Auttakaa en pärjää pian 5v:n kanssa :,(!

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:57"]

Ongelma on siinä että lapsella ei toimi sanktiot jotka on tulevaisuudessa, ei lelujen takavarikko tai tv kielto. Näistä on pidetty kiinni. Tavallaan joustaminen puuttuu lapselta kun esim esikoisen kanssa pystyi juttelemaan pattitilanteessa. Rajoja meillä on mm. ei saa pelleillä ruokapöydässä tai saa lähteä/ei saa jälkiruokaa, ei saa puhua rumia, kun on kerho niin sinne mennään, ei auta kiukuttelu, itse pitää laittaa takki naulakkoon tai välipalaa ei saa jne... Vaikka säännöt on selvät niin silti mikään ei suju helposti. Olen aika varma että lapsella on jotakin häikkää toiminnanohjauksessa tms.. Ap

[/quote]

No jos epäilet vahvasti jotain oikeaa häikkää, niin eiköhän kannata sitten yrittää päästä tutkimuksiin.

Lainaa kirjastosta kirja Tulistuva lapsi. Meillä oli lapsi myös tuossa viiden vuoden kieppeillä aikamoinen kauhukakara. Huomasin, että rajoja ja kuria tiukentamalla meno meni vaan pahemmaksi ja keinot alkoi loppua kesken. Sitten vaihdoin taktiikkaa ja löysensin vaatimuksia ja annoin enemmän aikaa ja hellyyttä. Se toimi ja uhmakin loppui aikanaan. Nykyään lapsi on edelleen määrätietoinen, mutta tunne-elämältä tasapainoinen ja rauhallinen, jopa aika kiltti ja tunnollinen.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:57"]

Ongelma on siinä että lapsella ei toimi sanktiot jotka on tulevaisuudessa, ei lelujen takavarikko tai tv kielto. Näistä on pidetty kiinni. Tavallaan joustaminen puuttuu lapselta kun esim esikoisen kanssa pystyi juttelemaan pattitilanteessa. Rajoja meillä on mm. ei saa pelleillä ruokapöydässä tai saa lähteä/ei saa jälkiruokaa, ei saa puhua rumia, kun on kerho niin sinne mennään, ei auta kiukuttelu, itse pitää laittaa takki naulakkoon tai välipalaa ei saa jne... Vaikka säännöt on selvät niin silti mikään ei suju helposti. Olen aika varma että lapsella on jotakin häikkää toiminnanohjauksessa tms.. Ap

[/quote]

Pattitilanteessa ei jutella. Silloin kerrotaan miten toimitaan ja sitten toimitaan niin. Lapsen kanssa ei keskustella tai neuvotella tilanteissa, joissa vanhempi selkeästi tietää mikä on oikea tapa toimia. Jos haluat neuvotella ja jutella, niin jutelkaa minkä jogurtin lapsi valitsee tai haluaako hän siniset tai punaiset sukat. Mutta pattitilanteessa ei jutella vaan vanhempi kertoo mitä tehdään.

Mikä toimi esikoisella, ei välttämättä toimi toisella lapsella. Älä vertaa lapsia keskenään. Samoista geeneistä voi tulla hyvinkin erilaisia lapsia.

Ethän suostu lapsesi pompoteltavaksi? Ole johdonmukainen, määrätietoinen ja napakka.

Sinä määräät, ei lapsi. Lapsen pitää tietää hänelle sanomalla, että hänestä tykätään, mutta ei tykätä huonosta käyttäytymisestä.

Huomaa aina kaikki hyvä lapsessa ja anna siitä rehellinen palaute.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:18"]Ihme tossukka vanhempia. Ihmekkös nykyään on todella paljon huonosti voivia nuoria kun ei edes vanhemmat osaa olla vanhempia. [/quote] Kerrotko miten ollaan vanhempia? Lapsen kanssa ei pysty keskustelemaan kun hän saa kohtauksen. Hän kiihtyy nollasta sataan ja saattaa kirkua/karjua puolikin tuntia vaikka siitä että ei saanut sammuttaa televisiota. Näitä kohtauksia päivässä 3-10. Esikoisen kanssa ei tällaista ollut. Lapsi käy kerhossa 2x/vko ja yhtenä iltana viikossa on jumppakerho, muuten ollaan kotona ja hyvin samanlaisia on päivät . Televisiota katsotaan pikkukakkosta aamulla ja klo 17. Ap

