Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa täysi-ikäistä lasta, joka ei halua ottaa apua vastaan?
30.03.2022 |
Tiedän, ettei väkisin voi auttaa mitenkään, mutta jotenkin toivoton ajatus ettei mitään voi tehdä.
Poika siis asuu omillaan. Ei tällä hetkellä opiskele/käy töissä, mutta on kesätyö ja hakenut opiskelemaan. Jätti opinnot kesken, kun ei ollutkaan sellainen ala, joka kiinnosti ja nyt siis haki siihen kiinnostavampaan kouluun.
Oli alaikäisenä ”kiltti”, ei käyttänyt alkoholia, tupakkaa tms. Kävi lukion ja armeijan.
Täysi-ikäistyttyään alkoi ilta/yöjuoksut, Koronan takia lähinnä kotibileitä ja autolla rälläämistä. Alkoholi astui kuvioon, sitten kannabis. Kun jäi kiinni, asenne oli ”kaikkihan sitä käyttää, et tajua nykyajasta mitään, vaan olet jämähtänyt sinne 90-luvulle”. Nyt poika on mielestäni masentunut ja olen nähnyt viiltelyjälkiä käsissä.
Ei suostu puhumaan, lähtee karkuun (siis konkreettisesti vaikka autolla ajamaan), jos yritän kysellä, onko joku vialla, miksi on paha olla. Kyselyn jälkeen ei vastaa mihinkään viesteihinkään. Ainut vastaus on, että ei ole masentunut ja hänen asiansa ei kuulu minulle. On täysi-ikäinen ja haluaa olla rauhassa. Kavereita on ja ilmeisesti heidän kanssaan jaksaa puhua enemmän, kuin sen puolituntia, jonka jälkeen haluaa jo minusta eroon. Kaveripiiri on pysynyt samana alakouluiästä saakka. Tai ne parhaat kaverit.
Miten voisin auttaa vai pitääkö tässä vaan nyt antaa ajan kulua ja toivoa, että poika pyytää apua jossain vaiheessa, jos tarvitsee ?Ikää kohta 20 vuotta.
Kommentit (36)
Ap. Hakisitko itsellesi tukea. Esimerkiksi jostakin päihteitä käyttävien omaisten ryhmästä tai ota itse yhteyttä sosiaalihoitajaan. Sieltä saat hyviä neuvoja poikasi tilanteeseen. Kun sinä rauhoitut, poika huomaa sen ja voi ruveta avautumaan. Omien lasteni kohdalla auttoi, kun menimme syömään tasokkaaseen ravintolaan ja sitten vaateostoksille. Siinä he huomasivat tasoeron kaveriporukkaan. Muista aina myös kertoa, että hän on sinulle rakas ja tärkeä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on huono paikka kysyä. Liity vaikka facen ryhmään: irti huumeista ry vanhemmat
Mistä huumeista?
Onpas päässyt nuori retkahtamaan. Se voi olla nuo oudot kaverit ja internetti mikä vaikuttaa. Se kaverien kanssa bilettäminen on kiinnostavampaa kuin rakkaan vanhemman neuvot. Ja voi olla että se on kadottanut vanhemman kunnioituksen ja oletteko te ikinä osanneet keskustellakaan kunnolla? Oletteko ollut riidoissa tai oletko suututtanut sitä millään tavalla? Voi olla päihteiden käytöstä johtuvaa tuo ja tunne elämän hallinan ongelmat, mm tuo että pakenee paikalta kun pitäisi tunteista puhua...
Eikö isällä oo mikään yhteyttä poikaansa vai onko enää kuvioissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että poika pelkää koko ajan, että alan kysellä/neuvoa ja varmuuden vuoksi haluaa minut pois asunnosta, etten vaan aloita sitä. Pitää nyt yrittää seuraavalla kerralla sitä, etten puhu ollenkaan näistä ahdistavista asioista. Tuntuu, että kokee nyt minutkin vain ahdistavana.
