Mieheni vaatii minulta ihan kamalasti
Havahduin tänään siihen, että aika moni kysyy minulta nykyään, kuinka jaksan. Paitsi mieheni, jonka mielestä en tee mitään riittävästi. Hänen vaatimuslistansa kasvaa kasvamistaan eikä hän epäröi sanoa ääneen, jos jossain lipsun. Taustatietoa sen verran, että olen aika vaativassa kokopäivätyössä ja minulla on erittäin aikaavievä harrastus, joka ollut elämäni tärkeimpiä asioita lapsesta saakka. Nekin vievät aikaa ja energiaa.
Sitten se vaatimuslista:
- Minun pitää aina pukeutua siististi ja laadukkaisiin vaatteisiin, myös kotona
- Salilla on käytävä kahdesti viikossa
- Minun tehtäväni on keksiä ja järjestää ruuat aina viikoksi eteenpäin, joskus saattaa kokata itse, mutta jättää silloinkin siivoamiset minulle
- Joka ikisen aterian pitäisi olla superterveellinen, proteiinipitoinen, ei ikinä eineksiä eikä missään tapauksessa mikroaaltouunia kotiin. Salaattikastikekin on tehtävä itse.
- Epäsiistiä ei saa kotona olla koskaan, hänen tavaroitaan ei saa siirtää eikä koskea niihin, jos itse jätän vaikka hiusharjan jonnekin, tulee sanomista heti
- Jos hän huomaa jossain roskan tai pölyä, sen sijaan että pyyhkäisisi ne itse pois, hän kritisoi ja luennoi minulle, että kotimme on hirveä, katso nyt tätäkin, ja syyttää epäsuorasti minua. Enkä nyt provoile, mutta hän ilmoitti juuri kirjoittavansa excel-listauksen tekemättömistä kotitöistä, jotka voisimme "jakaa". Syystä lainausmerkit.
- Joka päivä on käytävä ulkona, myös silloin kun sanon olevani kipeä. Harrastukseni puolesta olen ulkona muutenkin helposti 8 h ja yli viikossa, mutta jos siitä on vapaata, mies käytännössä painostaa ja pakottaa minut lenkille.
Saan harvoin kiitosta tekemisistäni, mutta lista parannusehdotuksista on loputon. Ja pettymys jokapäiväistä, kun olenkin vain ihminen. En voi juoda edes lasillista viiniä viikonloppuna ilman vinoilua, että minulla on alkoholiongelma.
Klo on nyt 17 , ja tässä pitäisi vielä lähteä salille, siivota pölyt joista mies aamulla kiukustui ja sitten kokata ja siivota keittiö. Aamupäivä meni harrastuksen parissa, josta en halua luopua, koska se on henkireikäni ja maksan sen yksin, ei ole mieheltä pois. Lapsia ei ole
En jaksaisi enää tehdä mitään, mutta pakko on, koska haluan vain olla rauhassa enkä nähdä sitä arvostelevaa, aina tyytymätöntä katsetta, ja kuunnella valitusta. On kuitenkin viikonloppu.
Mitä teen?
Kommentit (72)
Ja arvaan että apn harrastus on hevoset. Ja jos mies on todellinen ko trollifriikki, osaa kyllä painostustavat ja keinot piinata, jotta saa oman tahtonsa lävitse. Ja noita ei siis pysäytä mikään, koska siinä universumissa on vain se 1 putki jonka suunta on muuttumaton, joten ei ole sellaista mahdollisuutta kun tehdä toisin. Sitten pienestä pitäen aletaan rakentaa sitä työkalupakkia jotta elämä onnistuu.
Ja juu, joku nainen voisi tuollaisessa ehkä viihtyä, ihniset on erikoisia.
Ei kai tuommoista olekaan. Eihän? Mikset sano sille, että suu kiinni kyykyttäjä ja siivoa ite.
Tällä palstalla menee kyllä läpi ihan mikä tahansa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä annettavaa miehellä on sinulle? Mikä sinut pitää suhteessa? Kuvailun perusteella suhteenne vaikuttaa raskaalta ja ilottomalta.
raha
Vaikea uskoa että tämä olisi totta. Kuka itseään kunnioittava ihminen suostuisi moiseen?!
No eihän tää tietenkään ole totta. Tai sitten aloittaja on tahdoton klimppi, jonka suurimpana haluna on olla kynnysmattona.
Onneksi tää ei ole totta!
