Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinulta on kadonnut oudosti eikä ole löytynyt?
Meiltä mm. katosi lapsen toinen talvikenkä. Sisään hän ei ole voinut tulla yhdellä kengällä ja asunnossa sitä ei ollut, on sen jälkeen ollut muuttokin. Aikanaan teini-iässä multa katosi trendikäs toppaliivi, mietin sitä toisinaan vieläkin että miten olisin voinut sen kouluun unohtaa. Sitten tietysti sukkia ja muuta pientä katoaa yhtenään.
Kommentit (1602)
Musta pusero joskus 2-kymppisenä. Toin sen kotiin uutena Stockmannilta, enkä ehtinyt pitää kuin ehkä kerran. Sitten se vain hävisi, ilman, että olisin matkustanut ja se olisi ollut mukana ja voinut hävitä. Epäilen itse, että se on tippunut vahingossa eteisessä kierrätykseen menevien vaatteiden sekaan (en varmasti laittanut sitä sinne vahingossa, olin n uorena hyvin skarppi) tai roskapussiin. Pitkään ihmetytti, että minne se oikeasti katosi? Edelleenkin tämä on paras arvaukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon selittyy sillä että muistikuviin ei voi luottaa. Tämä tieteellisestikin todettu; luulet muistavasi jotain päivänselvästä (vaiko että laitoit sormukset varmasti tiettyyn paikkaan) mutta oikeasti aivot ovat luoneet tämän muiston. Tästä syystä silminnäkijähavainnot rikoksissa eivät ole koskaan 100% luotettavia.
Näin kerran erään lievähkön rikoksen tapahtuvan ja kas nappasin äijästä kuvan. Kun poliisi tuli kuvasin äijää tarkasti mielestäni. Myöhemmin ilmeni kuvasta että sillä äijällä oli muhevat viiksetkin, pitkät vielä joita en ollut lainkaan siis vaan rekisteröinyt kun annoin kuvauksen. En vieläkään muista niitä viiksi vaikka kuvassa ne olivat todellakin näkyvät! Mystiseksi jäi.
kerran upouudet sloggi alushousut katosivat täysin mystisesti. Etsin niitä kaikkialta, koska en halunnut luovuttaa, ja aika kalliitkin olivat. känsin ylösalaisin täpötäydet vaatekaapit, sängyn aluset (täynnä tavaraa), EI löytynyt, piti luovuttaa. Pieni epäilynhäivähdys kävi mielessäni uuden miesystävän syyllisyydestä, joka olisi kenties ottanut? Mutta en kehdannut sanoa mitään.
No, meni kauan aikaa, pesin yhden pussilakanan. Kun otin sen pois pyykkinarulta, heilautin silleen sitä, ja silloin sen sisältä lesi siellä piilossa olleet alushousut!
asuin soluasunnossa. Sain lahjaksi yhden bile-puseron äidiltäni. En edes tiennyt että se oli kandonnut, kun kerran huomasin sen kuivumassa solukämppiksen pyykkitelineessä, asunossamme! siis uskomattoman röyhkeää!!
Sanoin tietty että tuohan on minun! Myönsi, että on, mutta ei että varasti. Selitteli että vahingossa pesi.....
Lapsena: Rannekello, eräs Nintendo 64 peli (pistin pelit aina takaisin koteloonsa lopetettuani pelaamisen enkä koskaan lainannut kenellekään), lelukoira.
Aikuisena: Kännykkä(epäilen kyllä huoltomiehiä), muutama paita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunankuorimisveitsi. Ei voi käsittää minne katosi. Selän käänsin kun nostin potut lavuaariin ja ..... sen jälkeen ei mitään havaintoa enää koskaan perunankuorimisveitsestä jonka asetin pöydälle.
Konttasimme porukalla koko keittiön etsien millimilliltä, mutta..?????
Olen hävittänyt useamman perunakuorimaveitsen. Epäilen, etä olen heittänyt roskiin perunankuorien kanssa :(
Ja sama täällä, aina se katoaa jotenkin.
tiskikoneen lattialla, sisällä.Perällä
joskus mieli voi tehdä tepposet, juuri kun kipeästi tarvitsee jotain tärkeää. Esim. Tein vohveleita, ja oli kova nälkä. Kiireessä halusin ottaa jääkaapista mansikkahillopurkin tietysti. Katsoin jääkaappiin ja mitään mansikkapurkkia ei näkynyt. Tiesin kuitenkin että sitä olisi pitänyt olla siellä. Tämä oli ihan mysteeri. Aloin ´mielessäni siinä epäilemään että toinen asunnon asukas olisi jostain syystä ottanut sen. Siis tuijotin jääkaappia ja ei näkynyt.
