyennyt ottamaan vastuuta lapsen hoitamisesta, kyllä hänellä olisi siihen ollut aikaa. Mutta kun hänellä oli vapaapäivä, hän ihan suvereenisti mietiskeli jo aamulla, että mitenkähän päivänsä viettäisi, lähtisikö vaikka käymään kaverillaan vai menisikö kalaan tai minne vaan. Ei tullut kysymykseenkään, että olisi ollut kotona lapsen kanssa. Ei koskaan.
Ainoa "tekeminen" lapsen kanssa oli sitä, että lähti tämän kanssa äidilleen, joka sitten huolehti lapsesta.
Lapsen kanssa oli mukava aika ajoin höpötellä, mutta kaikki konkreettinen tekeminen, mitä lapsen hoito olisi vaatinut, jäi minulle. Ja se johtui ihan tasan tarkasti vain siitä, ettei hän halunnut. Kun olimme kaikki kotona, hän suorastaan ajoi lapsen luotaan sanomalla aina, että menepäs nyt siitä sinne äidille. Mene kattomaan mitä äiti tekee. Kysy äidiltä. Vaikka minulla olisi ollut mitä tekemistä, niin hän työnsi lapsen aina vain minulle.
Ja tätä olen nähnyt ja kuullut ihan näihin päiviin asti. Hyvin harva mies on ottanut lapsistaan aidosti hoitovastuuta. Aina luikerrellaan jotenkin asiasta irti. Ja sitten otetaan se kanta, että äidit itse on tähän syyllisiä.
Pakkohan sen äidin on nousta yölläkin itkevää lasta hoitamaan, jos se isä vain kylkeään kääntää. Tästä se yleensä alkaakin, mies ei alun alkaenkaan ota hoitovastuuta.
Minä yritin kerran, annoin lapsen vaan huutaa ja sanoin miehelle, että nyt on sun vuorosi, minä en jaksa. Tulos oli, että vuokraemäntämme tuli koputtelemaan ja kysymään, että onko täällä kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä tekee aina kaiken äidin mielestä väärin, äidit ovat enemmän vanhempainvapaalla joten kiintymyssuhde isään heikompi, isät joutuvat olemaan töissä enemmän, isät jäävät ulkopuoliseksi. Kun jää ulkopuoliseksi ei koe asiaa enää omakseen.
Mutta tähän ei pitäisi miesten niin helposti suostua. Kyllä se lapsi on myös miehen lapsi.
En voi mitään sille, että koko elämäni ajan (olen jo 70 v.) olen nähnyt sitä, että miehet vain jättävät lapsesta huolehtimisen naisen tehtäväksi.
Oma ensimmäinen mieheni olisi aivan hyvin kyennyt ottamaan vastuuta lapsen hoitamisesta, kyllä hänellä olisi siihen ollut aikaa. Mutta kun hänellä oli vapaapäivä, hän ihan suvereenisti mietiskeli jo aamulla, että mitenkähän päivänsä viettäisi, lähtisikö vaikka käymään kaverillaan vai menisikö kalaan tai minne vaan. Ei tullut kysymyks
No mitä mies vastasi vuokraemännälle? Menikö ottamaan lapsensa?
Sama juttu miksi lapsi haluaa lemmikin, lupaa hoitaa, tottakai, ehdottomasti, mutta kun lemmikki tulee, siihen kyllästyy nopeasti että koiraa pitää ulkoiluttaa joka päivä vaikka olisi huono sää eikä huvittaisi, ja sitten sen voi jättää äidin hoidettavaksi kun tietää ettei äiti voi sitä jättää tekemättä.
Naiset eivät ole syyllisiä muuhun kuin siihen, että sallivat isien perseilyn, miestä ei saa päästää luistamaan velvollisuudestaan lastaan kohtaan, ja jos sitä koko ajan yrittää, heittää mäkeen koko ukon. Ja jos ei yksin jaksa lapsen kanssa, antaa adoptioon.
Jospa siinä hetkessä lupaavat mutta arki paljastaa ettei huvitakaan. Naisen kinuaminen kuitenkin loppui hetkeksi ja sitten vielä hoitaa lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen laatimaan ihan kirjallisen sopimuksen allekirjoituksineen, miten lapseen liittyvät työt jaetaan ennen kuin jätetään ehkäisy pois. Samoin kannattaa sopia jo silloin myös siitä, miten huoltajuus järjestetään mahdollisen eron tullessa. Vähän niinkuin avioehto - tämä on vanhemmuusehto.
