Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos ei jaksakaan työtä ja perhe-elämää?
21.09.2015 |
Miehen työttömyyden vuoksi ei ollut mahdollista jatkaa hoitovapaalle vanhempainvapaan jälkeen. Työ on liian uuvuttavaa, ja vauva heräilee yhä öisin. Mies on hoitanut yöt, mutta herään vauvan ääniin, töissä olen kuin sumussa. Mitään en muista ja tämä on kamalaa. Mitä ihmettä teen? En ole sairas, joten sairausloma ei tule kyseeseen. Mies ei ole löytänyt töitä, ja hoitoraha ei riitä. Umpikujassa ollaan...
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:00"]Hei, kyllä sinä voit hakea sairaslomaa uupumuksen vuoksi. Parempi levätä välillä kunnolla koska jatkuvasti väsyneenä voit helposti seirastuakin pidemmäksi aikaa. Kannattaa käydä työterveyslääkärillä juttelemasssa asiasta. [/quote] kiitos! Se vain tuntuu "väärältä", kun muutkin jaksaa, tai ainakin "pitäisi". Kai tähänkin tottuu.
[/quote]
Käy vaan juttelemassa siellä työterveydessä. Tiedän itse kuinka vaikea tällaista asiaa on ottaa puheeksi. Tuntui nololta mennä valittamaan lääkärille väsymystä, sillä kaikkiahan joskus väsyttää. Kärsin vaikeasta sairauden aiheuttamasta uupumuksesta, ja silti koen että minun pitäisi jaksaa tehdä töitä ja hoitaa lapsia ja kotia niinkuin kaikkien muidenkin. Jostakin syystä koen syyllisyyttä tästä tilanteesta.
Työterveydestä olen saanut kovasti apua tilanteeseeni ja työnantajakin tukee parhaan kykynsä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helvetti jos tuossa tilanteessa mennään itkemään sairauslomaa, kun ihan itse valitaan se valvominen, ts. ettei mennä rauhaan nukkumaan! Ei tuollainen ole sairausloman aihe, kuten ei sekään, jos valitsee ryypätä ja bilettää koko yön "kun se on niin kivaa" ja sitten on seuraavana päivänä väsynyt.
Ap on nyt hyvä ja unohtaa utopian siitä että monilapsisessa perheessä voi itse valita nukkumatapansa, ostaa olohuoneeseen patjan sekä korvatulpat ja nukkuu siellä. Ja lopettaa lapsellisen, turhanpäiväisen, itse aiheutetun valittamisen.
No joo, toivottavasti kukaan lääkäri ei kirjoita sairauslomaa uupumuksen vuoksi ihmiselle, joka ei edes ole yrittänyt mitään muuta.
Aloittajan vauva alkoi heräillä öisin, kun äiti meni töihin. Äidillä on rankkaa töissä. Hän ei kuitenkaan halua nukkua toisessa huoneessa, koska kaipaa miehensä syliä. Ideaali tilanne olisi siis se, että työnantaja tai yhteiskunta maksaisi tarpeeksi rahaa, jotta tässä perheessä molemmat vanhemmat voisivat hoitaa lasta kotona ja nukkua lähekkäin yönsä. Rehellisesti, kuinka monessa perheessä tuo käytännössä onnistuu?
No voi elämä. Kuule monet jaksaa vaativan työn, useamman lapsen ja mieskin on vielä töissä!
Suukotat miestäsi illalla ja menet sinne olohuoneen lattialle tai jonkun isomman lapsen huoneeseen patjalle nukkumaan. Laitat korvatulpat päähän ja heräät aamulla virkeänä. Kyllä miehen kanssa voi harrastaa sitä läheisyyttä ennen nukkumaanmenoakin.
Sun vaan nyt pitää käydä töissä, koska miehesi on työtön. Monessa perheessä miehen pitää mennä töihin, koska äiti on hoitovapaalla. Ei tuo ole mikään syy jäädä sairauslomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsymys nyt vaan kuuluu vauvavuoteen, oli sitten kotona tai töissä.
