Mikä on liian suuri ikäero parisuhteessa mielestäsi?
Tapasin viehättävän ja asiallisen naisen työn yhteydessä. Sanoin hänelle jokin aika sitten että hän on mielestäni kiinnostava ja haluaisin tutustua häneen paremmin, mihin hän myös suostui ja olemme nyt viestitelleet.
Lyhyesti sanottuna meillä vaikuttaa olevan samanlaisia arvoja ja kiinnostuksen kohteita, mikä oli positiivista. Kyseinen nainen tosin nosti huolen iästäni joka on kuusi vuotta enemmän kuin hänen ja sanoi sen olevan asia joka arveluttaa ja olevan este parisuhteelle. Hän kuitenkin sanoi että on halukas joskus tapailla kaveri mielessä ja juttelemaan joka antaa minulle toivoa siinä samassa missä ristikkäisiä viestejä.
Mitä ajattelet tästä ja jos sinulla on ikä erolle raja, mikä ja miksi? Kiitos etukäteen.
Kommentit (85)
Asia taitaa olla pariskunnan oma asia. Jos toinen epäilee ikäeroa liian suureksi, niin antaisin olla. Suurin tuntemani ikäero ihan aikuisten keskuudessa on 30 vuotta eikä kyseessä ole mikään hyötymissuhde.
Vierailija kirjoitti:
Raja kulkee aikuisena naisena itseäni 12 vuotta nuorempi mies. En pidä samanikäisitä miehistä kuin itse olen ,en itseäni vahemmista miehistä.Miehen on osattava liikua. käytävä kerranvuosi hammaslääkäri.Kengät tai lenkarit oltava siistit. Pukeutuminen vapaa,kuhan vaateet on sopivat keholle.Eikä vyötärö ole jossain vatsan alla. Hiukset saa olla mitä ovat kuhan puhtaat.Pieni leuka sänki jees. Ei saa elää kaukosäädin toisessa kädessä ja kaljapullo toisessa.Rahalla ei väliä,kuhan pysty omat laskunsa ja menonsa hoitaa.Mutta ehdotonta on osattava nauttia ulkoilusta,hiihto,luistelu,kesällä onkimisesta,torikahvilasta ja uimisesta.
Juu, pilkun ja pisteen jälkeen välilyönti.
Vierailija kirjoitti:
Mä tapailen itseäni 5 vuotta vanhempaa miestä. Vaikka keski-ikäisiä ollaan kunpikin (46 ja 51), kyllä sen ikäeron huomaa, mutta ei niin, että se suhdetta häiritsisi mitenkään. Kumpikin on kuitenkin aikuinen, suunnilleen samassa elämäntilanteessa ( noh, mulla asuu jälkikasvu vielä kotona, hänellä ei, mutta muuten)
Miten sen ikäeron muka huomasi? Itse olen huomannut, että 30-60-vuotiailla ei +-alle kymmenen vuoden ikäeroa edes huomaa. Se riippuu elämäntilanteesta.
Sanoisin että minun ikäiselläni yli 15v.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 41v nainen ja mun mies 31v.
Mitä sitten? Viitsiikö näyttäytyä kanssasi julkisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän rajana 10 vuotta, suuntaan tai toiseen. Jos meinataan olla loppuelämä yhdessä niin tuota suurempi ikäero on todellinen rasite loppupäässä eli silloin kun aletaan sairastaa jos vaikka mitä sairautta.
Ja sitä, että toinen on jo eläkkeellä ja toinen vielä työelämässä.
Eli kapiaisten pitäisi ottaa 10-20-vuotta vanhempi vaimo?
Naiset on hirveitä ikärasisteja. Ei voi seurustella tai edes kaverina hengailla vanhmepien ihmisten kanssa. Ei ihme, etteivät mistään mitään tiedä eivätkö opi kun elämä pyörii samanikäisten pissisten seurassa instaa seuraillen.
