Asioita joita parisuhteessa ei saisi koskaan tapahtua

Väkivalta eri muodoissaan ei kuulu parisuhteeseen, joka on säilyttämisen arvoinen.

Mitä lasketaan väkivallaksi, vaihtelee ihmiskohtaisesti.

Perinteisesti  on kai ajateltu että omaan puolisoon ollaan rakastuneita, siksi juuri ollaan yhdessä.

Rakastuneita ei olla muihin ihmisiin, joten he ovat vähemmän tärkeitä kuin oma puoliso. 

Toki muutkin ovat rakkaita, mutta heillä on omat ihmisensä jotka pitävät heistä huolta. 

Kaverit, kollegat, lapsuudenperhe jne. ovat tärkeä osa elämää mutta he eivät mene puolison edelle. 

Pieraisu

Kumppanin tahallinen loukkaaminen ja itsensä ulkoistaminen parisuhteesta (= toisen ongelmat eivät kosketa itseä) . Nuo johtavat pikaiseen eroon useimmissa tapauksissa.

Takertuminen, eristäminen, liika mustasukkaisuus, halveksunta, valehtelu, riidan haastaminen.

Vierailija kirjoitti:

Takertuminen, eristäminen, liika mustasukkaisuus, halveksunta, valehtelu, riidan haastaminen.

Tässä ovat asiat vastakkain ;

Kumpi on huonompi asia takertuminen vai toisen pois työntäminen?

Eristäminen vai se että oma koti on täynnä toisen meluisia kavereita joka ilta?

Halveksunta vai se että sallii itsensä ylikävelyn ja toisten laiminlyönnin?

Valehtelu (pikkuasioista) vai brutaali rehellisyys joka johtaa joka kerta toisen tunteiden loukkaamiseen ja riitaan?

Riidan haastaminen vai riidan pakoileminen?

Pihtaamista ei saisi olla koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Pihtaamista ei saisi olla koskaan.

Jos oma rakas pihtaa, saattaa olla peiliin katsomisen paikka.

Seksiä yleensä halutaan harrastaa rakastavan kumppanin kanssa jos se on hyvää. (ja kumpikin ovat hyvin levänneitä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takertuminen, eristäminen, liika mustasukkaisuus, halveksunta, valehtelu, riidan haastaminen.

Tässä ovat asiat vastakkain ;

Kumpi on huonompi asia takertuminen vai toisen pois työntäminen?

Eristäminen vai se että oma koti on täynnä toisen meluisia kavereita joka ilta?

Halveksunta vai se että sallii itsensä ylikävelyn ja toisten laiminlyönnin?

Valehtelu (pikkuasioista) vai brutaali rehellisyys joka johtaa joka kerta toisen tunteiden loukkaamiseen ja riitaan?

Riidan haastaminen vai riidan pakoileminen?

No eivät todellakaan ole vastakkain. Normaalissa suhteessa kaikki nuo ovat ihan itsestään selvästi tasapainossa. Ihan kuin esimerkiksi rehellisyys tarkoittaisi toisen tahallista loukkaamista? Pelaatko ihan koko pakalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takertuminen, eristäminen, liika mustasukkaisuus, halveksunta, valehtelu, riidan haastaminen.

Tässä ovat asiat vastakkain ;

Kumpi on huonompi asia takertuminen vai toisen pois työntäminen?

Eristäminen vai se että oma koti on täynnä toisen meluisia kavereita joka ilta?

Halveksunta vai se että sallii itsensä ylikävelyn ja toisten laiminlyönnin?

Valehtelu (pikkuasioista) vai brutaali rehellisyys joka johtaa joka kerta toisen tunteiden loukkaamiseen ja riitaan?

Riidan haastaminen vai riidan pakoileminen?

No eivät todellakaan ole vastakkain. Normaalissa suhteessa kaikki nuo ovat ihan itsestään selvästi tasapainossa. Ihan kuin esimerkiksi rehellisyys tarkoittaisi toisen tahallista loukkaamista? Pelaatko ihan koko pakalla?

