Mikä anopissasi ärsyttää?

Oih, onpas ajankohtaista (v-käyrä nimittäin ko. tyypin toimesta taas katossaan)

Minähän en seurustele anoppini, vaan mieheni kanssa ja meidän aikuisten ihmisten valinnat eivät hänelle kuulu jos eivät häneen liity. Osasi taas kyllä saada mielen maahan, kun innoissani kerroin tulevasta hankinnasta niin on taas rahantuhlausta ja turhaa ja ja ja... Vedottiin vielä kahden hengen talouteen (suora isku lapsettomuuteen). Itse olen rahani hankkinut, ja yhteisten menojen jälkeisen ylimääräisen (nytkin kyse 200€:n menosta) käytän kyllä miten itse haluan tai itse asiassa miten minä ja mieheni haluamme.
...välillä tuntuu että me ei osata itse omilla aivoilla ajatella vaan "antakaa ku kokeneempi" kertoo. >:(

Sen ryyppääminen.

Manipuloiva, äkkipikainen, suorasanainen, itsekäs, omahyväinen, tunkeileva. Koko sen ihmisen luonne ja ulkoinenkin olemus! Tuntuu olevan täysin vastakohtani joka asiassa.

Alkoholin kanssa läträäminen ja kännissä soittelu ja viestittely...aaargh!

Anoppi nauraa käkättää ihan ihmeellisille asioille. Jollekin ei-hauskalle arkipäivän tapahtumalle saattaa nauraa kuin olisi kuullut hyvänkin vitsin.

Ei ärsyttänyt mikään, ja nyt kun sitä ei enää ole, ikävöin kovasti. Oli ihan mahtava juttukaveri.

Anoppi.

Inhoan mun anoppia niin paljon, että tekisi ajoittain mieli erota miehestänikin sen vuoksi. Ja itsemurhakin käynyt usein mielessä, yhtenä vaihtoehtona :( Yritän vain jaksaa tätä kaikkea lasteni vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 22:09"]Anoppi nauraa käkättää ihan ihmeellisille asioille. Jollekin ei-hauskalle arkipäivän tapahtumalle saattaa nauraa kuin olisi kuullut hyvänkin vitsin.

[/quote]

Vähän niinkuin minä! :D paitsi en oo kenenkään anoppi!

Oi ja voi ja oi ja voi. Kiitos kun kuuntelit, en nyt jaksa puhua enempää.

Mun teoria on, että ne jotka ei tykkää anopistaan, eroaa. Se on kuitenkin kasvattanut puolisonne. Mitäs luulette?

Yleissvistyksen puute. Ja yksinkertaisuus.Edustaa todella perinteistä naisen mallia, jossa nainen on miestä alempana ja paikka on kotona. Kikattelee kuin yksinkertainen, vaikka mies kohtelisi huonosti. Ei koskaan osoita suuttumusta tai negatiivisia tunteita. Omassa liitossaan hänen miehensä kohteli huonosti ja kestääkseen tämän hiljaa anopista tuli alkoholisti. Tähän on mieheni kasvanut ja on todella rankkaa kun mies on passiivis-aggressiivinen. Ikävistä asioista ei saa ollenkaan keskustella ja miehenikään ei ole siitä syvällisimmästä päästä. Lapsemmekin on jo oppinut sanomaan "Ei nyt puhuta tästä" jos häntä jostain kiellän. Lisäksi anopilla ei ole tyylitajua ollenkaan ja hän ostelee lapsille turhaa krääsää ja kammottavia vaatteita, joille meillä ei ole tilaa.

Varmaan raha. Jotenkin tuntuu avuttomalta, kun anoppi ostaa lastenlapsille 18v-lahjaksi asunnon Helsingistä ja maksaa lahjaverot. Sitten menevät yhdessä ostamaan huonekalut jne. ja minulle äitinä ei ole mitään sijaa koko asiassa.

Painostus lasten tekoon.Kun ei vaan mene jakeluun,että poikansa ja minä emme omasta tahdostamme tule koskaan lisääntymään.
Lisäksi vielä pirun utelias.

