Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroaisitko vai ei?
15.09.2015 |
Tiedän, tyhmä kysymys täällä, mutta en osaa päättää. MIelipiteitä näiden tietojen perusteella:
-yhteiseloa takana 20 vuotta, ikää 39v molemmilla, 3 lasta 6-12v
-mies on raitis, rehellinen, auttaa kotitöissä, hoitaa raha-asiat huolella ja muut elämän paperit (vakuutukset, laskut ja muut), kuljettaa lapsia, on paljon kotona, auttaa läksyissä, ei juo eikä polta, muistaa merkkipäivät, ihana suku, ei esim. anoppiongelmia, on äärettömän komea ja urheilullinen, ei lyö, on aina ajoissa, ei koskaan jätä kalsareitaan jne. , hoitaa lähes kaikki ruokaostokset, pesee lähes kaiken pyykin ja hoitaa suurimman osan tiskeitä ja ruuanlaitosta...
-MUTTA: ei koskaan sovi riitoja tai nää vaivaa lepyyttäksensä minut, ei koskaan pyydä anteeksi ellen itse ole pyytänyt ensin ja hyvitellyt häntä pitkään, ei ihaile minua tai koeta parantaa oloani kun olen surullinen, pitää minua liian lihavana ja koettaa eri tavoin saada laihemmaksi, ei suostu suuseksiin, eikä mihinkään mistä ei itse tykkää (esim minun mieliksei menemään vaikka katsomaan draamaelokuvaa tai oopperaan), koska itse ei tykkää niistä, aniharvoin tuo lahjoja tai huomioi muuten kuin merkkipäivänä, ei puhu tunteistaan, saa jatkuvasti minut kokemaan itseni arvottomaksi ja huonoksi
-koen, että ainoat syyt miksi olen yhdessä on lapset, se, että ero olisi niin suuri pettymys myös laajemmalle joukolle, se, etten tiedä menisinkö ojasta allikkoon, koska mies on niin monessa mielessä kuitenkin kunnollinen, ja pelkäisin lasten sopeutumista, ja se, koska olen syvästi kristitty koen jotenkin tekeväni suuren synnin, en. esim hyväksy seksiä ilman avioliittoa ja pelkäisin, voisinko elää loppuelämääni selibaatissa, kun olen siitäkin kuullut opetusta, että jos aviopuolisi elää, ei saisi avioitua uudestaan jos ei ole ollut kyseessä uskottomuus jne...
Mitä tekisit?
Kommentit (53)
38, joo sitä mä just vaakakupissa mietin, että loukkaannunko vaan liian pienistä. JA totta kai itskein haluan laihtua lähemmäksi sitä, mitä olin kun mentiin naimisiin. Kyllä muakin harmittais, jos olis toiste päin. Mutta se olsi helpompaa, jos toinen antais positiivista palautetta siitä, mitä yritän. Jos näkisin enemmän mun tarpeiden huomiomista tavalla, mitä ymmärrän rakkaudeksi, se saisi muakin tsemppaamaan enemmän. Ja 41, tunnustamisella tarkoitan siis sitä, että me molemmat uskotaan, mitä esim. uskontunnustus sanoo, Suomessa kun se, että on kristitty ei välttämättä sano enää mitään ilman tota lisäliitettä, mutta vihjausta provoiluun en ymmärrä, enkä tässä uskon esiin ottamisella halunnut mitään muuta keskusteua kuin sitä, että jos lukijoissa on muita uskovia kristittyjä tai muslimeita tai muita, joille elämäsäs merkkaa se, mitä kokee Jumalan asioista ajattelevan ,niin se esim. täss meidän eroasioissa on yksi ihan tärkeimpiä