Ehkä se ikäero oli tekosyy. Ei se itsellänikään tuo 3 vuoden raja sinällään siitä numerosta ole kiinni, vaan siitä että se ikä näkyy ja tuntuu. Ei vaan kiinnostusta herää.
Ja varaa on valita, tai voin pysyä sinkkunakin.
Exä oli vain 7 vuotta vanhempi, yhteisiä kiinnostuksen kohteita oli, mutta lopulta tuntui kuin olisimme olleet ihan eri sukupolvea.
Iltatähti, kuten joku muukin jo kertoi.
Kasvatus, luonne ja arvot painavat enemmän kuin ikä, mutta jossain vaiheessa se ikäkin tulee vastaan. En tykkäisi, jos puoliso (jompikumpi) viettää eläkepäiviä toisen ollessa vielä vuosikaudet töissä. Tai miten toinen edes pystyy viettämään niitä eläkepäiviä muutoin kuin kotipiikana jos ei halua pahoittaa toisen mieltä?
Seurustelin 23v vanhemman äijän kanssa kolmevitosena. Aivan liian vanha kääkkä oli mies.
Max 5 vuotta, mieluiten kuitenkin omanikäinen tai nuorempi.
N41
Tämä on kyllä huvittava ketju. Ihmiset tarttuvat lillukanvarsiin jopa kaikkein merkittävimmissä ihmsisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Mä tapailen itseäni 5 vuotta vanhempaa miestä. Vaikka keski-ikäisiä ollaan kunpikin (46 ja 51), kyllä sen ikäeron huomaa, mutta ei niin, että se suhdetta häiritsisi mitenkään. Kumpikin on kuitenkin aikuinen, suunnilleen samassa elämäntilanteessa ( noh, mulla asuu jälkikasvu vielä kotona, hänellä ei, mutta muuten)
46-vuotias ja 51-vuotias ovat kyllä minulle käytännössä ihan samaa ikäluokkaa. Ei pitäisi tuon ikäisenä 5 vuotta merkitä yhtään mitään.
Minua ei haittaisi 6 vuoden ikäero jos molemmat ovat aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tapailen itseäni 5 vuotta vanhempaa miestä. Vaikka keski-ikäisiä ollaan kunpikin (46 ja 51), kyllä sen ikäeron huomaa, mutta ei niin, että se suhdetta häiritsisi mitenkään. Kumpikin on kuitenkin aikuinen, suunnilleen samassa elämäntilanteessa ( noh, mulla asuu jälkikasvu vielä kotona, hänellä ei, mutta muuten)
Miten sen ikäeron muka huomasi? Itse olen huomannut, että 30-60-vuotiailla ei +-alle kymmenen vuoden ikäeroa edes huomaa. Se riippuu elämäntilanteesta.
Joskus totuus ei kannata. Heitit nyt bensaa liekkeihin😆
mies54v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän rajana 10 vuotta, suuntaan tai toiseen. Jos meinataan olla loppuelämä yhdessä niin tuota suurempi ikäero on todellinen rasite loppupäässä eli silloin kun aletaan sairastaa jos vaikka mitä sairautta.
Naisen pitää olla nuorempi. Muuten vanhana mies on kohtuuton rasite, koska miehet elävät keskimäärin 6 vuotta vähemmän.
Ei miehet kuole nuoremmin enää senioreissa. Keskimääräistä eliniänodotetta laskee teinien suuri kuolleisuus pojissa.
Voisin ottaa nelikymppisen kollin.
t. Kuuma Puuma 50+
Yli 5v alkaa tökkiä mulla, 7v taitais olla ihan maksimi joka vielä menis jos mies ois jotenkin aivan erityinen. Mutta mieluiten omaa ikäluokkaa, en kyllä ikinä sinkkunakaan edes katsellut monta vuotta vanhempia tai ollut kiinnostunut siinä mielessä. Oma mies on kaksi vuotta vanhempi, juuri sopiva mulle.
Tietyissä ammateissa olevia miehiä ei uskalla ottaa. Liian iso pettämisriski ja osa määrää asioista liikaa.
8 päivää