Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pakonomainen ihastuminen
31.03.2022 |
Olen pitkässä parisuhteessa jossa on myös pieniä lapsia. Nyt olen harmikseni huomannut ihastuneeni kolmanteen osapuoleen, enkä meinaa saada tunnetta millään loppumaan ja se alkaa jo varjostaa omaa suhdettani. Ymmärrän järjellä, ettei tunne ole kestävällä pohjalla tai kohdistu todelliseen ihmiseen, vaan lähtee omista päänsisäisistä peloistani ja tarpeistani. Mutta kun tämäkään järkeily ei tehoa tunteeseen.
Olen pohtinut asiaa viime aikoina ja ymmärtänyt, että tämä on oikeastaan minulle kaava. Lähes koko elämäni olen kärsinyt taipumuksesta tavalla tai toisella vinoutuneisiin, lähes hallitsemattoman voimakkaisiin ihastumisiin. Olen käynyt läpi sinkkuvuosiani ja tajunnut miten älyttömiin mittasuhteisiin olen mennyt ihastusten vuoksi. Olen muun muassa kolmesti valinnut asuinpaikan yksipuolisen ihastuksen perusteella. Olen tuhonnut ystävyyssuhteita miesten takia, joille olen lopulta ollut melko tai täysin yhdentekevä. Olen hakeutunut toistuvasti ystävyyssuhteisiin miesten kanssa, joihin olen yksipuolisesti ja toivottomasti ihastunut. Ja nolannut itseni lukemattomilla mielikuvituksellisilla tavoilla.
Mutta sinkkuaikoina nämä ihastukset nämä menivät ohi. Pääsääntöisesti kahdella tavalla. Ensimmäinen vaihtoehto oli se, että tein lopulta itsestäni totaalisen klovnin laittamalla miehen antamaan minulle niin selkeät pakit ettei niistä jäänyt epäilyksen varaa. Häpeä tappoi lopulta ihastuksen. Ja toinen tapa oli se että sain sen mitä halusin. Useimmissa tapauksissa tunteet heitti saman tien täydet 180 astetta. Vaikka hetkeä aiemmin olin himoinnut ihmistä silmittömästi, se ihastus kuoli ja pahimmillaan vaihtui vastenmielisyydeksi tai jopa paniikiksi.
Sitten kymmenenkunta vuotta sitten tuli se ainut jota olen halunnut vielä senkin jälkeen kun olen hänet saanut. Ja haluan edelleen. Vuosia halusin pelkästään häntä, en enää edes nähnyt muita miehiä. Luulin jo kasvaneeni yli ihastusaddiktiostani, korjaantuneeni. Mutta olen vähitellen kallistunut pelkäämään, ettei mikään tai kukaan saavutettavissa oleva voi koskaan antaa samaa huumaa kuin se kielletystä tai saavuttamattomasta haaveilu. Ettei tämä ole asia josta parannutaan vaan asia joka tulee varjostaamaan minua aina.
Ja nyt olen taas ihastunut. Intohimoisesti, epätoivoisesti ja yksipuolisesti. Mutta se ei vaan ota loppuakseen. Eikä mikään muu tunnu enää miltään. Tunnen eläväni vain tämän ihmisen seurassa, vaikka näen häntä hyvin harvoin. Kaikki muu aika menee seuraavaa tapaamista odotellessa ja siitä haaveillessa. Vihaan ja halveksin itseäni tämän takia, mutta en vain saa tätä loppumaan.
Onko kukaan muu parantunut tällaisesta terapiassa tms? En jaksa enää tätä, että koko elämäni tuntuu pyörivän tämän p*skan ympärillä. En vaan jaksa. Alan jo hyväksyä sen että avioliittoni saattaa tähän loppua, mutta liiton kohtalosta riippumatta haluan eroon näistä jatkuvista järjettömistä hulluuden partaalle ajavista ihastumisista. Haluan aivoni ja elämäni takaisin.
Kommentit (376)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksyin johonkin roskalehteen.... Luin Amber Heardin oikeudenkäynnistä, ja siitä tuli mieleen tämä trollaus.
Dr. Anderson said, 'I know she led (the fight) on more than one occasion and started it to keep him with her because abandonment and having him leave was her worst nightmare'"
https://www.dailymail.co.uk/news/article-10719671/Amber-Heard-Johnny-De…
Vierailija kirjoitti:
Nyt selvisi velan määräkin: 280 t€ ap:llä, miehellä (oikealla tai kuvitteellisella) 20 t€ pikavipeistä.