[/quote]Laittakaa päivähoitoon, oppii siellä ottamaan muut huomioon ja jakamaan aikuisten huomion muiden lasten kanssa

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:12"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:18"]Ihme tossukka vanhempia. Ihmekkös nykyään on todella paljon huonosti voivia nuoria kun ei edes vanhemmat osaa olla vanhempia. [/quote] Kerrotko miten ollaan vanhempia? Lapsen kanssa ei pysty keskustelemaan kun hän saa kohtauksen. Hän kiihtyy nollasta sataan ja saattaa kirkua/karjua puolikin tuntia vaikka siitä että ei saanut sammuttaa televisiota. Näitä kohtauksia päivässä 3-10. Esikoisen kanssa ei tällaista ollut. Lapsi käy kerhossa 2x/vko ja yhtenä iltana viikossa on jumppakerho, muuten ollaan kotona ja hyvin samanlaisia on päivät . Televisiota katsotaan pikkukakkosta aamulla ja klo 17. Ap

[/quote]Laittakaa päivähoitoon, oppii siellä ottamaan muut huomioon ja jakamaan aikuisten huomion muiden lasten kanssa

[/quote]

Eli kasvatus ulkoistettasiin? Jospa vanhemmat ottaisivat sen pääasiallisen kasvatusvastuun...

Kun riita on päällä, neuvotteluja ja keskusteluita ei käydä, vaan aikuinen ottaa johdon käsiinsä napakasti ja oikeudenmukaisesti. Huudon, raivoamisen ja kiljunnan rauhoituttua, tilanteen voi tuon ikäisen lapsen kanssa käydä läpi rauhallisesti ja kysyä vaikkapa, mikä harmittaa ja miksi lapsi käyttäytyy noin.

Kannattaa asia sopia ja kertoa omakin harmitus. Jos mikään ei tepsi, ammattiapua kannattaa hakea hyvissä ajoin.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:57"]

Ongelma on siinä että lapsella ei toimi sanktiot jotka on tulevaisuudessa, ei lelujen takavarikko tai tv kielto. Näistä on pidetty kiinni. Tavallaan joustaminen puuttuu lapselta kun esim esikoisen kanssa pystyi juttelemaan pattitilanteessa. Rajoja meillä on mm. ei saa pelleillä ruokapöydässä tai saa lähteä/ei saa jälkiruokaa, ei saa puhua rumia, kun on kerho niin sinne mennään, ei auta kiukuttelu, itse pitää laittaa takki naulakkoon tai välipalaa ei saa jne... Vaikka säännöt on selvät niin silti mikään ei suju helposti. Olen aika varma että lapsella on jotakin häikkää toiminnanohjauksessa tms.. Ap

[/quote]

Pattitilanteessa ei jutella. Silloin kerrotaan miten toimitaan ja sitten toimitaan niin. Lapsen kanssa ei keskustella tai neuvotella tilanteissa, joissa vanhempi selkeästi tietää mikä on oikea tapa toimia. Jos haluat neuvotella ja jutella, niin jutelkaa minkä jogurtin lapsi valitsee tai haluaako hän siniset tai punaiset sukat. Mutta pattitilanteessa ei jutella vaan vanhempi kertoo mitä tehdään.

Mikä toimi esikoisella, ei välttämättä toimi toisella lapsella. Älä vertaa lapsia keskenään. Samoista geeneistä voi tulla hyvinkin erilaisia lapsia.
[/quote] Hassua miten samaan aikaan tiedostat että lapset ovat erilaisia mutta kuvittelet että joku yksittäinen ohje toimii kaikilla =D

Kannattaa tuo jonkun mainitsema Poikani Kevin elokuva tosiaan katsoa. Tosi hyvä elokuva ja kuvastaa varmaan tilannettanne hyvin.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:57"] Ongelma on siinä että lapsella ei toimi sanktiot jotka on tulevaisuudessa, ei lelujen takavarikko tai tv kielto. Näistä on pidetty kiinni. Tavallaan joustaminen puuttuu lapselta kun esim esikoisen kanssa pystyi juttelemaan pattitilanteessa. Rajoja meillä on mm. ei saa pelleillä ruokapöydässä tai saa lähteä/ei saa jälkiruokaa, ei saa puhua rumia, kun on kerho niin sinne mennään, ei auta kiukuttelu, itse pitää laittaa takki naulakkoon tai välipalaa ei saa jne... Vaikka säännöt on selvät niin silti mikään ei suju helposti. Olen aika varma että lapsella on jotakin häikkää toiminnanohjauksessa tms.. Ap [/quote] Pattitilanteessa ei jutella. Silloin kerrotaan miten toimitaan ja sitten toimitaan niin. Lapsen kanssa ei keskustella tai neuvotella tilanteissa, joissa vanhempi selkeästi tietää mikä on oikea tapa toimia. Jos haluat neuvotella ja jutella, niin jutelkaa minkä jogurtin lapsi valitsee tai haluaako hän siniset tai punaiset sukat. Mutta pattitilanteessa ei jutella vaan vanhempi kertoo mitä tehdään. Mikä toimi esikoisella, ei välttämättä toimi toisella lapsella. Älä vertaa lapsia keskenään. Samoista geeneistä voi tulla hyvinkin erilaisia lapsia. [/quote] Hassua miten samaan aikaan tiedostat että lapset ovat erilaisia mutta kuvittelet että joku yksittäinen ohje toimii kaikilla =D

