Lue keskustelun säännöt.
Haluan lapsia, mutta en halua synnyttää
21.09.2015 |
Hauaisin joskus omia biologisia lapsia (en siis ole kovin kiinnostunut adoptiosta), mutta en halua kokea raskautta enkä synnytystä. Ei siksi, että ajattelisin ulkonäköäni vaan siksi, että molemmat vaan ovat minusta todella vastenmielisiä ajatuksia. En henkilökohtaisesti edes pidä seksistä. Eli käytännössä haluaisin olla isä vaikka nainen olenkin. En ole mitään ratkaisua tähän etsimässä eikä minua huvita lukea kommentteja siitä miten paha ihminen nyt sitten varmasti olen, mutta ajattelin kysyä onko täällä muita naisia jotka tuntevat näin?
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:38"]
Mulla sama, koko raskaus ällöttää, synnytys myöskin. Seksistä kyllä tykkään. Itse en halua kyllä lapsiakaan. Ehkä voisit ap hankkia lapsen sijaissynnyttäjän kautta ulkomailla?
[/quote]
Eiköhän se ole helpompaa vaan sietää sitä pallomahaa yhdeksän kuukautta.
[/quote]
No varmaan joo mutta vaihtoehtojakin on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samoja ajatuksia. Olen hyvin lapsirakas ja kummilapsia minulla on tällähetkellä 4kpl. Puuhaan, hoidan ja passaan heitä erittäin mielelläni. :) Kaikki sanovat että "Voi maija, kun sinä olet niin hyvä noiden lasten kanssa, että susta tulee kyllä mahtava äiti, kun omia lapsia saat". Tämä ajatus saa mahani mylläämään, ja minulle tulee oikeasti huono olo kun mietin asiaa. Mieheni sanoi toivovansa lapsia n. parin vuoden päästä ja hyvä etten oksentanut, kun hän toiveensa esitti. :/ Aivan typerää, tiedän. En pelkää kipua, neuloja tai vaikkapa verta, mutta raskausaika ja synnytys ajatuksena saavat aikaan fyysisesti huonon olon. Olen tullut siihen tulokseen ettei minun roolini ole olla äiti, vaan se hauska kummitäti, jolle toivottavasti voi uskoutua kun siltä tuntuu. Sekava teksti, sori vuodatus. :)
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:38"] Mulla sama, koko raskaus ällöttää, synnytys myöskin. Seksistä kyllä tykkään. Itse en halua kyllä lapsiakaan. Ehkä voisit ap hankkia lapsen sijaissynnyttäjän kautta ulkomailla? [/quote] Eiköhän se ole helpompaa vaan sietää sitä pallomahaa yhdeksän kuukautta. [/quote] No varmaan joo mutta vaihtoehtojakin on!
[/quote]
Tuo vaihtoehto on melkein yhtä helppo kuin se että muutat mustalaisleiriin ja kidnappaat lapsen jostain. En ymmärrä sijaissynnytystä. Siinä on riskit molemmin puolin ihan järjettömät. Sijaissynnyttäjä voi milloin tahansa päättää että lapsi onkin hänen, eikä annakkaan sitä tai toisin päin, lapsen tilaaja voikin päättää ettei halua lasta, jos se onkin esimerkiksi vammainen ja jättääkin lapsen synnyttäjälle. Se on ihan syystä laitonta.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:42"]
Eikö teitä ärsyttänyt rampata neuvolassa sorkittavina ja syynättävinä, kun olitte raskaana?
[/quote]
Ei neuvola ole pakollista. Ja ei, siinä vaiheessa kun on raskaana, se kiinnostaa kummasti itseäkin mitä siellä mahassa tapahtuu.
Sama. Päätin 15 vuotiaana ettei vaginastani tule ulos yhtäkään lasta ja päätökseni piti. Äitini kuoli synnyttäessään pikkuveljeäni (tai oikeastaan niihin komplikaatioihin) ja isosiskoni toinen lapsi vammautui pahasti jäätyään kiinni synnytyskanavaan. En ottaisi elämässäni muutakaan näin suurta riskiä, miksi tekisin niin tässä asiassa? Kaipasin omaa lasta aikanani ja kävin juttelemassa asiasta neuvolassa, silloin kun vauvakuume oli kovimmillaan, mutta pelkojani lähinnä vähäteltiin enkä saanut etukäteen luvattua sektiota, joten päätin jättää lapset tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:42"]Eikö teitä ärsyttänyt rampata neuvolassa sorkittavina ja syynättävinä, kun olitte raskaana?
