Mitä jos ei jaksakaan työtä ja perhe-elämää?

Tuo vaihe kestää vain lyhyen aikaa, vuoden pari. Mutta jos olet ehdottomasti sitä mieltä, että et kykene kestämään sekä työelämää että perhe-elämää, luovu toisesta. 
t. Työssäkäyvä yh, joka tietää, mitä väsymys on

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:30"]

Ota unilääkkeet käyttöön ja mene eri huoneeseen nukkumaan. Sinun on turha kantaa huonoa omaatuntoa tilanteestanne, teidän tilanteessanne sinun on käytävä töissä, eikä sitä kannata sen enempää murehtia. Jos saisit lääkkeiden ja eri huoneen avulla nukuttua täydet yöt, jaksaisit kunnolla töissä ja myös kotona töiden jälkeen. Palvelisi myös miehesi jaksamista. Vauva tottuu kyllä nopeasti miehenkin hoitoon. Tsemppiä!

[/quote]

Et ilmeisesti lukenut koko ketjua. Ap ei halua käydä töissä eikä halua nukkua eri huoneessa. Hän haluaa että joku maksaa heidän perheelleen tarpeeksi rahaa, jottei kummankaan tarvitse käydä töissä.

Nämä sun hyvät neuvot menee siis ihan hukkaan. 

Olohuoneen patjalla nukkumisen ei tarvitse olla pitkäaikaisratkaisu!! Ap käy ylikierroksilla unenpuutteen takia tärkeintä on saada nyt unta. Vauvakin tottuu todennäköisesti että isä hoitaa öisin ja heräily vähenee.
Ap on saanut paljon hyviä neuvoja, mutta ne eivät kelpaa. Ap haluaa täältä tukea ajatukselle että voisikin jäädä sairauslomalle mutta sori, sympatiaa ei tipu. Valvo vaan ja valita.

Voisiko joku maksaa minullekin, että saisin olla kotona koirani kanssa? Pentuaika on tosi rasittavaa.

t. lapseton

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:49"]Voisiko joku maksaa minullekin, että saisin olla kotona koirani kanssa? Pentuaika on tosi rasittavaa.

t. lapseton
[/quote]

Ehkä voisit vedota uupumukseen? Molemmat kokeneena voin sanoa, että koiranpennun kanssa voi olla joskus paljon rankempaa kuin pienen lapsen. Koitaa pitää viedä ulos koko ajan, jotta se oppii sisäsiistiksi ja sitä pitää vahtia jatkuvasti, ettei se tuhoa kenkiä/puhelimia/sähköjohtoja/seiniä.

No, leikki leikkinä. Mitä ap itse ajattelet? Rehellisestikö olet sitä mieltä, että pitkä sairausloma olisi sopiva ratkaisu? Jos jossain perheessä äiti on hoitovapaalla, mutta mieskin herää joka yö vauvan itkuun, on ihan ok, että hän jää työstä pois? Sinunkin miehesi toimisi näin?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:49"]

No, leikki leikkinä. Mitä ap itse ajattelet? Rehellisestikö olet sitä mieltä, että pitkä sairausloma olisi sopiva ratkaisu? Jos jossain perheessä äiti on hoitovapaalla, mutta mieskin herää joka yö vauvan itkuun, on ihan ok, että hän jää työstä pois? Sinunkin miehesi toimisi näin?
[/quote] Ensimmäisessä viestissä mainitsin, että en ole sairas, joten sairausloma ei ole ratkaisu. Koska mulla on vakityö, jo yli kymmenen vuotta, ainoa vaihtoehto on hoitovapaa, jolle en voi jäädä, koska mies on työtön. Totta on, että olen työhaluton. Mut on pakotettu työhön vastoin tahtoani, kuten myös mieheni työttömäksi.

Jos mies kärsisi unettomuudesta ja stressistä tässä mittakaavassa, niin kai sairausloma olisi se ainoa vaihtoehto.

Kyllähän raskaissa töissä uuvutaan, ilman lapsiakin. Nyt vain uupumusta pahentaa tilanne kotona.

Työpaikallani moni on jäänyt varhennetulle tai työkyvyttömyyseläkkeelle, ja sairauslomia on paljon. Tuntuu vain hölmöltä hakea s-lomaa, kun en ole (vielä) sairas.

