Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja hyvin pettynyt vauvan sukupuoleen. Älä lue, jos tahdot mollata!
03.10.2006 |
Tilanne on nyt suurinpiirtein tämä. Olen kahden pojan äiti, raskaana puolivälissä. Saimme pari viikkoa sitten tietää odottavamme kolmatta poikaa.
Minulla ei sen kummempia tyttötoiveita ALKUraskaudessa ollut, ne ovat kehittyneet nyt vasta raskauden edetessä ja muuttuessa vaikeammaksi, josta johtuen tein päätöksen, että tämä on viimeinen lapsemme (ikää jo paljon yli 30v). Aion pyytää sterilisoinnin section yhteydessä.
Tämän poikatiedon jälkeen olen ollut surullinen ja vihainen, kateellinen ja katkera niille, joilla on/ovat saamassa tyttöä. Rakastan poikiani, mutta olisin niin mielelläni kokenut myös äiti-tytär -suhteen.
Tästä raskaudesta en enää ole nauttinut tuon ultraamisen jälkeen. En koe iloa syntyvästä lapsesta. Pelottaa vietävästi, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen, koenko rakkautta lapseeni?
Olin niin varmakin tällä kertaa, että tyttö olisi ollut tulossa, kaikki perinteiset tyttöoireet, tyttömaha jne.. Poikia odottaessa oli klassiset poikaoireet.
Kirjoitan tämän tänne siksi, että löytäisin jonkun joka on kokenut /tuntenut samaa. Miten elämä jatkui vauvan syntymän jälkeen? Ethän vaipunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Sitä pelkään itse...
Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi. En ikinöä kehtaisi kellekään sanoa, etten tahdo enää tätä lasta, mutta näin nyt vaan satun tuntemaan. APUA. Olenko minä aivan hullu?
Kommentit (89)
Kun mä odotin lastani, niin minulla oli ihan samanlaiset tunteet tätä syntymätöntä kohtaan. Se ei johtunut mitenkään kylläkään sukupuolesta, vaan siitä, että tunsin, hänen olevan jotenkin vammainen.
Ymmärrän tunteesi. Kyllä kai sitä olis kiva, että olis molempia sukupuolia edustettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitten kun hän sen pojan sai niin hullaantui siihen.
Ja kaikki muuttui
Syntyikö teille terve lapsi? Rakastuitko häneen heti vai myöhemmin? Mioten sujui vauva-aika?
Mulle on tullut nyt sellaisiakin ajatuksia, että varmasti mua nyt rankaistaan tästä sukupuolirasismista, ja saan esim. vaikeasti kehitysvammaisen lapsen. Vielä pahempaa :(
ap
Kyllä se rakkaus tulee " vääräänkin" lapseen. Lapsi on kuitenkin niin iso asia ja sen siinä tajuaa kun se lämpimännahkea lapsi nostetaan synnytyssalissa syliin. :)
sukupuolia kun on olemassa vain 2, niin mahkut on 50-50... ymmärrän, jos pettymys on pienoinen, mutta että noin pahasti ottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tytön ja pojan äiti. Tyttö on esikoinen ja kuopusta odottaessani toivoin poikaa. Uskon että, olisi pienen hetken kirpaissut jos olisin saanutkin toisen tytön, mutta että asia olisi pian unohtunut. Ihan inhimillisä on sun tunteet, ei niitä tarvitse hävetä. Toiveita ja haaveitahan saa jokaisella olla.
mutta mietin välillä olenko ainoa, jolla sukupuolella ei todella ole väliä. En edes ajattele sitä juuri koskaan (nyt siis 2 kk laskettuun aikaan) ja ekan kerran hoksasin koko asian oltuani 2 kk raskaana. Minä koen hyvin vahvasti odottavani lasta, en sukupuolta. Onko muita kaltaisiani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne pojat sitten aikanaan tuo tyttöjä taloon...
Tunteeni osoittautui oikeaksi, vaikka se vasta selvisi myöhemmin lapsen ollessa alle vuoden. Tytöllä on psykomotorisen kehityksen viivästymä. On noin kaksi vuotiaan tasolla nyt neljä vuotiaana.
Omaksi ihmetyksekseni rakastuin tähän pieneen nyyttiin heti ensi silmäyksellä. Onneksi näin, sillä raskauden aikana olisin vain halunnut perua koko jutun.