kysymyksiä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 12:57"]38, joo sitä mä just vaakakupissa mietin, että loukkaannunko vaan liian pienistä. JA totta kai itskein haluan laihtua lähemmäksi sitä, mitä olin kun mentiin naimisiin. Kyllä muakin harmittais, jos olis toiste päin. Mutta se olsi helpompaa, jos toinen antais positiivista palautetta siitä, mitä yritän. Jos näkisin enemmän mun tarpeiden huomiomista tavalla, mitä ymmärrän rakkaudeksi, se saisi muakin tsemppaamaan enemmän. Ja 41, tunnustamisella tarkoitan siis sitä, että me molemmat uskotaan, mitä esim. uskontunnustus sanoo, Suomessa kun se, että on kristitty ei välttämättä sano enää mitään ilman tota lisäliitettä, mutta vihjausta provoiluun en ymmärrä, enkä tässä uskon esiin ottamisella halunnut mitään muuta keskusteua kuin sitä, että jos lukijoissa on muita uskovia kristittyjä tai muslimeita tai muita, joille elämäsäs merkkaa se, mitä kokee Jumalan asioista ajattelevan ,niin se esim. täss meidän eroasioissa on yksi ihan tärkeimpiä kysymyksiä. AP
[/quote]
Kysyt onko lukijoissa uskovia kristittyjä tai muslimeita? HÄH
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 12:20"]Kiitos kaikki. Näytän tämän ketjun miehelleni illalla ja toivottavasti siitä seuraa jotakin hyvää. AP
[/quote]
Paskat, sulla mitään miestä ole.
Tämä olikin uutta, kun on uskontunnustukseen uskova. Uskotko Jumalaan ja Jeesukseen ihan omin sanoin?
Kuin mun edellinen poikaystävä. En voinut siinä suhteessa hyvin. <- tärkeä pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva uskonoppi sulla, kun lasket montako riitaa ollut jollakin aikavalillä. Ja omassa tekstissäsi oli se v-sana, etkö pelkää.että.allah heittää kuuman kiven päähäsi?
Sinulle on varmasti tässä ketjussa ehdotettukin jo pariterapiaa. Samoin parisuhdeleirit voisivat sopia teille. Tunteista voi oppia puhumaan ja toisen huomioimista voi myös opetella. Oppimisen edellytyksenä kuitenkin on, että puolisollasi on edes jonkin verran kunnioitusta sinua kohtaan ja kiinnostusta sinun hyvinvoinnistasi. Nämä on mielestä tietyllä tapaa ihmisen perusominaisuuksia. Esim. oma mieheni ei ole kovin hyvä puhumaan mutta hänelle minun hyvinvointini on tärkeää, haluaa tehdä asioita minun mielikseni ja kuuntelee minua.
Pariterapian aikana sinulle varmasti selviää, haluaako mies tosissaan muuttaa itseään sinun vuoksesi. Jos ei niin pihalle vain noin itsekäs mies. Selibaattiakaan ei kannata pelätä, sillä onnellisuuden lähtökohdat on jossain muualla kuin seksissä. Varmasti myös löydät seurakunnasta jonkin toisen eronneen ihmisen. Tiedän itse paljonkin tunnustavia kristtyjä, jotka ovat eronneet ja menneet uudelleen naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 13:41"]Kiva uskonoppi sulla, kun lasket montako riitaa ollut jollakin aikavalillä. Ja omassa tekstissäsi oli se v-sana, etkö pelkää.että.allah heittää kuuman kiven päähäsi?
[/quote]
Onko Kari Mäkinen ap:n idoli?
