Työskentelin koulunkäynnin ohjaajana ja paloin loppuun. Jouduin jäämään pois työelämästä, en ole vieläkään toipunut puolen vuoden sairasloman jälkeen.

En voi suositella tuota työtä kenellekkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän oikein hyvin tilannettasi ja toivotan voimaantumista.

Olen koulunkäyntiavustaja erkkaluokilla 13-15 vuotiaille oppilaille.  Mistään opiskelusta ei voi oikein puhua  ja miksi vertaan työtäni isokokoisten päiväkotilasten hyysäämiseen. Työssä desipelimäärät ylittyvät joka tunti ja päiväni alkavat usein ihan sen mukaan millä tuulella oppilaat ovat. Välillä haistatellaan v....ttua ja välillä ollaan ylimpiä kavereita. Arvaamatonta ja raskastakin, sillä jos joku päättää riehua ympäri luokkaa ja kieltäytyä istumasta paikallaan ei siinä oikein auta muu kuin rauhassa seurata katsellaan koska tilanne on ohi.  Saati ne kullanmurut, jotka ovat koko ajan huutamassa p..ka p..ka joka sanaan mitä ope sanoo.

Pidän kuitenkin oppilaista. Saan usein nauraa naseville kommenteille ja kapinamielelle. Suurimmalla osalla äly ja järki toimii, mutta ymmärrys sääntöjä ja oppimista kohtaan on miinuksella. 

Laaja-alainen erkkaope on usein ilo seurata kaikessa osaamisessaan ja oppilaiden käsittelyssään. Olen oppinut heiltä  tosi paljon ja löytänyt oman tyylini luovia avustajana erkkaluokissa. Valitettavasti sekaan mahtuu myös kokemattomia, epäpäteviä opettajia ja jotka ovat ihan yhtä rasittavia kuin oppilaatkin. 

IHmettelen myös surkeaa palkkaa. Avustaja ei onneksi joudu ottamaan vastuuta oppilaista, enkä siksi suostu muiden avustajiemme tavoin seuraamaan opettajien vanavedessä tiukkoja sääntöjä noudattaen sekä stressaten. Olen tyytyväisempi omaan tyyliini ja myös oppilaat vaistoavat sen, sillä oppilaat saattavat puolustaa minua muille oppilaille ja jotka eivät vielä tunne minua. Se helpottaa kovasti työtäni, että pahin suupalttioppilas käy ojentamassa uutta  minulle haistattelevaa.

Toivoisin, että kouluissa ymmärrettäisiin avustajaresurssi syvällisemmin. Olisi kohtuullista maksaa myös hyvästä suomen kielen taidosta ja jota ammatissa vaaditaan. Nyt on aivan sama osaako suomea hyvin tai huonosti, sillä osa kouluista hyödyntää avustajia lähinnä kahvipöydän siivoojina ja monistajina. Siinä ei puhetta saati osaamista tarvita. 

Avustajien väsyminen on useamman koulun ongelma ja saikut heillä venyvät pitkiksi. Avustajilla ei yksinkertaisesti ole omaa paikkaansa luokissa ja heitä ei ihan joka paikassa noteerata osana opetussuunnitelmaa.  Liekö vanhemmatkaan tietävät avustajian suurta panosta lastensa koulunkäynnissä? 

Saikuttavatko avustajat paljonkin?

Siis on aivan eri asia olla kouluavustajana, kuin olla koulunkäynnin ohjaaja.

Koulunkäynnin ohjaajaksi pääsee vain koulutuksen kautta.

Kouluavustajan saattaa olla toisinaan vaikka välivuotta pitävä ylioppilas, tai kuka muu tahansa.

Siihen ei vaadita mitään alan koulutusta.

Se on sama asia. Joissakin kaupungeissa, kuten täällä Helsingissä, tätä ammattiryhmää vaan ei kutsuta ohjaajiksi, vaan avustajiksi. Monissa kaupungeissa taas he ovat koulunkäynnin ohjaajia.

Työn mielekkyys on riippuvaista siitä millainen opettaja luokassa on.