Kahden ensimmäisen lapsen kanssa emme ymmärtäneet, että nukkuminen on se, mistä ei voi tinkiä, mutta melkein kaikesta muusta voi. Kahden seuraavan kanssa panostimme nukkumiseen, vaikka sitten olkkarin lattialla korvatulppien kanssa, ja ne vauvavuodet olivatkin helpompia. Ja meillä oli siis sama tilanne, äiti töissä ja isä kotona, jopa vanhempainvapaalla.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:39"]
Aloittajan vauva alkoi heräillä öisin, kun äiti meni töihin. Äidillä on rankkaa töissä. Hän ei kuitenkaan halua nukkua toisessa huoneessa, koska kaipaa miehensä syliä. Ideaali tilanne olisi siis se, että työnantaja tai yhteiskunta maksaisi tarpeeksi rahaa, jotta tässä perheessä molemmat vanhemmat voisivat hoitaa lasta kotona ja nukkua lähekkäin yönsä.
[/quote]
Tässäpä se olikin hyvin tiivistettynä. Ja kun (onneksi!) kukaan ei sitä rahaa maksa, itkee aloittaja kuinka yhteiskunta on epätasa-arvoinen ja hänen perheensä erotetaan toisistaan... Voi kilin kikkelit sentäs, nyt olisi monen lapsen äidillä hyvä hetki aikuistua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:39"]No voi elämä. Kuule monet jaksaa vaativan työn, useamman lapsen ja mieskin on vielä töissä!
[/quote] ai? Kuinka monta lasta ap:lla oli? Oliko työ helppoa? Tiedät kai?
Kyllä minä tiedän, että monissa perheissä molemmat käy töissä. Tiedän myös, että jos molemmilla on työpaikka, voidaan sopia, kumpi jää kotiin. Se, joka herää öisin luonnostaan ja johon lapsi on enemmän kiintynyt, vai se toinen.
Uskokaa tai älkää, aiemmat lapseni on olleet myös vauvoja, ja olen ollut jokaisen lapsen välissä töissä. Silloin ei ollut näin rankkaa. Silloin molemmilla vanhemmilla oli vuorotyö ja taakanjako oli selvä, eikä yövalvominen ollut näin pahaa.
Mikä hemmetin pitkäaikaisratkaisu on nukkua patjalla/sohvalla, kun on sänkykin? Eikö työssäkäyvä saa nukkua sängyssään, jossa on mittojen mukaan ostetut patjat?
Ei mua palkita haudassa ahkerasta työnteosta, jolle uhrasin perhe-elämäni. Ei tässä vaan ole mitään järkeä. En ole hyvä työntekijä, enkä edes hyvä äiti.
Minä en tajua, miten ei yhteistä aikaa ole, kun toinen on kotona ja toinen vain käy töissä ja lapsia on yksi ainoa vauva.
Siinähän on monta tuntia yhteistä aikaa joka arkipäivä ja kaikki viikonloput!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on tosi ärsyttävä valittaja. Mutta kuten todettu, valitusta kyllä maailmaan mahtuu joten valita (ja valvo!!!) vaan ihan rauhassa. Tyypillinen valittaja, joka ei oikeasti edes halua ratkaisuja, vaan haluaa vain rankuttaa. Eikös pikkulapset tee tuota kiukkupäissään? Siinä hyvä malli lapsilaumalle.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:58"]
Minä en tajua, miten ei yhteistä aikaa ole, kun toinen on kotona ja toinen vain käy töissä ja lapsia on yksi ainoa vauva.
Siinähän on monta tuntia yhteistä aikaa joka arkipäivä ja kaikki viikonloput!
[/quote]
Niin mutta kun ap jääräpäisesti haluaa nukk.. eikun siis valvoa samassa sängyssä kuin mies, joten hän on kuoleman väsynyt arki-iltaisin ja varmaan viikonloputkin menee jonkun vastaavanlaisen itseaiheutetun ongelman parissa vatvoessa. Mutta kiukutikiukuti-itkupotkuraivari, kun hän haluuuuu--uuu-uuu nukkua miehen vieressä, haluuuuu!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:58"]Minä en tajua, miten ei yhteistä aikaa ole, kun toinen on kotona ja toinen vain käy töissä ja lapsia on yksi ainoa vauva.
