Ahdistaa lopunaika

Potaskaa vetää tähän uskontoa. Kohta 39 on asiaa. Muita ei kannata noteerata. Höpön löpön kaikenmaailman jeesustelijat. Kaikkea sitä kirjoitellaankin. Täyttä paskaa voi voi.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:34"]Ap, usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ihan kaikki. Jos joku tietty teko sinua vaivaa, voit käydä sen sopimassa, jotta saat sen pois tunnoltasi. Tai käydä juttelemassa jollekin puhujalle tai sisarelle tai veljelle mieltäsi painavista asioista. Jos et muuta keksi, katso jonkun puhujan puhelinnumero ja soita hänelle.  Mutta minua vähän huolestutti tuo sinun ahdistuneisuutesi määrä. Olisiko sinulla mahdollista käydä juttelemassa jollekin ihan ammatti-ihmiselle tuntemuksistasi, ellet ole jo käynyt. Ehkä sinulla on käsittelemättömiä asioita lapsuudesta, jotka saavat sinut nytkin voimaan pahoin.    [/quote] Kiitos. Minä todella haluan uskoa. Tiedän vain että nämä tekoni ovat myös satuttaneet muita ja siksikin ahdistaa. Jos nyt kuolisin, pääsisinkö taivaaseen? Se on kysymys jota mietin joka päivä. Olen miettinyt avun hakemista, tarvitsisin sitä. Kunpa rohkenisin. Kiitos viestistäsi todella. Ap

[/quote]Uskalla hakea apua, ei tarvitse yksin murehtia ja kasvattaa ahdistusta. Paljon voimia sinulle! :)

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:34"]Siis jos minä pyydän anteeksi jeesukselta joudun elämään ikuisen elämän taivaassa? Ja jos en pyydä joutuu helvettiin? Mutta ei kai siel helvetissä joudu ikuisesti olemaan? Jos vaan haluisin mullan alle niin mitäs pitäs tehdä? [/quote] Helvetti on ikuinen niinkö taivaskin.Vaihtoehtoo mullan alla ei olekkaan olemassa. On vaan se paikka mihin Jumala meijät laittaa,meijän uskon mukaan

[/quote]No voi saatana. Aika epätasa-arvonen toi jumala.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:36"]

Ei ole mitään voimaa joka voisi auttaa sinua. Hyväksy että elämä on vain selviytymistä, ja että lopulta ainoa tapa päästä eteen päin on hyväksyä itsesi ja tekosi. Syntiä ei ole olemassa, se on vain ihmisten hallintaa varten tehty konstruktio. Jos on jumala, niin sillä ei ole pienintäkään aikomusta auttaa meitä.

[/quote]

Jumala tai korkeampi energia ei voi auttaa sen vuoksi (sillä tavoin kun kuvittelemme), että löytäisimme itse tiemme ja tulisimme aidosti korkeammiksi olennoiksi. Kannattaa kuunnella omaa tahtoa ja sisintä, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja on symbioosissa muun kanssa. Rakkaus on aina läsnä, ja olemme kaikki erottamattomia osia tätä ykseyttä, yhteyttä. Niinä hetkinä kun koemme olevamme sen ulkopuolella tavalla tai toisella... sille tilanteelle on oma tarkoituksensa ja siihen liittyy pahuuden kohtaamista. Pikapelastus olisi vain haitaksi ja ohjaisi meidät lämpöön, jota emme osaisi kuitenkaan hyödyntää ja jota keskeneräiset sielunmielemme tuskin edes kestäisivät tai haluaisivat liian varhain.

Hei Ap. Itse olen entinen vl, olen ajautunut pois uskosta vaikka sydämessäni olen aina halunnut uskoa. Elämä on heitellyt raskaasti ja uskomassa ollessani minäkin mietin lapsena ja nuorena tehtyjä tekoja, ne painoi, kelleen ei voinut puhua, uskoin että en pääse taivaaseen jos kuolen.. Sitten vähitellen ajauduin pois, en jaksanu enää uskoa. Sain aviottoman lapsen, elin myös avoliitossa (mies ei halunnut avioitua) kunnes erosin kun en enää kestänyt.. Olen edelleen valtavan ahdistunut näistä uskon asioista, pyörivät joka päivä mielessä ja olen niin yksin ja yksinäinen. Tiedän tilani mutten uskalla tehdä parannusta, pelkään niin että se sama ahdistus vyöryy päälle enkä jaksa kuitenkaan uskoa :/