Niin ja "sikapossu" onkin nyt mies... ap oli tosiaan puolisen vuotta sitten "sikapossu", miehensä pakonomainen siivoaja. Että ota tästä nyt selvää. Taitaa olla se maladaptive daydreaming (ja koko kuvio fiktiivinen), jota heti ekana veikkasin.
Tänään ap teki aloituksen, jossa esitti samankaltaisen kuvion. (Muut oli 4.11.2021, tämä aloitus sekä 13.4.2022).
Vierailija kirjoitti:
Trolloloo 👎
Äläs nyt, ihan hyvin ap trollasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n aiheet ovat mielenkiintoisia. Mutta se että suhteesta lähdetään keksimään juttuja, tarjoaa aihetta väärältä pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt selvisi velan määräkin: 280 t€ ap:llä, miehellä (oikealla tai kuvitteellisella) 20 t€ pikavipeistä.
Niin ja "sikapossu" onkin nyt mies... ap oli tosiaan puolisen vuotta sitten "sikapossu", miehensä pakonomainen siivoaja. Että ota tästä nyt selvää. Taitaa olla se maladaptive daydreaming (ja koko kuvio fiktiivinen), jota heti ekana veikkasin.
Tänään ap teki aloituksen, jossa esitti samankaltaisen kuvion. (Muut oli 4.11.2021, tämä aloitus sekä 13.4.2022).
Ap:lle voisi jo keksiä palstanimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt selvisi velan määräkin: 280 t€ ap:llä, miehellä (oikealla tai kuvitteellisella) 20 t€ pikavipeistä.
Niin ja "sikapossu" onkin nyt mies... ap oli tosiaan puolisen vuotta sitten "sikapossu", miehensä pakonomainen siivoaja. Että ota tästä nyt selvää. Taitaa olla se maladaptive daydreaming (ja koko kuvio fiktiivinen), jota heti ekana veikkasin.
Tänään ap teki aloituksen, jossa esitti samankaltaisen kuvion. (Muut oli 4.11.2021, tämä aloitus sekä 13.4.2022).
No voi jeesus, en tiedä pitäisikö olla otettu vai huolissaan tästä pakkomielteisyydestä. En muista olenko aloittanut 4.11. ketjua, mahdollisesti, olen joskus aiemminkin puinut aihetta palstalla. 13.4. ketjua en aloittanut mutta huomasin kyllä täällä ketjun, jonka aloittajaa väitettiin minuksi. Kirjoitin ketjuun pari kommenttia mutta en sitä aloittanut. Siivoushulluja meillä ei asu kyllä yhtäkään, joten sen osalta ei mitään hajua mistä puhut.
Ja velkaa on hampaisiin asti mutta summat pielessä. Tosin olen tunnistamisen välttämiseksi saattanut niitä muuttaa. Se seikka sinulta tosin unohtui, jos olet todella kaikki minun vanhatkin ketjuni löytänyt, että minulla on kyllä omaisuutta vielä enemmän kuin velkaa.
Mutta kai tästä pitäisi olla ilahtunut että kirjoitteluni on herättänyt näin paljon kiinnostusta.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löysin ap:n toisesta ketjusta. Siinä ap kirjoitti, että miehensä firma meni konkurssiin. Mies maksaa velkojaan palkkatyötä tekemällä. Tämän ap esittää nyt salaisuutena, jota on muka yrittänyt terapeutin avulla kolmesti saada miehestä väkisin esille; miehen kiusaaminen on jatkunut kotona, mutta mies ”ei suostu kertomaan”.
Niin varmaan.
Ap esitti, että miehellä on pakonomainen tarve siivota (”pesee esim seiniä jos ei muuta keksi”) ja että käyvät sen takia pariterapiassa. Ap yrittää kaikkensa, mutta perhe-elämä on kurjaa, kun mies vain tahtoo siivota muiden kivojen juttujen kuten retkien sijaan. Ja mies kuulemma uhkaa erolla, sillä ap on niin epäsiisti.
Ap päättää aloituksensa lauseella: ”Mitä ihmettä tässä voi tehdä?”
Puoli vuotta myöhemmin pakonomaisuus on hänellä, ja hän päättää aloituksensa lauseeseen: ”Haluan aivoni ja elämäni takaisin.”
Niin varmaan.
