Lue keskustelun säännöt.
Haluan lapsia, mutta en halua synnyttää
21.09.2015 |
Hauaisin joskus omia biologisia lapsia (en siis ole kovin kiinnostunut adoptiosta), mutta en halua kokea raskautta enkä synnytystä. Ei siksi, että ajattelisin ulkonäköäni vaan siksi, että molemmat vaan ovat minusta todella vastenmielisiä ajatuksia. En henkilökohtaisesti edes pidä seksistä. Eli käytännössä haluaisin olla isä vaikka nainen olenkin. En ole mitään ratkaisua tähän etsimässä eikä minua huvita lukea kommentteja siitä miten paha ihminen nyt sitten varmasti olen, mutta ajattelin kysyä onko täällä muita naisia jotka tuntevat näin?
Kommentit (50)
Synnyttää jollain tapaa lienee pakko ja myös se raskausaika. Neuvola ei oo pakollinen kuin rahojen takia eikä ne silloinkaan koske jos kieltää. T. 2 lasta ja yhteensä 6 neuvolakäyntiä.
Tietysti siinä ottaa tiettyjä riskejä, mutta näin saa valita. Pitää vaan osata avata suunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkakaa lesboparisuhteeseen ja kumppani synnyttää? Tai polyamoriseen suhteeseen?
Jos haluaa oman lapsen, on vain synnytettävä ja oltava raskaana. Ei se aina kivaa ole, mutta kuitenkin hienoa.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 20:14"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 20:10"]On oikeasti todella sääli että adoptio on niin kallis, aikaavievä ja vaativa prosessi. Minäkin olisin mielelläni äiti, mutta lasten tekeminen tähän ylikansoittuneeseen maailmaan tuntuu väärältä. Ja sama juttu synnytyksen ja raskauden kanssa... Tuntuu jotenkin tosi vaikealta! En vain ymmärrä miksi huonoista oloista olevien orpolasten adoptoiminen juuri vaikka suomalaisiin oikeasti lasta tahtoviin perheisiin voi olla nii perkeleen vaivalloista kun kuitenki kaiken maailman kyvyttömät sikiää jatkuvasti! Kyllä edes keskinkertaisissa oloissa länsimaissa oleminen luultavasti on parempi tulevaisuudennäkymä vaikkapa jollekin kaukoidän tyttöorvolle, kun kotimaansa lähes satavarma kohtalo hikipajalla tai prostituutiossa. [/quote] No asiat eivät ole ihan niin simppeleitä. Lapsilla tehdään myös bisnestä. Adoptioon annetaan rahasummia ja ruusuisia lupauksia vastaan myös lapsia, joilla on perhe.
[/quote]
Juu ymmärrän ja tiedostan tuon mutta pointti oli lähinnä se epäsuhta siinä kuinka useimpien ihmisten on kuitenkin hyvinkin helppoa saada oma lapsi. Muutama oikein ajoitettu yhdyntä ja 9kk päästä se on siinä. Vastaavasti jos mieluummin alkaisi vanhemmaksi jo syntyneelle hylätylle lapselle, niin tässä syynätään kaikki mahdollinen kämpän neliöistä ja pankkitilin saldosta aina kolesteroliarvoihin ja mummon koiran mielenterveyteen. Lisäksi aikaa kuluu vähintään 3 vuotta.
Kuitenkin olisi maailman kannalta järkevämpää että kaikki eivät tekisi omia lapsia vaan suurempi osa voisi suunnata vanhemmuuden vaistonsa kotia tarvitseviin lapsiin joita esim. ehkäisyn puutteen ja/tai tietämättömyyden takia syntyy olosuhteisiin joissa heistä ei voida huolehtia.
Se on kummaa, mutta kun en ole raskaana, ei tulisi mieleenkään synnyttää tai edes kuvitella sitä. Ja sitten kun raskaana taas on, tuntuu synnytys hyvin luonnolliselta. Kroppa osaa, hormonit valmistelee. Se on maailman luonnollisin asia.
Enemmän olisin huolissani ap:n seksivastaisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:43"]
En halua synnyttää, koska en halua elinikäisiä vaurioita, rupsahtaneita rintoja, roikkuvaa vatsaa ym.