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:34"]Ap, usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ihan kaikki. Jos joku tietty teko sinua vaivaa, voit käydä sen sopimassa, jotta saat sen pois tunnoltasi. Tai käydä juttelemassa jollekin puhujalle tai sisarelle tai veljelle mieltäsi painavista asioista. Jos et muuta keksi, katso jonkun puhujan puhelinnumero ja soita hänelle.  Mutta minua vähän huolestutti tuo sinun ahdistuneisuutesi määrä. Olisiko sinulla mahdollista käydä juttelemassa jollekin ihan ammatti-ihmiselle tuntemuksistasi, ellet ole jo käynyt. Ehkä sinulla on käsittelemättömiä asioita lapsuudesta, jotka saavat sinut nytkin voimaan pahoin.    [/quote] Kiitos. Minä todella haluan uskoa. Tiedän vain että nämä tekoni ovat myös satuttaneet muita ja siksikin ahdistaa. Jos nyt kuolisin, pääsisinkö taivaaseen? Se on kysymys jota mietin joka päivä. Olen miettinyt avun hakemista, tarvitsisin sitä. Kunpa rohkenisin. Kiitos viestistäsi todella. Ap

[/quote]

Olen tehnyt ihan yhtä hävettäviä asioita kuin sinäkin ja olen jostain ihmeestä kerännyt voimaa ja saanut häpeän painettua siksi aikaa syrjään. Minua ei ole tuomittu. Minua on nostettu ja kannateltu ja koskaan en ole tuntenut olevani paremmassa turvassa ja lähempänä taivasta. Taivaan Isä kutsuu sinua nyt lähelleen. Hän haluaa armahtaa ja antaa sinulle rauhan. Siksi mielesi on levoton. Jos olisit 'toivoton tapaus' tuntosi olisi paatunut, et välittäisi. 

Minä en osaa sanoa tai tuomita, kuka pääsee taivaaseen. Taivaan Isä tietää, kenellä on elävä usko. Minä voin vain yrittää hetken kannatella sinua ja yrittää keventää kuormaasi niin että jaksaisit itse uskaltaa uskoa ja tuntea iloa ja rauhaa. Syntien anteeksianto ei ole kiinni siitä, miten täydellisesti sinä suoritat syntiesi hyvityksen. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesus sovitti ne jo täydellisesti. Me sitten korjaamme evankeliumin antamin voimin tekemäämme tuhoa. Sen täydellisyyttä ei kuitenkaan mitata. Sielunvihollinen toki pyrkii pääsemään aina synnin kautta väliin. Keinot ovat monet. Milloin tekemäsi synti on pahin ja noloin mahdollinen, sitä ei kehtaa pyytää anteeksi. Milloin epäilet, oletko varmasti pyytänyt kaiken anteeksi. Muista se, että uskovaisella on aina kiusauksia eivätkä tällaisetkaan kiusaukset ole vieraita muillekaan. Sieulunvihollinenhan toki haluaisi, että kannamme mukanamme syntejämme, kunnes näännymme niiden taakan alle. 

Toivottavasti saat tästä voimaa sen verran, että jaksat ottaa seuraavat askeleet. Kun on oikein paha olla, ei yleinen evankeliumi ainakaan itselle riitä. Tulee tarve saada kuulla se omakohtaisesti. Onko sinulla ketään, kenelle voisit puhua tai edes tunnustaa tuntevasi syntisyytesi ja saada kuulla omakohtaisen evankeliumin?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:33"]Mulla on ollut samanlaisia ajatuksia lähiaikoina kuin ap:llä. Itse olin aiemmin pitkään vaisusti uskossa, mutta nyt olen ryhdistäytynyt tosissani. Koen, että Jumala on kutsunut minua ja olen tehnyt parannuksen.

Ahdistaa myös, kun tuntuu että olisi lopun ajat käsillä. Samaa olen miettinyt kuin ap tekemiini synteihin liittyen. 

