Mitä jos ei jaksakaan työtä ja perhe-elämää?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 10:55"]

On myös miehiä, jotka eivät herää vauvan ääniin ollenkaan. Tästä esimerkkinä lapseni isä...

[/quote]

Meillä ja yhdellä tuttavaperheellä on se kokemus, että vain se herää, joka on vastuussa. Molemissa äidin yöherääminen loppui kun, mies jäi kotiin. Vastaavasti mies alkoi hahvahvua nopeasti vauvan ääniin. 

Ap:lle en osaa ohjeita antaa. Jos mies on ottanut koti-isän roolin, niin pitäisi tuon sujua. 

Kannustan minäkin hakemaan apua ennenkuin on niin väsynyt ettei pysty. Kalliiksi tulee perheelle ja työpaikalle jos uuvut työkyvyttömäksi. Enkä puhu vain rahasta, voi mennä perhe ja koti....Elämä ei saa olla hampaat irvessä puurtamista, turha sisuttelu pois.

Nukut toisessa huoneessa korvatulpat korvissa, ja tarvittaessa vaikka lisäeristätte sen huoneen. Mies hoitaa lapsen siellä toisessa huoneessa mahdollisimman hiljaa, eikä liikuskele yöllä sinun nukkumahuoneessasi. Kuulostaa vähän itseaiheutetulta ongelmalta, kun ratkaisu olisi noin yksinkertainen.

Voisitko ajatella osittaista hoitovapaata eli tekisit vaikka lyhennettyä päivää tai nelipäiväistä viikkoa?

Ap:lla isä tosiaan osallistuu ja hoitaa hyvin ja luotettavasti vauvaa. Isoin ongelma on se, että olen yliväsynyt ja pelkään miehenkin väsyvän. Meillä ei päivällä voi nukkua, kun on isompiakin lapsia, joita pitää vahtia, ruokkia ja valvoa, rajoittaa ruutuaikaa ja katsoa läksyjen teot ym.

Se hyvä tässä on, että vauvalla on toimiva päivärytmi, poislukien yöheräily, joka alkoi mun palattua työhön.

En jaksa kertakaikkiaan työpäivän jälkeen mitään muuta kuin levätä. Tarvitsisin lepoa ja yksinoloa, mutta se ei vaan nyt onnistu. Ja varmasti tarvitsee mieskin, mutta en vaan jaksa tehdä lasten kanssa mitään ylimääräistä.

No joo, onhan lapset aina itseaiheutettu "ongelma", etenkin kun riittämättömyys, ikävä, tarve olla lähellä lasta ja unettomuus on seurausta lapsen hankinnasta. Kuitenkin lapset on mulle tärkeintä maailmassa, ja työ on vain välttämätön paha. Anteeksi, jos henkiset arvoni loukkaavat jotakuta. Ap.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:30"]Voisitko ajatella osittaista hoitovapaata eli tekisit vaikka lyhennettyä päivää tai nelipäiväistä viikkoa?
[/quote] voisin, mutta sitten oltaisiin toimeentulotuen varassa ja sitten olisikin ihan sama käynkö töissä ollenkaan. :/ Kaikki ratkaisut tuntuu nyt vääriltä. Höh!

Miksi pitää hankkia lapsia, jos ei jaksa hoitaa niitä?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:37"]

Ap:lla isä tosiaan osallistuu ja hoitaa hyvin ja luotettavasti vauvaa. Isoin ongelma on se, että olen yliväsynyt ja pelkään miehenkin väsyvän. [/quote]

Ja sun valvominen auttaa siihen miehen väsymiseen miten? Kun kerran heräilet joka tapauksessa, niin sopikaa järjestely että sinä heräät 3 yönä viikosta ja mies neljänä. Tiedät että mieskin saa nukuttua edes sen 3 yötä viikossa, ja ehkä nukut itsekin paremmin.

