Raskaana ja hyvin pettynyt vauvan sukupuoleen. Älä lue, jos tahdot mollata!
Tilanne on nyt suurinpiirtein tämä. Olen kahden pojan äiti, raskaana puolivälissä. Saimme pari viikkoa sitten tietää odottavamme kolmatta poikaa.
Minulla ei sen kummempia tyttötoiveita ALKUraskaudessa ollut, ne ovat kehittyneet nyt vasta raskauden edetessä ja muuttuessa vaikeammaksi, josta johtuen tein päätöksen, että tämä on viimeinen lapsemme (ikää jo paljon yli 30v). Aion pyytää sterilisoinnin section yhteydessä.
Tämän poikatiedon jälkeen olen ollut surullinen ja vihainen, kateellinen ja katkera niille, joilla on/ovat saamassa tyttöä. Rakastan poikiani, mutta olisin niin mielelläni kokenut myös äiti-tytär -suhteen.
Tästä raskaudesta en enää ole nauttinut tuon ultraamisen jälkeen. En koe iloa syntyvästä lapsesta. Pelottaa vietävästi, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen, koenko rakkautta lapseeni?
Olin niin varmakin tällä kertaa, että tyttö olisi ollut tulossa, kaikki perinteiset tyttöoireet, tyttömaha jne.. Poikia odottaessa oli klassiset poikaoireet.
Kirjoitan tämän tänne siksi, että löytäisin jonkun joka on kokenut /tuntenut samaa. Miten elämä jatkui vauvan syntymän jälkeen? Ethän vaipunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Sitä pelkään itse...
Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi. En ikinöä kehtaisi kellekään sanoa, etten tahdo enää tätä lasta, mutta näin nyt vaan satun tuntemaan. APUA. Olenko minä aivan hullu?
Kommentit (89)
kovasti toista tyttöä odotin ja tuon poika-varmistuksen jälkeen itkeskelinkin parisen päivää. no, nyt olen jo ajatukseen tottunut ja tuntuu ihan hyvältä katsella poikien vaatteitakin kaupoissa.
puistossa en silti vieläkään osaa ihastella poikia vaan tytöt vievät aina sydämeni.
halusin tulevan vauvan sukupuolen varmistaa juuri tämän takia, että ehtisin käsitellä mahdollisen pettymyksen hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää.
tämän jälkeen olen vieläkin sekaisin onnesta:)
" halusin tulevan vauvan sukupuolen varmistaa juuri tämän takia, että ehtisin käsitellä mahdollisen pettymyksen hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää."
Mutta. Itse olen tietenkin aivan hullaantunut myös kolmanteen poikaamme, joka on ollut alusta asti äärettömän helppo ja ihana lapsi. Ja niin kaunis!!!!!! Suloinen, pehmoinen, untuvatukkainen kihertäjä.
[/quote]
Meille syntyi kolmas, aivan ihana poika. Kun ikäerotkin ovat pieniä, tulee poikakolmikosta aivan loistava porukka. Pojat kun osaavat niin hyvin olla ryhmänä vrt. tytöt.
Odotusaikana tottakai kävin läpi tyttöajatuksen, mutta poikafiilis oli vahva. Kun vielä tapasimme pitkästä aikaa sukulaisperheen, joss on jo kouluikäiset lapset, kahden pojan jälkeen yksi tyttö, oli surullista nähdä poikien touhuavan keskenään ja tytön nyhjöttävän koko ajan äidin vieressä.
Usko pois, rakastut siihen pinimpääsikin aivan varmasti!! Parempi näin, että koko sarja on poikia.
Oletetaan, että jos lapsi on poika hän on automaattisesti jotain ja jos hän on tyttö, hän on yhtä auttamatta jotain muuta. Tämänköhän takia kasvattaminen jätetään täysin retuperälle ja teinit potkivat mummoja silloin kun eivät ole jossain voimassa huonosti?
Vierailija:
Pojat kun osaavat niin hyvin olla ryhmänä vrt. tytöt.Kun vielä tapasimme pitkästä aikaa sukulaisperheen, joss on jo kouluikäiset lapset, kahden pojan jälkeen yksi tyttö, oli surullista nähdä poikien touhuavan keskenään ja tytön nyhjöttävän koko ajan äidin vieressä.
Jos olisitte joutuneet viettämään lastenne kanssa aikaa kuukausitolkulla sairaalasssa, niin kyllä siellä istuessa kerkee miettimään elämän tarkoitusta ja sitä mikä elämässä todella on tärkeää ja mikä ei. Ei voisi olla tyhmempää kuin sinun aloituksesi AP. Mutta onneksi kaikki tietävät nyt millainen olet.
harmi että se menee sattumanvaraisesti, ketkä saa ja ketkä ei.