Maailma on ihmeellinen ja olen siitä varma, että näin tässä pitikin käydä, että minä ansaitsin erityislapsen, joka on aivan erityisen ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kaksi poikaa, odotan taas ja haluan kolmannen pojan. Ajatuskin tytön saamisesta on vieras ja vastenmielinen!
En erityisemmin pidä tytöistä/naisista ylipäätään ja olen vaan jotenkin täysin fiksautunut poikien äidiksi. Viime kerralla kun selvisi, että poika tulee, olin ikionnellinen.
Onneksi on näitä paikkoja, joissa voi näitä tunteita ilmaista, ne eivät tee huonoa ihmistä kenestäkään, tekomme sen vasta tekevät.
Olen aivan varma, että rakastat kolmatta poikaasi, kadehdinhan tilannettasi sinulta.
Minäkin varmasti rakastan sitä mahdollista tyttöä, nyt se vaan tuntuu mahdottomalta.
Kummallinen on luonto.
en olisi ikinä itsekään uskonut, että tulen tuntemaan näin vahvasti tässä asiassa. Kaksi poikaani on olleet minulle kaikki kaikessa ja rakkaita. Teimme tämän iltatähden siksi, että halusimme lapsen, mutta jokin menikin nyt pieleen mun päässäni..
Olen viime aikoina täällä lueskellut kirjoituksia ja monelle tuntuu se tyttölapsi olevan haaveiden täyttymys ja joku on jopa kertonut säälivänsä kahden-kolmen pojan äitejä, joille ei tyttölasta ole siunaantunut. Nyt tuntuu, että jokainen, jolle olen kertonut tulevasta kolmannesta pojasta, katsoo säälien koska tietää, että sisimmässäni olisin sen tytön tällä kertaa tahtonut.
Jos tällä palstalla esiintyy näin kovaa poikavastaisuutta, niin miksi ihmeessä äidillä ei sitten ole oikeutta tuntea pettymystä poikavauvasta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mutta mietin välillä olenko ainoa, jolla sukupuolella ei todella ole väliä. En edes ajattele sitä juuri koskaan (nyt siis 2 kk laskettuun aikaan) ja ekan kerran hoksasin koko asian oltuani 2 kk raskaana. Minä koen hyvin vahvasti odottavani lasta, en sukupuolta. Onko muita kaltaisiani?
Eikö sulla ole edes mitään tunteita sukupuolesta, tarkoitan siis sellaista että, olet ihan melkein varma että, lapsi on poika/tyttö. Mulla oli niin vahva tunne että odotan poikaa, ja niinhän se poika olikin. Kuopuksen kohdalla ei tälläistä tunnetta ollut.
Mulla on 1 poika ja toista lasta toivon. En edes usko että (jos tärppää) saan tyttöä, kun jotenkin olen vaan " vain pojan/poikien" äiti. Et voi lasta syyttää hänen sukupuolestaan, ei hän sukupuoltaan ole valinnut vaan sinun miehesi geenit ovat ne määränneet. Mikset ole vihainen ja pettynyt mieheesi? Miksi hän " tekee" vain poikia? Eikö kuitenkin sukupuolta tärkeämpää ole se että lapsi on terve vai meneekö tämä sukupuoli asia senkin ohitse? Ajattele asiaa myös siltä kantilta, että sulla on jo pojalle valmiiksi kaikki vaatteet ja tarvikkeet, ei tarvitse hankkia uusia.
Oletko muuten ihan 100% varma, että tuo pari viikkoa sitten kuulemanne tieto vauvan sukupuolesta pitää paikkansa? Onhan ne lääkärit erehtyneet ennenkin..
Ja kyllä, olet aivan hullu jos lasta rankaiset hänen sukupuolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ymmärrän pettymyksesi.
On melko varmaa, että tulet rakastamaan tulevaa lastasi ihan yhtä paljon kuin edellisiäkin!
Pettymyskin varmasti laimenee ja haihtuu!
