Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja hyvin pettynyt vauvan sukupuoleen. Älä lue, jos tahdot mollata!
03.10.2006 |
Tilanne on nyt suurinpiirtein tämä. Olen kahden pojan äiti, raskaana puolivälissä. Saimme pari viikkoa sitten tietää odottavamme kolmatta poikaa.
Minulla ei sen kummempia tyttötoiveita ALKUraskaudessa ollut, ne ovat kehittyneet nyt vasta raskauden edetessä ja muuttuessa vaikeammaksi, josta johtuen tein päätöksen, että tämä on viimeinen lapsemme (ikää jo paljon yli 30v). Aion pyytää sterilisoinnin section yhteydessä.
Tämän poikatiedon jälkeen olen ollut surullinen ja vihainen, kateellinen ja katkera niille, joilla on/ovat saamassa tyttöä. Rakastan poikiani, mutta olisin niin mielelläni kokenut myös äiti-tytär -suhteen.
Tästä raskaudesta en enää ole nauttinut tuon ultraamisen jälkeen. En koe iloa syntyvästä lapsesta. Pelottaa vietävästi, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen, koenko rakkautta lapseeni?
Olin niin varmakin tällä kertaa, että tyttö olisi ollut tulossa, kaikki perinteiset tyttöoireet, tyttömaha jne.. Poikia odottaessa oli klassiset poikaoireet.
Kirjoitan tämän tänne siksi, että löytäisin jonkun joka on kokenut /tuntenut samaa. Miten elämä jatkui vauvan syntymän jälkeen? Ethän vaipunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Sitä pelkään itse...
Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi. En ikinöä kehtaisi kellekään sanoa, etten tahdo enää tätä lasta, mutta näin nyt vaan satun tuntemaan. APUA. Olenko minä aivan hullu?
Kommentit (89)
vuosi pari sitten. Löydät ehkä kirjastosta.
Sitä pidetään niin luonnollisena, että mies toivoo " kalakaveria" , mutta vähemmän puhutaan naisten toiveista saada omaa sukupuolta oleva lapsi !
Itselläni on kolme rakasta poikaa ja myönnetään, että olisi se tyttökin kiva ollut, mutta taitaa jäädä haaveksi (tai kohta on seitsemän veljestä..;) !). Tulee tuo 40 v. kohta rikki.
Toisaalta haave ei myöskään aina vastaa todellisuutta, vaan se ajatus pienen tyttösen hiusten letittämisestä olisi voinut päätyä siihen, että tyttö karjuu pitämään näppinsä irti hiuksistaan !
Ehkä se on kuitenkin se lapsi ja millainen tyyppi kukin on, ja miten kemiat sopivat yksiin, mikä ratkaisee.
Toisten tyttölapsia seuranneena en voi välttyä ajattelemasta, että poikien kanssa pääsee jossain suhteessa helpommalla:
joko meillä on pöhlöjä poikia tai sitten tytöt vaan luonnostaan osaavat manipuloida ja vedota tavoilla, joilla pojat eivät osaa. Tyttölasten vanhemmilla täytynee olla " lisäaivot" naisellisten tuittujen ja metkujen suhteen - " putkiaivojen" kanssa on helpompaa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja älkää käsittäkö väärin. Mulla on itsellänikin tyttö, myös poika. Molempia rakastan ihan mielettömästi. Mä vaan ihmettelen kun täällä aina vouhkataan tätä, " haluan tytön" , tulee jotenkin kurja olo poikalapsien puolesta. Onkohan jossain isien palstalla sitten tyyli, " haluaisin pojan" !
Meillä lapsia on vasta kaksi, tyttö ja poika, enkä ole (vielä) raskaana.
Toista odottaessani toivoin kovasti toista tyttöä ja olin oikeasti pettynyt kuullessani ultrassa että poika oli tulossa.