Kuinka usein käyt hänen asunnollaan? Menetkö sinne oma-aloitteisesti, vai hänen pyynnöstään? Mikä on käynnin motiivi? Käykö hän sinun luonasi, vai tapaatteko vain hänen asunnollaan?
Kysyn millon voin tulla ja hän ilmoittaa ajan. Muutti äskettäin vasta, joten lähinnä hakee jotain unohtunutta kotoa
Mun korvaan tuo kuulostaa ihan normaalilta, siis ottaen huomioon nuoren iän. Rivien välistä luen, että poika ei ole kovin vanha vaikka täysi-ikäinen onkin. 18-25?
Tuossa iässä on ihan normaalia hurvitella ympäriinsä eikä työt ja koulut ole kummoisellakaan tolalla. Usein kouluihinkin täytyy hakea monta kertaa ennen kuin pääsee siihen mihin haluaa. Josei pääse ei töitäkään ole, ainakaan muuta kuin hanttihommaa. Se voi olla ankeaa ja masentavaa. Kannusta hyvällä. Älä naljaile.
Maailma on muuttunut ja enää ei päde mikään litania ammattikoulu, työ, naimisiin, lapsia, omakotitalo, farmariauto ja koira. Kesämökki ennen kuin täyttää 30v 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis millä lailla auttaa? Mitä tarkoitat? Mitä apua tarvitset? Mikä ongelma sinulla on?
Tuosta aloituksesta nyt ei selvinnyt niin yhtikäs mitään, ethän sinä kertonut siinä mitään mistään ongelmastasi.
PS. Oikeastaan, ap, ei sinun tarvitse minulle kertoa että mikä kumma sinun ongelmasi on. Ei minun eikä kenenkään muunkaan tällä palstalla tarvitse ongelmaasi tietää. On outoa että kysyt neuvoa tältä palstalta, tosi outoa, taidat olla jotenkin tosi pahasti pihalla.
Tämä Suomi on onneksi hyvinvointiyhteiskunta, täällä yhteiskunta tarjoaa apua kunhan apua menee pyytämään. Se todellakin on niin yksinkertaista. Mene asuinpaikkasi terveyskeskukseen! Kerro siellä ongelmasi vastaanottovirkailijalle/hoitajalle. Tai mene asuinpaikkasi sosiaalitoimistoon! Kerro siellä ongelmasi vastaanottovirkailijalle/sosiaalityöntekijälle. Eiköhän se joku viranomainen tai siis ammattiauttaja osaa sinut neuvoa oikeaan paikkaan eteenpäin, niin että lopulta saat oikeaa ammattiapua ongelmaasi. Ei haittaa jos alkuun menet vähän väärään virastoon tai toimistoon, kyllä ne sut sieltä neuvoo oikeaan paikkaan. Saat kyllä itsellesi apua, älä pelkää, sun vain tarvitsee mennä sitä apua pyytämään.
Vierailija kirjoitti:
Onpas päässyt nuori retkahtamaan. Se voi olla nuo oudot kaverit ja internetti mikä vaikuttaa. Se kaverien kanssa bilettäminen on kiinnostavampaa kuin rakkaan vanhemman neuvot. Ja voi olla että se on kadottanut vanhemman kunnioituksen ja oletteko te ikinä osanneet keskustellakaan kunnolla? Oletteko ollut riidoissa tai oletko suututtanut sitä millään tavalla? Voi olla päihteiden käytöstä johtuvaa tuo ja tunne elämän hallinan ongelmat, mm tuo että pakenee paikalta kun pitäisi tunteista puhua...
Eikö isällä oo mikään yhteyttä poikaansa vai onko enää kuvioissa?
Ei varmaan mitenkään kovin syvällisesti ole keskusteltu, mutta ihan normaalit puhevälit on olleet. Riitaa tuli kannabiksesta. Isänsä ei ole halunnut puhua näistä vaikeista asioista. Olemme eronneet pojan ollessa 2-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2022 kirjoitti:
Mun korvaan tuo kuulostaa ihan normaalilta, siis ottaen huomioon nuoren iän. Rivien välistä luen, että poika ei ole kovin vanha vaikka täysi-ikäinen onkin. 18-25?
