Raskaana ja hyvin pettynyt vauvan sukupuoleen. Älä lue, jos tahdot mollata!

Aivovammasen.

Se, mikä kirjoituksessasi pisti silmään, oli se, että koet, että muut nyt säälivät sinua ja kuinka täällä keskustelupalstallakin poikalasten äidit saavat sääliä. Kuulostaa siltä, että mietit liikaa muiden mielipiteitä ja annat niiden vaikuttaa itseesi. Oikeasti jos saat 3 tervettä lasta, olet todella onnekas ja kukaan ei oikeasti sääli sinua - päinvastoin!

.kun kuulin ultrassa että 3. on poika itkin koko päivän koska olin päättänyt rankan raskauden uuvuttamana etten enämpää tee. kun poitsu syntyi rakastuin häneen heti. nyt poika on 5,5v. ja olen joskus ajatellut kuinka hyvä tuuri meillä oli että hänet saimme: aivan huippujäbä käheeääninen söpö pellavapää josta oikeesti uskon tulevan jotain suurta. on jotenkin niin vahva ja hyvä luonne.

Vierailija:

Aivovammasen.

meillä on ollu tosi hauskoja jalkapallomatseja tänä kesänä, onnistuu hyvin näin monen pojan kaa. Tyttöä tottakai rakastamme myös mutta on todella kovaääninen pikkutytön kimeellä äänellään ;) Ootko varma että on poika? mulla tytön odotus oli kyllä ihan erinlainen

mutta minäkin olen huomannut ystäväpiirissäni, että kaikki toivovat tyttöä. Kun meillä oli vain yksi lapsi (poika), tuntui KAMALALTA kuunnella, kun raskaanaolevat ystävät puhuivat KUULLENI, että kunpa tämä masukki ei vaan olisi poika. En osannut sanoa mitään, monet alkoivat samaan hengenvetoon selitellä, että sun poika on kyllä ihana.

Mulle tuli todella paha mieli, myös poikani puolesta, saati niiden syntymättömien lasten!



Toista lasta odottaessani ajattelin, että IHAN sama kumpi tulee. Nyt meillä on kaksi lasta, tyttö ja poika ja kyllä mun täytyy sanoa, että ihan sama kumpaa sukupuolta nuo ovat. Kolmas lapsi tulossa, ja edelleen ihan sama, molemmat rakkaita. En edes ajattele heitä vauvoina sukupuolisina olentoina, vain vauvoina.



Sinun AP kannattaisi mennä juttelemaan asiasta vaikka neuvolapsykologin kanssa. Siksi, että saisit asian käsiteltyä ja olisit valmis ottamaan vastaan poikalapsen, eivätkä nämä pettymystunteet räjähtäisi täysillä päälle, kun lapsi on syntynyt.

toista itseäni, mutta vielä parempaa...



Masuasukki tuntui kuitenkin pojalta, ja sitten lapsivesipunktiosta selvis tuo kromosomi ja poika oli tulossa. En ollut pettynyt ja odotin yhtä iloissani poikaa, jonka sain ja rakastan aivan hirmuisesta. Toinen kun oli tuloillaan ja olin aika varma tällä kertaa, että poika on ja taisin hiukan toivoakin, koska on monet asiat helpompaa kun molemmat ovat samaa sukupuolta. Y-kromosomi sieltäkin löytyi ja ihana poika tuli ja rakastan tätäkin aivan yhtä paljon.



Olen tullut siihen tulokseen, että olisin ollut aika hirmuinen tytön äiti. Niinkuin jo mainitsin, olisi halunnut hänestä oman kuvani. Tyttöparka olisi varmaan koko aikuisiän saanut käydä shrinkillä... Uskon, että olen pojille hyvä äiti ja annan heidän olla omia itsejään.



Joskus mietin tosin, olisihan tyttökin kiva, mutta lähinnä siksi, että olisi kiva, että miehelläni olisi pieni tytär, itselle riittää nuo pojat.