Tuollainen "minäkin herään miehen kanssa, koska muuten mulle tulee huono omatunto" on suoraan sanottuna typerää, koska silloin nimenomaan et voi yhtään helpottaa miehen taakkaa esim. iltaisin kun olet itsekin rättiväsynyt. AUTAT miestä kun nukut ITSE kunnolla, tuollainen "myötätuntoheräily" on idioottimaista ja vahingoittaa miestäkin.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:40"]

No joo, onhan lapset aina itseaiheutettu "ongelma", etenkin kun riittämättömyys, ikävä, tarve olla lähellä lasta ja unettomuus on seurausta lapsen hankinnasta. Kuitenkin lapset on mulle tärkeintä maailmassa, ja työ on vain välttämätön paha. Anteeksi, jos henkiset arvoni loukkaavat jotakuta. Ap.

[/quote]

Ei kai ne loukkaa ketään muuta kuin sinua itseäsi - sinähän tässä olet kuoleman väsynyt, eikö niin? Valvo vaikka maailman tappiin, ei se meitä hyvin nukkuvia lapsettomia hetkauta. Ihmetyttää vaan, että pitää hommata lauma lapsia ja sitten tulee yllätyksenä kun joutuu valvomaan... nii-in, niin joutuu! Ja lapsettomana etenkin ihmetyttää tuo että kun teitä on KAKSI ihmistä, niin miksi helvetissä ette valvo vuorotellen vaan molemmat uhraa yöunensa?! Tämä on varmaan sitä lisääntymisen antamaa organisointikykyä ja maalaisjärkeä, jota lapseton ei voi tajuta?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:37"]

Ap:lla isä tosiaan osallistuu ja hoitaa hyvin ja luotettavasti vauvaa. Isoin ongelma on se, että olen yliväsynyt ja pelkään miehenkin väsyvän. Meillä ei päivällä voi nukkua, kun on isompiakin lapsia, joita pitää vahtia, ruokkia ja valvoa, rajoittaa ruutuaikaa ja katsoa läksyjen teot ym. Se hyvä tässä on, että vauvalla on toimiva päivärytmi, poislukien yöheräily, joka alkoi mun palattua työhön. En jaksa kertakaikkiaan työpäivän jälkeen mitään muuta kuin levätä. Tarvitsisin lepoa ja yksinoloa, mutta se ei vaan nyt onnistu. Ja varmasti tarvitsee mieskin, mutta en vaan jaksa tehdä lasten kanssa mitään ylimääräistä.

[/quote]

Ratkaisu on se, että keinolla millä hyvänsä sinun pitää saada nukuttua öisin. Aiemmissa viesteissä on mainittu siihen käyviä keinoja. Älä luovuta yhden yön jälkeen, tottumus voi vaatia muutaman yön tai viikon. Se, että sinäkin valvot, ei vähennä miehen väsymystä tai uupumusta yhtään. Jos sinä taas saisit nukuttua öisin, jaksaisit ehkä iltaisin antaa miehellesi hetken nukkua päikkärit.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:40"]

No joo, onhan lapset aina itseaiheutettu "ongelma", etenkin kun riittämättömyys, ikävä, tarve olla lähellä lasta ja unettomuus on seurausta lapsen hankinnasta. Kuitenkin lapset on mulle tärkeintä maailmassa, ja työ on vain välttämätön paha. Anteeksi, jos henkiset arvoni loukkaavat jotakuta. Ap.

[/quote]

Välillä pitää tehdä ratkaisuja, jotka eivät ole kivoja. Eli vaikka miten olisi kivaa olla joka yö lapsen lähellä ja sisäinen tarve siihen, muut asiat (kuten riittävä yöuni) voivat nousta paljon tärkeämmäksi. Jos vauva kuitenkin saa sillä aikaa hyvää ja turvallista hoitoa isältään.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:40"]

No joo, onhan lapset aina itseaiheutettu "ongelma", etenkin kun riittämättömyys, ikävä, tarve olla lähellä lasta ja unettomuus on seurausta lapsen hankinnasta. Kuitenkin lapset on mulle tärkeintä maailmassa, ja työ on vain välttämätön paha. Anteeksi, jos henkiset arvoni loukkaavat jotakuta. Ap.

[/quote]

Ei kai ne loukkaa ketään muuta kuin sinua itseäsi - sinähän tässä olet kuoleman väsynyt, eikö niin? Valvo vaikka maailman tappiin, ei se meitä hyvin nukkuvia lapsettomia hetkauta. Ihmetyttää vaan, että pitää hommata lauma lapsia ja sitten tulee yllätyksenä kun joutuu valvomaan... nii-in, niin joutuu! Ja lapsettomana etenkin ihmetyttää tuo että kun teitä on KAKSI ihmistä, niin miksi helvetissä ette valvo vuorotellen vaan molemmat uhraa yöunensa?! Tämä on varmaan sitä lisääntymisen antamaa organisointikykyä ja maalaisjärkeä, jota lapseton ei voi tajuta?