[/quote]
Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:47"]Minulla on samoja ajatuksia. Olen hyvin lapsirakas ja kummilapsia minulla on tällähetkellä 4kpl. Puuhaan, hoidan ja passaan heitä erittäin mielelläni. :) Kaikki sanovat että "Voi maija, kun sinä olet niin hyvä noiden lasten kanssa, että susta tulee kyllä mahtava äiti, kun omia lapsia saat". Tämä ajatus saa mahani mylläämään, ja minulle tulee oikeasti huono olo kun mietin asiaa. Mieheni sanoi toivovansa lapsia n. parin vuoden päästä ja hyvä etten oksentanut, kun hän toiveensa esitti. :/ Aivan typerää, tiedän. En pelkää kipua, neuloja tai vaikkapa verta, mutta raskausaika ja synnytys ajatuksena saavat aikaan fyysisesti huonon olon. Olen tullut siihen tulokseen ettei minun roolini ole olla äiti, vaan se hauska kummitäti, jolle toivottavasti voi uskoutua kun siltä tuntuu. Sekava teksti, sori vuodatus. :)
[/quote]
Kai kerroit loppupäätelmäsi myös miehellesi?
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:00"]Sama. Päätin 15 vuotiaana ettei vaginastani tule ulos yhtäkään lasta ja päätökseni piti. Äitini kuoli synnyttäessään pikkuveljeäni (tai oikeastaan niihin komplikaatioihin) ja isosiskoni toinen lapsi vammautui pahasti jäätyään kiinni synnytyskanavaan. En ottaisi elämässäni muutakaan näin suurta riskiä, miksi tekisin niin tässä asiassa? Kaipasin omaa lasta aikanani ja kävin juttelemassa asiasta neuvolassa, silloin kun vauvakuume oli kovimmillaan, mutta pelkojani lähinnä vähäteltiin enkä saanut etukäteen luvattua sektiota, joten päätin jättää lapset tekemättä.
[/quote]
Etukäteen ei sektiota tietenkään kellekään luvata mutta Suomessa sen kuitenkin jokainen halukas saa. Sektio "luvataan" vasta sitten raskauden loppumetreillä. Joka tapauksessa, ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 20:47"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:43"]
En halua synnyttää, koska en halua elinikäisiä vaurioita, rupsahtaneita rintoja, roikkuvaa vatsaa ym.
[/quote]
Elämä on valintoja.
[/quote]
Kyllä ne rinnat rupsahtaa joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin.
Miksi ihmeessä haluat bilogisia lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Voisin lapsen ottaa elämääni vaikka heti, mutta en halua olla raskaana tai synnyttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se raskaus ja synnytys useimmille taida mikään unelmatila olla, mutta kyllä sen kestää. Lyhyt aika. Ja seksissäkin riittää että tuleva isä pitää siitä.
Eikä ihme ettet halua. Itselläni kaksi ihan suht "helppoa" raskautta ja synnytystä takana, mutta inhosin molempia. Raskaana oloni ei todellakaan ollut sitä mitä monista se oli, eikä synnyttäminen mitään mullistavaa vaan yhtä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama, koko raskaus ällöttää, synnytys myöskin. Seksistä kyllä tykkään.
Itse en halua kyllä lapsiakaan. Ehkä voisit ap hankkia lapsen sijaissynnyttäjän kautta ulkomailla?
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:38"]
Mulla sama, koko raskaus ällöttää, synnytys myöskin. Seksistä kyllä tykkään. Itse en halua kyllä lapsiakaan. Ehkä voisit ap hankkia lapsen sijaissynnyttäjän kautta ulkomailla?
[/quote]
Eiköhän se ole helpompaa vaan sietää sitä pallomahaa yhdeksän kuukautta.