Sitä juuri tarkoitin, tasapaino. Molemmat ääripäät ovat ongelmallisia parisuhteen terveyden kannalta.

Tuosta rehellisyydestä...jos mietit, millaisista asioista yleensä valehdellaan, normiarjessa, ne ovat pieniä asioita joilla ei ole mitään merkitystä, paitsi että ne loukkaisivat toisen tunteita jos ne sanottaisiin ääneen. Esimerkiksi ei ole mitään syytä huomauttaa kumppanin oletetusta lihomisesta jos hän on terve ja kuitenkin pitää häntä puoleensavetävänä. Sillä ei saavuta mitään muuta kuin kumppanin loukkaantumisen. Siksi niitä kutsutaan valkoisiksi valheiksi.

Tietysti isoista ja merkityksellisistä asioista valehtelu on aivan oma lukunsa jota ei pidä hyväksyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takertuminen, eristäminen, liika mustasukkaisuus, halveksunta, valehtelu, riidan haastaminen.

Tässä ovat asiat vastakkain ;

Kumpi on huonompi asia takertuminen vai toisen pois työntäminen?

Eristäminen vai se että oma koti on täynnä toisen meluisia kavereita joka ilta?

Halveksunta vai se että sallii itsensä ylikävelyn ja toisten laiminlyönnin?

Valehtelu (pikkuasioista) vai brutaali rehellisyys joka johtaa joka kerta toisen tunteiden loukkaamiseen ja riitaan?

Riidan haastaminen vai riidan pakoileminen?

No eivät todellakaan ole vastakkain. Normaalissa suhteessa kaikki nuo ovat ihan itsestään selvästi tasapainossa. Ihan kuin esimerkiksi rehellisyys tarkoittaisi toisen tahallista loukkaamista? Pelaatko ihan koko pakalla?

Sitä juuri tarkoitin, tasapaino. Molemmat ääripäät ovat ongelmallisia parisuhteen terveyden kannalta.

Tuosta rehellisyydestä...jos mietit, millaisista asioista yleensä valehdellaan, normiarjessa, ne ovat pieniä asioita joilla ei ole mitään merkitystä, paitsi että ne loukkaisivat toisen tunteita jos ne sanottaisiin ääneen. Esimerkiksi ei ole mitään syytä huomauttaa kumppanin oletetusta lihomisesta jos hän on terve ja kuitenkin pitää häntä puoleensavetävänä. Sillä ei saavuta mitään muuta kuin kumppanin loukkaantumisen. Siksi niitä kutsutaan valkoisiksi valheiksi.

Tietysti isoista ja merkityksellisistä asioista valehtelu on aivan oma lukunsa jota ei pidä hyväksyä. 

Monet ihmiset toitottavat sitä kovasti että pitäisi olla täysin rehellinen ja kertoa ihan kaikki, jostain syystä näiden samojen henkilöiden parisuhteet sitten kariutuvat kerta toisensa jälkeen vuoden-parin kuluttua startista. Hienotunteisuus on yksi osa normaalia kanssakäymistä, ja rakkaus perustuu romanttiseen illuusioon. Ei illuusiota, ei rakkautta. 

Jutussa puhuttiin "normaalista sosiaalisesta elämästä". Miten se määritellään?

Kuvitukseen oli tietenkin ujutettu interracial-pari (miesosapuoli musta, nainen valkoinen, kuten aina) ja miespari.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa puhuttiin "normaalista sosiaalisesta elämästä". Miten se määritellään?

Jokaisella on oma tulkintansa siitä mikä on normaalia

Vierailija kirjoitti:

Jutussa puhuttiin "normaalista sosiaalisesta elämästä". Miten se määritellään?