[/quote]Hyvä kommentti. Pitäisi olla itsestäänselvää, että pienen lapsen kanssa valvotaan ja toimitaan univajeessa ainakin se vuosi. Jos nin ei käykään, se on hyvää tuuria, mutta ei sen varaan voi laskea. -17

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:45"]Miksi pitää hankkia lapsia, jos ei jaksa hoitaa niitä?
[/quote] kyllä mä lapsiani jaksan hoitaa, mutta sitten piti mennä töihin. Ei ollut ongelmaa vanhempainvapaalla.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:45"]Miksi pitää hankkia lapsia, jos ei jaksa hoitaa niitä? [/quote] kyllä mä lapsiani jaksan hoitaa, mutta sitten piti mennä töihin. Ei ollut ongelmaa vanhempainvapaalla.

[/quote]"Jaksan hoitaa lasta vain tietyissä rajatuissa olosuhteissa, en normaalissa elämässä. Hankinpa siis lapsen." -17

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:40"]

No joo, onhan lapset aina itseaiheutettu "ongelma", etenkin kun riittämättömyys, ikävä, tarve olla lähellä lasta ja unettomuus on seurausta lapsen hankinnasta. Kuitenkin lapset on mulle tärkeintä maailmassa, ja työ on vain välttämätön paha. Anteeksi, jos henkiset arvoni loukkaavat jotakuta. Ap.

[/quote]

Ei kai ne loukkaa ketään muuta kuin sinua itseäsi - sinähän tässä olet kuoleman väsynyt, eikö niin? Valvo vaikka maailman tappiin, ei se meitä hyvin nukkuvia lapsettomia hetkauta. Ihmetyttää vaan, että pitää hommata lauma lapsia ja sitten tulee yllätyksenä kun joutuu valvomaan... nii-in, niin joutuu! Ja lapsettomana etenkin ihmetyttää tuo että kun teitä on KAKSI ihmistä, niin miksi helvetissä ette valvo vuorotellen vaan molemmat uhraa yöunensa?! Tämä on varmaan sitä lisääntymisen antamaa organisointikykyä ja maalaisjärkeä, jota lapseton ei voi tajuta?
[/quote] ongelmahan ei ole se, että väkisin nousisin hoivaamaan lasta öisin, vaan se, että jokin (ehkä biologinen syy) herättää myös mut yöllä, vaikka tiedän lasta hoidettavan.

Ongelmaa ei olisi, jos miehellä olisi työ, voisin silloin jäädä hormonihöyryissäni kotiin ja valvoisin ilman ongelmia.

Mene nukkumaan toiseen huoneeseen korvatulpat päässä. Vedä vielä peitto korville. Ehkä et havahdu ollenkaan vauvan öiseen itkuun eikä miehen tarvitse kesken yötä siirtyä toiseen paikkaan. Korvatulppiakin on erilaisia, voi kokeilla jotain vähän kalliimpia, jos ne perinteiset ei auta.

