Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla todella suuritarpeista vauvaa?
21.09.2015 |
Alan olla aika väsynyt tuon mun 3kk vauvan kanssa. Kauhean ihana se on muuten, mutta tosi vaativa. Mikään ei tunnu olevan koskaan hyvin. Aamusta iltaan ähinää ja pähinää, kitinää ja itkua. Mahavaivaa tuskin on, mutta seuran tarvetta sitäkin enemmän. Sitterissä ei viihdy yksin hetkeäkään, alkaa kälistä heti jos siinä vieressä yrittää vaikka ruokaa laittaa tai pyykkejä ripustaa. Rauhoittuu vasta sitten, kun ihan naaman eteen menee jotain temppuilemaan ja sitten onkin hyvin iloinen ja aurinkoinen. Vaunuissakaan ei viihdy, vaan samantien koittaa pungeta itseään ylös. Ei auta vaikka kuomua laskisi ja päätyä nostaisi - syliin on päästävä. Ja jollei mene liian helpoksi, niin vaikka syliä rakastaa, kantoreppua tuo vihaa. Ei siis viihdy hetkeään repussa, vaan samantien alkaa ähkiminen ja ölinä. Korvissa tai näössä ei pitäisi olla mitään epäilyttävää ja muutenkin vauva on kehittynyt oikein mallikkaasti. Neuvolassa naureskelevat hänen olevan vain sosiaalinen, mut hei ihan oikeasti...
Olisi ihanaa jos edes joskus pääsisin vauvan kanssa jonnekin kaupugille kavereita tapaamaan tms., mutta kun ei tuon kanssa uskalla lähteä mihinkään, kun vetää niin usein noita raivareita. Päivisin ei sitäpaitsi nuku ollenkaan, tai no silloin tällöin vetäisee vartin tirsat ja sit taas jatkuu sama meno. Yöt on sentään nukkunut kevollisesti alusta saakka.
Kohtalontovereita?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Täällä sama, mutta en ole pitänyt vauvaa suuritarpeisena vaan vauvana. Pidin sylissä ja kannoin ja annoin huomiota paljon. Mies kävi kaupassa ja hoiti muut juoksevat asiat työmatkalla ja kanniskeli ja viihdytti kun tuli kotiin.
6-7kk kohdalla alkoi kelpaamaan sekä kantoliina että reppu. Nyt 9kk ja edelleen ei ole rattaissa, mutta kantoliina ok. Ja nyt myös viihtyy pitkiä aikoja itsekseen lattialla tutkimassa asuntoa.
Kestä nyt ja anna aikaa, hellyyttä ja huomiota. Kun kasvaa ja on turvallinen olo niin uskaltaa viihtyä yksinkin.
Muutama kuukausi ilman kahvittelua ei oöe pitkä. Yämä meidän viihtyy nyt vaikka koko päivän matkassa mukana ilman ongelmia. Uskon sen johtuvan siitä että sai sitä syliä ja läheisyyttä niin paljon kuin halusi silloin kun sitä tarvitsi.