Samassa tilanteessa olevia on paljon. Siis joko tyttöjen tai poikien kanssa, ja lähes joka tapauksessa, jossa ollaan saatu kokea pieni (tai suuri) pettymys tulavan lapsen sukupuolesta, on siitä selvitty viimeistään silloin kun lapsi syntyy! Nyt voi tuntua kurjalta, mutta ajattele, että sitten kun lapsi on synytynyt ette enää hetken päästä edes muista pettymystä, vaikka varmaan se tytönkaipuu jääkin..
Yksi syy siihen miksi en ole edes suunnittelemssa seuraavan lapsen " hankintaa" on juuri se, että niin kovasti toivoisin toista sukupuolta, että en haluaisi olla niin " törkeä" tulevaa lasta kohtaa, koska en osaisi siitä välttämättä täysillä nauttia.
Onnea paljon tulevasta perheenlisäyksestä!
Ei ole enkä ole juuri yhtään jossitellut sukupuolella. Asia tulee mieleen oikeastaan vaan muiden sitä kysellessä tai jossitellessa. Toisaalta mulle aikuiset on ennen kaikkea ihmisiä eikä erityisesti miehiä tai naisia.
Silloin kun synnyin, oli äitini ystäväpiirissä todellinen baby boom. Kaikki muut saivat tytön, paitsi yksi naapuri, jolla oli jo ennestään kolme poikaa. Minä olin perheeni neljäs tyttö, joten he olivat keskenään naureskelleet, että pitäisikö vaihtaa vauvoja :)
Kyllä nuo tunteet ohi menevät! Minusta tuollaiset tunteet ovat ihan ymmärrettäviä, kunhan eivät " jää päälle" .
Muistan itse, kuinka ostin kaksi poikaa saatuani lopulta prinsessahörhötyksiä kaivatessani työkaverin lapsenlapselle ihanan haltijattaren taikasauvan ja diadeemin, meillä lasten serkutkin ovat poikia. Nyt minulla on onneksi suloinen kummityttö ja ostelen sitten hänelle kaikenlaisia tyttöjuttuja.
Toista odottaessa oli vahva tyttö olo...vasta viimeisillä raskausviikoilla aloin miettiä, että jos sieltä ei tulekaan tyttö...no poika syntyi sitten, enkä ollut yhtään yllättymyt kuullessani sen. Mukavalta tuntui -olihan nyt sitten kaksi suloista poikaa. Nyt odotan kolmatta ja aluksi ajattelin, että haluan, että tulee tyttö, että olisi kauheaa, jos tulisi poika. Mutta puolen välin jälkeen olen alkanut ajatella, että kumpi tahansa tulee, niin hyvä. Toivoisin kuitenkin, että joskus saisin sen tytön! :) Voi olla,että sinunkin ajatukset vielä muuttuvat -ainakin itse toivoisin niin! :) Voimia! Kyllä se lapsi rakkaalta tuntuu sitten synnyttyään.
Mutta luulen myös vahvasti, että kun vauva nostetaan synnytyssalissa mahasi päälle, et ole enää lainkaan pettynyt ja pian huomaat olevasi ylpeä kolmen pojan katraastasi, sehän on tosi hieno juttu!
Itse odotan nyt toista ja saimme tietää, että ehkä on toinen tyttö tulossa. Olin salaa onnellinen, koska vaikka olisin pienen pojankin mielelläni ottanut, niin enemmän toivon juuri tyttöä. En tiedä mistä se tulee, ehkä ajattelen niinkuin tuolla joku aiemmin sanoi, että " tuntee vain enemmän olevansa poikien äiti" , niin ehkä minä sitten tunnen osaavani paremmin olla tyttöjen äiti. :)
Luepas ensimmäinen viestini uudestaan.
Taisin kirjoittaa, että minulla EI ollut toiveita lapsen sukupuolesta raskautta suunnitellessa, toive syntyi vasta myöhäisemmässä vaiheessa, kun ymmärsin, että tämä raskaus jää todellakin viimeiseksi. Halusimme pojille pikkusisaruksen ja koska koemme olevamme suht´ hyviä vanhempia, päätimme antaa mahdollisuuden vielä yhdelle lapselle. Taloudellisesti meillä olisi varaa vielä moneen moneen lapseen. Että itsekkyydestä ei ole kyse, koen olevani aika epäitsekäs, aleneehan tämän lapsen myötä myös taloudellinen kykymmekin. Vähän asian vierestä, mutta kuitenkin..
ap