Ystävä, joka on liikaa "iholla" Ov

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:23"]

Tietysti parasta olisi sanoa että tarvitset nyt ainakin toistaiseksi enemmän omaa aikaa. Olen ainakin joskus itse stressaavina aikoina sanonut näin jollekin ystävälle, ihan hyvällä on sen ottanut. Tietysti joku voi ottaa sellaisesta itseensä. Yksi vaihtoehto on vain lopettaa viesteihin vastaaminen mutta se on kyllä varmaankin vielä loukkaavampaa. Jos et halua sanoa hänelle että juuri HÄNEN seuransa ahdistaa sinua, niin voit vedota vaikka juuri tuohon huonoon elämäntilanteeseen.

[/quote]

En nyt välejäkään aivan haluaisi katkaista kuitenkaan. Haluaisin vaan, että voisimme olla tekemisissä kuten muidenkin kaverieni kanssa eli silloin, kun molemmille sopii. En minä muidenkaan kanssa joka päivä välttämättä mitään kirjoittele. Ja toisten kanssa asiat sujuvat niin, että jos joku kysyy pääsenkö tänään kylään ja vastaan että en taida jaksaa, niin vastauksena on "ok, katsellaan joskus toiste", eikä mitään syyllistämisiä ja "jos nyt kuitenkin edes lyhyesti"-viestejä. Niin sen pitääkin mennä. Mutta ehkä mä kokeilen tuota, että tarvitsen enemmän omaa tilaa.. Ap

Lisäyksenä vielä, että joskus ollessani surullinen tai mulla on ollut joku paha elämänvaihe meneillään, niin olen johonkin väliin yrittänyt siitä jotain sanoa, niin kaverini vaan jatkaa korviaan lotkauttamatta omaa juttuaan. Esim. viime talvena ollessani todella masentunut, sanoin että "kyllä mun on tehnyt mieli parvekkeelta hypätä", niin kaveri vaan on hetken hiljaa ja jatkaa omaa tarinaansa. Kuitenkin välillä utelee mun yksityisiä asioita hyvinkin tarkasti esim. viesteillä, mutta naamatusten ei osaa kuunnella toista yhtään. Hänestä oikein näkee, että ei ole toiselle läsnä vaan asiat vaan menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei jaksa olla enää mikään jatkuva tukipilari toiselle ja lisäksi kuunnella syyllistämistä. Ap

kannattaa varmaan tosiaan sanoa kaverille ihan reilusti, että juuri nyt ei käy, katsotaan toiste, eikä suostua vaikka hän kuinka mankuisi. jos hän siitä loukkaantuu niin omapa on ongelmansa, ei hän voi olettaa että sinä olet AINA vain HÄNTÄ varten olemassa

Vastaat että: olipa kivaa eilen. Tänään ei käy, eikä huomennakaan. Nähdään silloin ja silloin.

Jos soittelee tai laittaa viestiä, älä koe huonoa omatuntoa.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:45"]

kannattaa varmaan tosiaan sanoa kaverille ihan reilusti, että juuri nyt ei käy, katsotaan toiste, eikä suostua vaikka hän kuinka mankuisi. jos hän siitä loukkaantuu niin omapa on ongelmansa, ei hän voi olettaa että sinä olet AINA vain HÄNTÄ varten olemassa

[/quote]

Näin olen toiminut..mutta seurauksena on tosiaan aina monta viestiä, joissa jankkaa ja mankuu edes lyhyttä tapaamista. En ole niihin enää reagoinut, en vaikka sieltä tulisi "ei sitten kun et kerran vastaa!" (joita myös tulee). Kuitenkin heti seuraavana päivänä ehdottelu ja pyynnöt alkavat taas. Ap

Minkä ikäinen olet ap?

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:52"]

Minkä ikäinen olet ap?

[/quote]

Kuinka niin? 33. Ap

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:48"]Vastaat että: olipa kivaa eilen. Tänään ei käy, eikä huomennakaan. Nähdään silloin ja silloin.

