Eroaisitko vai ei?

Ai anteeksi, vastasitkin jo moneen kysymykseen. -20

5/12, no sä sanoit että mä en tekis mitään... Kyllä elämässä on aika paljon muutakin siivottavaa kun tiskit, pyykit ja ruokaostokset ja ruuanlaitto, ja tosiaan kyllä se ruokajuttu taitaa olla korkeintaan 60% hänen edukseen, mutta vastaavasti mä pesen vessat, ikkunat, moppaukset, vien koiraa useemmin ulos jne eli eiköhän ne aika tasan mene. Tarkoitin vain, että mieheni osallistuu kiitettävästi kotitöihin ja perhe-elämään.

Pienten syiden takia ei kannata erota. Jos olette yhdessä tehneet sinua miellyttäviä asioita, kuten olette matkailleet, ostaneet talon yms, suuret linjat ovat kunnossa. 

Eroaminen itselläni oli todella raaastava kokemus, josta toipuminen vei muutaman vuoden. Uuden, hyvän, kumppanin löytyminenkään ei ole varmaa. Mun eksä oli sellainen, että teki vain töitä, muttei suostunut käyttämään rahoja mihinkään. Asuttiin mun kämpässä ja ainoa kuva mitä tehtiin, oli kerran vuodessa yksi ilmaisyö naapurikaupungin hotellissa. Yhteisen asunnonhankinta, matkailu, kodin kohentaminen, yhteinen aika, kaikki loistivat poissaolollaan. 

14, kyllä minusta nimenomaan parisuhteeseen kuuluu, että tehdään paljonkin asioita perheen. avioliiton ja toisen hyväksi vaikkei niistä tykkäisi. Mutta siihen kuuluu vastavuoroisuus. Ja etenkin, jos jokin asia on sellainen, mikä toisella on äärettömän tärkeä, niin kyllä silloin toisen on hyvä venyä vähintään puolitiehen vastaan. On toki eri asia alkaa pakottamaan, en mielestäni ole koskan niin tehnytkään. Sitä siis suren, että toinen ei tee omasta puolestaan uhrauksia.  

En edes haluaisi raahata naistani tapahtumiin ja menoihin, jotka eivät häntä kiinnosta. Kivaa sitten olla siellä kun tietää, että toinen miettii vain koska pääsee pois ja on muutenkin naama norsunvitulla. Ongelma tietenkin, jos ei ole ystäviä ja ei yksin halua mennä minnekkään. Sitten pitää valita kumppani, jolla on kaikki mielenkiinnonkohteet samoja.

Jotenkin noita miehen tunnelukkoja pitäisi avata, ei häneltä voi vaatia tyhjästä puristamaan enempää huomioimista. Kuulostaa kuitenkin hyvältä mieheltä. Kristittynä voi myös itse pyrkiä rakastamaan ensin enemmän kuin kokee toiselta saavansa rakkautta, sillä tavalla voi kuitenkin yllättyä ja saada lopulta itsekin enemmän kun on sulattanut jäätä rakastamalla toista.

15, aika vaikea luopua sellaisesta, minkä varaan koko elämä on rakennettu. Kristityt nyt sattuvat uskomaan, että on Jumala, joka puhuu ihmisille Raamatussa, ja että jos Hän on meidät luonut, hän tietää myös, miten elämästä onnellisimpana selviää. Se on sitten eri asiassa, missä vaiheessa ollaaan siinä tilanteessa, mistä Jeesus puhui kun opetuslapsensa kyselivät miksi Aabraham sitten sai luvan antaa erokirjan vaimolleen ja Jeesus vastasi, että alusta alkaen niin ei ollut, mutta ihmisten kovasydämisyyden takia näin realismia on... Eli punnitaan sitä, kumpi on suurempi synti, josta sitten kannamme syntiin aina kuuluvat surulliset seuraukset (ennen kaikkea tuska ja suru, jota se ainakin alkuvaiheessa tuottaisi lapsillemme), vai se, että rikomme toisiamme vastaan jatkuvasti, kun emme osaa rakastaa toisiamme niin kuin toiselle olisi parasta. AP