En tarkoita ap:ta, uskon että tuommoinen reaktio on aika luonnollinen ja menee varmasti ohi nopeasti (ja olisi varmaan ollut vice versa), mutta tuntuu kuitenkin aika uskomattomalta, että näin suuri osaa naisista pitää tyttöä parempana. Ja usein täällä on väitetty sitäkin, että poikien äidit vaan selittelee, että pojat on myös kivoja ja salaa toivoo tyttöjä. Aika vahvoja statementtejä, kuinka kukaan voi tietää mitä toinen ajattelee tai tuntee???



Minä en vaihtaisi poikiani mihinkään. En tyttöihin enkä toisiin poikiinkaan.

Vierailija:

Minä sain tiedon vajaa pari kuukautta sitten ja olihan se niin että jotain siinä tilanteessa kuoli, lähinnä omat unelmat, kun tajusin että en minä sitä tyttöä tule koskaan saamaan (olen myös harkinnut tulevan suunnitellun sektion yhteydessä sterilisaatiota, minullakin on ikä reilu 30).

Voi kuinka tutun kuuloista niin tämä teksti kuin apnkin teksti, meillä vaan tilanne se että meillä on nyt kolme tyttöä. Toivoin kolmannesta aivan hurjan kovasti poikaa, niin kovin että kun 4D ultrassa vauva paljastui tytöksi, itkin vuorokauden.

Vauvan synnyttyä rakastuin häneen kuitenkin aivan samoin kuin sisariinsakin, ellen jopa syvemmin. Nyt vajaan vuoden iässä en sukupuoliasiaa hänen kohdallaan enää koskaan mieti, hän on aivan mielettömän ihana lapsi, äidin oma kulta tyttö, mutta neljännestä ja viimeisestä toivon jälleen poikaa ja tiedän pettyväni jossen sitä saa. En pety lapseen, vaan se että menetän koko sen odottamani elämän pojan äitinä, se ottaa todella koville, jos niin käy.

Serkkuni sai suurin piirtein meidän kuopuksen syntymän aikoihin kolmannen poikansa, ja hänen kanssaan vitsailimme että vaihdamme vauvojamme. Emme niin tehneet, mutta olisihan se ollut ihan helppo tapa molempien saada haluamansa, he kun kovasti toivoivat kolmannesta tyttöä.

kurjaa, mutta totta. sinulla on täysi oikeus surra tyttöä, jota et saanut. Sääliä tuskin moneltakaan saat, kun on oikein kolme poikaa. Olen itse kohdannut lähinnä tyttöjen vähättelyä. Käy surusi pohjaa myöten ja sitten voit alkaa iloitsemaan raskaudestasi ja pojastasi. minulla on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Pojat ovat minulle tosi läheisiä ja tytötkin. Uskon kuitenkin, että me äidit jostain syystä pääsemme läheisimmiksi juuri poikien kanssa. Tarkoitan ehdotonta hyväksyntää. Äidit ja tyttäret ystävystyvät, mutta aika vaikea usein suhde. Ole ylpeä pojistasi ja ota siitä kaikki irti! Älä sure mitä ei ole, vaan mitä on!

mittakaavassa. Juttelin juuri erään naisen kanssa jolla kolme poikaa. Olisi toivonut ainakaan tyttöäkin mutta poikia tuli. Nyt on mummu viidelle tytölle :) Kaikki kolme poikaa ovat saaneet tyttölapsia ja mukavat miniät päälle. En sillä että toinen sukupuoli parempi kuin toinen mutta että haaveesi voi silti vielä toteutua!

Mun kokemuksen (ja tuttavapiirin) perusteella poika jää kylläkin äidilleen etäisemmäksi kuin tytär.

viisi hedelmöityshoitoa läpi. Vauvaa odotettiin pitkään ja hartaasti, toivottiin ja odotettiin. Luovuttiin jo toivosta. Kun se raskaus sitten eräänä syntymäpäivänäni sitten vahvistuikin ei millään ollut väliä, tyttö vai poika, tumma vai vaalea, kunhan lapsi vain joku päivä meillekkin suotaisiin. Ja niin suotiinkin, vielä kaksinkappalein.



Voin vaikka vannoa, ettei kenellekkään, jolle lapsi ei ole ollut itsestäänselyys ole välia onko vauva tyttö vai poika.



Olenko väärässä?

Vierailija:

Mun kokemuksen (ja tuttavapiirin) perusteella poika jää kylläkin äidilleen etäisemmäksi kuin tytär.