Mietin, että työuupumuksesta ilmeisesti saa valittaa vain lapsettomat?

Eihän sinua kukaan töihin pakota. Voit aivan hyvin irtisanoutua työstäsi. Mutta sinun elämisesi ja perheleikkiesi rahoitukset saat kyllä sitten hoitaa itse. Koeta nyt uskoa, ettei yhteiskunnalla ole mitään moraalista velvollisuutta kustantaa sinulle kotilomaa lapsen kanssa vain siksi, ettet viitsi auttaa itseäsi.

Siirrä nukkumapaikkasi vaikka keittiöön mahdollisimman kauas vauvasta.

Onko miehelläsi realistista mahdollisuutta työllistyä? Siinä tapauksessa sinulla kai olisi mahdollisuus jäädä hoitovapaalle. Tuliko miehen työttömyys yllättäen? Ehkä olit etukäteen ajatellut olevasi kotona pitkään ja nyt töissä oleminen tuntuu raskaalta, kun et ollut valmistautunut siihen vielä.

Minusta miehesi kuitenkin kuulostaa siltä, että hänellä sujuu hyvin lasten kanssa. Teidän perheessä se nyt vaan on niin, että isä on kotona. Se on lapselle ihan yhtä hyvä ratkaisu. Ei sun ole pakko nukkua joka yö toisessa huoneessa, mutta vaikka parina päivänä viikossakin helpottaa oloa huomattavasti.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:40"]

No joo, onhan lapset aina itseaiheutettu "ongelma", etenkin kun riittämättömyys, ikävä, tarve olla lähellä lasta ja unettomuus on seurausta lapsen hankinnasta. Kuitenkin lapset on mulle tärkeintä maailmassa, ja työ on vain välttämätön paha. Anteeksi, jos henkiset arvoni loukkaavat jotakuta. Ap.

[/quote]

Minullekin arvoihini kuuluu ehdottomasti olla lapsen lähellä ja hoivata häntä, mutta se ei mitenkään poissulje sitä mahdollisuutta etteikö miehenikin voisi näin tehdä. Luotan mieheni kykyyn huolehtia pienestä lapsestamme ja antaa hänelle se turva ja läheisyys, toissijainen kiintymyssuhde. Meillä siis mies jäi kotiin kun minä lähdin ensimmäisen vuoden jälkeen töihin. Kyllä nyt on peiliin katsomisen paikka, ja aika kunnioittaa ja arvostaa miestäsi lastenhoitoon ihan yhtä kykenevänä kuin sinäkin. Lapselle totta kai tekee hetken rankkaa kun äiti ei olekaan öisin ja päivisin saatavilla, mutta pärjää kyllä kun toinen vanhempi on hoitamassa. Isän roolia aivan turhaan väheksytään, nykytutkimusten mukaan kiintymyssuhde syntyy myös isään (vaikka isä siis töissäkäyvä). Lapsesi ei mene rikki, vaikka hoitovastuu on isällään, muista se. 

Ap. Sulla ei oikeasti ole nyt muuta vaihtoehtoa kuin irrottautua miehen kainalosta muutamaksi viikoksi ja NUKKUA tai sitten jatkaa tuolla tyylillä. Vapaa valinta. Ei kukaan sinua töihinkään pakota, voit mennä ja irtisanoutua vaikka heti huomenaamulla. Monella tuhannella ei ole sinun mahdollisuuksiasi eli työpaikkaa mistä valittaa; joku ottaisi työsi mielellään. Sulla on todellakin muitakin vaihtoehtoja kuin valittaminen.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 17:33"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:49"] No, leikki leikkinä. Mitä ap itse ajattelet? Rehellisestikö olet sitä mieltä, että pitkä sairausloma olisi sopiva ratkaisu? Jos jossain perheessä äiti on hoitovapaalla, mutta mieskin herää joka yö vauvan itkuun, on ihan ok, että hän jää työstä pois? Sinunkin miehesi toimisi näin? [/quote] Ensimmäisessä viestissä mainitsin, että en ole sairas, joten sairausloma ei ole ratkaisu. Koska mulla on vakityö, jo yli kymmenen vuotta, ainoa vaihtoehto on hoitovapaa, jolle en voi jäädä, koska mies on työtön. Totta on, että olen työhaluton. Mut on pakotettu työhön vastoin tahtoani, kuten myös mieheni työttömäksi. Jos mies kärsisi unettomuudesta ja stressistä tässä mittakaavassa, niin kai sairausloma olisi se ainoa vaihtoehto. Kyllähän raskaissa töissä uuvutaan, ilman lapsiakin. Nyt vain uupumusta pahentaa tilanne kotona. Työpaikallani moni on jäänyt varhennetulle tai työkyvyttömyyseläkkeelle, ja sairauslomia on paljon. Tuntuu vain hölmöltä hakea s-lomaa, kun en ole (vielä) sairas. Mietin, että työuupumuksesta ilmeisesti saa valittaa vain lapsettomat?