[/quote]

Koska ap selkeästi vertaa 5-vuotiasta perheen vanhempaan lapseen. Rivien välistä on luettavissa, että lapsessa täytyy olla vikaa, kun sen kanssa ei pysty neuvottelemaan.

Onhan se ihan selvä, että perusperiaatteena lasten kanssa ei neuvotella kuin joistakin vähempiarvoisista asioista. Vanhemmilla on auktoriteetti ja päätösvalta. Lapset eivät pyöritä perhettä vaan vanhemmat. Se pätee oli lapsi hankala tai helppo.

t. 28

Täällä samankaltaisen sisupussin äiti. Ihan ensiksi sanon että jätä huomiotta nuo ilkeät kommentit. Lapset, niinkuin aikuisetkin, ovat erilaisia. Jotkut ovat tunneihmisiä ja reagoivat voimakkaasti tunteella kaikkeen. Tunteiden säätely on opeteltava asia, ja jos tunteet kokee hyvin voimakkaasti, on niiden säätelyn opettelu tavallista haastavampaa. Kannattaa jutella lapsen kanssa tunteista ja perehtyä itsekin tunteiden säätelyyn. Meillä on auttanut sellaiset harjoitukset, jossa esim kiukku on puristettu kuvitteelliseksi palloksi ja sitten heitetty menemään. Nämä harjoitukset ja keskustelut käydään tietenkin silloin kun lapsi on rauhallinen, jotta osaa sitten kohtauksen aikana hyödyntää vaikkapa tätä pallomenetelmää. Huumori auttaa myös. Esim. jos lapsi ei halua pukea, niin aikuinen heityäytyy myös polkemaan jalkaa samalla tavalla "en halua minäkään pukea ja lähteä töihin ihan tylsää, tylsää!" Yleensä lasta alkaa naurattaa aikuisen pelleily ja kun on yhdessä naurettu, niin vaatteetkin menee sitten päälle. Neuvolasta ja erityisesti perheneuvolasta voi kysellä konsteja lisää. Lapsen kasvaessa helpottaa! Ja muistathan että kiukkukohtauksille ei saa antaa koskaan periksi. Seuraava kerta tulee olemaan kahta kauheampi jos lapsi on kiukuttelulla saanut aiemmin periksi. Itse olen kerran omalta kiukkupussilta kysynyt tilanteen ollessa päällä, että onko hän koskaan saanut kiukuttelulla periksi. Lapsi mietti hetken ja sanoi sitten "no ei", jonka jälkeen kysyin "onko kiukuttelu siis hyvä konsti saada periksi asioita?" Jäi turha kiukuttelu sillä kertaa siihen. Voimia ap:lle!

Tarkoitan että isompi lapseni oli erilainen ja hän ymmärsi kun sanoin että lopeta tai menetät karkkipäivän tms . Tähän toiseen ei mikään vastaava auta. Kiitos hyvässä hengessä annetuista hyvistä vastauksista, yritän todella kaikkeni ja pidän kiinni asioista. Silti lapsen kanssa on esim siirtymät hyvin vaikeita. Vaikka annan aikaa ja selitän asiat etukäteen niin ongelmaa tulee. Ap

Kiitos nro 36! Lapseni on todella tunneihminen, nauraa myös kovasti ja hersyvästi ja kun tulee ikävä tunne niin kirkuu/karjuu kyyneleet silmissä pienistäkin asioista, menee tolaltaan helposti.