Sitten olin jo laittamassa jääkaapin ovea kiinni kun huomasin sen silmieni edessä, ihan keskellä jääkaappia. EI edes mitenkään piilossa eikä takana! Ihmettelin outoa sokeutta! Joku psykologinen jippo kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta katosi kerran kaukosäädin. Olin nähnyt aivan joitain tunteja takaperin sohvapöydällä. Joka paikan käänsin ympäri: sängyn ja sohvien aluset, lakanat, tyynyt, kaapit, kaikki revin alas, lämpöpatterien taustat, eteistä myöden. Ei löytynyt ei. No, ei auttanut kuin ostaa uusi yleissäädin ja asia jäi sillä kertaa mysteeriksi, säädin oli ja pysyi kateissa.
Muutaman viikon, tai ehkä noin 1-2 kk päästä olin aamulla lähdössä töihin ja vetäisin talvisaappaita jalkaan, niitä samoja, mitä olin sinä talvena vallan käyttänyt, kun ihmettelin, että mikä palikka täällä on ja katsoin: jumankauta se vanha kaukosäädin!
Tämä asia vaivaa minua tänä päivänäkin, että miten ihmeessä se oli joutunut sinne ja ennen kaikkea kenen toimesta, kun (ainakin tietääkseni) yksin asuin.
Minulle taas ilmestyi keskelle televisio-ohjelmaa joka oli kaikkea muuta kuin poliittinen teksti: Paavo Kajander.
Ja päivää myöhemmin vielä jokin samanlainen teksti Estoniaan liittyen, muistaakseni uhrien nostoon liittyi. Pikkuisen creepyä kun ne tekstit ilmestyivät siis ihan keskelle kuvaa. Ei naapureille samaa. Niitä ei saanut pois kanavaakaan vaihtamalla. Oli aikansa ja sitten poistuivat.
9-vuotiaana minulta katosi pyörä keskellä kirkasta päivää kesällä kotona etupihalta autokatoksen alta. Ei ollut lukittu, koska pelasimme jalkapalloa naapurin poikien kanssa 20 metrin päässä viereisellä nurmella, josta oli suora näköyhteys pyörään. Jossain välissä pyörä vain katosi, vaikka ihmisen tulon katokselle ja erityisen sen, jos pyörällä olisi joku lähtenyt olisi huomannut heti.
Pelasimme samaisella nurmialueella myös vuosi myöhemmin ja tulin paikalle äitini pyörällä, jonka jätin selkäni taakse 3 metrin päähän lukitsematta pihlajapuuhun nojaamaan. Naapurin ukko ei tykännyt, että pelasimme nurmialueella jalkapalloa, ja kun näimme että tämä ukko tuli autollaan töistä ja näki meidät, juoksimme läheiseen metsään piiloon panikiissa. Kun uskaltauduimme taas takaisin nurmialueelle, huomasin, että pyörän runkolukko oli lukittu ja avainta (jota siis ei siihen aikaan saanut runkolukosta irti auki ollessaan) oli kadonnut. Oltiin heti satavarmoja kavereiden kanssa siitä, että tämä naapurin ukko lukitsi pyörän ja olisi sillä tavalla nöyryyttänyt meitä ja pakottanut tulemaan kinuamaan avainta takaisin ja pyytelemään anteeksi nurmialueella pelaamista. Mutta en nöyrtynyt, raahasin pyörän kotiin ja lukko rikottiin auki ja ostettiin siihen ketjulukko.
Äidille vain selitin, että avain katosi jonnekin, mutta sisimmässäni olin raivoissani, että iso mies tuolla tavalla toimi lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. sillipurkki ja pari hammasta nyt ainakin. En yhtään tiedä missä ne voisivat olla. No onneksi sain ostettua kaupasta lisää.
