Mieheni vaatii minulta ihan kamalasti
Havahduin tänään siihen, että aika moni kysyy minulta nykyään, kuinka jaksan. Paitsi mieheni, jonka mielestä en tee mitään riittävästi. Hänen vaatimuslistansa kasvaa kasvamistaan eikä hän epäröi sanoa ääneen, jos jossain lipsun. Taustatietoa sen verran, että olen aika vaativassa kokopäivätyössä ja minulla on erittäin aikaavievä harrastus, joka ollut elämäni tärkeimpiä asioita lapsesta saakka. Nekin vievät aikaa ja energiaa.
Sitten se vaatimuslista:
- Minun pitää aina pukeutua siististi ja laadukkaisiin vaatteisiin, myös kotona
- Salilla on käytävä kahdesti viikossa
- Minun tehtäväni on keksiä ja järjestää ruuat aina viikoksi eteenpäin, joskus saattaa kokata itse, mutta jättää silloinkin siivoamiset minulle
- Joka ikisen aterian pitäisi olla superterveellinen, proteiinipitoinen, ei ikinä eineksiä eikä missään tapauksessa mikroaaltouunia kotiin. Salaattikastikekin on tehtävä itse.
- Epäsiistiä ei saa kotona olla koskaan, hänen tavaroitaan ei saa siirtää eikä koskea niihin, jos itse jätän vaikka hiusharjan jonnekin, tulee sanomista heti
- Jos hän huomaa jossain roskan tai pölyä, sen sijaan että pyyhkäisisi ne itse pois, hän kritisoi ja luennoi minulle, että kotimme on hirveä, katso nyt tätäkin, ja syyttää epäsuorasti minua. Enkä nyt provoile, mutta hän ilmoitti juuri kirjoittavansa excel-listauksen tekemättömistä kotitöistä, jotka voisimme "jakaa". Syystä lainausmerkit.
- Joka päivä on käytävä ulkona, myös silloin kun sanon olevani kipeä. Harrastukseni puolesta olen ulkona muutenkin helposti 8 h ja yli viikossa, mutta jos siitä on vapaata, mies käytännössä painostaa ja pakottaa minut lenkille.
Saan harvoin kiitosta tekemisistäni, mutta lista parannusehdotuksista on loputon. Ja pettymys jokapäiväistä, kun olenkin vain ihminen. En voi juoda edes lasillista viiniä viikonloppuna ilman vinoilua, että minulla on alkoholiongelma.
Klo on nyt 17 , ja tässä pitäisi vielä lähteä salille, siivota pölyt joista mies aamulla kiukustui ja sitten kokata ja siivota keittiö. Aamupäivä meni harrastuksen parissa, josta en halua luopua, koska se on henkireikäni ja maksan sen yksin, ei ole mieheltä pois. Lapsia ei ole
En jaksaisi enää tehdä mitään, mutta pakko on, koska haluan vain olla rauhassa enkä nähdä sitä arvostelevaa, aina tyytymätöntä katsetta, ja kuunnella valitusta. On kuitenkin viikonloppu.
Mitä teen?
Kommentit (72)
Kuulostaa todella kamalalta, siis ihan hirveältä nat si meiningiltä.
No eroat, eihän tuossa suhteessa ole kannaltasi järjen hiventäkään. Kaikkeen sitä ihmiset alistuukin.
Mitä annettavaa miehellä on sinulle? Mikä sinut pitää suhteessa? Kuvailun perusteella suhteenne vaikuttaa raskaalta ja ilottomalta.
Jos tämä on totta sano välittömästi moro ja näkemiin.
Miehesi on luonnehäiriöinen ja sinä itse läheisriippuvainen kun suostut tuollaiseen. Älä valita, ala valita.
Oletko naimisissa eksäni kanssa? Olin eron jälkeen aivan uupunut. Kesti pari vuotta, ennen kuin ymmärsin, että elämässä ei ole kyse suorittamisesta.
Älä vaan erehdy tekemään hänen kanssaan lapsia. Silloin olet pulassa. Lähde. Heti.