Vierailija:

mittakaavassa. Juttelin juuri erään naisen kanssa jolla kolme poikaa. Olisi toivonut ainakaan tyttöäkin mutta poikia tuli. Nyt on mummu viidelle tytölle :) Kaikki kolme poikaa ovat saaneet tyttölapsia ja mukavat miniät päälle. En sillä että toinen sukupuoli parempi kuin toinen mutta että haaveesi voi silti vielä toteutua!

Joo, ehkä meilläkin kaikki tytöt saa vaan poikavauvoja niin pääsen sitten vihdoin lastenvaatekaupoissa poikien puolelle shoppailemaan :)

se kolmen tytön äiti

meillä on suvussa Aspergerin oireyhtymää, eli tilanne on se, että meidän perheessä pojalla on paljon suurempi mahdollisuus olla psyykkisestti sairas kuin tytöllä. Tosin pojatkin toki todennäköisimmin ovat terveitä. Ja tyttökin voi olla sairas. No, kun odotin esikoistani, se sanottiin ultrassa tytöksi, ja olin kieltämättä helpottunut ja onnellinen.

No, lapsi syntyi ja oli poika. Olin pettynyt ja hämmentynyt synnytyssalissa. Sitten nukahdin melkein heti muutamaksi tunniksi rankan synnytyksen takia. Kun heräsin, ja vauva tuotiin kainalooni, rakastuin siihen 100%:sesti. Ja hän vaikuttaa myös ihan terveeltä. Ja on meille ihanin lapsi maailmassa, tietysti.

että jonkun kanssa kemiat ei kohtaa. Voi tulla hankala jostain pojasta, kuten myös tytöstä. Joten takuuta ei anneta onko lapsi ihana ja vaivaton lapsi.

Samoin on ollut äitini isänsä ja hänen veljensä äidin. Mun tuttavapiirissä on paljon tämmöisiä isän tyttöjä, ihan näiden lähisukulaisten lisäksi, joten mun johtopäätös olisi, että ne pojat pitää äideistään hyvää huolta ja tyttäret riitelee äitiensä kanssa ja äiti-tytär suhde hankalampi. On toki toisinkin päin, mutta vähemmistössä ovat.

hänet on varustettu herättämään sinussa äidinvaistot. hän on hoivattava ja suloinen, vaikkette vielä ole kamalan tuttuja. vauvana lapsen hoito on ihan samanlaista sukupuolesta riippumatta. kun sukupuolella alkaa olla väliä, olet jo tutustunut hänen persoonaansa ja kiintynyt lapseesi, ja rakastat häntä syvästi. silloin et enää ymmärrä, miten olisit halunut saada jonkun muun.

joten älä huoli, tunteesi ovat normaaleja, ja ne eivät ole vaaraksi lapsellesi

Osasyy varmaan siinä, että oma äitisuhteeni on sinänsä hyvä ja toimiva, mutta pinnan alla kuohuu pitkälti jo edesmenneen isäni alkoholismin vuoksikin.



Esikoisesta toivoin poikaa, jo rakenneultrassa saimme tietää, että tyttö on tulossa. Ja maailman ihanin, kaunein ja fiksuin tulikin ja sulatti niin äitinsä kuin varsinkin isänsä sydämen.. :) Olen iloinen tyttärestä ja innostunut " tyttöjen jutuista" vaikka itse olenkin aina ns. poikatyttö ollutkin.



Nyt on toinen lapsi haaveissa ja sukupuoliasiaa olen taas miettinyt... Kyllä siitä pojasta taas haaveilen, koska en usko enempää lapsia tekevämme. Asiaa ei yhtään helpota se, että eritoten sukulaiset kyselevät jatkuvasti, milloinkas tyttö se pikkuveikan saa. Haluaisin myös miehelle sen " kalakaverin" ; tyttö ja minä tulemme aina kuitenkin olemaan eri tavalla läheisiä kuin isä ja tyttö, haluaisin että mies saa kokea saman läheisyyden.

Olen aina katsellut ihaillen kolmen pojan perheitä ja säälien kolmen tytön perheitä.



Itse aina teininä ajattelin että haluan kolme poikaa enkä yhtään tyttöä.