Joo nyt on kyllä tullut sekaannus johonkin toiseen. Olen minä täällä ennenkin keskustellut, mutta sen verran moni asia meni aivan hutiin että ei voi minun ketjustani olla kyse.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt selvisi velan määräkin: 280 t€ ap:llä, miehellä (oikealla tai kuvitteellisella) 20 t€ pikavipeistä.
Niin ja "sikapossu" onkin nyt mies... ap oli tosiaan puolisen vuotta sitten "sikapossu", miehensä pakonomainen siivoaja. Että ota tästä nyt selvää. Taitaa olla se maladaptive daydreaming (ja koko kuvio fiktiivinen), jota heti ekana veikkasin.
Tänään ap teki aloituksen, jossa esitti samankaltaisen kuvion. (Muut oli 4.11.2021, tämä aloitus sekä 13.4.2022).
No voi jeesus, en tiedä pitäisikö olla otettu vai huolissaan tästä pakkomielteisyydestä. En muista olenko aloittanut 4.11. ketjua, mahdollisesti, olen joskus aiemminkin puinut aihetta palstalla. 13.4. ketjua en aloittanut mutta huomasin kyllä täällä ketjun, jonka aloittajaa väitettiin minuksi. Kirjoitin ketjuun pari kommenttia mutta en sitä aloittanut. Siivoushulluja meillä ei asu kyllä yhtäkään, joten sen osalta ei mitään hajua mistä puhut.
Ja velkaa on hampaisiin asti mutta summat pielessä. Tosin olen tunnistamisen välttämiseksi saattanut niitä muuttaa. Se seikka sinulta tosin unohtui, jos olet todella kaikki minun vanhatkin ketjuni löytänyt, että minulla on kyllä omaisuutta vielä enemmän kuin velkaa.
Mutta kai tästä pitäisi olla ilahtunut että kirjoitteluni on herättänyt näin paljon kiinnostusta.
-Ap
Hei ap. Mitä kuuluu?
Aloitus on mielenkiintoinen, ja hyvin kirjoitit. Hyvin aktiivinenkin olit, minulla kesti kauan pelkästään lukea ketju. Ketjun edetessä tarina alkoi tuntua erilaiselta ja mietin, onko jotain olennaista muunneltu, tai kuinka tietoinen olet tilanteestanne.
Ei ole nimittäin itsestäänselvää, että omia parisuhdeongelmiaan ymmärtäisi - niille helposti sokaistuu! Vaikka tietäisi mikä vaikeus suhteessa aina toistuu, ei välttämättä tiedä miksi niin on tai miten tavan voisi välttää. Joskus kun ihmiset puhuvat vaikeuksista, se voi aluksi olla intuitiivista, kuin symbolinen tiivistelmä. Se kertoo nopeasti jotain kokemistavasta. Mutta jos lähdetään miettimään ratkaisua, on tiedettävä tarkemmin, millaisia ajatuksia kysymykset herättävät... Mielestäni tässä ketjussa tuli hyvin esille, että esitettyä ongelmaa kannattaisi lähestyä uudestakin näkökulmasta - vaikka ei yhtään tietäisi, miten se suoranaisesti auttaisi. Juju onkin siinä, että se auttaisi epäsuorasti. Ilman että tietää, miten!
Toivottavasti tästä ketjusta on sinulle edes jotain hyötyä. Minä ainakin olen oppinut siitä jotain, yleisesti ottaen. Nimimerkillä VT kirjoittanut oli selvästi ilahtunut aloituksestasi, ja moni muukin kiitti siitä. Minä kiitän myös!
Hyvää pääsiäistä perheellenne, mikäli vietätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt selvisi velan määräkin: 280 t€ ap:llä, miehellä (oikealla tai kuvitteellisella) 20 t€ pikavipeistä.
Niin ja "sikapossu" onkin nyt mies... ap oli tosiaan puolisen vuotta sitten "sikapossu", miehensä pakonomainen siivoaja. Että ota tästä nyt selvää. Taitaa olla se maladaptive daydreaming (ja koko kuvio fiktiivinen), jota heti ekana veikkasin.
Tänään ap teki aloituksen, jossa esitti samankaltaisen kuvion. (Muut oli 4.11.2021, tämä aloitus sekä 13.4.2022).
