Mieheni vaatii minulta ihan kamalasti
Havahduin tänään siihen, että aika moni kysyy minulta nykyään, kuinka jaksan. Paitsi mieheni, jonka mielestä en tee mitään riittävästi. Hänen vaatimuslistansa kasvaa kasvamistaan eikä hän epäröi sanoa ääneen, jos jossain lipsun. Taustatietoa sen verran, että olen aika vaativassa kokopäivätyössä ja minulla on erittäin aikaavievä harrastus, joka ollut elämäni tärkeimpiä asioita lapsesta saakka. Nekin vievät aikaa ja energiaa.
Sitten se vaatimuslista:
- Minun pitää aina pukeutua siististi ja laadukkaisiin vaatteisiin, myös kotona
- Salilla on käytävä kahdesti viikossa
- Minun tehtäväni on keksiä ja järjestää ruuat aina viikoksi eteenpäin, joskus saattaa kokata itse, mutta jättää silloinkin siivoamiset minulle
- Joka ikisen aterian pitäisi olla superterveellinen, proteiinipitoinen, ei ikinä eineksiä eikä missään tapauksessa mikroaaltouunia kotiin. Salaattikastikekin on tehtävä itse.
- Epäsiistiä ei saa kotona olla koskaan, hänen tavaroitaan ei saa siirtää eikä koskea niihin, jos itse jätän vaikka hiusharjan jonnekin, tulee sanomista heti
- Jos hän huomaa jossain roskan tai pölyä, sen sijaan että pyyhkäisisi ne itse pois, hän kritisoi ja luennoi minulle, että kotimme on hirveä, katso nyt tätäkin, ja syyttää epäsuorasti minua. Enkä nyt provoile, mutta hän ilmoitti juuri kirjoittavansa excel-listauksen tekemättömistä kotitöistä, jotka voisimme "jakaa". Syystä lainausmerkit.
- Joka päivä on käytävä ulkona, myös silloin kun sanon olevani kipeä. Harrastukseni puolesta olen ulkona muutenkin helposti 8 h ja yli viikossa, mutta jos siitä on vapaata, mies käytännössä painostaa ja pakottaa minut lenkille.
Saan harvoin kiitosta tekemisistäni, mutta lista parannusehdotuksista on loputon. Ja pettymys jokapäiväistä, kun olenkin vain ihminen. En voi juoda edes lasillista viiniä viikonloppuna ilman vinoilua, että minulla on alkoholiongelma.
Klo on nyt 17 , ja tässä pitäisi vielä lähteä salille, siivota pölyt joista mies aamulla kiukustui ja sitten kokata ja siivota keittiö. Aamupäivä meni harrastuksen parissa, josta en halua luopua, koska se on henkireikäni ja maksan sen yksin, ei ole mieheltä pois. Lapsia ei ole
En jaksaisi enää tehdä mitään, mutta pakko on, koska haluan vain olla rauhassa enkä nähdä sitä arvostelevaa, aina tyytymätöntä katsetta, ja kuunnella valitusta. On kuitenkin viikonloppu.
Mitä teen?
Kommentit (72)
[/quote] Ei ap tahdo erota, koska muuten mies on niin ihana...[/quote]
Tää on hyvä.🙃
Huvittaa miten täällä on aina jokuämmä valittamassa, kuinka mies on niiiiiin kamala 🤦🏼♀️ Miks te siedätte tollasta kohtelua?!
vaatiiko hän sinua käymään valtakunnan salilla vai punttisalilla?
Aloittaja tässä, pitkästä aikaa! Muistin kirjoittaneeni epätoivon hetkellä tämän viestin, kun törmäsin ottamiini ruutukaapauksiin parhaista vastauksista. Ja löytyihän tämä vielä kun hakutoiminnolla penkoi.
Minä lähdin, ihan oikeasti pakkasin tavarani ja häivyin. Kaverini auttoi hankkimaan asunnon ja kaikki on lähtenyt sujumaan hienosti. Olen saanut valtavasti apua perheeltäni ja läheisiltäni. Miehen kanssa olen väleissä, mutta hän on minua ja päätöstäni kohtaan kylmä ja välinpitämätön. Se vain vahvistaa tunnetta siitä, että tein oikean päätöksen.
