Mikä elokuva on syöpynyt mieleesi ikuisiksi ajoiksi?

Vierailija kirjoitti:

Atonement (Sovitus): joku siinä kosketti. Loppu oli yllättävä ja jotenkin vaikuttava.

The Quiet Girl (Hiljainen tyttö): Vaikka tämä on "yksinkertainen" elokuva (siis pienissä piireissä ja simppeli juoni) niin oli jotenkin todella koskettava. Liikutuin loppukohtauksessa.

Grave of the Fireflies (Tulikärpästen hauta): Ei tee mieli katsoa tätä uudestaan, kaksi kertaa olen katsonut. Sodan kuvaus ja lapsen voimattomuus ja viattomuus tuntuivat kaikki niin realistisilta. Loppu oli musertava. Oikeastaan alku jo oli musertava koska tavallaan paljastaa lopun mutta sama kohtaus tuntuu monin verroin musertavammalta kun näkee sitä edeltävät tapahtumat.

Spirited Away (Henkien kätkemä): Tää teki suuren vaikutuksen kun näin ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana. Ja yhä rakastan. Olen aina ollut mielikuvituksellinen haaveilija ja tää tuntuu niin omalta elokuvalta. Elokuvan loppu musiikkeineen sai haikeaksi.

Huomaan että loppu vaikuttaa paljon elokuvan koskettavuuteen.

Unohdin Poika raidallisessa pyjamassa. Sain jonkun hysteerisen kohtauksen lopussa. Se loppu oli niin järkyttävä.

Väkivallan vihollinen (Death wish)

Hyveellinen ja kunnollinen perheenisä ajautuu kostamaan ja tappamaan illan tullen rikollisia...

1) Sokea kauhu on vuonna 1971 ensi-iltansa saanut brittiläinen kauhuelokuva. Siinä Mia Farrow esittää äskettäin sokeutunutta Sarah-nimistä naista. Sarah palaa setänsä taloon, jossa hänen sukulaisensa on murhattu hänen tietämättään. Sarah löytää ruumiit yksi kerrallaan ja joutuu pakenemaan mielipuolista tappajaa. Wikipedia

Alkuperäinen julkaisupäivä: 2. syyskuuta 1971

Ohjaaja: Richard Fleischer

2) Kellopeliappelsiini (myös Kellopeli Appelsiini, engl. A Clockwork Orange) on Stanley Kubrickin ohjaama vuonna 1971 valmistunut elokuva, joka perustuu brittikirjailija Anthony Burgessin samannimiseen romaaniin. Kellopeliappelsiini herätti ilmestyessään paljon huomiota, koska monet tulkitsivat elokuvan väkivaltaa ihannoivaksi. Elokuvan saaman kielteisen huomion takia Kubrick kielsi Kellopeliappelsiinin esittämisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.[1] Kielto kesti 27 vuotta. Vasta Kubrickin kuoleman jälkeen elokuva ilmestyi maassa VHS- ja DVD-julkaisuina.

Hostel elokuva, jos vielä ajattelee että voisiko tuollainen olla totta

The Crying Game

Mieleenpainuvimpana kaksi kohtausta, jotka lisättiin ylimääräiisen twistin ja shokkiarvon vuoksi. Olisi toiminut ihan hyvin ilmankin:

- Kun Forest Whitakerin esittämä hahmo jää täysin yllättäen auton alle niin, että auto ponnahtaa ilmaan. Nykyään keskeisen hahmon täysin puskista tuleva odottamaton ja shokeeraava äkkikuolema on ylikäytetty tapa, mutta tuolloin se oli harvinaista.

- Naispuoleisen päähenkilön Din paljastuminen mieheksi niin, että kamera rullaa kohti jalkoväliä ja siellä onkin aivan yllättäen paljaat munat. Alunperin Din piti olla elokuvassa cis-nainen, mutta elokuvafestivaalien alla vaihtoivat hänet transnaiseen huomioarvon lisäämiseksi.

Jotkut elokuvat toistuu ketjussa, huomaa että niissä on sitä jotain kun mieleen jäävät vahvasti.

Mieletön Remontti, ihan Oskari-kamaa.

Viimeinen mohikaani

Jäniksen vuosi.

Kyllähän se on 12 vuotiaana nähty Manaaja teatterissa vuosi taisi olla 1982-83 silloin oli muuten toisena leffana Mel Gibsonin Mad Max Asfalttisoturit

Vierailija kirjoitti:

Huuliharppukostaja

Menee monien elokuvien ohitse täysillä ja mikä musiikki.

Varmaan Hellraiser, katsoin sen teininä yksin isossa omakotitalossa ja ihan oikeesti pelotti se kohtaus missä sillä ei ollut ihoa ollenkaan. Siksi se on syöpynyt mieleen ikuiseksi ajoiksi.

Entity

Piano. Vaikutti erooni.

Braindead, splatter-elokuvien laadukas klassikko by Peter Jackson.



The Dark Knight (Yön ritari), aikanaan mullistavasti ihan toista maata kuin muut lasten supersankarielokuvat. Nykyään niin matkittu, että aika vähän ajanut ohi, mutta eka tunti nostaa edelleen samat fiilikset pintaan ja Heath Ledgerin suoritus on vaan yhä lyömätön.

Melancholia, Tree of Life, Orlando ja I am Love

Forklift Driver Klaus The First Day on the Job (Staplerfahrer Klaus Der erste Arbeitstag)

Tämä työturvallisuuskoulutusfilmejä parodioiva lyhytelokuva kääntyy tapahtumien edetessä yhä splatterimmaksi ja överimmäksi. Yököttävää mutta ihastuttavan päätöntä huumoria.

Todellinen feel bad -movie: Unelmien sielunmessu

Feel good -movie: montakin.. Kala nimeltä Wanda, Sneakers, 4 häät ja 1 hautajaiset

Andrei Tarkovskin Stalker

Elem Klimovin Tule ja katso, jonka näin n. 8-vuotiaana.