Pojan synnyttyä hän kyllä oli ihana ja rakastuin häneen myös, mutta vieläkin joskus harmittaa ettei tullut toista tyttöä. Tämä voi tosin olla senkin vuoksi, että kuopus on hyvin samanluontoinen kuin minä ja otamme yhteen railakkaasti. Esikoinen on, jos tätä edes uskaltaa ääneen sanoa, täydellinen lapsi:-)
Jos meille kolmas lapsi joskus siunaantuu ja sattuu olemaan poika, kyllä siinä varmasti tulen olemaan mieli haikeana varmaan loppuikäni.
Vierailija:
Meillä lapsia on vasta kaksi, tyttö ja poika, enkä ole (vielä) raskaana.
Toista odottaessani toivoin kovasti toista tyttöä ja olin oikeasti pettynyt kuullessani ultrassa että poika oli tulossa.
Pojan synnyttyä hän kyllä oli ihana ja rakastuin häneen myös, mutta vieläkin joskus harmittaa ettei tullut toista tyttöä. Tämä voi tosin olla senkin vuoksi, että kuopus on hyvin samanluontoinen kuin minä ja otamme yhteen railakkaasti. Esikoinen on, jos tätä edes uskaltaa ääneen sanoa, täydellinen lapsi:-)Jos meille kolmas lapsi joskus siunaantuu ja sattuu olemaan poika, kyllä siinä varmasti tulen olemaan mieli haikeana varmaan loppuikäni.
Tosta tekstistä huomaa ihan selvästi, että toista rakastetaan enemmän ja hänet hyväksytään paremmin omana itsenään.
ap, että se kaipaamasi äiti-tytär-suhde voi olla kauhean kuluttava ja stressaava jos ei kemiat kohtaa. Naapurin rouva odottaa kovasti sitä että vanhin tyttärensä muuttaisi jo pois kotoa :( Joka päivä kuulen seinän läpi heidän antoisia äiti-tytär-keskusteluitaan. Kyse ei ole tässä pelkästään murrosiän kuohuista vaan on ollut tällaista kulemma (äidin kertoman mukaan) taaperoiästä asti.
Oma äitisuhteeni on myös sitä luokkaa etten ole osannut haaveilla tyttärestä.
Ethän sinä sitäkään voi etukäteen tietää kuinka läheisen ja hienon suhteen saat poikiesi kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tosta tekstistä huomaa ihan selvästi, että toista rakastetaan enemmän ja hänet hyväksytään paremmin omana itsenään.
Olin vain rehellinen.
Uskon myös vilpittömästi että monilla ihmisillä on tunteita, jotka ovat yleisen mielipiteen mukaan tuomittavia.
Minulla on toinenkin tuollainen tunne: en rakasta äitiäni.
Ja vielä: kuten kirjoitin, rakastan myös poikaani. Häneen on vain usein vaikeampi suhtautua kuin helppohoitoiseen esikoiseen.
Noooooo. Jos kuitenkin kannattaa jättää se sterilointi tekemättä? Tai sitten laita hakupaperit adoptioon esim. Kiinaan. Siellä ei vissiin lapsen sukupuolta saa valita, mutta harvemmin tulee poikia adoptoitavaksi.
Tai sitten niin, on vain tyytyminen kohtaloon. Kaikkea ei voi, eikä ehdi kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikille asiallisista vastauksista, en olisi uskonut, että täällä saa joskus muutakin kuin lokaa niskaan...
Joku kyseli, miksen syytä miestäni pojan tulosta? En tietenkään syytä ketään, tämä nyt on vaan tarkoitettu näin. Enkä syytä lastakaan. Ja en toivo, että lapsi koskaan saa tietää näistä mun ajatuksista tällä hetkellä. Jos en näistä kellekään puhu, niin ei lapsikaan niistä saa ikinä tietää, eikös niin?
Mietin vain, että täytyykö tällaisten tunteitten takia hakea ammattiapua nyt vai sitten synnytyksen jälkeen, toivon kyllä että synnytyksen jälkeen tunnen erilailla. Ja tiedän, ettei syyllisyyttä saisi tuntea omista ajtuksistaan ja toiveistaan, mutta kyllä minä tunnen syyllisyyttä.
ap
etteivät ajatuksesi niin epätavallisia olleetkaan, vaan että aika monilla on samanlaisia fiiliksiä ?
