Miten auttaa täysi-ikäistä lasta, joka ei halua ottaa apua vastaan?
Tiedän, ettei väkisin voi auttaa mitenkään, mutta jotenkin toivoton ajatus ettei mitään voi tehdä.
Poika siis asuu omillaan. Ei tällä hetkellä opiskele/käy töissä, mutta on kesätyö ja hakenut opiskelemaan. Jätti opinnot kesken, kun ei ollutkaan sellainen ala, joka kiinnosti ja nyt siis haki siihen kiinnostavampaan kouluun.
Oli alaikäisenä ”kiltti”, ei käyttänyt alkoholia, tupakkaa tms. Kävi lukion ja armeijan.
Täysi-ikäistyttyään alkoi ilta/yöjuoksut, Koronan takia lähinnä kotibileitä ja autolla rälläämistä. Alkoholi astui kuvioon, sitten kannabis. Kun jäi kiinni, asenne oli ”kaikkihan sitä käyttää, et tajua nykyajasta mitään, vaan olet jämähtänyt sinne 90-luvulle”. Nyt poika on mielestäni masentunut ja olen nähnyt viiltelyjälkiä käsissä.
Ei suostu puhumaan, lähtee karkuun (siis konkreettisesti vaikka autolla ajamaan), jos yritän kysellä, onko joku vialla, miksi on paha olla. Kyselyn jälkeen ei vastaa mihinkään viesteihinkään. Ainut vastaus on, että ei ole masentunut ja hänen asiansa ei kuulu minulle. On täysi-ikäinen ja haluaa olla rauhassa. Kavereita on ja ilmeisesti heidän kanssaan jaksaa puhua enemmän, kuin sen puolituntia, jonka jälkeen haluaa jo minusta eroon. Kaveripiiri on pysynyt samana alakouluiästä saakka. Tai ne parhaat kaverit.
Miten voisin auttaa vai pitääkö tässä vaan nyt antaa ajan kulua ja toivoa, että poika pyytää apua jossain vaiheessa, jos tarvitsee ?Ikää kohta 20 vuotta.
Kommentit (36)
Suomessa ei voi auttaa väkisin.
Ehkä kannattaa nyt olla vain lähellä ja kyselemättä. Joskus sellainen ei liian tunkeilevia läheisyys voi saada toisen avautumaan.
Kai sille raha on kelvannut? Lopeta ensin sen antaminen.
Minusta tuntuu, että poika pelkää koko ajan, että alan kysellä/neuvoa ja varmuuden vuoksi haluaa minut pois asunnosta, etten vaan aloita sitä. Pitää nyt yrittää seuraavalla kerralla sitä, etten puhu ollenkaan näistä ahdistavista asioista. Tuntuu, että kokee nyt minutkin vain ahdistavana.
Ole normaalisti, älä aja toista takaa. On kriisipuhelin (tai kriisikeskus) nimettömänä hänelle halutessaan, jos viiltelee (kuinka paljon). Ja on myös yksityinen lääkäriasema jossa on erikoislääkäri tai terapeutti jokusen kerran jos tarvitsee, voit maksaa sen jos tarvii(?). Kaikki menee nykyään omakantaan ja pojalle voisi tulla siitä jatkossa ongelmia, kun joku kaivaa sen aina esille. Usein tuo menee ohi. Alkoholi lisää ikäviä tunnetiloja, myös määrä vaikuttaa. Nuorilla on paineita kouluista ja ihmissuhteista, kenties armeija-asiat painavat, maksut jne.
Vierailija kirjoitti:
Kai sille raha on kelvannut? Lopeta ensin sen antaminen.
Ei ole kelvannut. Ei ole pyytänyt minulta rahaa kuukausiin. Olen kyllä maksanut esim osan autoremontista pyytämättä. Poika on ollut kesät töissä ja käyttää rahaa niukasti. Hän ei ole rahaa vailla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että poika pelkää koko ajan, että alan kysellä/neuvoa ja varmuuden vuoksi haluaa minut pois asunnosta, etten vaan aloita sitä. Pitää nyt yrittää seuraavalla kerralla sitä, etten puhu ollenkaan näistä ahdistavista asioista. Tuntuu, että kokee nyt minutkin vain ahdistavana.
Älä tee tuota. Se aiheuttaa psyykkisiä ongelmia pahimmillaan toiselle. Ei saa nauvoa ja kysellä. Hän selvittää itse asiansa muualla. Älä mene asuntoon, anna toiselle aikaa elää omaa elämää. Ja edetä.
Aikuinen ihminen saa elää miten haluaa. Jos ei halua apua, älä tyrkytä. Kyllä se sitten pyytää, jos oikeasti sinulta jotain haluaa. Jos ei pyydä, et voi sille mitään.
Jos kuitenkin kesätöitä tulossa ja päässyt haluamaansa kouluun niin ehkä voit vähän rauhoittua.
Toki viiltely jäljet ei ole varmasti kivaa oman pojan käsissä.. mutta kerta ei halua apua niin vaikea sitä tuputtaa.
Jos tilanne menee huonommaksi niin siinätapauksessa huoli ilmoitus. Mutta ihan oikeasti kyllä menee paljon pahemmin monella...
Sanot että sulle saa puhua jos on ongelmia. Sitten jätät rauhaan et kysy mitään, et tarjoa rahaa jne. Otat iisisti ja annat toisen olla. Ei kannata tyrkyttää apua, väkisin se ei onnistu. Odota että hän tulee sitä pyytämään. Enkä tarkoita rahaa. Sitä et saa antaa, ostat vaikka ruokaa, jos hänellä on loppu. Ei rahaa.