Ilman tuota poikaa en tietäisi mitä ilo on. Poika jaksaa aina olla iloinen ja hymyilevä. Tottakai se olis ollu tyttökin tervetullut, mutta ei sillä syntymän jälkeen ole mitään merkitystä kumpi tuli. Nauti odotuksesta yhdessä isompien poikien kanssa. Ne pojat on onnellisia kun ovat kaikki samaa sukupuolta.
Minä yritin rankkojen hoitojen kanssa lasta 5 vuotta. Tulin vihdoin raskaaksi ja todella pelkäsin kuulla kumpaa sukupuolta lapsi olisi. Minulle tehtiin lapsivesipunktio.
Halusimme ehdottomasti tytön, suvussamme ei ole poikia enkä osannut millään tavoin ajatella poikalasta itselleni. Olen aina halunnut tyttöä. Oli todella ahdistavaa mietiskellä lapsen sukupuolta, niin ahdistavaa että etsin kaikkia todisteita poikalapsesta ja suggeroin itseni siihen, että poika se kuitenkin on. Ilmeisesti välttääkseni pettymyksen...
Valtava ilo ja yllätys oli, kun tyttö olikin tulossa. Oli kuitenkin myös hieman outo tunne kun sai kuulla sukupuolen, ikäänkuin vauva " olisi vaihdettu" , niin vahvasti sitä poikaa odotin ja pelkäsin.
Saimme toisen tytön pakastealkioista, sama pelko oli hänenkin kohdallaan. Nyt katselen poikalapsia ja ajattelen, että onneksi saimme tytön. Poikaa en osaisi kasvattaa.
Mutta AP, vaikka minulla näin, niin sinulle sanoisin että on hienoa kun lapset ovat samaa sukupuolta. Yhteisiä leikkejä löytyy, samat tavarat ja vaatteet käyvät jne. Luulen että surusi muuttuu iloksi kun lämmin vauva laitetaan rinnallesi laitoksella. Se on niin upea hetki, että sukupuoli todennäköisesti unohtuu kokonaan.
Olen itse perheestä, jossa oli 4 tyttöä. Olisin niin hirveästi halunnut esikoiselleni siskon, jonka kanssa leikkiä tyttöjen leikkejä, kuten minä aikoinaan leikin siskojeni kanssa.
Kun sain kuulla odottavani poikaa, pettymys oli melkoinen, mutta en puhunut siitä kenellekään. En edes miehelleni, koska hän oli toivonutkin poikaa. Kävin aika lailla samoja tunteita läpi kuin sinä ap, koska tiesin 100% varmasti, ettei kolmatta lasta meille tule.
Sitten kun poika syntyi, rakastuin häneen hetkessä. Ja rakastan edelleen todella syvästi ja ihmettelen, miten saatoin tuntea niin negatiivisia tunteita raskauden aikana. Poikani on luonteeltaan aika samanlainen (=helppo) kuin tyttöni, joten heitä on helppo rakastaa yhtä paljon. Esikoinen välillä narisee, että olisi halunnut siskon (ei ole minun aiheuttamaa narinaa, koska en ole koskaan kertonut esikoiselle omista tyttöhaaveistani), mutta tosi hienosti leikit sujuvat veljenkin kanssa.
Olen aika varma ap, että tunteesi muuttuvat vauvan synnyttyä, mutta ei varmasti ole pahitteeksi puhua asiasta jo nyt jonkun asiantuntijan kanssa, jos tunteesi hallitsevat liikaa elämääsi tällä hetkelle. Jaksamista!
Ei ole tollasia pettymyksiä tiedossa, jos rupeaa kolmatta odottamaan. Olen varmaan jäävi kommentoimaan, mutta turha sitä tyttöä jota ei koskaan saatukaan, on itkeä. Ihania tytöt on mutta yhtä ihania on pojat. Ja kyllä mä itse tunnen olevani pojan kanssa läheisempi. Tosin tää johtuu varmasti siitä, että poika on vielä aika pieni. Ja tytär karmaisevassa murrosiässä!
vain, miten hyvin asiasi ovat, kun voit tuollaista murehtia. Huh, etkö tiedä maailmasta mitään?
siitä mitä on jo saanut. Tietenkin olisi ollut mukava hankkia kaikkia tyttöjuttuja, söpöjä vaatteita jne. mutta toisaalta nytpä ei tarvitse hankkia paljon mitään. Rahaa säästyy ja voi ostaa itselleen enemmän ;)
Vierailija:
Saimme toisen tytön pakastealkioista, sama pelko oli hänenkin kohdallaan. Nyt katselen poikalapsia ja ajattelen, että onneksi saimme tytön. Poikaa en osaisi kasvattaa.