Mä ottaisin eron jos on yhtään semmonen fiilis että kyseessä ei ole elämäni mies, eikä se sinun tilanteessasi kyllä siltä kuulosta, joten joo ottaisin eron. Tuo on nyt vaan niin väärin olla lasten takia yhdessä, ei ne lapsetkaan siitä nauti ja ne aistii sen kireyden, kokemusta on.
Muista että sulla on vaan tämä yksi elämä elettävänä, ja sä olet arvokkaampi kuin toisen alistetuksi tuleva vaimo. Voit valita olla itsenäinen nainen, jolla on vastuu omasta elämästä ja saattaa se unelmien mieskin putkahtaa sitten jossain vaiheessa. Suht nuorikin olet vielä niin ei muuta kun elämään!! :) Terkuin, vasta eronnut...

Ensimmäinen ajatukseni: Miehesi ansaitsisi mukavamman ja fiksumman vaimon! Kuulostat kauhean vaatilalta minä-minä-jäkättäjältä, jolle ei riitä mikään.

26, sehän siinä just onkin, että tietenkin pitää etukätee päättää, että menee iloiten. Ja sekin ollut näitä pettymyksen aiheitani. Minä ilolla menen häntä ilahduttaakseni grillille treffeille enkä todellakaan ole naama minkään eläimen vitulla, mutta autas kun josksu tulee tianne, että haluaisin hetken vaikka matkalla jossakin kaupassa katsoa jotakin esinetta tai vaatetta. Mies murjottaa ja valittaa, eikä suostu edes olemaan mukana. AP

Minulle tuo olisi aivan selvää. Siis jos mies haluasi erota, mutta on saamaton tekemään aloitetta asian suhteen, mutta helpottunut jos minä tekisin ratkaisun. Ei tarvitsisi kauaa miettiä. 

Ilmapiiri ei ole hyvä lasten kokoajan olla todistamassa.

Ymmärrän toki sen että ylimääräiset kilot häiritsevät ja moni avioliitto säästyisi jos naiset eivät söisi ja joisi itseään valaiksi.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:04"]

Minäkään en tee parisuhteessa mitään, mistä en pidä. Sellainen ei kuulu parisuhteeseen. Jos toinen itku kurkussa painostaa minua tekemään jotakin, mitä en halua tehdä, tiedän olevani väärässä suhteessa.

[/quote] Etkö koskaan hiero toisen hartioita vaikka itseä väsyttää tai anna suuseksiä, vaikka et siitä tykkää vain koska rakastat toista? Ok, en ihmettele erotilastoja.

30, olen aivan samaa mieltä, ja siksi eroa usein myöskin mietin. Pelkään, että pilaan mieheni koko elämän, mutta kun olemme aina olleet nuoresta asti yhdessä, emme kumpikaan tiedä, millaista elämä voisi olla toisen kanssa. Tai siis mun on hirveän vaikea tietää, valitanko tyhjästä vai en. Toisaalta musta oikeasti on hirmu epäreilua, jos riitatilanteessa vain minä pyrin rakentamaan sovintoa ja vain minä pyydän anteeksi jne. Ja 26, olen nimenomaan pyrkinyt rakastamaan ja rakastamaan, mutta se on aina vain vaikeampaa. Aloin huvikseni laskemaan ja taitaa olla jo 10 perättäistä riitaa viimeisen parin kuukauden aikana, joissa hän ei ole tullut minua vastaan. Joku kysyi, mistä sitten esim pitäisi pyytää anteeksi. No riippuu asiasta, mutta ihan mistä tahansa, josta pahoitan mieleni. Esim. olen puhunut hänelle siitä, miten koen, ettei hän sano minulle mitään muita kuin kriittisiä asioita tai sitte neutraaleja, muttei koskaan positiivisia. Ja kun hän on toivonut, että enemmän hoitaisin osuuttani keittiössä, niin sitten kun jälleen yhden riidan jälkeen päätin rakastaa ja menin jo pitkän päivän ja 30 vieraan kestitsemisen jälkeen täyttämään tiskikonetta mies sen sijaan, että kiittäisi tulee siihen närkästyneenä valittaan, miksi laitoin sen jo päälle, vaikka siellä olisi vielä tilaa. Ja juuri minä olin tulut niissä asioissa vastaan, mistä oli toivonut muutosta, eli liityin kuntosaliin ja olen tiputtanut monta kiloa yms. ja minun toiveeni hänelle oli että kehuisi minua edes joskus ja hän toivoi myös, että tekisin enemmän kotitöitä ja kun teen, teen senkin väärin. Ja taas kun niin petyin että aina minä  yksin yritän, niin koskaan hän ei tule halaamaan tai sanomaan, että on pahoillaan tms. AP

