Kuuluuko pienituloisemman maksaa puolet talouden menoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu, elämä ei vaan ole aina reilua. Ei kai sekään ole reilua, että toinen tekee töitä niska limassa ja toinen vain ottaa puolet rahoista. 

Ei pelkät tulot tuota kerro. Esimerkiksi itse opiskelen niska limassa ja teen osa-aikatöitä. Tuplatuloinen tekee töitä 8-16 ja se työ on kevyttä eikä aiheuta stressiä. Hänen sanojensa mukaan. 

Niin, meillä on vain se tilanne että minä tienaan hieman enemmän (nettona n. 300€/kk) kuin avopuoliso, mutta kaikki jaetaan tasan. Tilanteessa jossa hän jäisi työttömäksi, voisin minä tietysti maksaa meidän yhteisistä menoista hieman enemmän, mutta se pitäisi tietenkin sopia niin että ne menot minimoidaan mahdollisuuksien mukaan. En minä alkaisi hänelle maksamaan elintasoa johon hänellä ei itsellään ole varaa, varsinkaan kun en itse tarvitse sellaista elintasoa. Tällä hetkellä avopuoliso käyttää rahaa paljon minua löyhemmin ja hänellä ei jää mitään säästöön. Itse tulen toimeen paljon vähemmällä ja säästän joka kuukausi. Valintoja. 

^ Lisään vielä, että toisen puolesta ei vain kannata liikaa maksaa, sillä jos ero tulee, kuten monesti nykyään tulee, niin nuo toiselle ostetut jutut aiheuttavat vuorenvarmasti riitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa miten nämä menojen jakamiset on aina yhtä kysymysmerkkiä vain juuri sen huonompituloisen mielestä. :D

Kulut tasan, se on itsestäänselvää. En ainakaan itse suostuisi elättämään puolisoa enkä ketään muutakaan.

Eli kun puoliso sairastuu (kuten tässä nyt on käynyt), niin ei muuta kuin ero vaan? Toivottavasti kumppanisi on tietoinen arvomaailmastasi. En kyllä itsekään elättäisi mitään elämäntapalusmua, mutta sairauden vuoksi tottakai elättäisin. Ihan niin kuin puolisoni maksoi enemmän menoja, kun olin jonkin aikaa lomautettuna ennen kuin löysin uuden työn. Elämässä tulee eteen kaikenlaista. 

Kumppani on tietoinen ja hänellä on sama arvomaailma.

Keksin äkkiä monia keinoja selvitä tilanteesta, eikä yksikään niistä sisällä toisen elättämistä tai eroa.

Tätä se on kun raha merkitsee enemmän kuin parisuhde ja parisuhdekin on vaan hyödyke eikä kumppanuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun raha merkitsee enemmän kuin parisuhde ja parisuhdekin on vaan hyödyke eikä kumppanuutta.

Nimenomaan. Heti ollaan jakamassa lusikoita kun toinen ei suostukaan maksumieheksi/-naiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi edes ehdottaa tollaista jakoa parisuhteessa? Mistä revit sen satasen tai pari, jotta voit maksaa puoliksi menot? Kysehän nimenomaan on siitä ettet saa sitä rahaa tarpeeksi, koska miehesi on velvollinen nyt auttamaan taloudellisesti. Meillä on aina ollut yhteiset rahat siitä asti, kun muutimme yhteen. Se kenellä on rahaa maksaa ja sillä selvä.

Mistä sinä tiedät että hänen avopuoliso on nimenomaan mies? Mainittiin vain "puoliso". Tämä on hyvä esimerkki olettamuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun raha merkitsee enemmän kuin parisuhde ja parisuhdekin on vaan hyödyke eikä kumppanuutta.

Nimenomaan. Heti ollaan jakamassa lusikoita kun toinen ei suostukaan maksumieheksi/-naiseksi.