Siinähän on monta tuntia yhteistä aikaa joka arkipäivä ja kaikki viikonloput!
[/quote] miten niin yksi vauva? Vauvan ruutuaikaa ja läksyjäkö teillä valvotaan?
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:23"]
Pointti nyt on siinä, että yhteiskunta on olevinaan kovin tasa-arvoinen ja meillä on hienot tukijärjestelmät olemassa, jotta lasta voidaan hoitaa kotona 3 vuotiaaksi asti. Totuus on, että työttömyys sotkee kuvion, eikä perheillä enää ole mahdollisuutta valita, kuka hoitaa sen mukaan, mikä perheelle olisi parasta.
[/quote]
Anteeksi mutta tämä nyt on NIIIN kermaperseilyä ja länsimaisen ihmisen problematiikkaa... Ihan oikeasti, eikö tällaisia laukovia ihmisiä edes HÄVETÄ???
Teillä kuitenkin on mahdollisuus pitää pientä lasta kotihoidossa, mutta ongelma on se, kun se hoitaja ei ihan aina saakaan olla äiti?
Kasva nyt aikuiseksi, ap. Aikuinen ihminen elättää perheensä ja antaa siitä mallin myös lapsilleen. TOki olisi kivaa, jos miehesi löytäisi töitä, ja voisitte vaihtaa rooleja, mutta nyt tilanne on tämä, ja sen mukaan eletään.
Ja jos sulle ei kelpaa mikään neuvo, sitten sä varmaan vaan sinnittelet. Sä kuitenkin tiedät, että tuokaan vaihe ei jatku ikuisesti, lapsi kyllä tottuu hoitojärjestelyihin ja kasvaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 11:00"]Hei, kyllä sinä voit hakea sairaslomaa uupumuksen vuoksi. Parempi levätä välillä kunnolla koska jatkuvasti väsyneenä voit helposti seirastuakin pidemmäksi aikaa. Kannattaa käydä työterveyslääkärillä juttelemasssa asiasta. [/quote] kiitos! Se vain tuntuu "väärältä", kun muutkin jaksaa, tai ainakin "pitäisi". Kai tähänkin tottuu.
[/quote]
Käy vaan juttelemassa siellä työterveydessä. Tiedän itse kuinka vaikea tällaista asiaa on ottaa puheeksi. Tuntui nololta mennä valittamaan lääkärille väsymystä, sillä kaikkiahan joskus väsyttää. Kärsin vaikeasta sairauden aiheuttamasta uupumuksesta, ja silti koen että minun pitäisi jaksaa tehdä töitä ja hoitaa lapsia ja kotia niinkuin kaikkien muidenkin. Jostakin syystä koen syyllisyyttä tästä tilanteesta.
Työterveydestä olen saanut kovasti apua tilanteeseeni ja työnantajakin tukee parhaan kykynsä mukaan.
[/quote]
Mielestäni tilanne on kuitenkin pikkusen erilainen sinulla kuin ap:lla, jolla on siellä kotona koko ajan toinen vanhempi hoitamassa lapsia. Jos tilanne olisi toisin päin, kukaan ei ymmärtäisi rättiväsyneeksi itseään tahallaan ajavaa miestä...