[/quote]

Kuka sinut pakotti työhön vastoin tahtoasi? Putinko? 

Toivottavasti ap et enää lue tätä ketjua. Ymmärrän sua hyvin. Vauva on tottunut nukkumaan lähellä, sinä olet tottunut siihen, että saat olla vauvalle läsnä ja varmasti tuntuu erityisen kurjalta, että et voi tarjota kuopukselle samaan kuin isommille lapsille. Ymmärrän myös, että et halua nukkua muualla kuin omassa sängyssä. Mieheni ei suostunut koskaan nukkumaan muualla, vaikka meillä vauvavuodet menivät aika huonoilla unilla. Hän suorastaan loukkaantui, kun yritin ehdottaa sohvalla nukkumista.

Jotain on sinun kuitenkin pakko tehdä. 

Minusta ei olisi ollenkaan huono ajatus pyytää sairaslomaa muutaksi päiväksi. Ei tämän tilanteen pitkittäminen työpaikkaakaan hyödytä. Käytä aika vauvan kanssa olemiseen, lepäämiseen ja anna miehelle omaa aikaa ja lepoa. 

Jos et ole valmis kokonaan siirtymään toiseen huoneeseen korvatulpat päässä, voisitko nukkua ainakin pari yötä tai osan yöstä erossa vauvasta?

Ap haluaisit siis että mies löytäisi töitä tai voittaisit lotossa että voit jäädä kotiin. Sitä odotellessa sun kannattaa tehdä niin kuin täällä on ehdotettu. Mieti asiaa siltä kannalta että sulla edes on mies joka voi valvoa vauvan kanssa ja sinä voit nukkua: mies saattaisi olla vaikka kuollut jolloin sulla ei tuota mahdollisuutta olisi. Ei se vauva kymmentä vuotta valvota jollei unettomuudesta seonnut äiti heitä sitä seinään.

Työterveydestä voi saada myös unenlaatua parantavan lääkityksen. Aina kun nimittäin vauvan yöunien paraneminen ei siihen omaan uniongelmaan ratkaisuksi riitä.

Itse olen aina ollut melkoisen kepeäuninen. Vauva-aika yöheräämisineen oli itse asiassa minulle helppo, imetyshormoonit auttoivat myös kummasti. Ongelmat alkoivat, kun palasin töihin, ja pian sen jälkeen taapero vieraantui imetyksestä. Näin oli, vaikka taapero nukkui pääsääntöisesti hyvin nimenomaan aamuyöt. Sain mielestäni 6,5-7 tuntia unta yössä, mutta olin silti täysin "päätön", ja minulla oli myös fyysisiä kipuja. Lopulta minulta menivät jalat alta töissä, en siis tuntenut laisinkaan alavartaloani. Kävin tämän takia työterveydessä, jossa loistava työterveyslääkäri osasi heti kysyä unen laadusta. Minulle määrättiinkin sitten unen laatua parantava lääkitys, johon suhtauduin hitusen epäillen, sillä kyseessä oli aikanaan mielialalääkkeeksi kehitetty tuote. Kuitenkin lääkityksen aloituksen jälkeen "aivosumu" hälveni muutamassa yössä, näin jopa unia. Fyysinen olotila parani huomattavasti noin kuukauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta.