Tuossa iässä on ihan normaalia hurvitella ympäriinsä eikä työt ja koulut ole kummoisellakaan tolalla. Usein kouluihinkin täytyy hakea monta kertaa ennen kuin pääsee siihen mihin haluaa. Josei pääse ei töitäkään ole, ainakaan muuta kuin hanttihommaa. Se voi olla ankeaa ja masentavaa. Kannusta hyvällä. Älä naljaile.
Maailma on muuttunut ja enää ei päde mikään litania ammattikoulu, työ, naimisiin, lapsia, omakotitalo, farmariauto ja koira. Kesämökki ennen kuin täyttää 30v 😆
Poika on kohta 20v. Kyllä varmasti pääsee kouluun, oli ihan hyvä todistus eikä hae alalle, mihin olisi vaikea päästä.
Mun lapsi pössytteli, näin silmistä. En vain halunnut uskoa. En koskaan kysynyt, toivoin, että tulee järkiinsä. Tuli päivä, kun tuli luokseni ja sanoi, että olisi asiaa. En tiedä miten aloitan ja pelkään, että hylkäät minut. Kerroin ettei ole asiaa, joka saisi minut hylkäämään hänet. Hän kertoi minulle arkaluontoisia asioita.
Tuosta on jo aikaa ja luottamussuhde on syventynyt. Välillä tuntuu, että haluaisin antaa neuvoja ja ohjeita, on kuitenkin aikuinen. Minun on äitinä hyväksyttävä ja kunnioitettava hänen omia ratkaisuja ja päätöksiä vaikka toisinaan sattuu lujaa.
Ei pössyttele enää, alkoholia käyttää kohtuudella. Käy töissä ja voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että poika pelkää koko ajan, että alan kysellä/neuvoa ja varmuuden vuoksi haluaa minut pois asunnosta, etten vaan aloita sitä. Pitää nyt yrittää seuraavalla kerralla sitä, etten puhu ollenkaan näistä ahdistavista asioista. Tuntuu, että kokee nyt minutkin vain ahdistavana.
Kuinka usein käyt hänen asunnollaan? Menetkö sinne oma-aloitteisesti, vai hänen pyynnöstään? Mikä on käynnin motiivi? Käykö hän sinun luonasi, vai tapaatteko vain hänen asunnollaan?
Kysyn millon voin tulla ja hän ilmoittaa ajan. Muutti äskettäin vasta, joten lähinnä hakee jotain unohtunutta kotoa
Entä jos ehdotat, että hän tulee syömään vähän paremmin sinun luoksesi tai menette ravintolaan ja sovitte ajankohdan (älä sanele vaan kysy ei-painostavasti milloin hänelle sopii). Jutelkaa muusta kuin hankalista aiheista + älä tenttaa. Pyri "normalisoimaan" välinne, hitaasti mutta varmasti.
Välttämättä tilanne ei ole niin huono kuin pelkäät ja ehkä hän on vain hermostunut seurassasi (pelkää arvostelua, ohjeita ja päivittelyä jne. joka on tyypillistä tuossa iässä). Anna hänelle tilaa, mutta tarjoa samalla mahdollisuutta yhteisiin mukaviin hetkiin (älä kuitenkaan liian usein, hänellä on ns. omakin elämä).
Kiitos lähes kaikille vastaajille (siksi lähes, etten jaksa noteerata tuota yhtä sekopäätä). Tässä tuli paljon hyviä vinkkejä ja vahvistus sille ajatukselle, etten nyt voi sormia napsauttamalla muuttaa tilannetta, vaan täytyy antaa aikaa. Yritän keksiä yhteisiä mukavia juttuja ja huomioida poikaa muuten, tuo syömässä käyttäminen on tosi hyvä ehdotus. Ehkä otan vaikka sisaruksia mukaan, niin tietää etten silloin kysele tai neuvo.