En kuitenkaan ala vuosikausia vanhoja asioita enää kaivella ja pyydellä anteeksi.... Olen samaa kyllä miettinyt kuin ap, mutta tullut tähän tulokseen.
[/quote]

Voi sinua <3 Oletko vl? Minustakin tuntuu että nyt on etsikkoaika. Tämä uutisointi ja kaikki ahdistaa myös, minulla on pieniä lapsiakin. Heidän suhteen oloni on levollinen, tiedän että ovat viattomia ja pääsisivät taivaaseen. Mieskin on niin rehellinen ja suora, hyvän ja avoimen lapsuuden elänyt. Minä vain olen tälläinen. :(
Ap

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:29"]

Hei Ap. Itse olen entinen vl, olen ajautunut pois uskosta vaikka sydämessäni olen aina halunnut uskoa. Elämä on heitellyt raskaasti ja uskomassa ollessani minäkin mietin lapsena ja nuorena tehtyjä tekoja, ne painoi, kelleen ei voinut puhua, uskoin että en pääse taivaaseen jos kuolen.. Sitten vähitellen ajauduin pois, en jaksanu enää uskoa. Sain aviottoman lapsen, elin myös avoliitossa (mies ei halunnut avioitua) kunnes erosin kun en enää kestänyt.. Olen edelleen valtavan ahdistunut näistä uskon asioista, pyörivät joka päivä mielessä ja olen niin yksin ja yksinäinen. Tiedän tilani mutten uskalla tehdä parannusta, pelkään niin että se sama ahdistus vyöryy päälle enkä jaksa kuitenkaan uskoa :/

[/quote]

Mitä jos kuitenkin yrittäisit. Olisiko se ahdistus, jota pelkäät, jotenkin pahempi kuin se, mitä tunnet nyt. Onko sinulla koskaan ollut hyvä olo uskossa? Muistatko sellaista, että sinulla oli rauha ja seesteinen olo? Ja vaikkei olisi ollutkaan, sinulla voisi nyt olla. Asia selvästi painaa sinua, jos se syö sinua päivittäin.

Itse olen elänyt epäuskoisessa perheessä ja saanut parannuksen kodin ulkopuolelta. Joskus olen miettinyt, että se on ollut siunaus omalle kohdalleni. Että ei kaikkia helpota se, että on saanut kasvaa uskovaisessa kodissa, vaikka monelle se on kallis asia. Näin ollen olen itse saanut nähdä selkeästi rajan kun siirryin epäuskosta uskoon. Ei tarvinnut miettiä, mikä on kulttuuria ja tapoja ja mikä jotain muuta. Ja koskaan ei ole ollut mieli ja askel niin kevyt kuin niinä aikoina, joka parannuksen saamista seurasi.  

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:34"]Ap, usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ihan kaikki. Jos joku tietty teko sinua vaivaa, voit käydä sen sopimassa, jotta saat sen pois tunnoltasi. Tai käydä juttelemassa jollekin puhujalle tai sisarelle tai veljelle mieltäsi painavista asioista. Jos et muuta keksi, katso jonkun puhujan puhelinnumero ja soita hänelle.  Mutta minua vähän huolestutti tuo sinun ahdistuneisuutesi määrä. Olisiko sinulla mahdollista käydä juttelemassa jollekin ihan ammatti-ihmiselle tuntemuksistasi, ellet ole jo käynyt. Ehkä sinulla on käsittelemättömiä asioita lapsuudesta, jotka saavat sinut nytkin voimaan pahoin.    [/quote] Kiitos. Minä todella haluan uskoa. Tiedän vain että nämä tekoni ovat myös satuttaneet muita ja siksikin ahdistaa. Jos nyt kuolisin, pääsisinkö taivaaseen? Se on kysymys jota mietin joka päivä. Olen miettinyt avun hakemista, tarvitsisin sitä. Kunpa rohkenisin. Kiitos viestistäsi todella. Ap

[/quote]

Olen tehnyt ihan yhtä hävettäviä asioita kuin sinäkin ja olen jostain ihmeestä kerännyt voimaa ja saanut häpeän painettua siksi aikaa syrjään. Minua ei ole tuomittu. Minua on nostettu ja kannateltu ja koskaan en ole tuntenut olevani paremmassa turvassa ja lähempänä taivasta. Taivaan Isä kutsuu sinua nyt lähelleen. Hän haluaa armahtaa ja antaa sinulle rauhan. Siksi mielesi on levoton. Jos olisit 'toivoton tapaus' tuntosi olisi paatunut, et välittäisi. 