Ja 20, kyllä olen masentunut, kovastikin. Ja suurin tunnistamani asia siinä on parisuhteen tila ja se, ettemme koskaan pysty ratkomaan ongelmiamme ja toisaalta se, etten koskaan saa erottua. Samalla pelkään, että entä jos mieheni sitten lopulta kun itse olen koko elämäni yrittänyt ja panostanut tähän saakin lopulta erottua ja minä turhaan odotin ja ketkutin kaikki nämä vuodet. Toisaalta olen nyt jo monta kertaa nähnyt, että hän suostuisi kokeilemaan ainakin asumiseroa heti jos minä vain suostuisin. NIin pitkällä hän ei vielä ole, että olisi itse aloitteellinen, mutta välistä riidassa toivoo, että minä olisin. Olisi kivempaa olla se marttyyri, jonka paha puoliso jätti, näin hän ajattlee, Joskus olen ajatellut samaa kyllä... Ja edelleen tahtoisin rakastaa mutta yhä vähemmän jaksan kokiessani, etten saa itse vastarakkautta. Kun väsyn ja asiat menee todella huonosti, hän alkaa puhua erosta, siinä vaiheessa minä sitten taas tsemppaan ja lakan toivomasta häneltä muutoksia koska toinen vaihtoehto olisi ero, mitä en kuitenkaan sitten halua. Ja taas hän saa porskuttaa suhteessa miten haluaa ja minä uhraan omat tarpeeni. AP

Minä olin se, joka kysyi, että mistä asioista toivot anteeksipyyntöä. Nyt pitäisi mies saada kuuntelemaan, kertoisit siis nuo jutut, mitkä täälläkin. Kertoisit, mitä asioita hän tekee, jotka aiheuttavat sinulle mielipahaa ja joiden vuoksi olet joutunut pettymään häneen: toistuva kritisointi, pelkästään negatiivinen puhe ja toistuvat riidat (5 riitaa kuukaudessa on oikeasti enemmän kuin viikoittain), joissa hän näkee vain oman kantansa. Ja oikeasti tuo, että napotetaan joistain asioista, mutta korjausliikkeet eivät aiheuta mitään positiivista palautetta, se oikeasti syö ihmissuhdetta, tuntuu, että aina on huonosti. Jos nainen valittaisi jostain vajaalla täytöllä pyörivätä tiskikoneesta, se olisi ehtaa nalkutusta, sitä miehesi näyttää harrastavan. Paljonhan tuossa on korjattavaa. Aika nihkeää, jos ei suostu tulemaan puhumaan näistä kolmannelle osapuolelle, jos niin paljon hävettää pelkät kommunikointiongelmat. Toimiiko paikkakunnallasi esim. Valkonauhaliiton parisuhdeterapeutteja? Luulisi, että lähtökohdiltaan kristillisen järjestön neuvonta-apu edes kelpaisi. 20

Kiitos kaikki. Näytän tämän ketjun miehelleni illalla ja toivottavasti siitä seuraa jotakin hyvää. AP

Ja kun hän on toivonut, että enemmän hoitaisin osuuttani keittiössä, niin sitten kun jälleen yhden riidan jälkeen päätin rakastaa ja menin jo pitkän päivän ja 30 vieraan kestitsemisen jälkeen täyttämään tiskikonetta mies sen sijaan, että kiittäisi tulee siihen närkästyneenä valittaan, miksi laitoin sen jo päälle, vaikka siellä olisi vielä tilaa.