[/quote]
Kyllä! Tiesin nevolassa käyntien olevan lapsen ja minun parhaakseni, mutta ei se silti lohduttanut kun piti maata jalat levällään, tai kun mahan päältä ultrattiin (en tykkää että minuun kosketaan), eikä se ramppaaminen antamassa kusinäytteitä.
Vauvan syntymän jälkeen mua ärsytti, kun hoitaja tuli ja otti nännistäni kiinni ja työnsi vauvan suuhun. Osaan tehdä sen itsekin! Varsinkin tokan kohdalla toi oli todella hämmentävää, kun olin kuitenkin jo yhtä lasta imettänyt ongelmitta.
Yks asia mikä kans ärsytti, vähän ehkä ohi aiheen, mutta siis se, että ihmiset kyselivät todella intiimejä asioita. "Imetätkö, oliko runsas jälkivuoto, repeskö paikat". Siis sellaiset, joille asia ei kuulu pätkän vertaa. Tuollaisista asioista puhun vain terkan, lääkärin ja parhaiden ystävien kanssa, en naapurin kanssa.
Haluaisin uuden auton ja talon ja tilan ponille, mutta en halua käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kuvottaa raskaus, synnytys ja myös imetys, siis ajatuksena omalla kohdallani. Puistattaa edes kirjoittaa tätä.
En pidä yhtään ajatuksesta että olisin raskaana tai synnyttäisin. Sen sijaan rakastan ajatusta lapsesta, perhearjesta ja kasvatustyöstä. En tiedä mikä mua niin puistattaa raskaudesta ja synnytyksestä. Ajatus siitä että siinä on niin 'avuton' ja yksin. Vaikka ympärillä olisi tukiverkko ja läsnäoleva mies. Miljoona asiaa voisi mennä pieleen. Luulempa ettei meille lapsia tule..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyttäminen on ihan kamalaa, raskaanaolo tukalaa ja vaikeaa. Meidän lapsiluku jäi yhteen. Olisin voinut ottaa adoptiolapsen ja tiedän, että olisin kyennyt rakastamaan sitä kuin omaani, mutten usko, että sellaista meille olisi taustojen takia koskaan annettu.
En halua synnyttää, koska en halua elinikäisiä vaurioita, rupsahtaneita rintoja, roikkuvaa vatsaa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:08"]Haluaisin uuden auton ja talon ja tilan ponille, mutta en halua käydä töissä.
[/quote]
Onko tällaisen toivomisessa sitten jotain pahaa? Minä ainakin haluaisin olla kuvottavan rikas tekemättä päivääkään töitä, saisin nauttia vain elämästä vailla taloudellisia huolia.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:43"]En halua synnyttää, koska en halua elinikäisiä vaurioita, rupsahtaneita rintoja, roikkuvaa vatsaa ym.
[/quote]
Sama täällä, ikää kun minulla on jo 34 niin kudostyypistäni johtuen en todellakaan palautuisi raskaudesta ja synnytyksen ajattelu saa aikaan huonon ja kuvottavan olon aina. Minäkään en mitään kipua ja verta pelkää, mutta ahdistaa uskomattomasti ajatus synnyttämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten tämä nykyajan äitikulttuuri on kösittämätön: oikea nainen haluaa biologisia lapsia (adoptio ei kuulu naiseuteen), oikea nainen synnyttää ilman kipulääkkeitä, oikea nainen on lapsen syntymän jälkeen 3-100 vuotta kotona, imetys on naiseuden syvin ulottuvuus ymymym....
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:42"]Eikö teitä ärsyttänyt rampata neuvolassa sorkittavina ja syynättävinä, kun olitte raskaana?
[/quote]
Kyllä! Tiesin nevolassa käyntien olevan lapsen ja minun parhaakseni, mutta ei se silti lohduttanut kun piti maata jalat levällään, tai kun mahan päältä ultrattiin (en tykkää että minuun kosketaan), eikä se ramppaaminen antamassa kusinäytteitä.
Vauvan syntymän jälkeen mua ärsytti, kun hoitaja tuli ja otti nännistäni kiinni ja työnsi vauvan suuhun. Osaan tehdä sen itsekin! Varsinkin tokan kohdalla toi oli todella hämmentävää, kun olin kuitenkin jo yhtä lasta imettänyt ongelmitta.