(eikö tuo rouva Beckhamkin yritä neljättä että saisi tytön ?)
itse kävin jo iänkin puolesta istukkabiopsiassa, mutta toisaalta ei myöskään tarvinnut puolta raskautta hömpöttää vaaleanpunaisella vauvanvaateosastolla, kun tiesi, että kolmas poika tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulla taitaa olla muita ongelmia! en ole koskaan kuullut vastaavaa. Ihan hyvällä tarkoitan nyt, mutta onko jostain muusta kyse? Huonoja kokemuksia miehistä? Lapsille voi tulla traumoja tuosta...kyllä he vaistoavat enemmän kuin luulet. Pojathan ovat mahtavia! Eikä mitään muttia lisäksi!
Voit olla varma, että mitään ei tapahdu sinulle niin, ettei se kuuluisi suunnitelmaan.
Me kuljemme elämäämme johdatuksessa ja me joudumme vain tyytymään siihen, mitä meille tapahtuu.
Ole onnellinen lapsistasi, he ovat meillä vain pienen hetken, emmekä muutenkaan voi tietää mitä tapahtuu huomenna tai tulevaisuudessa, se on meiltä salattu. Ja kohta sinulla on suloinen nyytti sylissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin 87 ja 90. heillä ei ymmärrys tunnu riittävän muuhun kuin omiin fiksaatioihinsa.
Äidin ja tyttären suhde on ainutlaatuinen ja uskoisin, että suurin osa naisista haluaisi sen kokea. Liittyä siihen pitkään isoäitien, äitien ja tyttärien ketjuun... :)
Itsekin toivoin tosi kovasti pojan jälkeen tyttöä. En siksi että jompi kumpi olisi parempi tai huonompi vaan siksi, että saisin mahdollisuuden myös äiti-tytär -suhteeseen. Halusin myös etukäteen tietää sukupuolen, jotta voisin prosessoida asiaa etukäteen. Minusta olisi tullut myös hyvä kahden pojan äiti, mutta sain kuitenkin sen tytön.
Ymmärrän sinua ap ja uskon että sinusta tulee hieno äiti myös tälle kolmannelle lapsellesi. Tsemppiä!!
paljon ihmisyyttä. olisit adoptoinut ja saanut varmasti nuo tytöt,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen läpikäynyt saman eli nyt kolmen pojan äiti. Raskauden puolivälissä sain tietää, että kolmaskin on poika, vaikka tyttöä yritettiin. Pettymys oli kova ja synkät ajatukset. Pettymys siksi, että en sitä tyttöä sitten tule ikinä saamaan. Mutta kyllä ne ajatukset sitten ihan positiiviseksi muuttui ja poika on ensi hetkistä alkaen ollut ihana ja rakastettu. Sitä oli jo unohtanut miten ihania vauvat ovat. Jos 3. olisikin ollut tyttö, niin olisin varmaan ajatellut, että siksi olen häneen niin ' hulluna' . Yhä kyllä vähän haaveilen neljännestä, tunteet vaihtelee. Mutta jos neljättä yritetään, niin silloin on kyllä poika ihan yhtä tervetullut kuin tyttö, koska aika suurella todennäköisyydellä seuraavakin olisi poika ;-) On vain niin ihanaa, kun on vauva/taapero talossa. Mutta sitten tulisi vaan uusi vauvakuume... Parempi olisi lopettaa haaveilut. Pointtini oli siis se, että epäilin myös tunteitani kolmatta poikaa kohtaan, mutta epäilyt olivat aivan turhia, rakastan kaikkia lapsiani ihan yhtä paljon, ihania omia persoonia kaikki, joten neljäs poikakin olisi aivan yhtä rakastettu kuin muutkin.