Ei se mitään auta. Jos toinen vanhempi ei halua tehdä osaansa niin häntä ei kertakaikkisen millään tavoin voi siihen pakottaa.
Uskon kyllä, ettei se kaikissa tapauksissa ole tahallista. Miehillehän on tyypillistä olla muutenkin vähän ylioptimistisia omien kykyjensä suhteen, ja ehkä he ei vaan perehdy asioihin niin hyvin kuin naiset. Mielessä on ruusunpunainen kuvitelma vaunulenkeistä ja pallon potkimisesta jälkikasvun kanssa, ja todellisuus on valvomista, puklua, kakkavaippoja ja taaperoiden uhmakohtauksia, ja sitä ei sitten jaksakaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu miksi lapsi haluaa lemmikin, lupaa hoitaa, tottakai, ehdottomasti, mutta kun lemmikki tulee, siihen kyllästyy nopeasti että koiraa pitää ulkoiluttaa joka päivä vaikka olisi huono sää eikä huvittaisi, ja sitten sen voi jättää äidin hoidettavaksi kun tietää ettei äiti voi sitä jättää tekemättä.
Naiset eivät ole syyllisiä muuhun kuin siihen, että sallivat isien perseilyn, miestä ei saa päästää luistamaan velvollisuudestaan lastaan kohtaan, ja jos sitä koko ajan yrittää, heittää mäkeen koko ukon. Ja jos ei yksin jaksa lapsen kanssa, antaa adoptioon.
Ei tuosta voi mitenkään syyttää naisia. Sehän on sitten heitteillejättö, jos ei lastansa hoida, kun lapsen isä aivan ilmiselvästi ei sitä tee. Harva äiti pystyy jättämään lapsensa ilman hoitoa ihan vaan opettaakseen lapsen isää, ja hyvä niin. Sen verran karua se on sille lapselle, jos vanhemmat jatkuvasti riitelevät ja uhkailevat sossun tädeillä, että kenen homma on auttaa apua tarvitsevaa lasta.
Lapsen takia se äiti puristaa itsestään sen hellän ja huolehtivan puolen, vaihtaa vaipan, antaa ruoan, lohduttaa, etsii luistimet, auttaa läksyissä. Jotta lapsella on hyvä lapsuus ja rakastettu olo.
Mutta jos isä sitten vinkuu, ettei häntä pidetä ihan täysivaltaisena vanhempana eikä häntä kuunnella, niin katsoi vaan peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienten lasten hoito kuuluu enemmän äidille kuin isälle. Isälle tärkeämpää aktivoitua sitten enemmän lasten ollessa vanhempia.
Yksi syy on semmoinen yleinen raskaus ei ole sairaus -mentaliteetti. Odottavilla äideillä on painetta jatkaa elämää kuin mitään kummempaa ei olisi tekeillä. Ja siitä myös ylistetään niitä reippaita hevosenpuolikkaita, jotka harrastavat liikuntaa ja ovat täysillä töissä viimeiseen asti. Lehdetkin tekevät näistä juttuja hehkeine kuvineen.
Kun äitiysloma sitten alkaa, ei tuleva äiti koe oikeaksi vain lepäillä ja valmistautua tulevaan. Hän päättelee, että kodinhoito on nyt hänen päätyönsä, ja tarttuu innolla toimeen.
Mies on ehkä kuvitellut, että häneltä tarvittaisiin apua, mutta ehei, tämähän olikin paljon kätevämpi diili! Nainen odottaa kotona, kun mies palaa töistä, ruoka on laitettu, pyykit pesty ja hella kiiltää. Tähän voisi tottua. Ja tosiaan, hyvin nopeasti tottuukin.
Vauva sitten syntyy, ja kaikkien vastasyntyneiden tapaan on hyvin hiljainen ja vaivaton ensimmäiset pari viikkoa. Mies on silloin kotina ja huomaa, ettei vauvanhoito ole kummoinenkaan homma.
Kun yöheräilyt, koliikit sun muut alkavat, mies on jo töissä taas. Hän ei käsitä, mitä vaimo valittaa, kun saa lepäillä kotona kaikki päivät.
Alue: Aihe vapaa
Sun olisi kannattanut vaan myöntyä kaikkeen, sanonut että kyllä, nyt on isän vuoro selviytyä lasten kanssa, minä olen sitä tehnyt jo 8 vuotta. Ukko pluffasi, ja olisi pitänyt se katsoa. Yksinhuoltajuus ja lähivanhemmuus tuollaisille isille, ja sitten kun näkee tavatessaan lapsia, mitä laiminlyöntejä isä tekee, niin tehtailee sitten lasuja, että mies oppii olemaan.