Yks asia mikä kans ärsytti, vähän ehkä ohi aiheen, mutta siis se, että ihmiset kyselivät todella intiimejä asioita. "Imetätkö, oliko runsas jälkivuoto, repeskö paikat". Siis sellaiset, joille asia ei kuulu pätkän vertaa. Tuollaisista asioista puhun vain terkan, lääkärin ja parhaiden ystävien kanssa, en naapurin kanssa.
[/quote]
Kyllä pitää harvinaisen herkkänahkainen olla, jos ei edes imettämisestä sovi puhua.
On oikeasti todella sääli että adoptio on niin kallis, aikaavievä ja vaativa prosessi. Minäkin olisin mielelläni äiti, mutta lasten tekeminen tähän ylikansoittuneeseen maailmaan tuntuu väärältä. Ja sama juttu synnytyksen ja raskauden kanssa... Tuntuu jotenkin tosi vaikealta!
En vain ymmärrä miksi huonoista oloista olevien orpolasten adoptoiminen juuri vaikka suomalaisiin oikeasti lasta tahtoviin perheisiin voi olla nii perkeleen vaivalloista kun kuitenki kaiken maailman kyvyttömät sikiää jatkuvasti! Kyllä edes keskinkertaisissa oloissa länsimaissa oleminen luultavasti on parempi tulevaisuudennäkymä vaikkapa jollekin kaukoidän tyttöorvolle, kun kotimaansa lähes satavarma kohtalo hikipajalla tai prostituutiossa.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:57"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:42"]Eikö teitä ärsyttänyt rampata neuvolassa sorkittavina ja syynättävinä, kun olitte raskaana?
[/quote]
Kyllä! Tiesin nevolassa käyntien olevan lapsen ja minun parhaakseni, mutta ei se silti lohduttanut kun piti maata jalat levällään, tai kun mahan päältä ultrattiin (en tykkää että minuun kosketaan), eikä se ramppaaminen antamassa kusinäytteitä.
Vauvan syntymän jälkeen mua ärsytti, kun hoitaja tuli ja otti nännistäni kiinni ja työnsi vauvan suuhun. Osaan tehdä sen itsekin! Varsinkin tokan kohdalla toi oli todella hämmentävää, kun olin kuitenkin jo yhtä lasta imettänyt ongelmitta.
Yks asia mikä kans ärsytti, vähän ehkä ohi aiheen, mutta siis se, että ihmiset kyselivät todella intiimejä asioita. "Imetätkö, oliko runsas jälkivuoto, repeskö paikat". Siis sellaiset, joille asia ei kuulu pätkän vertaa. Tuollaisista asioista puhun vain terkan, lääkärin ja parhaiden ystävien kanssa, en naapurin kanssa.
[/quote]
Kyllä pitää harvinaisen herkkänahkainen olla, jos ei edes imettämisestä sovi puhua.
[/quote]
No mitä helkattia sekään kuuluu vaikka naapurin Irmalle tai työpaikan Pirjolle?
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 20:10"]On oikeasti todella sääli että adoptio on niin kallis, aikaavievä ja vaativa prosessi. Minäkin olisin mielelläni äiti, mutta lasten tekeminen tähän ylikansoittuneeseen maailmaan tuntuu väärältä. Ja sama juttu synnytyksen ja raskauden kanssa... Tuntuu jotenkin tosi vaikealta!
En vain ymmärrä miksi huonoista oloista olevien orpolasten adoptoiminen juuri vaikka suomalaisiin oikeasti lasta tahtoviin perheisiin voi olla nii perkeleen vaivalloista kun kuitenki kaiken maailman kyvyttömät sikiää jatkuvasti! Kyllä edes keskinkertaisissa oloissa länsimaissa oleminen luultavasti on parempi tulevaisuudennäkymä vaikkapa jollekin kaukoidän tyttöorvolle, kun kotimaansa lähes satavarma kohtalo hikipajalla tai prostituutiossa.
[/quote]
No asiat eivät ole ihan niin simppeleitä. Lapsilla tehdään myös bisnestä. Adoptioon annetaan rahasummia ja ruusuisia lupauksia vastaan myös lapsia, joilla on perhe.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:08"]Haluaisin uuden auton ja talon ja tilan ponille, mutta en halua käydä töissä.
[/quote]
Mies saa lapsen ihan ilman tuskaa ja vaivaa.
Eikö teitä ärsyttänyt rampata neuvolassa sorkittavina ja syynättävinä, kun olitte raskaana?