On täysi-ikäinen ja haluaa olla rauhassa.
Kunnioitat näitä kahta seikkaa. Siinäpä se.
Herranen aika, jos se juttelee sulle PUOLI TUNTIA yhteen menoon niin ei se ole lyhyt aika, päinvastoin. Mutta ehkä sä odotat näiltä juttuhetkiltä liikaa. Vaadit että se pui ongelmiaan kanssasi ja sinå pääset niissä auttamaan ja ratkomaan.
Mitä jos yrittäisit vaihtaa lähestymistapaa. Luovu ongelmasessioista ja ala mieluummin tarjota mukavaa, hyväntuulista, kivaa juttuseuraa. Kuuntele, haluaa aikuinen lapsesi puhua sitten ihan mistä tahansa. Vaikka se olisi joku peli tms josta et ymmärrä mitään etkä haluakaan ymmärtää, kuuntele kumminkin. Homma ei toimi sun ehdoilla, joten jos haluat että teillä on joku yhteys, sun on alettava toimia hänen ehdoillaan.
Jo se, että tunnut hyväksyvän hänet paremmin, voi auttaa eroo viiltelystä ja masennuksesta. Ja kannabiksestakin, tai ainakin sitten näet helpommin, mitä sille on tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että poika pelkää koko ajan, että alan kysellä/neuvoa ja varmuuden vuoksi haluaa minut pois asunnosta, etten vaan aloita sitä. Pitää nyt yrittää seuraavalla kerralla sitä, etten puhu ollenkaan näistä ahdistavista asioista. Tuntuu, että kokee nyt minutkin vain ahdistavana.
Kuinka usein käyt hänen asunnollaan? Menetkö sinne oma-aloitteisesti, vai hänen pyynnöstään? Mikä on käynnin motiivi? Käykö hän sinun luonasi, vai tapaatteko vain hänen asunnollaan?
Tämä on huono paikka kysyä. Liity vaikka facen ryhmään: irti huumeista ry vanhemmat
Kiitos vastauksista. Olen varmasti panikoinut liikaa ja aiheuttanut vain lisää ahdistusta. Luulen, että koulun keskeyttäminen ja siinä ”epäonnistuminen” ahdisti poikaa, kun ei meinannut uskaltaa ensin kertoa, ettei halua jatkaa. Olen sanonut useasti, että kotiin saa aina tulla ja pyytää apua, jos tarvitsee, ja autan kaikessa missä voin. Mutta olen varmasti painostanut liikaa, kun olen yrittänyt kysellä. Täytyy nyt antaa enemmän tilaa.
Ap
Ymmärrän huolesi. Ymmärrän myös sen häpeän, joka lapsella voi olla, kun on jäänyt jo kiinni alkoholin ja kannabiksen käytöstä. Häntä nolottaa puhua noista. Voi olla, että vanhemman kanssa mikä tahansa "syvällisten" puhuminen nolottaa ja ahdistaa. Moni nuori kokee painajaismaisena liian intiimin läheisyyden vanhempien kanssa ja tuollaisista asioista avautuminen on sitä.
Komppaan tuota, joka sanoi, että kannattaa olla vain lähellä.
En usko, että poikasi tulee sinulle avautumaan vielä vuosiin. Jos hyvä tuuri käy, hän selvittää itse ongelmansa. Ehkä mitään ihan hirveää ongelmaa ei edes ole?
Jos meno päinvastoin hurjistuu, jossain vaiheessa siihen on ehkä pakko sinun puoliväkisin puuttua. Mutta ennen sitä odota rauhassa.
Itsekin olisin varmaan lähtenyt karkuun, jos äitini olisi yrittänyt selvittää tuollaisia asioita kanssani. En olisi kestänyt häpeää tötöilyistäni mutta en myöskään sitä liian intiimiä läheisyyttä :(.
Kurjaa tämä sinulle on, sen ymmärrän hyvin. Huoli on taatusti kova.
Huumeriippuvaista ei voi auttaa väkisin. Niin kuin ei muutakaan riippuvaista. Ensin pitää itse tunnistaa ongelmansa, sitten vasta kykenee ottamaan apua vastaan. Jos ei kykene tunnistamaan ongelmaansa, et voi tehdä mitään muuta kuin olla tarvittaessa saatavilla.
Anna nuorelle omaa tilaa. Hemmetti miten raivostuttavaa oli kun kokoajan joku on kimpussa kun pikkulapsella vaikka asuin omillani. Kokoajan pommitetaan sitten viesteillä ja soitoilla ja tullaan oven taakse koputtelemaan jos ei vastaa 0.01 millisekunnin viiveellä.
Ja olin vain ahdistunut jatkuvasta kyttäämisestä ja masennuin kun en saanut kovasti kaipaamaani omaa tilaa ja rauhaa löytää omaa tapaani elää vaan kokoajan joku tuputti neuvoja ja ohjeita mitä pitää tehdä ja miten elää vaikka hoidin asiani mallikkaasti, omalla tavallani.
Ehkä lapsesi on samanlainen ja on sanonut että haluaa olla rauhassa. Suo se siis hänelle
Niin siis millä lailla auttaa? Mitä tarkoitat? Mitä apua tarvitset? Mikä ongelma sinulla on?
Tuosta aloituksesta nyt ei selvinnyt niin yhtikäs mitään, ethän sinä kertonut siinä mitään mistään ongelmastasi.
Onko kenelläkään kokemusta? Viiltely? Kannabis? Pääseekö niistä eroon ilman ulkopuolista apua?