Lue keskustelun säännöt.
Haluan lapsia, mutta en halua synnyttää
21.09.2015 |
Hauaisin joskus omia biologisia lapsia (en siis ole kovin kiinnostunut adoptiosta), mutta en halua kokea raskautta enkä synnytystä. Ei siksi, että ajattelisin ulkonäköäni vaan siksi, että molemmat vaan ovat minusta todella vastenmielisiä ajatuksia. En henkilökohtaisesti edes pidä seksistä. Eli käytännössä haluaisin olla isä vaikka nainen olenkin. En ole mitään ratkaisua tähän etsimässä eikä minua huvita lukea kommentteja siitä miten paha ihminen nyt sitten varmasti olen, mutta ajattelin kysyä onko täällä muita naisia jotka tuntevat näin?
Kommentit (50)
Onhan kohdunvuokraustakin saatavilla ulkomailla, jos löytyy rahaa ja halua huijata Suomen viranomaisia.
Mutta en kyllä ymmärrä, miksi jollekin on tärkeää, että lapsi on biologisesti oma. Itse en halua lapsia ollenkaan, mutta jos haluaisin, niin adoptio olisi ainoa jota edes harkitsisin. Maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaanaolo ei varsinaisesti ällötä mutta tuntuu ajatuksena oudolta että sisällä kasvaisi jotain elävää.
Sektion teen, minäkin päätin jo nuorena että yhtään mitään en alapäästäni puske ulos. Otan mieluummin ne leikkauksen riskit ja kivut (tehdäänhän ihmisille muutenkin vaativia sisäelinleikkauksia) kuin riskit jotka liittyy alatiesynnytykseen. En myöskään halua lähtemään kokeilemaan onneani sattuisiko minulle se 1/10 nappiinmenneestä ja suht kivuttomasta synnytyksestä. Enkä halua joutua tilanteeseen että lapsi kärsii esim. happivajeesta pieleenmenneen alatien johdosta.
Se on vaan pakollinen (paha), josta ei voi äitinä välttyä. Kun lapsen saamisen halu on kovempi kuin pelko niin on valmis hankkimaan lapsia. Elä ota pahalla sillä kirjoitan tämän kokemuksen äänellä. Kuten AP totesi niin haluaa sitten joskus eli asian prosessointi on vielä kesken. Itse päätin sitten hankkia kaksi ja onneksi tähän päädyin, vaikka ensimmäinenkin päättyi yli ajalle menneen raskauden ja pitkän avautumisvaiheen lopuksi kiireelliseen sektioon. Toiseen raskauteen samalla pelolla ja sekin päättyi suunniteltuun sektioon sikiön asennon vuoksi. Tsemppiä ajatuksen kypsyttelyyn!
Onko mahdollista nykyään hakea sektioon halutessa? Luin että ei ole mahdollista, vain jos kova synnytyspelko, mutta miten voi "todistaa ",että sulla on riittävästi kova pelko?
Vierailija kirjoitti:
Sektiohakemus vireille heti ekalla neuvolakäynnillä. Ei voi kun hymyillä, kun kaikki tulevat selittämään, miten kovasti kärsit synnytyksessä. Nykyään ei ole pakko kärsiä. Uhrautumisesta ei tule hyvä mieli.
Onko mahdollista nykyään hakea sektioon halutessa? Luin että ei ole mahdollista, vain jos kova synnytyspelko, mutta miten voi "todistaa ",että sulla on riittävästi kova pelko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaanaolo ei varsinaisesti ällötä mutta tuntuu ajatuksena oudolta että sisällä kasvaisi jotain elävää.
Sektion teen, minäkin päätin jo nuorena että yhtään mitään en alapäästäni puske ulos. Otan mieluummin ne leikkauksen riskit ja kivut (tehdäänhän ihmisille muutenkin vaativia sisäelinleikkauksia) kuin riskit jotka liittyy alatiesynnytykseen. En myöskään halua lähtemään kokeilemaan onneani sattuisiko minulle se 1/10 nappiinmenneestä ja suht kivuttomasta synnytyksestä. Enkä halua joutua tilanteeseen että lapsi kärsii esim. happivajeesta pieleenmenneen alatien johdosta.
Muista varmistaa että saat naiskirurgin! Miehet ovat löperömpiä naisten leikkaamisesta. Miehiä leikatessa sekä nais- että mieskirurgit onnistuvat yhtä hyvin. Mutta se on iso leikkaus, joten minimoisin kaikki riskit.
Äh, enpä minäkään olisi halunnut kokea raskautta ja synnytystä, mutta niin vaan ne oli koettava, jotta lapsen sain. Onko kyse jostakin tosi voimakkaasta kammosta näitä asioita kohtaan vai laiskuudesta, ap? Valitettavasti moni tärkeä asia on elämässä saavutettavissa nimenomaan työn ja tuskan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin muuten jo 25v halunnut lapsen, mutta meni 15 vuotta empiessä, koska en todellakaan halunnut synnyttää alateitse, en ikimaailmassa! Noh, lopulta päätettiin yrittää raskautumista ennen kuin ikä tulee vastaan ja tulinkin ekasta kierrosta raskaaksi 39v. Pidin pääni siinä, että sektio on kohdallani ainut vaihtoehto ja sainkin sen todella helposti, kun vetosin synnytyspelkoon. Ketäänhön ei voi pakottaa synnyttämään alateitse. Koko raskausaika ja sektio menikin hyvin, joten ei kaduta yhtään se.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:38"] Mulla sama, koko raskaus ällöttää, synnytys myöskin. Seksistä kyllä tykkään. Itse en halua kyllä lapsiakaan. Ehkä voisit ap hankkia lapsen sijaissynnyttäjän kautta ulkomailla?
Eiköhän se ole helpompaa vaan sietää sitä pallomahaa yhdeksän kuukautta. No varmaan joo mutta vaihtoehtojakin on!
Tuo vaihtoehto on melkein yhtä helppo kuin se että muutat mustalaisleiriin ja kidnappaat lapsen jostain. En ymmärrä sijaissynnytystä. Siinä on riskit molemmin puolin ihan järjettömät. Sijaissynnyttäjä voi milloin tahansa päättää että lapsi onkin hänen, eikä annakkaan sitä tai toisin päin, lapsen tilaaja voikin päättää ettei halua lasta, jos se onkin esimerkiksi vammainen ja jättääkin lapsen synnyttäjälle. Se on ihan syystä laitonta.
Enpä usko että monikaan sijaissynnyttäjä haluaisi pitää vierasta lasta itsellään. Minä voisin ryhtyä sijaissynnyttäjäksi isosta rahasummasta, mikäli se olisi Suomessa laillista.
Raskaanaoloa ei voinut välttää, mutta synnyttää voi sektiolla ja imetys ei oo pakollista.