Herranen aika. Miksi olet miehen kanssa edelleen ja alistettuna, kontrolloituna? Jos hankit oman asunnon muualta, rakastuminen haihtuu ajan myötä, vaikkei aluksi tunnu siltä. Elä miten haluat ja mies elää omalla tavallaan. Ei ole kiva jos pitää näytellä.
Mun ex on tommonen. Ja mä olin kuin ap. Mies ilmoitti erosta kun päädyin psykiatriselle. Luojan kiitos, sillä mulla ei enää ollut energiaa yhtään mihinkään, saati hänestä eroamiseen. Tästä on nyt 3 vuotta. Menee jo pikkusen paremmin.
Nyt kyllä pitää suunta muuttua ja miehen kontrollointi loppua. Mieluummin harkitsisin silti jo eroa sinun tilanteessa. Ei ole edes lapsia joten "helppo" erota. Tulee liikaa mieleen tuttuni joka kärsi vuosia väkivaltaisessa suhteessa. Harvoin kävi käsiksi, mutta alisti ja kontrolloi muuten kaikkea. Vihdoin tuttuni tajusi, ettei voi olla aina väärässä ja huono ihminen. Sai voimaa erota. Tosin osoite salainen ja numeron vaihtoi pari kertaa. Nyt saanut olla jotenkin rauhassa. Ehkä sinulle kävisi helpommin ja mies ei alkaisi vainota sentään. Ikävää lukea viestiäsi.
Valitettavasti tämä ei ole aprillia, vaikka joku tuossa ylempänä sen pilaksi kuittasikin. Olisikin! Kuka haluaisi, että omaa elämää pidetään huonona vitsinä?
Ulospäin olen vahva, itsenäinen ja omilla jaloillani seisova ihminen. On työura, harrastuksia ja läheisiä. Mutta puolisollani on minuun käsittämättömän suuri valta. Kun hän ylittää rajan, hän huomaa sen itsekin, peruuttaa pari askelta taaksepäin ja hetken on taas mukavaa. Mutta tarvitaan vain yksi huono päivä, kun saan osakseni kiukkuryöpyn, komentelua tai ilkeilyä. Välillä myös empatiaa, ja sepä vasta sekoittaakin pään tehokkaasti.
Ja toki sanon vastaan, rakentavasti ja vähemmän rakentavasti. Keskustellaan ja riidelläänkin. Lopulta kuitenkin pyyhin ne pölyt tai lähden lenkille, koska en vain kestä sitä itseeni kohdistuvaa arvostelua. Teen mitä tahansa että välttäisin sen kuvottavan, arvottoman olon kun toinen katsoo arvioivasti ja toteaa jotain alentavaa. Tulipa se palaute päähän silittäen tai raivolla, seuraavalla kerralla yritän estää sen ennalta, koska se tuntuu niin kamalalta, miten tahansa siihen aluksi reagoinkaan. Ja hetken se myös toimii.
Taidan tosiaan tarvita ammattiapua, koska omin päin en osaa lähteä. Seuraan elämääni kuin elokuvaa, en voi vaikuttaa juonen kulkuun, vaikka arvaan jo mitä antisankarittarelle tapahtuu, jos en muuta asioita itse.
Niin ja raha ei ole syy, miksi en osaa lähteä. Olisikin, se järjestyy helposti, koska en ole miehestäni millään muotoa taloudellisesti riippuvainen.
Miehesi kuulostaa narsistilta, hanki tietoa aiheesta niin silmäsi aukeavat. Tuo hyvän ja pahan vuorottelu luo vuoristoradan, traumasidoksen.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa narsistilta, hanki tietoa aiheesta niin silmäsi aukeavat. Tuo hyvän ja pahan vuorottelu luo vuoristoradan, traumasidoksen.
Mulkulta hän kuulostaa eikä narsistilta.
Hyvä nainen, nyt lähdet ja juokset kovaa. Ja ensi yön vietät hotellissa ja mietit mitä haluat elämältäsi, joka eletään vain kerran.
Lue nyt kirjoittamasi teksti ja mieti jos se olisi jonkun muun kirjoittama. Mitä sanoisit? Tuskin että oletpa saaliin löytänyt. Eroa, ehdottomasti. Äijä on mulkero ja narsisti
Jopa oot ankean miehen itsellesi löytänytkin.
Ukko tuo rahaa talouteen. Ap on koukussa siihen, vaikka tohon ukkoon ei niinkään.
Tyydy matalampaa elintasoon, niin pääset ukosta. Elämä on valintoja, ei kukaan muukaan saa kaikkea.