Tämä kyllä kuulostaajo narsistilta. Harkitse vakaasti liiton jatkamista. Ei ainakaan lapsia tuohon tilanteeseen. Homma ei ainakaan helpotu.
Etsi joku ulkopuolinen, neutraali taho jolle voisit puhua. Työterveys?
Tämä palsta se ei ole.
Ai mitäkö teet? No, sister, sä kuule vedät surkeimmat lökärit jalkaan, mitä saatat löytää, sotket sun paidan jollain soosilla, levität vähän tavaraa siellä ja täällä, heittäydyt sohvalle punkkulasi kaverina, poksautat auki sipsipussin ja valitset jonkun ällöhömppäohjelman, jonka tiedät ärsyttävän miestä mahdollisimman paljon. Sitten kun herra saapuu kotiin ja mainitsee jotain, kerrot hänelle mistä rätti/imuri/puhdistusaine/roskapussi löytyy ja samalla mainitset, että liikkuu hiljaa siivotessaan, koska sulla on just hyvä juttu menossa.
Kun menet nukkumaan, muista jättää vaatteet levälleen lattialle.
Viikossa tyyppi tajunnee olevansa ääliö ja jos ei, niin ala katsella jotain vähän viihdyttävämpää seuraa itsellesi. Puhelintolppa esimerkiksi.
Ei ole epäilystäkään siitä, kumpi teistä on parisuhteessa se joka määrää kaapin paikan.
ap, jos sulla olisi kaveri tossa tilanteessa, mitä itse neuvoisit.
sä ansaitset paremman suhteen.
Vierailija kirjoitti:
No mitä luulet? Eroat tietenkin.
Ei ap tahdo erota, koska muuten mies on niin ihana...
Mikä siinä miehessä sinua alunperin viehätti?
Tuollaiset ihmiset on KAMALIA jotka pilaa muiden elämän piinaamalla, läksyttämällä, on kaikessa aina oikeassa,1 tapa tehdä asiat ja kokoajan pitää tehdä jotain.
Sun pitää vaan sanoa että EN! Aion maata sohvalla ja syödä sipsejä tai ihan mitää tahansa. Hankkikoon ukko siivoojan jos pöly haittaa, ala wolttaamaan jos vikisee ruuasta. Pilaat elämäsi ihan turhan takia.
"Apua mitä teen, olen huonossa suhteessa! Kertokaa pliis joku, mä käyttäydyn kuin aikuinen, mutta en osaa tehdä itse päätöksiä!" Pah.
Miehesi kuulostaa epävarmalta kontrollifriikiltä. Tee sä kuten haluat, jos et sitten miehellesi kelpaa niin ei se sua rakasta. Voit löytää paremman. Mun mies ei vaadi multa oikeestaan mitään, ei ole ikinä arvostellut ulkonäköä vaikka oisin millainen mörökölli vapaapäivinä. Saan olla ihan oma itseni.
Joku nainen on tuollainen luonnostaan, eikä kokisi tuollaista elämää lainkaan taakaksi. Sinä et selvästi sellainen ole, joten tee johtopäätös: olet väärä nainen miehellesi. Teet molemmille palveluksen, kun lähdet. Itse kihertäisin onnesta ja vahingonilosta ensimmäiset viikot eron jälkeen. Saa ukonrahjus huomata, miten paljon olet tehnyt! Helppo se täältä on huudella, että lähde. Sinun pitää itse olla valmis lähtemään, joten pyörittele ajatusta rauhassa mielessäsi ja toteuta silloin kun se itsestäsi tuntuu oikealta teolta. Haleja ja pusuja! Sinulle on kyllä olemassa oikea puoliso, joka arvostaa sua just sellasena kuin olet. Myös pieruverkkariversiota sinusta.
Lähdet salille, siivoat pölyt, kokkaat ja siivoat keittiön, tietysti. Koska et halua nähdä arvostelevaa, tyytymätöntä katsetta ja kuunnella valitusta. Niinhän sinä kirjoitit.