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 12:05"]
Ja 20, kyllä olen masentunut, kovastikin. Ja suurin tunnistamani asia siinä on parisuhteen tila ja se, ettemme koskaan pysty ratkomaan ongelmiamme ja toisaalta se, etten koskaan saa erottua. Samalla pelkään, että entä jos mieheni sitten lopulta kun itse olen koko elämäni yrittänyt ja panostanut tähän saakin lopulta erottua ja minä turhaan odotin ja ketkutin kaikki nämä vuodet. Toisaalta olen nyt jo monta kertaa nähnyt, että hän suostuisi kokeilemaan ainakin asumiseroa heti jos minä vain suostuisin. NIin pitkällä hän ei vielä ole, että olisi itse aloitteellinen, mutta välistä riidassa toivoo, että minä olisin. Olisi kivempaa olla se marttyyri, jonka paha puoliso jätti, näin hän ajattlee, Joskus olen ajatellut samaa kyllä... Ja edelleen tahtoisin rakastaa mutta yhä vähemmän jaksan kokiessani, etten saa itse vastarakkautta. Kun väsyn ja asiat menee todella huonosti, hän alkaa puhua erosta, siinä vaiheessa minä sitten taas tsemppaan ja lakan toivomasta häneltä muutoksia koska toinen vaihtoehto olisi ero, mitä en kuitenkaan sitten halua. Ja taas hän saa porskuttaa suhteessa miten haluaa ja minä uhraan omat tarpeeni. AP
[/quote] Sinä mietit ja spekuloit ihan liikaa! Ilmiselvää on se, ettei välillänne ole minkäänlaista luottamusta eikä oikeaa rakkautta. Miksi ihmeessä vatvot näitä ajatuksia päässäsi, etkä tee asialle mitään? Yksinkertaisesti se, että et voi luottaa että mies haluaa olla kanssasi loppuelämän, on jo niin vakava asia, että turhaan roikut suhteessa. Luulenpa, ettet edes tiedä millaista OIKEA rakkaus on. Miehesi ei rakasta sinua, kaikki mitä olet kertonut viittaa siihen. Se että tekee kotihommia, ei tarkoita että on täydellinen mies, jossa kannattaisi roikkua ja tuhota koko oma tunne-elämä. Mutta taidat olla yksi niistä, jotka vatvovat asioita ikuisesti, ja sitten katkeroituvat vanhetessaan. Onnellinen susta ei tule koskaan, jos jatkat noin huonossa liitossa. Ja saat vaan itsesi hulluksi vatvomalla ja vatvomalla. Mene ammattiauttajalle ja selvitä pääsi. Normaali ihminen tajuaisi jos tuossa vaiheessa että parasta olisi erota...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä vielä saada miestä mukaan esim. pariterapiaan. Mikä olisi pahinta, mitä siitä voisi seurata? Että tunteet ottavat vallan? No tunteitahan mieheltäsi kaivattaisiinkin, ja hän varmaan kaipaa niitä itsekin. Edes yksi kokeilukerta?
Tilanteenne kuulostaa surulliselta. Uskon kuitenkin, että voisitte vielä jatkaa onnellista avioelämää asioiden kriisiytymisen ja perinpohjaisen keskustelun kautta :) Miehesikö haluaa mieluummin erota kuin käsitellä tunteita(an)? Ei mahda elämän loppupuolella kaduttaa... :(
Jos olet syvästi kristitty, ero ei ole vaihtoehto etenkään noin heppoisin perustein (kukaan ei esim ole pettänyt ketään tai mies ei ole narsistihullu, tms.). Kuulostaa siltä, että olet vain leipääntynyt arkeen, kaipaisit romantiikkaa ja huomiota. Se ei ole syy erota, vaan teidän pitäisi miehenne kanssa saada vanha liekki lepattamaan ja eloon. Mites joku parisuhdeleiri tai -kurssi? Lähtisikö mies sellaiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin nyt koko ketjun ja muutin mieleni. Olet selvästi tosi onneton. Johtuuko se yksinomaan miehestäsi vai myös masennuksestasi? Tarvitsette ulkopuolista apua selvittämään tilannetta. Ei elämä voi jatkua noin. Miehesi pitää myös tulla vastaan ja tehdä asioille jotain.
-52
Alue: Aihe vapaa
Vai on molemmat tunnustavia kristittyjä.Joopa joo ja lehmät lentää.
Tunnusta jo, että olet vaan provoilija ja nämä.parisuhdeasiathan saa mammelit innostumaan
Kerro vielä siitä tunnustamisesta mitä se tarkoittaa