Minulla on kaksi tyttöä aivan peräkkäin syntynyttä. Molemmilla kerroilla olin toivonut poikaa. Onneksi sain tietää ultrassa sukupuolen ja ehdin sopeutua ajatukseen jotenkin ekan lapsen kohdalla. Toinen raskaus ei kiinnostanut minua tippaakaan sen jälkeen kun sain tietää sukupuolen. En jaksanut hoitaa sokeriarvoja ym. Pikku hiljaa olen rakastunut toiseen tyttäreeni, kauniiseen kiharapäähän. Nyt saatan olla kolmannen kerran raskaana ja mietin sukupuolta. En tiedä kestänkö kolmatta pettymystä. Halu saada poikalapsi on niin valtava! Kadehdin kyllä sinua. Miehelleni ei asialla ole väliä kun hänellä on jo poika aikaisemmasta liitosta. Ymmärrän sinua täysin. Kyllä sitä haluaisi molempia sukupuolia. Ihmiset kyllä tosiaan miettivät että mahdat olla pettynyt kuten minunkin kohdallani jos tulee kolmas tyttö.
Tuolla pojat viihtyy porukassa tarkoitetaan tätä perusjuttua, jota on turha kiistää: tytöt kaipaavat bestiksen ja usein kolmas pyörä on liikaa. Pojat taas eivät näin toimi.
Toki voi kasvatuksella vaikuttaa lapseensa, mutta mihin me naiset tästä muuttuisimme???
onneksi lukemaan tämän ketjun. Ketjun pari kolme ensimmäistä sivua luettuani ajattelin, että on varmaan parempi, etten lue loppuja vastauksia. Tiesin kyllä, että joku varmasti moralisoi sekä mollaa, mutta silti tästä aiheesta halusin tänne kirjoittaa mutta lukeminen oli kuitenkin rankkaa.
Onneksi siis luin ketjun loppuun. Ja kiitän sydämestäni kaikkia vastaajia, moni oli niin ihanasti kirjoittanut omista tunnoistaan, joku jopa puolusti minun ajatuksiani jotakin ymmärtämätöntä vastaan. Kiitos siitä. on aivan ihana huomata, että en ole yksin ajatuksieni kanssa, meitä pettyneitä on näköjään sekä tyttöjen- että poikien äideissä!
Tiedän, että tulen olemaan suunnattoman ylpeä poikakolmikostani, olen ylpeä jo kahdesta hyvin käyttäytyvästä pikkumiehestäni ja elämä heidän kanssaan on aivan ihanaa. Olen oppinut paljon mm. autojen merkeistä sekä jalkapallosta, ja tulen varmasti oppimaan vielä lisää.
Joku ihanasti kirjoitti ja toivoi, että tulevaisuus tuo meidän perheeseen ihania miniöitä sekä lapsenlapsia. Tuolta kantilta en ollutkaan ajatellut asiaa ;)
Toivon sydämestäni onnea kaikille sekundäärisestä tai myöhäisemmästä lapsettomuudesta kärsiville, kirjoituksellani ei ollut tarkoitus loukata teidän, lapsettomuudesta kärsivien taikka sairaiden lasten vanhempia. Toivottavasti kaikilla teillä on asiat paremmin tulevaisuudessa. Surua on niin monenlaista ja tätä minun suruani ei voi
verrata sairaan lapsen äidin suruun, mutta mieelstäni jokaisella on oikeus suruunsa, olipa se kuinka " suuri" suru tahansa.
Jatkan asian käsittelyä perheneuvolan terapeutin kanssa. Koen sen tarpeelliseksi, etten siirtäisi negatiivisia tunteita syntyvään poikaani taikka näihin jo jaloissa pyöriviin poikiin.
Korostan vielä, että minulla ei ole mitään poikafobiaa (monella vastanneella tuntui sellainen olevan?) vaan vaan halu tietää mitä on äidin ja tyttären suhde.
Kiitos kaikille ja oikein ihanaa syksyn jatkoa kaikille poikien ja tyttöjen äideille!
ap
Halusit siis kolmannen lapsen ainoastaan siksi, että saisit tyydytettyä omat tarpeesi? Mieti millaisen äiti suhteen annat pojallesi. Mielestäni lapsen terveys on kaikkein tärkein asia. Laitahan nyt asiat tärkeysjärjestykseen, äläkä vollota noin pienistä asioista.
Kaikilla on omat parhaat kaverinsa. Näin myös minun lapsuudessani, meitä oli iso tyttöporukka, jonka kanssa vietimme aikaa, sama porukka on edelleen kasassa. Miehelläni on ' bestis' siinä omassa kaveriporukassaan.
Epäilen, että kyse on nimenomaan kasvatuksesta, meitä tyttöjä ohjattiin leikkimään isossa porukassa samoin naapuruston tyttöjä.
Vierailija:
Tuolla pojat viihtyy porukassa tarkoitetaan tätä perusjuttua, jota on turha kiistää: tytöt kaipaavat bestiksen ja usein kolmas pyörä on liikaa. Pojat taas eivät näin toimi.Toki voi kasvatuksella vaikuttaa lapseensa, mutta mihin me naiset tästä muuttuisimme???
samaa sukupuolta kuin aikaisemmin.