Ei ole mitenkään sanottu, että naisen elimistö palautuisi täysin synnytyksestä... Evoluutiota ei vi**uakaan kiinnosta, mitä kaikkia vaivoja naiselle lisääntymisestä jää, vaan olennaista on kyky säilyä elossa ja lisääntyä uudelleen. Se, jos naiselle jää vaivaksi vaikkapa yhdyntäkipuja, emättimen löysyyttä, virtsan karkailua, kipuja... On ihan tavallista. Jopa niin pahoja repeämiä voi seurata, ettei ulostettakaan saa pidätettyä. Yhden lapsen olen itse synnyttänyt ja kuvittelin aiemmin, että "luonto hoitaa ja kroppa palautuu täysin", mutta kyllä karu fakta on, että suurimmalle osalle naisista jää jotakin vaivaa.. Tulee repeämä ja laskeumia, jotka aiheuttaa vaivoja ja vaativat hoitoa... Pimpsa voi jäädä löysäksi ja hermojen katkettua tuntoaisti voi muuttua.. Enää en todellakaan ajattele, että naisen keho kestää synnytykset tuosta vaan... Vaan lapsen tekeminen on aina naiselle riskinotto, että myös elinikäisiä vaivoja voi jäädä. Puhumattakaan taloudellisesta riskistä.. Itse en aio enää riskiä ottaa, vaikka mies lisää lapsia haluaisikin.. Miehen on niin helppo haluta, kun ei oma terveys ole panoksena.
Sektiohakemus vireille heti ekalla neuvolakäynnillä. Ei voi kun hymyillä, kun kaikki tulevat selittämään, miten kovasti ”kärsit synnytyksessä”. Nykyään ei ole pakko kärsiä. Uhrautumisesta ei tule hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:43"]
En halua synnyttää, koska en halua elinikäisiä vaurioita, rupsahtaneita rintoja, roikkuvaa vatsaa ym.
Hoh-hoh-hoo, katsopas 65+ -tätejä ja arvioi heidän ulkonäkönsä perusteella, kuka heistä on synnyttänyt ja kuka ei.
Mitä tulee ap:n ongelmaan, niin sinulla on joku trauma, mistä voisi johtua?
Ei ole pakko hankkia lasta. Toki voi adoptoida.
65 + vuotiaat lapsettomat naiset ovat tutkitusti terveempiä kuin synnyttäneet.
Vierailija kirjoitti:
Sektiohakemus vireille heti ekalla neuvolakäynnillä. Ei voi kun hymyillä, kun kaikki tulevat selittämään, miten kovasti ”kärsit synnytyksessä”. Nykyään ei ole pakko kärsiä. Uhrautumisesta ei tule hyvä mieli.
Minä en ainakaan luottaisi sektiolupauksiin.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:57"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:42"]Eikö teitä ärsyttänyt rampata neuvolassa sorkittavina ja syynättävinä, kun olitte raskaana?
[/quote]
Kyllä! Tiesin nevolassa käyntien olevan lapsen ja minun parhaakseni, mutta ei se silti lohduttanut kun piti maata jalat levällään, tai kun mahan päältä ultrattiin (en tykkää että minuun kosketaan), eikä se ramppaaminen antamassa kusinäytteitä.
Vauvan syntymän jälkeen mua ärsytti, kun hoitaja tuli ja otti nännistäni kiinni ja työnsi vauvan suuhun. Osaan tehdä sen itsekin! Varsinkin tokan kohdalla toi oli todella hämmentävää, kun olin kuitenkin jo yhtä lasta imettänyt ongelmitta.
Yks asia mikä kans ärsytti, vähän ehkä ohi aiheen, mutta siis se, että ihmiset kyselivät todella intiimejä asioita. "Imetätkö, oliko runsas jälkivuoto, repeskö paikat". Siis sellaiset, joille asia ei kuulu pätkän vertaa. Tuollaisista asioista puhun vain terkan, lääkärin ja parhaiden ystävien kanssa, en naapurin kanssa.
[/quote]
Kyllä pitää harvinaisen herkkänahkainen olla, jos ei edes imettämisestä sovi puhua.
[/quote]
Yleensä kun joku tuttu kysyy "imetätkö", ei hän kysy sitä hyvää tarkoittaen, vaan pikemminkin "imetäthän" tyylillä. Entisessä kodissa yks naapuri kysyi lähes aina kun ulkona törmättiin, että "syökö vauva vielä tissiä?". Yäk. Kyllä mä kestin sen, jos kysyttiin että imetänkö, vaikkei sekään minusta ole ok kysyä, mutta jos alettiin enemmän utsia asiasta tai puhuttiin tissin syömisestä niin teki mieli kysyä, syökö miehesi pilluasi varmasti.