Jos soittelee tai laittaa viestiä, älä koe huonoa omatuntoa.
[/quote]

Kun kaveri kyselee, niin ehdota itse jotain päivää. Vaikka ensi viikon ti tai ke saattaisi sopia, palataanko asiaan maanantaina..
Esimerkiksi noin. Ja voit sanoa että nyt loppuviikko kiirettä, niin nähdään vasta ensi viikolla.

Nyt sinun täytyy osoittaa tälle tuttavalle tiukemmin rajasi. Kun hän seuraavan kerran ahdistelee sinua viestein, käske hänen lopettaa heti, koska jankutus ja sinun tarpeidesi ohittaminen loukkaa ja rasittaa sinua. Sano, että otat yhteyttä vaikka ensi viikolla ja sitten voitte tavata. Älä sen jälkeen vastaa mihinkään viesteihin tai puheluihin.

Sinun täytyy olla nyt tiukka. Tuttavasi ei koskaan tule kunnioittamaan sinua tai kieltojasi, ellet pakota häntä siihen. Älä mene henkilökohtaisuuksiin, älä ole ilkeä tai katkera. Jos kaverisi loukkaantuu silti, on parempi, että tuttavuus katkeaa.

Kaverisi vaikuttaa energiasyöpöltä, joka ajattelee ensinsijaisesti itseään. Vastavuoroinen kaveruussuhde ei toimi noin vain toisen ehdoilla. Ymmärrän, että et halua loukata, mutta jonkinlaiset rajat kannattaa tuolle laittaa. Eli tapaatte silloin, kun molemmille sopii. Painostusviesteihin ei kannata vastata tai kuitata lyhyesti vaan, että "nyt ei sovi, katsotaan toiseen kertaan" Rehellisesti sanottuna itse jatkaisi tuontyyppistä suhdetta vaan pitäisin tietoisesti etäisyyttä ko. henkilöön ja olisin tekemisissä tasan sen verran, kun itsestä tuntuu hyvältä. 

Hommaa sille miesystävä!

Yksi vaihtoehto olisi opetella panemaan kampoihin tuolle ihmiselle. Ystävyys on tasapuolista, sinun asioillesikin pitäisi olla aikaa. Miten saisit paremmin suunvuoron jutellessanne? Jämäkkyyttä ja määrätietoisuutta tarvitaan. Et välttämättä olisi niin haluttua seuraa, jos pitäisit enemmäm puoliasi.

Kai itsekin huomaat, miten epäasiallisesti "ystäväsi" käyttäytyy...

Kuulostaa liiankin tutulta ap! Minulla oli myös samanlainen "ystävä". Joka välissä olisi pitänyt nähdä ja kuunnella hänen juttujansa. Arkiaamuisin olisi aina tullut meille kahville, kun hänen lapsi oli tarhassa. Ja sitten vielä iltapäivästä lapsen kanssa, että meidän lapsoset saisi leikkiä keskenään. Alkuun tämä oli ihan ok, mutta kyllä alkoi hetken päästä rasittamaan kunnolla. Varsinkin kun minun juttuni ei kiinnostanut pätkän vertaa, ei edes silloin kun sain tiedon sukulaisen kuolemasta ja tämä ystävä oli juuri silloin kylässä. Hän vain alkoi kertomaan kuinka häneltä on menehtynyt läheisiä, ettei tämä minun sukulaisen kuolema niin paha juttu ole kun oli vanha ihminen! Sillä hetkellä olin niin tyrmistynyt noista kommenteista etten osannut sanoa siihen mitään.
Aloin pitämään etäisyyttä ja keksin eri syitä miksi en ehdi nähdä. Ehkä oli raukkamaista minulta, mutta sillä hetkellä tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Nykyään emme ole tekemisissä ollenkaan ja voin sanoa etten ole menettänyt mitään.

Minulla on myös tuollainen ystävä. Hän sairastaa bipolaarista häiriötä ja häpeäkseni tunnustan että kun hänen masennus alkaa tunnen pientä helpotusta siitä ettei päivittäin enää tule kymmentä viestiä ja muutamaa soittoa.