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:39"]No voi elämä. Kuule monet jaksaa vaativan työn, useamman lapsen ja mieskin on vielä töissä! [/quote] ai? Kuinka monta lasta ap:lla oli? Oliko työ helppoa? Tiedät kai? Kyllä minä tiedän, että monissa perheissä molemmat käy töissä. Tiedän myös, että jos molemmilla on työpaikka, voidaan sopia, kumpi jää kotiin. Se, joka herää öisin luonnostaan ja johon lapsi on enemmän kiintynyt, vai se toinen. Uskokaa tai älkää, aiemmat lapseni on olleet myös vauvoja, ja olen ollut jokaisen lapsen välissä töissä. Silloin ei ollut näin rankkaa. Silloin molemmilla vanhemmilla oli vuorotyö ja taakanjako oli selvä, eikä yövalvominen ollut näin pahaa. Mikä hemmetin pitkäaikaisratkaisu on nukkua patjalla/sohvalla, kun on sänkykin? Eikö työssäkäyvä saa nukkua sängyssään, jossa on mittojen mukaan ostetut patjat? Ei mua palkita haudassa ahkerasta työnteosta, jolle uhrasin perhe-elämäni. Ei tässä vaan ole mitään järkeä. En ole hyvä työntekijä, enkä edes hyvä äiti.
[/quote]
Fakta on vain se, että sinne hautaan joutuu nopeammin kuin uskookaan jossei pysty nukkumaan.
Työelämä on muuttunut ihan erilaiseksi. Ei tällaista jaksa pienen öisin heräilevän lapsen kanssa. Päivittäistä ylityötä, kiirettä ja taukojen puuttumista.
Sama tahti jatkuu kotona, koska lapsi takertuu kiinni. Kun vihdoin sänkyyn pääsisi, pitääkin nukkua olkkarin lattialla, jotta jaksaa seuraavana päivänä saman uudestaan.
Varmaan jaksaisin eri tavalla, jos työ olisi kevyempää fyysisesti, mutta ei ole.
Tunnen itseni väsyneeksi ja aloitekyvyttömäksi. Muisti ei pelaa ja en voi pysähtyä hetkeksikään, jotta en nukahtaisi. Käyn koko ajan ylikierroksilla.
En lukenut vastauksia, mutta kerron silti, että meillä oli ihan sama tilanne, paitsi minä hoisin myös yöt. Kävin töissä jne. Mies hoisi kodin ja lapsen työpäivän ajan. Menin jo aiemmin töihin kuin sinä. Helppoa ei ollut, periksi en antanut perkele!
Olet vain laiska. Nyt sitä ryhtiä ja laittamaan Suomea nousuun. Ei ihme että tämä maa on uppoamassa. T.isä
Ota unilääkkeet käyttöön ja mene eri huoneeseen nukkumaan. Sinun on turha kantaa huonoa omaatuntoa tilanteestanne, teidän tilanteessanne sinun on käytävä töissä, eikä sitä kannata sen enempää murehtia. Jos saisit lääkkeiden ja eri huoneen avulla nukuttua täydet yöt, jaksaisit kunnolla töissä ja myös kotona töiden jälkeen. Palvelisi myös miehesi jaksamista. Vauva tottuu kyllä nopeasti miehenkin hoitoon. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 12:19"]
nukutaan samassa huoneessa, koska sohva ei ole kovin mukava nukkua. Mies on nukkunut jopa olkkarin lattialla lapsen kanssa muutamana yönä, jotta saisin nukkua. Mutta yleensä nukutaan siis samassa sängyssä. Meillä ei juuri miehen kanssa yhteistä aikaa ole, joten tuntuu luonnolliselta ja hyvältä ottaa sitä iltaisin ja nukahtaa toisen kainaloon. Eristäytyminen omasta rakkaasta ja muusta perheestä tuntuu pahalta. Minä kaipaan miestäni, miksi emme nukkuisi lähekkäin. Koska työ on tärkeämpää?
[/quote]
Hohhoi, pitihän se arvata. Et sinä haluakaan apua, sinä haluat valittaa, etkä ole valmis tekemään mitään asian eteen. Valita pois, sitä kyllä maailmaan mahtuu mutta ei tuo kiukuttelu auta siihen että sun pitää käydä töissä. Tee se sitten silmät ristissä, kun maailman yksinkertaisin apu (osta olkkariin patja, nuku sillä tulpat korvissa) ei kelpaa. Sääliä et kyllä ansaitse pätkääkään, sillä ihan itseaiheutettu ongelma. Kuten arvelinkin. Varmaan se teidän perhe ja parisuhdekin voi niiiiiin paljon paremmin kun vanhemmat kuolee väsymykseen...