Useammat aurinkolasit. Ei löydy sitten mistään ja mielestäni en ole unohtanut niitä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halpa-Hallin alennusmyynneissä vaimoni katosi. Vain sukkahousut jäi sovituskoppiin ja sydämeeni suuri suunnaton kaipuu.
Minulta katosi kerran koko sipulisato 🤭
Kasvatin aikoinani kasvimaalla mm koko vuoden sipulit. Syksyisin nostin sipulit kuivumaan ulkovaraston lattialle ison aaltopahvin päälle. Kuivuneet sipulit sitten varastoin maakellariin.
Yhtenä syksynä menin tarkastamaan olisikohan sipulit jo kuivuneet tarpeeksi että saisin vietyä ne kellariin. Aaltopahvi oli paikallaan, mutta kaikki sipulit puuttuivat. Ilahduin kun luulin että mies olisi vienyt ne puolestani kellariin. Mies kuitenkin sanoi ettei tiennyt sipuleista mitään. Kellarissakaan ei ollut sipulin sipulia.
Varaston ikkuna oli ollut auki tuuletuksen vuoksi. Emme kuitenkaan keksineet mikä eläin olisi kuljettanut kaikki sipulit ikkunan kautta ulos?
Muutama vuosi tästä kuulimme naapurin nähneen lähistöllä mäyrän. Olisiko mäyrän ollu se sipulirosvo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko ihmisiin.
Joo, kaikki valehtelee nykyään, jopa maan johto kansalaisilleen.
Sitä tosin sanotaan totuudeksi, vaikka jättää olennaisen mainitsematta.
Lisäksi pallo on ollut hukassa jo vuosikymmeniä, mutta jossain se on :D
Vierailija kirjoitti:
Elämänilo ja -halu
Tähän auttaa olut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähintään tuhat erilaista hiuslenkkiä elämäni aikana. Käytän pitkähiuksisena lenkkejä melkein joka päivä ja aina ne katoavat jonnekin. Ostan ison paketin uusia muutaman kerran vuodessa. Laukkuja siivotessa löytyy kyllä aina monta, mutta se ei kuitenkaan selitä kadonneiden määrää. Ei myöskään se, että aina silloin tällöin pitää heittää joku rikkinäinen tai venynyt menemään. Se on tosi harvinaista, kun muutenkin vaihtelen lenksuja, enkä kuluta jatkuvasti samoja.
Omituisinta tässä on se, että päässäni on yleensä vain yksi (1) hiuslenkki kerrallaan pitämässä kiinni ponnaria tai nutturaa. Kun hiukseni yleensä ovat samalla kampauksella myös palatessani kotiin, niin miten on MAHDOLLISTA, että niitä lenkkejä häviää? Onko se musta aukko sittenkin meillä kotona?Aina kun imuroin ja siivoan kotona, meiltä löytyy iso kasa hiuslenkkejä ja -pinnejä. Sama juttu mökillä. Vuosien saatossa niitä on kertynyt monta pakasterasiallista. Mystiseksi tämän tekee se, että itse olen kalju ja vaimo ei moisia käytä. Tytär ja miniät käyvät kyllä vierailulla silloin tällöin, mutta eivät kuulemma ole niitä hukanneet.
Teillä käy poissaollessa/nukkuessanne myriadi enkeleitä karkeloimassa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko ihmisiin.
Joo, kaikki valehtelee nykyään, jopa maan johto kansalaisilleen.
Sitä tosin sanotaan totuudeksi, vaikka jättää olennaisen mainitsematta.
Lisäksi pallo on ollut hukassa jo vuosikymmeniä, mutta jossain se on :D
Littee maa ihmisille se jää hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Halpa-Hallin alennusmyynneissä vaimoni katosi. Vain sukkahousut jäi sovituskoppiin ja sydämeeni suuri suunnaton kaipuu.
🙄
Pieni mittakuppi jolla mitataan kananmunankeittimeen oikea määrä vettä. Hävisi vaan keittiötasolta käytön jälkeen itsestään.
Minä vaihdoin vaatteet työpaikan puhuhuoneessa joka on vain minun käytössäni. Toinen, jo kädessäni ollut sukka katosi siinä samalla eikä ole ikinä löytynyt. On ehkä neljän neliön kokoinen koppi se. Tuo on oudoin katoaminen mitä mulle on tapahtunut.