Koulunkäynnin ohjaajan työn haastavuus vaihtelee aika paljonkin riippuen koulusta ja luokasta. Itse tykkäsin olla erityiskoulussa. Lapset olivat hyvin haastavia monin tavoin, mutta työilmapiiri oli tosi hyvä ja tauot pääsi aina pitämään. Henkilökuntaa oli melkein yhtä paljon kuin lapsia. Toisessa koulussa olin erityisluokalla. Siellä oli liian vähän avustajia vaikka paljon haastavia lapsia olikin. Koko 8 tunnin päivä piti olla silmät selässäkin. Ainoa tauko oli 10min lounastauko. En ikinä voinut ottaa mitään lämmitettävää ruokaa, koska aika ei riittäisi. Piti vaan äkkiä lapata jotain kylmää evästä ja käydä juosten vessassa. Ainakin nukutti hyvin illalla jos ei muuta. Tykkäsin kyllä työstä, mutta työntekijöitä pitää olla riittävästi, että homma pelaa. Palkkakin oli kyllä niin pieni, että elämä tuntui epävarmalta. Opiskelen nyt sosiaalityötä yliopistossa ja haaveilen, että palaan joskus vielä koulumaailmaan kuraattorina.

Kamalin duuni ikinä. :D

Paras duuni ikinä erityisluokassa, ei sovi kaikille.

Tuohon kiinnipito-oikeuteen, niin kyllä sekä opettaja että avustaja saa pitää kiinni jos vanhemmilta on siihen lupa. Tiedän, koska minulta sellaista lupaa pari vuotta sitten kyseltiin kun lapseni tarvitsi välillä rauhoittamista ja kiinnipitoa koulussa. Tosin hän oli 7-vuotias, isomman oppilaan kohdalla sitten käsittääkseni soitetaan jo poliisit tai ainakin pitäisi soittaa. Kaikkien turvallisuus koulussa on tärkeää! Niin henkilökunnan kuin oppilaiden.

Meillä hoitoalalla on samaa, olen ollut sekä lastenhoitajana, lähihoitajana että nyt sairaanhoitajana. Olen kokenut väkivaltaa monelta taholta, lapsista vanhuksiin se on valitettava tosiasia eikä siihen usein suhtauduta vakavasti valitettavasti. Se kyllä rikkoo jotain sisältä, aina kun joutuu lyömisen tms kohteeksi. Toki vähän siihen turtuu, ei nyt kaikki pienet läpsäsyt tunnu. Mutta sellaiset kyllä missä toinen käyttää kunnolla voimaa ja se on selkeästi tarkoituksellista.

Vierailija kirjoitti:

Mun bruttopalkka on 1536€/kk. 29h/vko, vaativan erityisen tuen pienryhmässä.

T. Ei ap

On mahdotonta tänä päivänä saada siedettävää palkkaa, jos ei heti valmistumisen jälkeen ole ajautunut oikealle kierteelle.

Noita hommia tuli tehty joku kuutisen vuotta. Nykyään myyn kodinelektroniikka provisiopalkalla. Tunteja enemmän ja netto n. 1600e. Ylempää hiostetaan huonosta katteesta. Hirveät paineet. Silti en menisi koulunkäyntiavustajaksi/ohjaajaksi/luokka-avustajaksi. Mikä se titteli nykyään edes on. Tuossakin työssä tuli tehtyä opettajan sijaisuuksia älyttömät määrät. Aina sai myöhään illalla tai aamulla jännittää soittaako rehtori ja tarjoaa tunteja. Tuntui, että kieltäytyminen ei ole vaihtoehto, ja vaikea se oli mennä töihin, jos kieltäytyi.

Nykyään tulee tehtyä kahta työtä, että on varaa maksaa työmatkat päätyöhön. Tulipahan avauduttua. 

Vierailija kirjoitti:

Tuohon kiinnipito-oikeuteen, niin kyllä sekä opettaja että avustaja saa pitää kiinni jos vanhemmilta on siihen lupa. Tiedän, koska minulta sellaista lupaa pari vuotta sitten kyseltiin kun lapseni tarvitsi välillä rauhoittamista ja kiinnipitoa koulussa. Tosin hän oli 7-vuotias, isomman oppilaan kohdalla sitten käsittääkseni soitetaan jo poliisit tai ainakin pitäisi soittaa. Kaikkien turvallisuus koulussa on tärkeää! Niin henkilökunnan kuin oppilaiden.

Meillä hoitoalalla on samaa, olen ollut sekä lastenhoitajana, lähihoitajana että nyt sairaanhoitajana. Olen kokenut väkivaltaa monelta taholta, lapsista vanhuksiin se on valitettava tosiasia eikä siihen usein suhtauduta vakavasti valitettavasti. Se kyllä rikkoo jotain sisältä, aina kun joutuu lyömisen tms kohteeksi. Toki vähän siihen turtuu, ei nyt kaikki pienet läpsäsyt tunnu. Mutta sellaiset kyllä missä toinen käyttää kunnolla voimaa ja se on selkeästi tarkoituksellista.