Jos kaverillasi on paljon ongelmia ja myös tunne-elämän ongelmia, niin vinkkaa, että menee psykoterapiaan. Minä itse olen huomannut olevani vähän tuontapainen kaveri siinä mielessä, että haluaisin monesti tavata ihmisiä enemmämn kuin he minua. Kannattaa tosiaan pistää rajoja, ihan reippaasti otat vain puheeksi tuon, minkä kirjoitit tänne. :)

Minä ainakin välttelisin. Jos olet kynnysmatto, niin sellaisena pysyt. Ei tuollaisesta voi päästä eroon loukkaamatta.

Etäisyyden ottaminen on myös hankalaa, kun toinen ei tajua vihjeitä. Ei, vaikka kieltäydyt kerta toisensa jälkeen tapaamisista. Jos minulle kävisi noin, niin kyllä mä odottaisin seuraavaa tapaamisehdotusta kaverin puolelta enkä jatkaisi jokapäiväistä ehdottelua.

Tämä samainen tyyppi on myös aina myöhässä, jos sovimme jotain. Aina. Jos olemme sopineet, että menen kylään klo 16 ja laitan viestiä klo 15.45 että nyt olisin lähdössä, niin vastaukseksi saattaa tulla että hän on vielä kaupoilla mutta tulee kohta (tunnin päästä) kotiin. Sitten jos mulle ei enää sovikaan, alkaa taas syyllistäminen että eikö me sovittu että menen kylään? Ja yksi tunti sinne tänne? Mihin sulla niin kiire on? Ap

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:16"]

Minulla on liian ahdistava ystävä. Tahtoo olla kanssani tekemisissä suunnilleen joka päivä. Viimeistään aina iltapäivisin alkaa pyynnöt kahville, ulkoilemaan, kaupungille ym. Tapaamisemme koostuvat useimmiten siitä, että hän puhuu tauotta itsestään ja omista ongelmistaan. Joskus ihan tykkäänkin kuunnella hänen tarinoitaan, mutta usein huomaan tapaamistemme jälkeen, että olen uupunut ja pahalla päällä, eikä kaverini kysynyt kertaakaan miten minulla menee. Hänen yhteydenpitonsa on sellaista, että hän kysyy yksityiskohtaisesti esimerkiksi, mitä aion tehdä illalla. Kun yritän vastata ystävällisesti, että ”taidan vain olla ja levätä” –tyyliin, hän lähettää monta viestiä perään siitä, kuinka hänen olisi nyt hyvä tavata ja kuinka hänellä olisi nyt aikaa. Saattaa kirjoittaa myös jotain, että ”eihän siinä menisi kuin tunti”. Myös syyllistäminen on tavallista: ”kerrankin kun minulla olisi aikaa”, ”mitä jos kuitenkin piipahdan kaffella” ym. Olenkin tehnyt monesti niin, että vastaan kerran ja sen jälkeen en enää vastaa mitään noihin jankutuksiin. Hän pyytää myös harva se viikko minulta apua erinäisiin asioihin, ja jos kieltäydyn, seurauksena on metrin mittaiset syyllistävät viestit.

Tilanne on mennyt siihen jamaan, että ahdistun jo kun näen, että häneltä tulee viesti. En tiedä ahdistunko enemmän siitä, että taas hän kysyy jotain vai siitä, että tiedän mitä seuraa jos kieltäydyn. En vaan jaksa enää. En saa tästä kaveruudesta kyllä nyt yhtään mitään. Tuntuu, että olen jatkuvasti tilivelvollinen jollekin siitä, missä milloinkin liikun tai mitä teen vapaa-ajallani.

Miten tällaisesta pääsee loukkaamatta toista?

[/quote]

Estä puhelimesta se. Toisinaan eroon ei pääse loukkaamati joten voit myös sanoa että olet nyt niin uupunut ettei susta ole tukemaan ja palataan asiaan kuukauden kuluttua.

Voi miten tutulta kuulostaa. Paitsi ettei ystäväni ikinä kommentoi laittamaani viesteihin kuin että ok ja jatkaa omia juttuja. Aina hänelle on ongelmia mistä puhutaan ja puhutaan.