Minä en osaa sanoa tai tuomita, kuka pääsee taivaaseen. Taivaan Isä tietää, kenellä on elävä usko. Minä voin vain yrittää hetken kannatella sinua ja yrittää keventää kuormaasi niin että jaksaisit itse uskaltaa uskoa ja tuntea iloa ja rauhaa. Syntien anteeksianto ei ole kiinni siitä, miten täydellisesti sinä suoritat syntiesi hyvityksen. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesus sovitti ne jo täydellisesti. Me sitten korjaamme evankeliumin antamin voimin tekemäämme tuhoa. Sen täydellisyyttä ei kuitenkaan mitata. Sielunvihollinen toki pyrkii pääsemään aina synnin kautta väliin. Keinot ovat monet. Milloin tekemäsi synti on pahin ja noloin mahdollinen, sitä ei kehtaa pyytää anteeksi. Milloin epäilet, oletko varmasti pyytänyt kaiken anteeksi. Muista se, että uskovaisella on aina kiusauksia eivätkä tällaisetkaan kiusaukset ole vieraita muillekaan. Sieulunvihollinenhan toki haluaisi, että kannamme mukanamme syntejämme, kunnes näännymme niiden taakan alle. 

Toivottavasti saat tästä voimaa sen verran, että jaksat ottaa seuraavat askeleet. Kun on oikein paha olla, ei yleinen evankeliumi ainakaan itselle riitä. Tulee tarve saada kuulla se omakohtaisesti. Onko sinulla ketään, kenelle voisit puhua tai edes tunnustaa tuntevasi syntisyytesi ja saada kuulla omakohtaisen evankeliumin?

 
[/quote]
Kiitos myös sinulle. Haluan niin kovasti uskoa. Itken täällä ja imetän pienintä. Minulla on uskovainen mies, hänen kanssaan voin asioita puhua ja syntiä panna pois. Mutta en ole hänellekään uskaltautunut kauheimpia ja noloimpia asioita puhumaan.
Ap

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:46"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:34"]Ap, usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ihan kaikki. Jos joku tietty teko sinua vaivaa, voit käydä sen sopimassa, jotta saat sen pois tunnoltasi. Tai käydä juttelemassa jollekin puhujalle tai sisarelle tai veljelle mieltäsi painavista asioista. Jos et muuta keksi, katso jonkun puhujan puhelinnumero ja soita hänelle.  Mutta minua vähän huolestutti tuo sinun ahdistuneisuutesi määrä. Olisiko sinulla mahdollista käydä juttelemassa jollekin ihan ammatti-ihmiselle tuntemuksistasi, ellet ole jo käynyt. Ehkä sinulla on käsittelemättömiä asioita lapsuudesta, jotka saavat sinut nytkin voimaan pahoin.    [/quote] Kiitos. Minä todella haluan uskoa. Tiedän vain että nämä tekoni ovat myös satuttaneet muita ja siksikin ahdistaa. Jos nyt kuolisin, pääsisinkö taivaaseen? Se on kysymys jota mietin joka päivä. Olen miettinyt avun hakemista, tarvitsisin sitä. Kunpa rohkenisin. Kiitos viestistäsi todella. Ap

[/quote]

Olen tehnyt ihan yhtä hävettäviä asioita kuin sinäkin ja olen jostain ihmeestä kerännyt voimaa ja saanut häpeän painettua siksi aikaa syrjään. Minua ei ole tuomittu. Minua on nostettu ja kannateltu ja koskaan en ole tuntenut olevani paremmassa turvassa ja lähempänä taivasta. Taivaan Isä kutsuu sinua nyt lähelleen. Hän haluaa armahtaa ja antaa sinulle rauhan. Siksi mielesi on levoton. Jos olisit 'toivoton tapaus' tuntosi olisi paatunut, et välittäisi. 

Minä en osaa sanoa tai tuomita, kuka pääsee taivaaseen. Taivaan Isä tietää, kenellä on elävä usko. Minä voin vain yrittää hetken kannatella sinua ja yrittää keventää kuormaasi niin että jaksaisit itse uskaltaa uskoa ja tuntea iloa ja rauhaa. Syntien anteeksianto ei ole kiinni siitä, miten täydellisesti sinä suoritat syntiesi hyvityksen. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesus sovitti ne jo täydellisesti. Me sitten korjaamme evankeliumin antamin voimin tekemäämme tuhoa. Sen täydellisyyttä ei kuitenkaan mitata. Sielunvihollinen toki pyrkii pääsemään aina synnin kautta väliin. Keinot ovat monet. Milloin tekemäsi synti on pahin ja noloin mahdollinen, sitä ei kehtaa pyytää anteeksi. Milloin epäilet, oletko varmasti pyytänyt kaiken anteeksi. Muista se, että uskovaisella on aina kiusauksia eivätkä tällaisetkaan kiusaukset ole vieraita muillekaan. Sieulunvihollinenhan toki haluaisi, että kannamme mukanamme syntejämme, kunnes näännymme niiden taakan alle. 