No voi jeesus, en tiedä pitäisikö olla otettu vai huolissaan tästä pakkomielteisyydestä. En muista olenko aloittanut 4.11. ketjua, mahdollisesti, olen joskus aiemminkin puinut aihetta palstalla. 13.4. ketjua en aloittanut mutta huomasin kyllä täällä ketjun, jonka aloittajaa väitettiin minuksi. Kirjoitin ketjuun pari kommenttia mutta en sitä aloittanut. Siivoushulluja meillä ei asu kyllä yhtäkään, joten sen osalta ei mitään hajua mistä puhut.
Ja velkaa on hampaisiin asti mutta summat pielessä. Tosin olen tunnistamisen välttämiseksi saattanut niitä muuttaa. Se seikka sinulta tosin unohtui, jos olet todella kaikki minun vanhatkin ketjuni löytänyt, että minulla on kyllä omaisuutta vielä enemmän kuin velkaa.
Mutta kai tästä pitäisi olla ilahtunut että kirjoitteluni on herättänyt näin paljon kiinnostusta.
-Ap
Hei ap. Mitä kuuluu?
Aloitus on mielenkiintoinen, ja hyvin kirjoitit. Hyvin aktiivinenkin olit, minulla kesti kauan pelkästään lukea ketju. Ketjun edetessä tarina alkoi tuntua erilaiselta ja mietin, onko jotain olennaista muunneltu, tai kuinka tietoinen olet tilanteestanne.
Ei ole nimittäin itsestäänselvää, että omia parisuhdeongelmiaan ymmärtäisi - niille helposti sokaistuu! Vaikka tietäisi mikä vaikeus suhteessa aina toistuu, ei välttämättä tiedä miksi niin on tai miten tavan voisi välttää. Joskus kun ihmiset puhuvat vaikeuksista, se voi aluksi olla intuitiivista, kuin symbolinen tiivistelmä. Se kertoo nopeasti jotain kokemistavasta. Mutta jos lähdetään miettimään ratkaisua, on tiedettävä tarkemmin, millaisia ajatuksia kysymykset herättävät... Mielestäni tässä ketjussa tuli hyvin esille, että esitettyä ongelmaa kannattaisi lähestyä uudestakin näkökulmasta - vaikka ei yhtään tietäisi, miten se suoranaisesti auttaisi. Juju onkin siinä, että se auttaisi epäsuorasti. Ilman että tietää, miten!
Toivottavasti tästä ketjusta on sinulle edes jotain hyötyä. Minä ainakin olen oppinut siitä jotain, yleisesti ottaen. Nimimerkillä VT kirjoittanut oli selvästi ilahtunut aloituksestasi, ja moni muukin kiitti siitä. Minä kiitän myös!
Hyvää pääsiäistä perheellenne, mikäli vietätte.
Kyllä minä koin saavani tästä paljon hyötyä, sain purettua ajatuksiani tavalla jolla en ehkä kehtaisi yhdellekään tutulle ihmiselle puhua ja toisaalta kukaan tuskin jaksaisi noin perusteellista vuodatusta kuunnellakaan.
Joitain pieniä juttuja on tunnistamisen välttämiseksi muunneltu, mutta isot linjat pitää melko tarkkaan paikkaansa. Toki oman ajatusprosessin edessä myös näkökulma saattaa muuttua ja asiat alkaa tuntumaan ja näyttämään erilaisilta. Kun nämä on kuitenkin vain yhden ihmisen subjektiivisia näkemyksiä eikä mitään absoluuttisia faktoja, niin ne tuppaavat elämään tilanteen mukana. Ja joitakin asioita olen saattanut puolitarkoituksella suurennella tai vähätellä. Lähinnä ketjun aiheena ollutta ongelmaa olen paikoin ehkä suurennellut tarkoituksena ikäänkuin hieroa sen typeryyttä ja noloutta omaan naamaani ja toivoen että se saisi minut tokeentumaan.
Juuri nyt olen ihme kyllä asian kanssa jokseenkin sinut. Tällä hetkellä miellän sen ehkä kuitenkin pakkomielteen sijaan tavalliseksi noloksi ja ärsyttäväksi mutta inhimilliseksi ihastumiseksi. Kai se joskus loppuu, niin ne aiemmatkin on aina tehneet. Melkein nolottaa, että olen nostanut niin mitättömästä asiasta tällaisen metelin.