On hälyttävää, että tällaista pitää kysyä ja miettiä. Toki on luonnollista, että kavereiden kanssa vietetty aika jonkin verran vähenee suhteen myötä, koska vuorokaudessa on vain ne tietyt tunnit. Mutta muuten elämää pitäisi voida jatkaa kuten ennenkin lukuun ottamatta muiden iskemistä. Tämä käsittää harrastukset sukulaisten ja kavereiden tapaamiset, baarissa käymisen jne. Ei ole normaalia, että omaa elämäänsä pitäisi merkittävästi muuttaa vain siksi, että seurustelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa puhuttiin "normaalista sosiaalisesta elämästä". Miten se määritellään?

Jokaisella on oma tulkintansa siitä mikä on normaalia

Niin ja osa niistä on täysin sairaita. Ei ole koskaan normaalia kieltää puolisoa tekemästä muita asioita kuin muiden kanssa sekstaamista. Ja sekin on lopulta ihan ihmisen oma valinta. Kukaan ei omista ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa puhuttiin "normaalista sosiaalisesta elämästä". Miten se määritellään?

On hälyttävää, että tällaista pitää kysyä ja miettiä. Toki on luonnollista, että kavereiden kanssa vietetty aika jonkin verran vähenee suhteen myötä, koska vuorokaudessa on vain ne tietyt tunnit. Mutta muuten elämää pitäisi voida jatkaa kuten ennenkin lukuun ottamatta muiden iskemistä. Tämä käsittää harrastukset sukulaisten ja kavereiden tapaamiset, baarissa käymisen jne. Ei ole normaalia, että omaa elämäänsä pitäisi merkittävästi muuttaa vain siksi, että seurustelee.

En tiedä oletko tosi nuori, ikisinkku tms. kun et tiedä, mutta tässäpä muutama kestävän parisuhteen realiteetti. 

Kyllä se elämä seurustellessa muuttuu, ihan vain siitä syystä että nyt eletään oman sijasta yhteistä elämää. Kaikki omat tekemiset vaikuttavat myös toiseen osapuoleen.

Jos asutaan yhdessä, oma kotisi on hänenkin kotinsa.

Ei ole ihan yhdentekevää jos suhteen toinen osapuoli on onneton. 

Eli asioista on hyvä keskustella eikä vain olettaa että kaikki sinkkuelämän vivahteet ovat toiselle osapuolelle ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa puhuttiin "normaalista sosiaalisesta elämästä". Miten se määritellään?

Jokaisella on oma tulkintansa siitä mikä on normaalia

Niin ja osa niistä on täysin sairaita. Ei ole koskaan normaalia kieltää puolisoa tekemästä muita asioita kuin muiden kanssa sekstaamista. Ja sekin on lopulta ihan ihmisen oma valinta. Kukaan ei omista ketään.

Tietenkään toista ei omista, parisuhteessakaan. Mutta rehellinen pitää olla siitä , mitä itse oikeastaan haluaa ja edellyttää toiselta myös samaa rehellisyyttä. Molempien kannattaa olla halukkaita kompromisseihin. Tietysti jos on kyseessä kynnyskysymys josta ei voi joustaa niin sitten tiet vain eroavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa puhuttiin "normaalista sosiaalisesta elämästä". Miten se määritellään?

On hälyttävää, että tällaista pitää kysyä ja miettiä. Toki on luonnollista, että kavereiden kanssa vietetty aika jonkin verran vähenee suhteen myötä, koska vuorokaudessa on vain ne tietyt tunnit. Mutta muuten elämää pitäisi voida jatkaa kuten ennenkin lukuun ottamatta muiden iskemistä. Tämä käsittää harrastukset sukulaisten ja kavereiden tapaamiset, baarissa käymisen jne. Ei ole normaalia, että omaa elämäänsä pitäisi merkittävästi muuttaa vain siksi, että seurustelee.

Onko olemassa jotkin tuntirajat tai säännöt siitä kuinka monta kertaa viikossa pitää saada nähdä kavereita tai harrastaa tai pelata vaikka videopeliä?