Toivottavasti saat tästä voimaa sen verran, että jaksat ottaa seuraavat askeleet. Kun on oikein paha olla, ei yleinen evankeliumi ainakaan itselle riitä. Tulee tarve saada kuulla se omakohtaisesti. Onko sinulla ketään, kenelle voisit puhua tai edes tunnustaa tuntevasi syntisyytesi ja saada kuulla omakohtaisen evankeliumin?

 
[/quote]
Kiitos myös sinulle. Haluan niin kovasti uskoa. Itken täällä ja imetän pienintä. Minulla on uskovainen mies, hänen kanssaan voin asioita puhua ja syntiä panna pois. Mutta en ole hänellekään uskaltautunut kauheimpia ja noloimpia asioita puhumaan.
Ap
[/quote]

Usein asiat saavat kohtuuttomat mittasuhteet oman pään sisällä. Älä piinaa itseäsi vaan kuuntele sisintäsi ja päästä ne kantamasi taakat ulos. Saat rauhan.

Olen miettinyt psykoterapiaa ja uskoisin että se olisi paras apu minulle. Jos vain uskaltaisin soittaa ja varata aikaa jostain, en edes tiedä mistä. Silti haluaisin kertoa asiat myös jollekin uskovaiselle ja saada anteeksi ihan nimellisesti kaiken. Minulla olisi paljon anteeksi pyydettävää sisaruksiltani mutten rohkene, emme ole kaikki kovin läheisiä. Kotimme on aivan rikki. J
Ap

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:46"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:34"]Ap, usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ihan kaikki. Jos joku tietty teko sinua vaivaa, voit käydä sen sopimassa, jotta saat sen pois tunnoltasi. Tai käydä juttelemassa jollekin puhujalle tai sisarelle tai veljelle mieltäsi painavista asioista. Jos et muuta keksi, katso jonkun puhujan puhelinnumero ja soita hänelle.  Mutta minua vähän huolestutti tuo sinun ahdistuneisuutesi määrä. Olisiko sinulla mahdollista käydä juttelemassa jollekin ihan ammatti-ihmiselle tuntemuksistasi, ellet ole jo käynyt. Ehkä sinulla on käsittelemättömiä asioita lapsuudesta, jotka saavat sinut nytkin voimaan pahoin.    [/quote] Kiitos. Minä todella haluan uskoa. Tiedän vain että nämä tekoni ovat myös satuttaneet muita ja siksikin ahdistaa. Jos nyt kuolisin, pääsisinkö taivaaseen? Se on kysymys jota mietin joka päivä. Olen miettinyt avun hakemista, tarvitsisin sitä. Kunpa rohkenisin. Kiitos viestistäsi todella. Ap

[/quote]

Olen tehnyt ihan yhtä hävettäviä asioita kuin sinäkin ja olen jostain ihmeestä kerännyt voimaa ja saanut häpeän painettua siksi aikaa syrjään. Minua ei ole tuomittu. Minua on nostettu ja kannateltu ja koskaan en ole tuntenut olevani paremmassa turvassa ja lähempänä taivasta. Taivaan Isä kutsuu sinua nyt lähelleen. Hän haluaa armahtaa ja antaa sinulle rauhan. Siksi mielesi on levoton. Jos olisit 'toivoton tapaus' tuntosi olisi paatunut, et välittäisi. 

Minä en osaa sanoa tai tuomita, kuka pääsee taivaaseen. Taivaan Isä tietää, kenellä on elävä usko. Minä voin vain yrittää hetken kannatella sinua ja yrittää keventää kuormaasi niin että jaksaisit itse uskaltaa uskoa ja tuntea iloa ja rauhaa. Syntien anteeksianto ei ole kiinni siitä, miten täydellisesti sinä suoritat syntiesi hyvityksen. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesus sovitti ne jo täydellisesti. Me sitten korjaamme evankeliumin antamin voimin tekemäämme tuhoa. Sen täydellisyyttä ei kuitenkaan mitata. Sielunvihollinen toki pyrkii pääsemään aina synnin kautta väliin. Keinot ovat monet. Milloin tekemäsi synti on pahin ja noloin mahdollinen, sitä ei kehtaa pyytää anteeksi. Milloin epäilet, oletko varmasti pyytänyt kaiken anteeksi. Muista se, että uskovaisella on aina kiusauksia eivätkä tällaisetkaan kiusaukset ole vieraita muillekaan. Sieulunvihollinenhan toki haluaisi, että kannamme mukanamme syntejämme, kunnes näännymme niiden taakan alle. 