Olin todella yllättynyt kuinka asiallista keskustelu on ollut tässä pinossa, aihe kun on arka ja itsekäs. Minäkin rakastan ja arvostan poikiani yli kaiken, joten tunnen pientä syyllisyyttä tyttöajatuksista. Säälistä oli puhetta ja kyllä minulle on jotkut ihmiset suoraan sanoneet, että säälivät minua, kun minulla on kolme poikaa!!!
Ymmärrän tunteesi täysin. Minulla on vasta yksi lapsi (hartaasti odottamani tyttö!) ja tuntuu, etten uskalla toista alkaa edes haaveilemaan, koska toivon niin kovasti myös hänestä tyttöä.
kulminoituuko tähän asiaa jotakin muuta pettymystä, masennusta tai vastaavaa? Raskaana olevan pää ei ole aina loogisimmillaan, kokemusta on.
Meillä oli ihan sama juttu. Älä tunne huonoa omaatuntoa. Anna itsellesi lupa olla pettynyt, koska haaveesi ei toteutunut. Juttele esim. psykologin kanssa, hän ei taatusti mollaa tai väitä sinua itsekkääksi, pinnalliseksi tms.. Tuo on hyvin tavallista.
Mutta. Itse olen tietenkin aivan hullaantunut myös kolmanteen poikaamme, joka on ollut alusta asti äärettömän helppo ja ihana lapsi. Ja niin kaunis!!!!!! Suloinen, pehmoinen, untuvatukkainen kihertäjä.
kolme ihanaa tyttöä (miniää) elämääsi. Jos olet heille ihana ja kiva anoppi, teille voi syntyä äiti-tytärsuhde. JA huom!! Ilman kauheita teiniaikoija. Mietipä ite, miten kamalaa on olla tytön äiti teini-iässä!! Säästyt tuolta tuskalliselta ajalta kun pitää miettiä tekeekö tyttö samoja kamaluuksia kuin sinä mahdollisesti itse ;)
Itsellä joskus oli ihana anoppi. Meille tuli todella hyvät/luottamukselliset välit. Mies vain piti vaihtaa jossain vaiheessa.. mutta sinulla on kolme poikaa jotka voivat tuoda perheeseenne ihanat tytöt!
Sinulla sentään on 3 poikaa ja 3 mahdollisuutta saada kiva miniä elämäänne ja lapsenlapsia. Mitä jos minun poikani tykkääkin pojista.. muita mahdollisuuksia minulla ei ole saada miniää ja lapsenlapsia :(
Ja itse toivoin kovasti myös tyttöä. Olisi ihanaa ollut pukea rimpsurämpsyjä. Mutta on toi poikakin aivan ihana. Äidin pieni silmäterä.
Minä sain tiedon vajaa pari kuukautta sitten ja olihan se niin että jotain siinä tilanteessa kuoli, lähinnä omat unelmat, kun tajusin että en minä sitä tyttöä tule koskaan saamaan (olen myös harkinnut tulevan suunnitellun sektion yhteydessä sterilisaatiota, minullakin on ikä reilu 30). En oikeastaan edes tajunnut toivovani tyttöä, ennen kuin ultrassa tulokas paljastui pojaksi. Jotenkin sitä oli vain salaa pitänyt toivoa yllä. Mutta nyt odotan jo innoissani kolmatta poikaa. Ajattele mitä kivaa he voivat aikuisena puuhailla yhdessä, pitää saunailtoja, mökkireissuja. Uskon että tulevat isoveljet " hyötyvät" enemmän veljestä, tyttöä toivoin kai lähinnä omaksi kaveriksi, omien prinsessahaaveiden täyttäjäksi. Anna itsellesi aikaa, sopeudut pian ajatukseen. Siinä ei tosin auta että kaikki ovat jo veikanneet " varmaa" tyttöä, ja sääli näkyy heidän kasvoiltaan kun kuulevat että tulossa onkin poika. Itse olen sanonut että meille odotellaan hyökkäysketjuun vahvistusta. Voin jo melkein nähdä pojat pelailemassa kentällä :).