miksi ihmiset käy taidenäyttelyissä?

Kävin paikallisessa taidemuseossa katsomassa neljä eri näyttelyä valokuvataiteesta nykytaiteeseen. Käyn muutaman kerran vuodessa taidemuseossa kun tarjolla on jotain mielenkiintoista. Paikallisissa kirjastoissa on myös vaihtuvia näyttelyjä jotka tulee katsastettua asioidessa.

Saan taiteesta elämyksiä, inspiraatiota, hyvää mieltä, uusia näkökulmia ja ajattelemisen aihetta. 

Äh, kirjoitin pitkän vastauksen, mutta lähetys epäonnistui eikä sitä saanut enää kopioitua talteen. Käyn 2-5 kertaa vuodessa, eniten lomilla, kun tulee muutenkin liikuttua uusissa paikoissa. Pidän esittävästä taiteesta enemmän kuin abstraktista, mutta ei sen mitään Gallen-Kallela -tasoa tarvitse olla. Harvemmin tarkoituksella lähden näyttelyyn, mutta poikkean sisään kun sellainen kohdalle osuu.

Pidän kuvista. En osaa sitä tarkemmin selittää. Kerään myös postikortteja, ja miellän sen samanlaiseksi "kuvista tykkäämiseksi".

Hyvässä tapauksessa taidenäyttely sisältää elämyksiä ja saa ajattelemisen aihetta pitemmäksikin aikaa. Antoisaa on se, jos taide itsessään on kaunista tai puhuttelevaa, mutta arvostan myös hyvin koostettua näyttelyä ja sitä, että näyttely herättää monella tavalla ajatuksia. Se voi siis olla ajankuvaa tai olla palanen jotain suurempaa ilmiötä. Yleensähän taide myös on noita molempia, se heijastelee aikalaiskäsityksiä ja yleensä myös moni taide edustaa jotakin suuntausta. Se, että hyvässä tapauksessa taide-elämys on näin kerroksellinen, on ihanaa, oikea elämän suola.

Toisaalta voi myös olla hyvä, jos jokin ärsyttää, sekin laittaa miettimään, miksi ärsyttää. Koska taiteessa on minulle niin paljon mietittävää, minun pitää myös hiljentyä ja syventyä siihen, rauhoittua siitä, mitä teen normaalisti. Sekin tekee minulle hyvää.

Puoliso on galleristi. Siksi käyn. 

Olen enemmän musiikin ystävä (itsekin soitan ja laulan) ja teatteritateen sekä tanssin. Ei oikein löydy yhteistä säveltä (sic!) tässä asiassa. 

Kuvat ovat jotenkin kuollutta maailmaan, en saa mitään varsinaisesta kuvataiteesta. Jokin valkokuvanäyttely on joskus säväyttänyt eli mainitsen poikkeuksena tämän. 

Neljä käy ehkä 2-4 kertaa vuodessa katsomassa jotain. Pidän sekä abstraktista ja modernista taiteesta että esittävämmästä ja perinteisemmästä, se on enemmän taiteilijakohtaista tai näyttelykohtaista kuin että vaikka kaikki 1800-luvun lopun taiteilijat kiinnostaisivat.

Käyn muutaman kerran vuodessa. Pidän modernista ja nykytaiteesta. Kantaaottavat ja ajattelemisen aihetta antavat näyttelyt ovat mieleen, mutta nautin myös täysin abstraktista taiteesta. Koen mielihyvää ja virkistymistä hyvän näyttelyn nähtyäni. Pääkaupunkiseudulla Kiasmassa ja Emmassa on minua kiinnostavia näyttelyitä. Ateneumissa tulee joskus käytyä lähinnä, jos on jotain vuosisadan vaihteen modernistien näyttelyitä esillä.

En käy muuta kuin jos on joku tosi hyvä kuten Salvador Dali.

käyn aina silloin tällöin. joskus saan siitä jotain, joskus en tykkää kuin ehkä yhdestä teoksesta koko näyttelyssä.

näyttelyt herättää tunteita, ajatuksia, saa virikkeitä. en kuitenkaan koe, että "ymmärrän" taidetta, mitä sillä tarkoitetaankaan :)

Noin kerran kuukaudessa tai kahdessa käyn. Viimeksi Sara Hildenillä Erwin Wurmin näyttelyssä perheen kanssa, teinitkin tykkää meillä kuvataiteesta (toinen noista on kuvataideluokalla ja käy lisäksi kuvataidekoulua).

Miksikö? Vähän kuin jos kysyisit, miksi joku lukee kirjoja, kuuntelee musiikkia tai katsoo elokuvia. Siksi, että kuvataide on harrastukseni, nautin taide-elämyksestä ja siitä, millaisia ahaa-elämyksiä saan.

Joku moderni taiteilija (oiskohan ollut Giancometti) sanoi, että taide avaa silmät näkemään tututkin asiat uudella tavalla. Kivi ei enää ole kivi, vaan se on muotoja, värejä, voimaa suhteessa ympäristöönsä....

en käy. miksi mun kannattaisi käydä, ja millä asenteella sinne näyttelyyn kannattaa mennä?

Käyn muutamia kertoja vuodessa. Klassikkonäyttelyissä on mielenkiintoista ihan vain nähdä ne oppikirjojen sivuilta tutut työt livenä. Lähestulkoon kaikki näkemäni klassikot ovat livenä olleet todella vaikuttavia ja heränneet eloon ihan eri tavalla kuin kuvissa.