Olen tehnyt niin että kerron etukäteen esim "nyt äiti avaa oven , niin sovitaanhan että tulet nätisti ulos, eikä kiukutella. Sitten mennään puistoon". Joskus toimii, joskus ei. Kun lapsi on suoriutunut hyvin muistan kehua "tosi hyvin meni, kyllä sinä osaat, hienosti". Kun on rauhallinen hetki pyrin ottamaan lapsen kainaloon ja luen vain hänelle ja jutellaan. Ap

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:32"]

Mun äiti laitto mut talvella kevyissä sisävaatteissa ulos kuistille seisomaan, kun olin rääkynyt ja riehunut ulkovaatteiden laittoa vastaan. Äiti seisoi vieressä ja oli meikätytöllä mieli muuttunut aika nopeaan :D Kuulemma siihen oli loppunut pukemiskiukuttelu kokonaan.

[/quote]

Nykyään tuostakin otettaisiin lapsi varmaan huostaan... En varmaan itse edes tee lapsia, kun niitä täytyy nykyään kasvattaa pumpulissa, ettei joudu vankilaan.

Mä en jäisi kiukutteluja kuuntelemaan, muksu kainaloon ja kotiin, siellä saisi eteisessä karjua vaikka maailman tappiin. Tottakai se temppuilee kun huomaa että siihen reagoidaan. Ja myös aikuinen saa suuttua eikä vain määkiä lammasmaisesti

Meilläkin on samantapainen vajaa 5v kiukkupussi. Ollut syntymästään asti helposti ärtyvä ja hitaasti rauhoittuva. Syli ei ole koskaan toiminut. Vauvanakin hermotui yleensä sylissä vaan lisää ja kun oppi ryömimään, niin ryömi huutaen karkuun ja hakkasi päätään lattiaan. Nykyäänkin, jos otan hänet rauhallisesti syliin, niin hän riehuu ja riuhtoo vaikka itsensä hikeen, sekä hakkaa ja haukkuu minua. Jos yritän silittää häntä vaikka hänen leikkiessään niin hän suuttuu.

Kaikki meidän arkiset asiat on hankalia. Aamulla hän ei halua vessaan, ei halua pukea, ei olevinaan osaa pukea, sit on nälkä mut ei halua sitä aamupalaa mitä on tarjolla, sotkee pöydässä ja kun käsken käsien pesulle menee tahallaan tahmimaan huonekaluja ym likakäsillään, pissailee tahallaan housuuun, ym.

Rangaistukset ei toimi. Jos esim. takavarikoin lelun, hän sanoo, että ota vain tämäkin lelu. Jos yritän huumoria, hän hermostuu vain enemmän ja alkaa lopulta satuttamaan minua.  Jos laitan häpeämään, hän alkaa hajottaa ympräristöään, ym. Jos yritän pakottaa ei hän suostu ainakaan tekemään mitään.

Olemme käyneet lastenpsykologillakin. Siellä kommentoitiin vain, että onpa haastava tapaus. Sehän se auttoikin.. Neuvoja ei osannut antaa. Kuulema olemme jo kokeilleet kaikkea mitä he olisivat osanneet ehdottaa.

Minäkin suosittelen lämpimästi kirjaa tulistuva lapsi. Luin sen keväällä, tehtiin neuvojen mukaan ja meillä tulistutaan huomattavasti miedommin nykyään. Meilläkään ei ole kyse siitä että olisi annettu periksi helposti, päinvastoin, jos jotain on päätetty ja siitä sanottu, niin sellaisista asioista ei ole ikinä annettu periksi. Meidän typykkä nyt siis 5v. Olen kyllä samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa rajoista, MUTTA monesti ei ole kyse vanhempien leväperäisyydestä.

Hommaa kunnolliset Peltorin korvasuojat (ei siis todellakaan mitkään näkymättömät korvatulpat, näitten pitää NÄKYÄ jo ihan siksi, että hädän hetkellä löydät ne) jotka vedät ITSELLESI päähän silloin kun lapsi alkaa huutaa. Ei mee äitiltä hermo ja lapsikin alkaa hoksata, että mikäs nyt neuvoksi, kun äiti ei enää keskity muhun vaikka huudan kuin syötävä. 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:57"]

Meilläkin on samantapainen vajaa 5v kiukkupussi. Ollut syntymästään asti helposti ärtyvä ja hitaasti rauhoittuva. Syli ei ole koskaan toiminut. Vauvanakin hermotui yleensä sylissä vaan lisää ja kun oppi ryömimään, niin ryömi huutaen karkuun ja hakkasi päätään lattiaan. Nykyäänkin, jos otan hänet rauhallisesti syliin, niin hän riehuu ja riuhtoo vaikka itsensä hikeen, sekä hakkaa ja haukkuu minua. Jos yritän silittää häntä vaikka hänen leikkiessään niin hän suuttuu.