Mun anoppi on määräilevä. Tykkää tunkea nenänsä meidän perheen asioihin ja neuvoo meitä kuin pikkulapsia asiassa kuin asiassa. Eniten ottaa päähän kasvattamiseen liittyvät asiat, sanoo välillä todella ilkeästi. Etenkin kun nuo hänen omat lapsensa eivät mitään ihmeellisiä ole. Yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan, mistä mieheni suuttuu. Hänen mielestään kun pitäisi koko perheenä mennä kyläilemään, mä taas jäisin mielelläni yksin kotiin nautiskelemaan omasta olostani.

Koettaa pakottaa meidät luopumaan kissoista kun ei itse tykkää niistä. Ei tasan luovuta. Ne on mulle tulleet pentuina samoihin aikoihin, kun miehen kanssa tavattiin ja minä sitouduin ne hoitamaan vanhuuteen asti jos suinkin kykenen. Nyt ovat 9 vuotiaita ja mieskin niistä aidosti tykkää, eli eivät ole menossa mihinkään.

Anoppi on jo mulla alla, mutta aikanaan ärsytti se, että osti vielä leskeydettyään ja yksinasuessaan neljälle ruoat ja siinähän sitten ruokatavarat vanhentua ennenkuin niitä ehdittiin käyttää. Piti minua nirppanokkana, kun en ollut haistamatta valmis syömään esim. pöydässä ollutta leikkelettä. 

Anoppi oli käsityöihmisiä, ja hänelle tuli Suuri Käsityökerho -lehti. Bongasin sieltä joskus jonkun mukavan kuuloisen ohjeen ja kysyin, saanko lainata lehteä. Se ei käynyt päinsä. 

Oltiin nuorempana miehen kanssa mukana seurakunnan toiminnassa, ja käytiin joskus  jumalanpalveluksissakin. Eräänä sunnuntaina jumalanpalveluksessa käytyämme pelasimme miehen (silloisen poikaystävän) kanssa samana päivänä myöhemmin Uno-korteilla. Anoppi, joka ei ollut uskonnollinen, piti tätä rienaamiseen verrattavana. 

Kerran olimme anopin kanssa kaupoilla, ja olimme ostamassa itsellemme uutta moppia. Anoppi käyttäytyi kuin olisimme olleet ostamassa seksivälineitä (oli silloin jo pientä dementian alkua). 

Kaiken kaikkiaan anoppi oli mukava ihminen. Eniten ärsyttää se, ettei ole enää hengissä. 

Ei näe pojassaan mitään vikaa, mutta minussa kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa asioissa.

Pojan eteen pitäisi tehdä kaikki. Kerrankin anoppi tiesi hyvin, että olin juuri palannut kotiin sairaalasta leikkauksen jälkeen ja kehotus oli levätä ainakin pari vuorokautta lähinnä vaakatasossa. Makasin kipulääkkeistä turtana sängyssä, kun anoppi alkoi soitella ja yritti saada minua eri tavoin passaamaan täysin tervettä ja liikkumiskuntoista poikaansa ja vielä tekemään hänen puolestaan eräs fyysisesti raskas operaatio (vrt. halkojen hakkuu). Olin todella tyrmistynyt ja kerroin, että nyt en valitettavasti voi auttaa ja paiskasin luurin kiinni. 

Vastaavia tapahtuu pienemmässä mittakaavassa toistuvasti. 

Pinnallisuus ärsyttää ja päästä varpaisiin katsaus joka tapaamis kerralla.
Myös huomaamatta haukkuu ulkonäköä ja kommentoi painoa. Tosiaan olen 165/58 ja ilmeisesti liian lihava. :DD

Anoppi on mielestään todella mukava ja avarakatseinen ihminen, mutta oikeesti on niin musta valkoisesti ajatteleva kuin vain voi olla. Aina tuomitsemassa toisten valintoja.

Toinen ärsyttävä piirre on se, että mä saan aina syyt niskoille kaikesta mikä ei mene anopin mielen mukaan meidän perheessä, vaikka useinmiten kyseessä on hänen poikansa tekemiset ja päâtökset.

Ihan ok anoppi kuitenkin. Luotettava lasten kanssa ja valmis lyhyelläkin varotusajalla ottamaan lapset hoitoon esim. jos lapset sairastuu emmekä voimiehen kanssa jäädä kotiin.