Itsekin olen aina ollut todella herkkäuninen ja vauvan syntymän jälkeen oli ihan mahdotonta, kun heräsin kaikkeen. Lapsi onneksi alkoi todella nopeasti nukkua kokonaisia öitä, mutta minä heräsin silti jokaiseen tuhahdukseen tai siihen, jos mies käänsi kylkeä. Silloin otin tavaksi aina silloin tällöin mennä nukkumaan vierashuoneeseen kovatulpat mukanani.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:40"] No joo, onhan lapset aina itseaiheutettu "ongelma", etenkin kun riittämättömyys, ikävä, tarve olla lähellä lasta ja unettomuus on seurausta lapsen hankinnasta. Kuitenkin lapset on mulle tärkeintä maailmassa, ja työ on vain välttämätön paha. Anteeksi, jos henkiset arvoni loukkaavat jotakuta. Ap. [/quote] Ei kai ne loukkaa ketään muuta kuin sinua itseäsi - sinähän tässä olet kuoleman väsynyt, eikö niin? Valvo vaikka maailman tappiin, ei se meitä hyvin nukkuvia lapsettomia hetkauta. Ihmetyttää vaan, että pitää hommata lauma lapsia ja sitten tulee yllätyksenä kun joutuu valvomaan... nii-in, niin joutuu! Ja lapsettomana etenkin ihmetyttää tuo että kun teitä on KAKSI ihmistä, niin miksi helvetissä ette valvo vuorotellen vaan molemmat uhraa yöunensa?! Tämä on varmaan sitä lisääntymisen antamaa organisointikykyä ja maalaisjärkeä, jota lapseton ei voi tajuta? [/quote] ongelmahan ei ole se, että väkisin nousisin hoivaamaan lasta öisin, vaan se, että jokin (ehkä biologinen syy) herättää myös mut yöllä, vaikka tiedän lasta hoidettavan. Ongelmaa ei olisi, jos miehellä olisi työ, voisin silloin jäädä hormonihöyryissäni kotiin ja valvoisin ilman ongelmia.

[/quote]

Ja nukutko rauhassa eri huoneessa, tulpat päässä? Jos et, niin miksi? Etkös aiemmin sanonut että mies nukkuu samassa huoneessa ja heräät, kun hän nousee...

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:40"] No joo, onhan lapset aina itseaiheutettu "ongelma", etenkin kun riittämättömyys, ikävä, tarve olla lähellä lasta ja unettomuus on seurausta lapsen hankinnasta. Kuitenkin lapset on mulle tärkeintä maailmassa, ja työ on vain välttämätön paha. Anteeksi, jos henkiset arvoni loukkaavat jotakuta. Ap. [/quote] Ei kai ne loukkaa ketään muuta kuin sinua itseäsi - sinähän tässä olet kuoleman väsynyt, eikö niin? Valvo vaikka maailman tappiin, ei se meitä hyvin nukkuvia lapsettomia hetkauta. Ihmetyttää vaan, että pitää hommata lauma lapsia ja sitten tulee yllätyksenä kun joutuu valvomaan... nii-in, niin joutuu! Ja lapsettomana etenkin ihmetyttää tuo että kun teitä on KAKSI ihmistä, niin miksi helvetissä ette valvo vuorotellen vaan molemmat uhraa yöunensa?! Tämä on varmaan sitä lisääntymisen antamaa organisointikykyä ja maalaisjärkeä, jota lapseton ei voi tajuta? [/quote] ongelmahan ei ole se, että väkisin nousisin hoivaamaan lasta öisin, vaan se, että jokin (ehkä biologinen syy) herättää myös mut yöllä, vaikka tiedän lasta hoidettavan. Ongelmaa ei olisi, jos miehellä olisi työ, voisin silloin jäädä hormonihöyryissäni kotiin ja valvoisin ilman ongelmia.

[/quote]

Ja nukutko rauhassa eri huoneessa, tulpat päässä? Jos et, niin miksi? Etkös aiemmin sanonut että mies nukkuu samassa huoneessa ja heräät, kun hän nousee...
[/quote] nukutaan samassa huoneessa, koska sohva ei ole kovin mukava nukkua. Mies on nukkunut jopa olkkarin lattialla lapsen kanssa muutamana yönä, jotta saisin nukkua. Mutta yleensä nukutaan siis samassa sängyssä. Meillä ei juuri miehen kanssa yhteistä aikaa ole, joten tuntuu luonnolliselta ja hyvältä ottaa sitä iltaisin ja nukahtaa toisen kainaloon. Eristäytyminen omasta rakkaasta ja muusta perheestä tuntuu pahalta. Minä kaipaan miestäni, miksi emme nukkuisi lähekkäin. Koska työ on tärkeämpää?

Pointti nyt on siinä, että yhteiskunta on olevinaan kovin tasa-arvoinen ja meillä on hienot tukijärjestelmät olemassa, jotta lasta voidaan hoitaa kotona 3 vuotiaaksi asti. Totuus on, että työttömyys sotkee kuvion, eikä perheillä enää ole mahdollisuutta valita, kuka hoitaa sen mukaan, mikä perheelle olisi parasta.