Jotenkin aika absurdia luettavaa. Rajaton hilluminen kouluissa on muuttunut uudeksi normaaliksi. Minä vuonna koulut muutuivat uusiksi mielisairaaloiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi realistinen palkka teidän ammattikunnallenne? =)

Sama palkka kuin opettajilla.

Se on pelkkä ammattitutkinto, ehkä työllisyyskoulutuksena käyty kurssi, ei tommosia palkkoja höpsis!

Suomessa tuijotetaan aivan liikaa sokeasti siihen, miten paljon on kouluttauduttu. Tokihan nyt tosielämän työelämässä olisi enemmän laitettava painoa työn vastuullisuudelle ja raskaudelle. Tästähän on kyse sairaanhoitajillakin.

Suomi on varsinainen koulutusalalla olevien kultakaivos. Kaikki laitetaan opiskelemaan kymmeniä vuosia. Opettajat saa siitä varman työpaikan. Opetuslaitos lihoo instituutiona edelleen ja on jo sellainen ameeba, ettei kukaan hallitse sen paisumista.

Mutta jonkun olisi tehtävä työtkin, ei vain kouluttauduttava. Ja joidenkin pitäisi ehtiä myös tekemään lapset ennen kuin hedelmällinen ikä on ohi. Miten, kun jo kouluttautuminen vie kymmeniä vuosia elämästä?

Työstä on opittava maksamaan palkkaa vaativuuden mukaan, ei opiskeltujen vuosien mukaan. Ja opiskeluaikojen pitäisi lyhentyä, ei entisestään kasvaa. Jokainen, joka jotain on opiskellut, tietää, miten paljon kaikessa opiskelussa on turhaa läskiä. Ja toi läski takaa, että ihmiset pääsee ihan liian myöhään tekemään lapsia ja työelämää ja kaikkea. Koko opetussuunniteluala saisi hävetä itsekkyyttään. Se paisuttaa opiskeluaikaa koko muun yhteiskunnan kaikkien osa-alojen kustannuksella.

Olipa kerran dosentti Pirjo-Petteri Aristokratius EU-yliopistolta. Hän opetti välillä myös ammattikorkeakoulussa.

Yksi tuossa opistossa opiskelevista ihmisistä oli ensihoidon opiskelija Jape Murakkanen. EU-yliopiston lääketieteelliseltä linjalta oli myös valmistunut aikoinaan Tiina Mombasa.

Tiina Mombasan kaveri Toni Puolukka ei päässyt opiskelemaan kiinnostavaan koulutusohjelmaan; hänellä oli hirveästi vapaaehtoistyökokemusta ja avointen korkeakoulujen opintoja ja enemmän tietoa kuin monella valmistuneella, mutta hän ei voi saada palkkaa työstään, koska hänellä ei ole tutkintoa.

Jape Murakkanen oli ahkera ja kylmähermoinen, mutta myös hyväsydäminen nuori mies, jolla oli vaikeuksia kielissä. Hänen yrityksensä saada ohitettua toisen kotimaisen kielen vaatimuksia ei onnistunut ja lopulta hänen opiskeluoikeutensa päättyi; kaikki ammatilliset opinnot oli jo suoritettu. Tämän seurauksena Japen opiskeluoikeus loppui ja hän syrjäytyi ja kyynistyi jäädessään elämään etuuksilla; luottamus systeemiin oli mennyt. Aristokratius sanoi, että säännöt ovat säännöt ja että hän todellakin tarvitsee ruotsia voidakseen työskennellä Kuopiossa ensihoitajana ja vaikka hän osaisi se ruotsia, se ei nyt riitä, koska tuo kurssi jäi puuttumaan.

Yhtenä päivänä Jape, Tiina ja Toni kävelivät kadulla ja näkivät Aristokratiuksen juttelemassa kiihkeästi tuntemattoman, sekavan näköisen henkilön kanssa, joka alkoi hakata ja potkia Aristokratiusta, joka kaatui maahan. Tutut ihmiset nähdessään Aristokratius huusi: "Tehkää jotain! Toni! Sinähän olet harrastanut nyrkkeilyä kymmenen vuotta!"