Hän on tietysti hyvin rakas ja tärkeä minulle ja siksi huoli on kova. Sanoi kuitenkin haluavansa, että käytän sisaruksia hänen luonaan, joten ei poika ihan täysin halua meistä eroon kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse rälläsin iät 18-26, muutin Turusta Kuopioon jotta äiti ei kävisi puuttumassa elämääni. Lasten pitää antaa aikuistua ja etsiä omat polkunsa. Nyt ikää 50 ja omat lapset lähdössä kotoa. Kertonut heille että rakastan ja kotiin voi aina palata jos ei kaikki mene putkeen. Eli antakaa lastenne elää ja olkaa valmiina tukemaan jos pyydetään
Vierailija kirjoitti:
Huumeriippuvaista ei voi auttaa väkisin. Niin kuin ei muutakaan riippuvaista. Ensin pitää itse tunnistaa ongelmansa, sitten vasta kykenee ottamaan apua vastaan. Jos ei kykene tunnistamaan ongelmaansa, et voi tehdä mitään muuta kuin olla tarvittaessa saatavilla.
En osaa sanoa, onko miten riippuvainen kannabiksesta, enkä tiedä miten paljon käyttää. Omien sanojensa mukaan on käyttänyt sitä jossain kotibileissä kuten muutkin kaverinsa. Ei siis itse koe, että siitä olisi mitään haittaa hänelle. Päinvastoin vakuutteli, että turha minun on kannabiksesta valittaa, kun itse juon joskus lasillisen punaviiniä tms. Hänestä ihan sama asia, rentouttaa. Kuulemma alkoholi on pahempi ja vaarallisempi aine. Meillä on siis täysin eri kanta koko kannabikseen. Sanoi myös, että voi lopettaa minun takiani, mutta en usko, että on lopettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi tehdä mitään väkisin jos pojallasi ei ole motivaatiota itsellään. Minun Isä oli alkoholisti ja lääkkeiden väärin käyttäjä ja hänkään ei halunnut apua kun pelkäsi mitä muut ajattelee jos hän menee hoitoon. Ainoa mitä pystyin tekemään oli lopettaa rahan lainaaminen mutta ei sekään paljon auttanut kun viinan ja pillereiden myyjillä oli tapana viedä ne ovelle asti. Hakut sain päälle kun kerran soitin ambulanssia paikalle itsetuhoisuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Onpas päässyt nuori retkahtamaan. Se voi olla nuo oudot kaverit ja internetti mikä vaikuttaa. Se kaverien kanssa bilettäminen on kiinnostavampaa kuin rakkaan vanhemman neuvot. Ja voi olla että se on kadottanut vanhemman kunnioituksen ja oletteko te ikinä osanneet keskustellakaan kunnolla? Oletteko ollut riidoissa tai oletko suututtanut sitä millään tavalla? Voi olla päihteiden käytöstä johtuvaa tuo ja tunne elämän hallinan ongelmat, mm tuo että pakenee paikalta kun pitäisi tunteista puhua...
Eikö isällä oo mikään yhteyttä poikaansa vai onko enää kuvioissa?
Mitkä oudot kaverit?
Harmillista, mutta se apu menee sitten perille, kun
oma halu herää parantua ja ottaa apua vastaan.
Ns. oma pohja on jokaisen löydettävä oli kysymyksessä mikä tahansa elämän laatua heikentävä asia.
'Auttaminen' monesti vain mahdollistaa tuhoavan käyttäytymisen jatkumisen.
Jätä hänet ns. rauhaan. Anna huolehtia asiansa. Älä rahoita, älä ruoki. Hän päättäköön itse, mistä on valmis luopumaan. Tai haluaako apua.
Kun pohja löytyy, löytyy myös ratkaisu. Se on jokaisella erilainen.