Kaikki meidän arkiset asiat on hankalia. Aamulla hän ei halua vessaan, ei halua pukea, ei olevinaan osaa pukea, sit on nälkä mut ei halua sitä aamupalaa mitä on tarjolla, sotkee pöydässä ja kun käsken käsien pesulle menee tahallaan tahmimaan huonekaluja ym likakäsillään, pissailee tahallaan housuuun, ym.

Rangaistukset ei toimi. Jos esim. takavarikoin lelun, hän sanoo, että ota vain tämäkin lelu. Jos yritän huumoria, hän hermostuu vain enemmän ja alkaa lopulta satuttamaan minua.  Jos laitan häpeämään, hän alkaa hajottaa ympräristöään, ym. Jos yritän pakottaa ei hän suostu ainakaan tekemään mitään.

Olemme käyneet lastenpsykologillakin. Siellä kommentoitiin vain, että onpa haastava tapaus. Sehän se auttoikin.. Neuvoja ei osannut antaa. Kuulema olemme jo kokeilleet kaikkea mitä he olisivat osanneet ehdottaa.

[/quote

Meidän 4-vuotias samanlainen, mutta ei tahallaan kastele. Toisaalta, joskus käyttäytyy ihan mielettömän hienosti, hienommin kuin ikäisensä. Hyväkäytöksinen hoidossa, kylässä, muiden ihmisten edessä. Kotona usein todella hankala. Olen ajatellut, että on vaan haastava luonne, ei epänormaali. Ja mies ei suostu viemään arvioitavaksi. Sanoo, että lapset ovat tällaisia. Myöskään hoitajalta ei ole tullut mitään hälyyttävää, päin vastoin. Eli jollain on näitä kilttejä, mutta samalla tylsiä ja värittömiä tapauksia, toisilla voi olla lapsi, joka on samaan aikaan tavanomaista lahjakkaampi jossain (meillä kognitiiviset kyvyt), hurmaava joskus ja joskus todella vaikea.

Ja se, joka piruuttaan väläyttelee kouluampujan tulevaisuutta   (viitteet poikani kevin -elokuvaan) on jollain lailla itse niin kiero ja pahansuopa, että jotain on mennyt pieleen tämän ihmisen omassa kasvatuksessa.

Kylläpä kuulosti tutulta!!

Meillä samanlainen herkästi tulistuva lapsi jonka kanssa perustilanteissa ollaan "taisteltu" vauvasta asti. Jumittaminen jokaisessa siirtymätilanteissa ja asioiden jankkaaminen voi olla äärimmäisen kuluttavaa. Meidän lapsella myös motorista levottomuutta, tunteiden hallinnan vaikeutta, oman toiminnanohjauksen vaikeutta sekä aistiyliherkkyyttä.

Vielä muutama vuosi sitten arki oli meillä yhtä jatkuvaa taistelua. Ttuntui todella uuvuttvalta ja turhauttavalta kun lasta sai olla kokoajan kasvattamassa ja edistystä ei tuntunut tapahtuvan. Meillä tärkeintä oli ymmärtää, että lapsi ei tahallaan toimi väärin kaikissa tilanteissa, vaan hän ei kykene vielä hallitsemaan itseään näissä taidoissa, jotka toisilta tuntuvat sujuvan luonnostaan.

 Itse olen myös hyötynyt tuon Helposti tulistava lapsi kirjan neuvoista, näille jukuripäille kun ei välttämättä perus kasvatusohjeet tunnu auttavan. Tärkeää oli myös rauhoittaa arki ja tietoisesti kehittää vuorovaikutusta positiiviseen suuntaan ainaisen taistelun sijaan...

Tällä hetkellä lapsi on ihan reipas koululainen ja koulu sujuu ihan mukavasti. Edelleen on jumittamista ja lähtemisen vaikeutta, mutta paljon ollaan edistytty. Joten joskus toisilla tämä kehitys näissä asioissa voi olla hitaampaa ja siksi lapsi tarvitsee vanhemmiltaan erityisen paljon ymmärtämystä ja rakkautta. Pelkkä ankara kasvatustyyli ei näitä lapsia kasvata kehittymään näissä haasteissaan.