Onko elämän hukkaan heittämistä jos asuu koko elämänsä samalla paikkakunnalla?

Ei ole.

No joo, on se vähän. Jos paikkakunta ei nyt satu olemaan joku Lontoo.

Maiseman vaihto kehittää luonnetta ja aina voi palata myöhemmin sinne kotiseudulle jos haluaa.

Riippuu siitä, jääkö pelosta vai rakkaudesta.

On se. Nuorena en tätä tajunnut, kun muutin miehen perässä paikkakunnalle, jossa miehellä on hyvä ja rahakas työ. Itse teen paskaduunia tessin minimillä ja olen tästä lievästi katkera. Lapseni suorastaan pakotin isoihin kaupunkeihin opiskelemaan ja todella toivon, että jäävät sinne.

On se, jos jää johonkin tuppukylään.

Kyllä jos kerran kyllästyttää. Elämä on liian pitkä elää kyllästyneenä!

Onneksi kaikki kuolee kuitenkin.

Ei ole, jos siellä viihtyy.

Juuri tänään mietin ihan samaa. Koko elämä rakennettu tänne perähikiälle missä minulle ei ole mitään. Miehellä hyvä työ ja vanhemmalla lapsella jo paljon kavereita kun koulussa on. Kaduttaa etten nuorempana lähtenyt katselemaan maailmaa vaan jämähdin tänne ja nyt tuntuu, että myöhäistä on enää lähteä.

Olen asunut usealla paikkakunnalla, mutta pienempään kaupunkiin piti asettua lasten peruskoulun ajaksi ja sukua lähellä apuna.. itsellä ei ole ollut kunnon töitä kahteen vuoteen. Vaihtoehdot vähissä eikä voi perheen vuoksi matkustaa muuallekaan töihin esim, pk-seudulle 3h päivässä menisi. Sitten, kun lapset isoja niin osaako sitä enää edes lähteä.

Mihin sitä kotoaan pitäisi lähteä?

Ei. Kukin eläää elämänsä justi niin miten itselle parhaiten sopii.

Riippuu. Jatkuva muuttaminen voi aiheuttaa myös juurettomuuden tunnetta. Itse varmaan ahdistuisin jos joutuisin asumaan samalla paikkakunnalla koko elämäni. Aspergerista huolimatta mussa on myös jonkinlaista seikkailunjanoa ja haluan kokeilla kaikkea uutta ja jännittävää. Mun äidin puolen mummo on asunut koko elämänsä samassa pikkukaupungissa ja on tunnettu täällä eri kerhojen kautta. Itse oon asunut tähän asti 6 eri paikkakunnalla ja tunnen kyllä ehkä vähän pientä juurettomuutta, vaikka sukujuureni on syvällä Savon mullassa.

T: M28

Mä olen asunut koko ikäni eli 41v pikkukylässä.

Mihin mun pitäis lähteä ku mulla on täällä kaikki.

Outoa se ainakin on.

Mulla olo helpotti kun pääsin nimenomaan niistä tutuista naamoista eroon.

Jos on sinkku niin ehkä vähän outoa jos ei halua edes kokeilla eri paikkakuntaa, varsinkin jos ei erityisesti rakasta sitä nykyistä. Vuosi, pari eri kaupungissa olisi helppo järjestää.

Tämä riippuu täysin siitä kuinka henkilö itse kokee asian. Aloituksestasi päätellen sinun kannattaa harkita muuttoa, koska toteat itsekin paikan jo tympivän.

Minä olen asunut samalla pikkupaikkakunnalla koko ikäni (36 vuotta), enkä koe missään määrin, että olisin heittänyt elämäni hukkaan. Palkkani riitti mukavasti omakotitaloon, josta olen rakentanut "linnani" ja rakastan kotona olemista. Teen töitä pääsääntöisesti kotoa käsin, mutta viikkoon mahtuu pari reissupäivää joko Helsinkiin tai Turkuun, joten pääsen myös nauttimaan kaupungin vilinästä säännöllisesti. Samalle paikkakunnalle "jämähtäminen" kun ei tarkoita jatkuvaa kotona kyhjöttämistä.

Ei ole, jos tykkää asua siellä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sinä et enää tykkää. Silloin kannattaa miettiä, mistä sitten tykkäisi.

Se on ok, jos on mielessä avaruutta sen verran, että tajuaa muuallakin voitavan elää ihan kelpo elämää.

Mua ottaa päähän, kun eräät maalaissukulaiset mökillä kesäisin vähän aikaa oltua tulevat suoraan surkuttelemaan, että eikö se ole aina ikävä lähteä täältä sinne N-paikkakunnalle.

N:ssä on rakas kotimme ja koko elämämme. Yhteismökki on vähän kiusallinen juuri siksi, että se "yhteisöllisyys".