Lisäksi pidän niistä tunnelmista ja tunteista, joita teokset herättävät. Osa saattaa olla vain ihan "nättejä kuvia", joita on kiva katsella ilman sen kummempaa pohdintaa. Jotkut taas pysäyttävät ja niitä pitää jäädä katsomaan syvemmin. En oikein osaa pukea sanoiksi, lähinnä siinä on ehkä se, että teokset vievät siihen omaan maailmaansa hetkeksi. 

Pidän sekä esittävästä että abstraktimmasta taiteesta, mutta pakko myöntää, että ihan kaikkea minimalismia ja abstraktia en ymmärrä. Mutta aika monesta tyylilajista löytyy silti edes jotain mielenkiintoista.

Miksi itse katsot telkkaria? Mitä saat siitä?

[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 17:31"]

Miksi itse katsot telkkaria? Mitä saat siitä?

[/quote]

riippuu ohjelmata =)

en siis tehnyt tätä aloitusta töykeilläkseni, vaan ihan kuullakseni mitä muut on mieltä taidenäyttelyistä.

Käyn silloin tällöin, nykyisin aika harvoin kun on pienet lapset. Tykkään käydä katsomassa ns. isoja nimiä, eli taiteen historian kannalta merkittäviä taiteilijoita (sis. myös modernin ja nykytaiteen). Minusta on kiva, kun tiedän jonkin verran niistä taustoista ja voi fiilistellä eri aikakausia ja niiden suuntauksia.

Nykytaiteen suhteen olen aika valikoiva, en pidä liian ahdistavista näyttelyistä. Mutta aidosti oivaltava ja ilmiöitä pohdiskeleva nykytaide on kiinnostavaa. Haen taiteesta inspiraatiota ja uusia näkökulmia.

Entä sinä itse, ap?

En käy, en koe kuvataiteen kautta oikein mitään. Jotkut osallistavat näyttelyt on ihan kivoja, kun teokseen saa koskea ja sinne pääsee sisään.
Kuuluisimmat teokset on livenä pieniä, kaukana ja ihmismuurin ympäröimiä, eli niissäkään ei ole ideaa. Olen jonkun verran kierrellyt ulkomailla taidemuseoita ja gallerioita, mutta yksikään teos ei ole imaissut sisäänsä, vanginnut katsomaan lähempää tai herättänyt mitään ajatuksia tai tunteita. Minä nautin kirjallisuudesta, en kuvista.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 17:53"]

En käy, en koe kuvataiteen kautta oikein mitään. Jotkut osallistavat näyttelyt on ihan kivoja, kun teokseen saa koskea ja sinne pääsee sisään. Kuuluisimmat teokset on livenä pieniä, kaukana ja ihmismuurin ympäröimiä, eli niissäkään ei ole ideaa. Olen jonkun verran kierrellyt ulkomailla taidemuseoita ja gallerioita, mutta yksikään teos ei ole imaissut sisäänsä, vanginnut katsomaan lähempää tai herättänyt mitään ajatuksia tai tunteita. Minä nautin kirjallisuudesta, en kuvista.

[/quote]

Kaikkien ei tarvitse tykätä samoista taidemuodoista, ja on hyvä, että on ylipäätään löytänyt sellaisen kultuurimuodon, joka puhuttelee.

Mutta jos todellakin joku väittää, että yksikään kuvataideteos ei imaise tai anna ajatuksia, niin jotenkin väistämättä tulee mieleen, että kyse on asenteesta ja puuttuvista taidoista. Älä hermostu, en yritä mollata tai elvistellä, mutta kuvan tulkintakin on jotain, jossa voi kehittyä paremmaksi. Tiedot ja omakohtaiset kokemukset taiteenteosta muuttavat tapaa, jolla katsoo kuvaa! 

Toisin sanoen ymmärrän hyvin, jos jollekulle kuvataide ei avaudu tai hän kokee, että se ei anna keskimäärin tarpeeksi - mutta jos joku sanoo, ettei YKSIKÄÄN teos ole herättänyt MITÄÄN ajatuksia ja tunteita, niin se on jo outoa.

10

ap vastaa:

käyn silloin tällöin.

en ollut koulussa koskaan mikään hyvä kuvaamataidossa, ja joskus olenkin mietttinyt, että saavatko sellaiset ihmiset enemmän irti taidenäytteilyistä, jotka osaavat itsekin ilmaista itseään kuvalisesti.

käyn aina joskus ateneumissa ja oman kotikaupunkini näyttelyissä. joistakin pidän, joistakin en. minua on alkanut kiinnostaa kaikki ne ulottuvuudet, jotka on sen itse kuvan "ulkopuolella"jos näin voi sanoa. eli tekijän tunteet, mitä itse tunnen kun katson teosta, mitä tulee mieleen, mistä itse pidän.

vastikään kävin katsomassa nykytaideteosta, joka oli 11 00 euron arvoinen, enkä ymmärtänyt mitä se esitti, ennen kuin luin tekstin. siinä tulee mieleen, että noita nykytaideteoksia pitä kyllä opetella katsomaan, ennen kuin niistä saa jotain irti.

Käyn paikallismuseossa katsomassa jos on nimekäs näyttely (harvoin) ja Helsingissä Ateneumin suurnäyttelyt kuten Schjerfbeck, Picasso ja Tove Jansson. Didrichsenillä kävin katsomassa Munchin näyttelyn. Ulkomailla käyn merkittävimmissä museoissa, kuten Lontoon National Gallery ja Amsterdamin Van Gogh- museo tai Pietarissa Venäläisen taiteen museo. Arvostan suuria taiteilijoita ja heidän töitään.

tähän sopii hyvin tämä juttu ;)

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/16/miksi-taidetta-pitaisi-rakastaa?ref=ydd-related-content