Mitä tulee omaan suhteeseeni, en tiedä. Eiköhän se ala olemaan tiensä päässä. Joitain järjestelyjä olen jo tehnyt mutta lopulliset päätökset tai ainakin niiden sanoittaminen loistelee vielä poissaolollaan. Juuri nyt sekään ei jostain syystä ahdista. Kai sitä ehtii elämänsä räjäyttää vielä ensi viikollakin.
-Ap
Lukisin jos huomaan tähän tulevan vielä jatkoa. Perusteelliset vuodatukset kiinnostavat minua yleensäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukisin jos huomaan tähän tulevan vielä jatkoa. Perusteelliset vuodatukset kiinnostavat minua yleensäkin.
No siltä varalta että joku tätä ketjua vielä lukee, niin päivitän nyt sen verran, että en ole päässyt ajatuksesta eroon eikä se edes ollut ihan niin yksipuolista kuin yritin itselleni väittää. Vituttaa koko asia. Ehkä se tunne tukehtuu tähän vitutukseen lopulta.
-Ap
Moi kohtalotoverit! 😁 Löysin tämän ketjun kun lähdin etsimään netistä ratkaisua ongelmaani. Menen aivan sekaisin päästäni kun ihastun. Työpaikalla on mies johon olen ollut enemmän tai vähemmän ihastunut jo vuosia, varmaankin aivan yksipuolisesti. Hän on varmaan kaikista hiljaisin/etäisin tyyppi töissä, en tiedä miksi sellainen tietynlainen saavuttamattomuus kiinnostaa enkä muista miten tai milloin edes alunperin hänestä kiinnostuin. Meillä ei ole melkein koskaan samoja vuoroja, joten teen tarvittaessa ylitöitä tai joskus vaihdan jonkun kanssa vuoroa että pääsisin näkemään hänet edes joskus ja juttelemaan hänen kanssaan. Viimeksi ylityöpäivä meni ihan hukkaan kun näin häntä vain pari sekuntia vuoron lopussa eikä juteltu mitään. En usko että hänelle tulisi mieleenkään että voisin olla kiinnostunut. En koskaan uskaltaisi tehdä mitään aloitetta vaikka tulemmekin hyvin juttuun ja jollain tavalla hän vaikuttaa pitävän minusta. Olen vain kuullut että hän on sinkku, mutta eihän sitä voi todellisuudessa tietää.
Itse olen ollut koko aikuisikäni sinkkuna, koska en uskalla tehdä ihastusten eteen mitään eikä kukaan muu kiinnosta kuin tuo tietty henkilö. Olen muutenkin ollut aina huono ihastumaan ja sama ihastus kestää sitten vuosikausia. Jos ihastus juttelee minulle jotain, menen sen jälkeen ihan maaniseen tilaan enkä voi keskittyä mihinkään muuhun moneen päivään kuin hänen sanojensa muistelemiseen ja tulkitsemiseen. Olen ihan naantalin aurinkona ja askel on niin kevyt. Tämä on aivan sairasta mutta niin ihanaa ja koukuttavaa! Pari viikkoa sitten ihastus kyseli kaikkea ja jutteli minulle töissä, ja sen jälkeen tein ainakin kahden tunnin kävelylenkin jolloin olin aivan omissa maailmoissani onneni kukkuloilla ja kuuntelin vain repeatilla Ville Valon versiota biisistä Jykevää on rakkaus. Ihan naurattaa oma typeryys, mutta en voi tälle mitään :D luojan kiitos se tyyppi ei tiedä yhtään että olen oikeasti tällainen.
Ilman ihastumista elämä on tylsää ja tyhjää. Olen silloin ihan hukassa. En tiedä mitä tapahtuisi jos jonain päivänä oikeasti saisinkin ihastukseni kohteen. Ehkä hän ei olisikaan sellainen kuin olen kuvitellut ja tunteet kuolisivat nopeasti. Toisaalta hän voi ollakin juuri niin hauska ja kiltti kuin miltä vaikuttaakin. En varmaan pääse tästä tunteesta ikinä eroon, mutta en tiedä haluanko edes.
Alue: Aihe vapaa
Nyt selvisi velan määräkin: 280 t€ ap:llä, miehellä (oikealla tai kuvitteellisella) 20 t€ pikavipeistä.
Niin ja "sikapossu" onkin nyt mies... ap oli tosiaan puolisen vuotta sitten "sikapossu", miehensä pakonomainen siivoaja. Että ota tästä nyt selvää. Taitaa olla se maladaptive daydreaming (ja koko kuvio fiktiivinen), jota heti ekana veikkasin.