Toni vastasi: "Minulla ei ole edes kandidaatin tutkintoa nyrkkeilystä, joten en taida olla pätevä auttamaan." He katsoivat ja odottivat, että hyökkääjä sai nuijittua uhriaan tarpeeksi ja poistui paikalta. "Tiina auta! Sinähän olet lääkäri!"

Tiina vastasi: "Auttaisin, mutta minut lavastettiin syylliseksi huumerikokseen ja lääkärin lupani on peruttu. Minulla ei siis ole muodollista pätevyyttä toimia." "Auta sinä Jape sitten! Sinullahan on ensihoitajan taidot!"

Jape vastasi: "Minulla jäi ruotsin kurssi käymättä enkä koskaan valmistunut. Sanotaan, että minulla ei ole mitään kokonaisuutta käytynä, vaan tein sillisalaattia ja minun piti merkitä lomakkeeseen, että "vain peruskoulu" käytynä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon kiinnipito-oikeuteen, niin kyllä sekä opettaja että avustaja saa pitää kiinni jos vanhemmilta on siihen lupa. Tiedän, koska minulta sellaista lupaa pari vuotta sitten kyseltiin kun lapseni tarvitsi välillä rauhoittamista ja kiinnipitoa koulussa. Tosin hän oli 7-vuotias, isomman oppilaan kohdalla sitten käsittääkseni soitetaan jo poliisit tai ainakin pitäisi soittaa. Kaikkien turvallisuus koulussa on tärkeää! Niin henkilökunnan kuin oppilaiden.

Meillä hoitoalalla on samaa, olen ollut sekä lastenhoitajana, lähihoitajana että nyt sairaanhoitajana. Olen kokenut väkivaltaa monelta taholta, lapsista vanhuksiin se on valitettava tosiasia eikä siihen usein suhtauduta vakavasti valitettavasti. Se kyllä rikkoo jotain sisältä, aina kun joutuu lyömisen tms kohteeksi. Toki vähän siihen turtuu, ei nyt kaikki pienet läpsäsyt tunnu. Mutta sellaiset kyllä missä toinen käyttää kunnolla voimaa ja se on selkeästi tarkoituksellista.

Jotenkin aika absurdia luettavaa. Rajaton hilluminen kouluissa on muuttunut uudeksi normaaliksi. Minä vuonna koulut muutuivat uusiksi mielisairaaloiksi?

On vaikeita/ ongelmaisia/ rajattomia lapsia ollut aina. Ennen heitä tosin käsiteltiin omalla tavallaan. Toki lasten huonovointisuus nykyään heijastelee myös meidän yhteiskunnan tilaa. Tosi moni aikuinen voi huonosti ja se heijastuu lapsiin. Koulumaailmassa myös vaatimukset ja paineet on kasvaneet, se aiheuttaa myös osaltaan sitä huonovointisuutta. Ne jotka ei pärjää eikä kykene vastaamaan nykyajan vaatimuksiin menettää motivaation. Tilalle voi tulla kapinaa ja uhmaa, koska omaa paikkaa ei muuten löydy.

Ja kasvatuksesta kyllä monelta puuttuu se toisen kunnioittamisen opettelu, mielestäni ollaan liiankin yksilökeskeisiä jo kasvatuksen suhteen. Toki ne asiat mille lapsi ei mitään voi pitää ottaa yksilöllisesti huomioon (vammat, oppimisvaikeudet, mielenterveydenhäiriöt esim), mutta liikaa me kumarrellaan jo ihan vaan lasten omia mieltymyksiä ja mielihaluja. Siihen kun oppii jo taaperona niin aika vaikeaa on toimia ryhmässä sit myöhemmin.

T. Se entinen lastenhoitaja, nykyinen sh

Stay strong. Pian lukuvuosi päättyy.

Pian se alkaa taas....

Vierailija kirjoitti:

Olipas "hauska" lukea tästä juuri nyt: olen itsekin nyt kaksi viikkoa sairauslomalla, koska yhtenä päivänä pää oli räjähtää ja sain vain yksinkertaisesti tarpeekseni. Toivottavasti pääsen irtisanoutumaan pian.

Oma bruttopalkkani on 1337€/kk. 25h/vko, myöskin vaativan erityisen tuen pienryhmässä, erityiskoulussa. Työskentelen Saksassa.

Todella vaativaa työtä ja arvostus nolla. Lapset kärsivät sosiaalis-emotionaalisista ongelmista.