Toivottavasti saat tästä voimaa sen verran, että jaksat ottaa seuraavat askeleet. Kun on oikein paha olla, ei yleinen evankeliumi ainakaan itselle riitä. Tulee tarve saada kuulla se omakohtaisesti. Onko sinulla ketään, kenelle voisit puhua tai edes tunnustaa tuntevasi syntisyytesi ja saada kuulla omakohtaisen evankeliumin?

 
[/quote]
Kiitos myös sinulle. Haluan niin kovasti uskoa. Itken täällä ja imetän pienintä. Minulla on uskovainen mies, hänen kanssaan voin asioita puhua ja syntiä panna pois. Mutta en ole hänellekään uskaltautunut kauheimpia ja noloimpia asioita puhumaan.
Ap
[/quote]

Usein asiat saavat kohtuuttomat mittasuhteet oman pään sisällä. Älä piinaa itseäsi vaan kuuntele sisintäsi ja päästä ne kantamasi taakat ulos. Saat rauhan.
[/quote]
Niin saavat, olen pyöritellyt asioita yksin mielessä yli kymmenen vuotta. Joka ikinen päivä, lasteni ainutkertainen lapsuus valuu ohitseni ja minä vain murehdin ja ahdistun.
Ap

Kiva kuulla ap että voit paremmin jo :)

Ap, olet psykologisen, et hengellusen avun tarpeessa. Hanki apua.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 20:36"]

Ei ole mitään voimaa joka voisi auttaa sinua. Hyväksy että elämä on vain selviytymistä, ja että lopulta ainoa tapa päästä eteen päin on hyväksyä itsesi ja tekosi. Syntiä ei ole olemassa, se on vain ihmisten hallintaa varten tehty konstruktio. Jos on jumala, niin sillä ei ole pienintäkään aikomusta auttaa meitä.

[/quote]

Jumala tai korkeampi energia ei voi auttaa sen vuoksi (sillä tavoin kun kuvittelemme), että löytäisimme itse tiemme ja tulisimme aidosti korkeammiksi olennoiksi. Kannattaa kuunnella omaa tahtoa ja sisintä, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja on symbioosissa muun kanssa. Rakkaus on aina läsnä, ja olemme kaikki erottamattomia osia tätä ykseyttä, yhteyttä. Niinä hetkinä kun koemme olevamme sen ulkopuolella tavalla tai toisella... sille tilanteelle on oma tarkoituksensa ja siihen liittyy pahuuden kohtaamista. Pikapelastus olisi vain haitaksi ja ohjaisi meidät lämpöön, jota emme osaisi kuitenkaan hyödyntää ja jota keskeneräiset sielunmielemme tuskin edes kestäisivät tai haluaisivat liian varhain.

[/quote]

Jostain syystä johtui Käärmeen (Sielunvihollinen) petos ja esivanhempiemme alkulankeemus mieleen. Kyllä nykyäänkin kirjoitetaan paljon juuri tällaista eksyttävää neuvo-opasta, ja tarkoitus on sama eli saada epäilemään sitä, mitä Jumala (joka ei valehtele) on sanonut. Ota sinäkin, kommentoija, huomioon tämä.

3 luku

Syntiinlankeemus

1 Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?
2 Niin vaimo vastasi käärmeelle: Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
3 mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'
4 Niin käärme sanoi vaimolle: Ette suinkaan kuole;
5 vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.
6 Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
7 Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
8 Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.
9 Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: Missä olet?
10 Hän vastasi: Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin.
11 Ja hän sanoi: Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?
12 Mies vastasi: Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.
13 Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: Mitäs olet tehnyt? Vaimo vastasi: Käärme petti minut, ja minä söin.

Ei ole itsellä kokemusta, mutta kyllähän ihanteellista olisi saada tasapainoinen, kristitty sielunhoitoterapeutti tueksi.

http://www.kristilliset.com/sielunhoito.php

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:58"]Ap, olet psykologisen, et hengellusen avun tarpeessa. Hanki apua.
[/quote]

Mutta jos olen ahdistunut omista pahoista teoista, eikö se silloin ole hengellistä? Jos tietäisin ettei tarvitse enää koskaan miettiä syyllisenä vanhoja olo olisi niin kevyt.
Tänään on vähän parempi olo, ihana kun sain täältä tukea.
Ap