Kiitos kaikille vastauksista, niistä tylyistäkin. Ne aittoivat osaltaan tajuamaan, miten pahaksi tilanne oli mennyt. Provoa tämä ei valitettavasti ollut, koska halusin neuvoja todelliseen tilanteeseen enkä muokattuun versioon siitä, tunnistamisen uhallakin.
Meill mies tekee sitä että huomatessaan sotkua alkaa raivosiivoomaan ja suureen ääneen huokailee miten taas jotain täälläkin, kukaan ei täällä kyllä siivoa!! Sitten väittää ettei tarkoittanut että minun pitäisi siivota.. vaan yleisesti vaan.. jos minä huomaan sotkua niin siivoan tai en, riippuen jaksamisesta. En raivoa.
Annan sinulle ilmaisen neuvon:
Elämä on liian lyhyt tuollaiseen. Ota oma elämäsi takaisin omiin käsiisi ja eroa. Tuo mies ei ole ainoa mies maailmassa. Tulet taatusti törmäämään normaaliin mieheen ja tajuat viimeistään silloin, miten elämäsi valui hukkaan nykyisen kanssa ollessa. Muuta siis pois ja ala nauttia elämästä.
Olet sen arvoinen :)
Sinulla on yksi ainoa elämä elettävänä ja haluat viettää tuollaista elämää epävakaalta kuulostavan miehen kanssa. Kannattaa pohtia nyt uudelleen onko tuo elämä sitä mitä haluat. Ellei, niin ala järjestämään asioitasi uudelleen. Aloita hommaamalla oma asunto ja ero miehestä.
MInulla on vain yksi kysymys: mistä maasta sinä olet muuttanut Suomeen? Tuollainen elämä pelkästään miehen palvelijana ja myös ulkonäkö- ym. vaatimusten täyttäjänä olisi aivan vierasta.
On minulla toinenkin kysymys: miksi provoat tällaisella asialla?
Mitäkö teet-kysymykseen vastaus siltä varalta, että olet oikeasti päätynyt tuollaiseen tilanteeseen: Hanki itsetuntoa! Ikävää, että sitä ei voi ostaa apteekista eikä mistään muualtakaan, vaan se on kehitettävä ihan itse. Ilmoitat nyt aluksi kylmästi miehellesi, joka esittää vaatimuksen: " Ei minun tarvitse, kun minusta on ihan hyvä näin", olipa sitten kyse siivoamisesta tai pukeutumisesta.
Hienoa ap, teit oikean ratkaisun! Kaikkea hyvää sinulle. 😊
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä, pitkästä aikaa! Muistin kirjoittaneeni epätoivon hetkellä tämän viestin, kun törmäsin ottamiini ruutukaapauksiin parhaista vastauksista. Ja löytyihän tämä vielä kun hakutoiminnolla penkoi.
Minä lähdin, ihan oikeasti pakkasin tavarani ja häivyin. Kaverini auttoi hankkimaan asunnon ja kaikki on lähtenyt sujumaan hienosti. Olen saanut valtavasti apua perheeltäni ja läheisiltäni. Miehen kanssa olen väleissä, mutta hän on minua ja päätöstäni kohtaan kylmä ja välinpitämätön. Se vain vahvistaa tunnetta siitä, että tein oikean päätöksen.
Kiitos kaikille vastauksista, niistä tylyistäkin. Ne aittoivat osaltaan tajuamaan, miten pahaksi tilanne oli mennyt. Provoa tämä ei valitettavasti ollut, koska halusin neuvoja todelliseen tilanteeseen enkä muokattuun versioon siitä, tunnistamisen uhallakin.
Loistavaa! Happy for you ap! Monesti itse sokaistuu, kun on liian lähellä asioita.
Lue tuo oma tekstisi ajatuksen kanssa, kuin se olisi jonkun tuntemattoman kirjoittama, ja sitten pakene
"Mitä teen?"
Onnittelet itseäsi valinnastasi tai lopetat provoilun.