Ai kiva, joku muukin Saksasta. Mulla on ikälisät, mutta työnantaja palkkaa tosin vain sote-tai kasvatusalan ammattilaisia 1500€/18h. Laskutan lisäksi myös puhelut ja palaverit kouluajan ulkopuolella. Avustan aina vain 'omaa' minulle osoitettua lasta, tällä hetkellä kahta, kahdessa eri koulussa. Puhun opettajan ja lapsen äidin kanssa usein (vaadin sitä yhteyttä tarvittaessa), ja se toimii. Teen luokassa muutakin siinä sivussa, ja mielellään myös sijaisuuksia omille kollegoille. Koen olevani arvostettu, enkä kuuntele torvien panettelijoiden höpinöitä. Alalla on myös epäpäteviä, mutta ei minun työnantajalla. Minulla on myös toinen työ, kaikki ok.

Vierailija kirjoitti:

Pian se alkaa taas....

Vuosi vuodelta käyvät röyhkeämmiksi,väkivaltaisiksi ja aivan mahdottomiksi,ala asteella jo törmää ja päiväkodeissa sellaisiin tilanteisiin että aikuisten pakko sietää mustelmia,puremia ja kipua:(

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän oikein hyvin tilannettasi ja toivotan voimaantumista.

Olen koulunkäyntiavustaja erkkaluokilla 13-15 vuotiaille oppilaille.  Mistään opiskelusta ei voi oikein puhua  ja miksi vertaan työtäni isokokoisten päiväkotilasten hyysäämiseen. Työssä desipelimäärät ylittyvät joka tunti ja päiväni alkavat usein ihan sen mukaan millä tuulella oppilaat ovat. Välillä haistatellaan v....ttua ja välillä ollaan ylimpiä kavereita. Arvaamatonta ja raskastakin, sillä jos joku päättää riehua ympäri luokkaa ja kieltäytyä istumasta paikallaan ei siinä oikein auta muu kuin rauhassa seurata katsellaan koska tilanne on ohi.  Saati ne kullanmurut, jotka ovat koko ajan huutamassa p..ka p..ka joka sanaan mitä ope sanoo.

Pidän kuitenkin oppilaista. Saan usein nauraa naseville kommenteille ja kapinamielelle. Suurimmalla osalla äly ja järki toimii, mutta

Koulunkäynnin ohjaaja ja kouluavustaja ovat sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi realistinen palkka teidän ammattikunnallenne? =)

 

Sama palkka kuin opettajilla.

Opettaja tekee vielä toisen työpäivän kotona. Ei olisi oikein jos ohjaaja, ilman tunnin ulkopuolisia velvotteita, saisi saman palkan! Kuka enää viitsisi olla opettaja, en minä ainakaan. Pääsisin ohjaajana puolet helpommalla. Ja tällä en mitenkään halveksi ammattikuntaanne, olette erittäin tarpeellisia. Mutta silti, töitä teillä on paljon vähemmän. Laske vaikka kokeitten korjaamiseen kuluva aika, jos sinulla on 500 koetta ja yhteen menee keskimäärin 20min?

- yläkoulun opettaja

"Tuolloin 90-luvulla olin töissä toisessakin koulussa, samassa, jossa olin itse käynyt lukion, yläasteen ja yhden vuoden oppikouluakin. Ensimmäisenä työpäivänä rehtori vei minut opehuoneeseen, osoitti erästä pitkää pöytää, jonka ääreen minä kuuluin. Pöydissä istuttiin aineryhmittäin. Ajattelin sijoittua pöydän ääripäähän, mutta viereisen tuolin ope sanoi, että siinä istui jo joku. Melkein jokaisessa noin 20 tuolista istui jo joku, ja jollei istunut, "minä pidän siinä minun tavaroita". Aika hyvin kävi selväksi, että en ollut tervetullut. Olin omina kouluaikoinani pitänyt parista opettajasta kovasti, mutta nyt pääsin näkemään heidät uudesta näkökulmasta. Minua eivät tainneet muistaa."

Tämä uuden opettajan tai sijaisen kohtaama ilmiö "et ole tervetullut eikä sinulle ole edes paikkaa" on edelleen arkea joissakin peruskouluissa ja ammattikouluissa ainakin Kymenlaaksossa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi realistinen palkka teidän ammattikunnallenne? =)

Tiedän että saavat yli 5000