Oman kokemukseni takia en mitenkään vähättelisi nimenomaan unen laadun merkitystä psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Maailmalla unien keskeyttämistä esim. kovalla musiikilla käytetään kidutuskeinona, koska tämä on oikeasti melkeinpä paras keino "murtaa" psyykkisesti voimakkaatkin ihmiset. Esim. kasvuhormonin tuotanto vaatii syvää unta, joten kun ihminen ei saa syvää unta, mm. kipukynnys alenee. Itse voin sanoa, että olin varmasti aika helkkarin sietämätön marisija, ennenkuin sain unirytmini kuntoon. 

Joten AP, mars nyt sinne työterveyteen. Älä odota sairaslomaa (itse sitä "sain", vaikka en siis varsinaisesti ollut sitä edes hakemassa, tykkään työstäni), mutta kerro konkreettisesti, miten tilanne vaikuttaa työkuntoosi. Jos teillä on yhtään asiantunteva tt-lääkäri, hän osaa tarjota ratkaisuja nimenomaan töissäjaksamiseesi. Minun kanssani käytiin läpi mm. vahvuuksiani työelämässä, ja tuo oli oikeasti hirveän tärkeää, kun olin uupumuksen vuoksi tärisevä itkupilli. Tämä on kuitenkin sinulle tärkeää, koska lapsesi tulee olemaan "pieni" vain muutaman vuoden, ja sinulla on työuraa edessä 30-40 vuotta. Kymmenen vuoden kuluttua sinulla on koululainen, joka varmasti haluaa vaikkapa harrastaa. Sinun täytyy ajatella omaa ja perheen taloutta pidemmällä tähtämeillä,  oli nyt sitten kuinka vaikeaa tahansa. 

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 19:31"]Ap haluaisit siis että mies löytäisi töitä tai voittaisit lotossa että voit jäädä kotiin. Sitä odotellessa sun kannattaa tehdä niin kuin täällä on ehdotettu. Mieti asiaa siltä kannalta että sulla edes on mies joka voi valvoa vauvan kanssa ja sinä voit nukkua: mies saattaisi olla vaikka kuollut jolloin sulla ei tuota mahdollisuutta olisi. Ei se vauva kymmentä vuotta valvota jollei unettomuudesta seonnut äiti heitä sitä seinään.
[/quote]

Hyvin sanottu. Koska olosuhteet on nyt nämä, niin niiden kanssa on elettävä. Nukkuminen ei taidakaan olla tässä nyt se suurin ongelma tai työuupumus. Luulen että ainoa mikä auttaa on Ap:n asennemuutos. Ketään ei pakoteta töihin, tulijoita riittää jos irtisanoutuu. Silti jos lapsia päättää hankkia niin ne pitäisi myös elättää. Ap on laskenut sen varaan että voi hoitaa lapsia kotona ja nyt ei voikaan. Ap, Pysyttelet väkipakolla öisin vauvan lähellä ja heräilet, uuvut töissä. Älä aja itseäsi tahallaan työuupumukseen. Sanoit että lapset ovat sinulle tärkeintä maailmassa, joten tee nyt lastesi parhaaksi! Vanhemmuus ei ole vain sitä että äiti hoitaa kotona. Nyt ap voit elättää perheesi ja mies voi huolehtia esikoisesta. Teillä on hyvä tilanne kun toisella on töitä.

Olen kokenut saman kuin sinä. Minulle ratkaisu ei imollut sairasloma eikä työn lopettaminen vaan jaksaminen. Menin vaan eteenpäin päivä kerrallaan ja nukuin silloin kuin pystyin , joskus myös päivällä. Elämä nyt vaan on raskasta lapsiperheessä ja työnteko on tärkeä osa elämää, lapsi ei ole lemmikki vaan osa arkea, jota on nyt jaksettava seuraavat 20 v. Kun lapsi kasvaa, saat ehkä nukkua enemmän, mutta tulee muita ongelmia joiden kanssa on myös vai elettävä.t. teinien äiti

Mene eri huoneeseen nukkumaan

Samalla tavalla kuin miehetkin jaksavat käydä töissä, vaikka vauva herättääkin öisin. Eri huone, korvatulpat ja/tai sisu.

Eri huone ei auta. Hormonit tuntuu herättävän, kuulen kaiken ja nukun vain, jos vauva on vieressä. Mies on öisin vienyt vauvaa toiseen huoneeseen, ja siitä oikein valpastun kuuntelemaan, pärjätäänkö siellä jne.