[/quote]

Tämä esimerkki kuulostaa siltä, että loukkaannut todella pienistä asioista. Kai asiasta saa sanoa. Ja millaista ihailua tarvitset, että olet kuntosalikortin hankkinut -sehän on kuitenkin omaksi parhaaksesi???

"Ja 20, kyllä olen masentunut, kovastikin..."

Voimia! Meilläkin on parisuhdeongelmaa ja miettinyt osittain ihan samoja kysymyksiä, panostaako vielä vai ei. Olen myös hakenut ihan vain itselleni keskusteluapua. Ehkä sinäkin saisit jotain kautta? Minulta on useampikin ihminen tässä matkan varrella kysynyt, mistä asioista itse saan iloa. Olenkin alkanut ajatella asiaa niin, että ehkä kannattaisi laittaa omaa elämää muuten kuntoon ja parisuhde sitten seuraa perässä tai sitten ei. Tuo oma pettymys, jos se parisuhde ja avioliitto ei kovasta yrittämisestä huolimatta toimikaan, on minullekin iso juttu, vaikka kristillistä taustaa ei olekaan.

Kiitos monet, jotka olette antaneet hyviä viestiä. Olen samaa mieltä, että tarvitsemme ulkopuolista apua, ja ettei elämä voi jatkua näin. Kohta saadaan lapset nukkumaan ja voidaan alkaa puhua. Kukkia toi tullessaan, mistä olen tosi iloinen, tosin osaltaan se saattaa olla sitä, että ajattelee, että sitten välttyy ikävien asioiden p uhumiselta, jos olen nyt tyytyväinen kun toi kukkia, en tiedä... iloinen niistä kuitenkin olen. En jaksa tarttua monien outoihin kommentteihin uskonnosta tai uskontunnustuksesta... JOku kysyi mitä se tunnustava siinä kristityssä tarkoittaa, niin nopein mikä tuli mieleen niin vaikka se, että uskoo sen, mitä uskontunnustuksessa on sanottu, toki osaisin uskoni ominkin sanoin pukea... Ja siis sillä, että otin uskon alunperin puheeksi ja selitin miettiväni uskovia muslimeita tai kristittyjä tai keitä vain, joiden uskontojen elämänkatsomukseen kuuluu vankka avioliiton kunnioitus ja ajatus siitä, että se on tavallaan Jumalan tarkoitus ja eron perusteet ei pitäisi olla kovin kevyet, niin koitn saada vain niitä kirjoittamaan (myös), jotka vakaumuksensta takia ymmärtävät sen puolen, eli eivät hevillä eroa muista syistä kuin väkivallasta tai pettämisestä tms... (eikä viimeisestäkään toki automaattisesti tartte erota, jos yhdessä tehdään töitä asian eteen). Ja mitä joku puuttui v-sanaan, niin en todellakaan pelkää, onneksi kristinuskossa ei ole kyse teoista, oli sitten massamurhaaja tai nunna, samalla viivalla kumpikin ;) Mutta siis joo, edelleenkään en tiedä kumpi olisi viisautta, mutta sen tiedän, että jos mies ei suostu ulkopuoliseen apuun, ero on entistä lähempänä. MInun henkiselläkin hyvinvoinnilla pitää olla väliä. AP

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:28"]

Mistä asioista sitten toivoisit anteeksipyyntöä? Onko se nuo täyttämättömät tarpeet ja huomioimattomuus vai satuttaako sinua jotenkin niiden harvojen riitojenne aikana? Mitä sinä sitten teet, jos mies hoitaa ruoat, pyykit, tiskit ja lasten läksyjen tarkistuksen? Oletko masentunut? Onko sinulla oikeasti reippaasti ylipainoa vai nipottaako tyhjästä?

[/quote]

On teillä reippaasti ylipainoa, mutta siitä on vain tullut tapa. 10 kg ylimääräistä on jo hemmetin paljon.

Sama kuin kävelisi päivät 10 kg puntari kädessä. Sen alkaa kyllä huomaamaan.