miksi ihmiset käy taidenäyttelyissä?

Menen vain jos on aivan pakko ;-).

Viimeksi oli pakko nähdä Heikki Marila Turussa.
(M:n tauluja on ollut Helsingissä ja Oulussa myös aikaisemmin).

Taiteilija on itse pakottanut minut liikkeelle, eli kuvan voima on saanut minut imuroitua sohvanpohjalta luokseen.

Valtavan suuret, ekspressiiviset työt tulevat suoraan perille ja saavat kysymään uusia kysymyksiä.
Kävin parikymmentä vuotta sitten Särestöniemen näyttelyssä. Niissä on sama pysäyttävä voima kuin Marilan töissä. Tulen muistamaan näyttelyn aina.

Saatan miettiä myös taiteilijaa. Sitä polkua, joka on kuljettu (tosielämässäkin) ennen kuin oma ääni vähitellen täsmentyy.
Tässä kohtaa tulee mieleen Schjerfbeck.
Ilmaisu on henkimaailmasta, S. vie meidät mihin hän haluaa.

(Kuva)taide vaikuttaa minuun voimakkaasti.
Kun elämässäni on ollut suuria vaikeuksia, olen voinut saada lohdutusta vain yhdestä kauniista sävystä.
Taide lohduttaa. Taide yhdistää ihmisiä jopa rajan takaa :-) (edesmenneet taiteilijat - meidän aikamme katsoja vastakkain).

Kuvataide on minulle suurin inspiraation lähde = se on elämä itse. Se muuttuu ja on ääretön, sillä on elävän ihmisen pulssi. (ei ole kuollutta minulle...)

Veistostaiteesta en saa mitään, paitsi jos se on abstraktia. Sellaiset abstraktit veistokset voivat olla riemastuttavia - myös karmaisevia. En osaisi itse tehdä sellaisia.
Kuvia teen itse. :-)