Jos puolison tulot vaikuttaa tukiin niin silloin täytyy tulla menoissa vastaan ja tukea kumppania. Tai sitten muutetaan halvempaan asuntoon ja eletään kitsaammin sen köyhyysrajalla elävän tavalla.

Meillä maksetaan tietysti tulojen mukaan. Puolisoni opiskelee ja tekee osa-aikaisesti töitä, kun taas minä teen kokoaikaisesti töitä suuremmalla palkalla. Jotta voimme elää sellaisella elintasolla kuin minä (ja me) haluan, niin puolisoni maksaa vähemmän. Samoin jos olemme toisessa tilanteessa, niin minä maksan vähemmän kun taas puolisoni enemmän, kenties vamhempainvapaan aikaan. Tämä on yhteinen perheemme ja taloutemme ja osallistumme tuloillamme siihen kykyjemme mukaan. 

Näin:

Minun tulot/yhteiset menot = minun osuuteni menoista

Puolison tulot/yhteiset menot = puolisoni osuus menoista

Edelleen kannattaa muistaa, että tilanne voi milloin vain kääntyä niinkin että se huonommin tienaava onkin paremmin tienaava ja se enemmän tienaava joka nyt kieltäytyy auttamasta onkin sairas/työkyvytön/työtön tms. Silloin ei myöskän sitten ulista ymmärrystä ja tukea jos ei itse viitsinyt auttaa kun tilanne oli toisin päin. Elämä on arvaamatonta, mikään työ tai tilanne ei ole enää pysyvää. Toisiaan tukevat kumppanit on kulan arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä maksetaan tietysti tulojen mukaan. Puolisoni opiskelee ja tekee osa-aikaisesti töitä, kun taas minä teen kokoaikaisesti töitä suuremmalla palkalla. Jotta voimme elää sellaisella elintasolla kuin minä (ja me) haluan, niin puolisoni maksaa vähemmän. Samoin jos olemme toisessa tilanteessa, niin minä maksan vähemmän kun taas puolisoni enemmän, kenties vamhempainvapaan aikaan. Tämä on yhteinen perheemme ja taloutemme ja osallistumme tuloillamme siihen kykyjemme mukaan. 

Näin:

Minun tulot/yhteiset menot = minun osuuteni menoista

Puolison tulot/yhteiset menot = puolisoni osuus menoista

Korjaan:

Minun tulot/yhteiset tulot = minun osuuteni yhteisistä menoista

Puolisoni tulot/yhteiset tulot = puolisoni osuus yhteisistä menoista

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun raha merkitsee enemmän kuin parisuhde ja parisuhdekin on vaan hyödyke eikä kumppanuutta.

Nyt puhuu vain ja ainoastaan realismi. Se, että n. puolet avioliitoista päättyy eroon, on fakta. Ja voi vain kuvitella kuinka moni rekisteröimätön parisuhde päättyy eroon, varmaan ainakin 2/3. Raha ei merkitse enempää, mutta raha on valitettavasti mittaamattoman arvokasta nykymaailmassa ja mahdollistaa hyvän elämän. Siksi sitä ei kannata jaella ympäriinsä sekus vaan. 

Laittakaa kaikki tulot samalle taloustilille ja siirtäkää siitä kummallekin omaan säästöön pieni summa kuukaudessa. Toimii. Jos on perhe, niin on vain yksi talous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun raha merkitsee enemmän kuin parisuhde ja parisuhdekin on vaan hyödyke eikä kumppanuutta.

Nyt puhuu vain ja ainoastaan realismi. Se, että n. puolet avioliitoista päättyy eroon, on fakta. Ja voi vain kuvitella kuinka moni rekisteröimätön parisuhde päättyy eroon, varmaan ainakin 2/3. Raha ei merkitse enempää, mutta raha on valitettavasti mittaamattoman arvokasta nykymaailmassa ja mahdollistaa hyvän elämän. Siksi sitä ei kannata jaella ympäriinsä sekus vaan. 

No sehän sitten vain tarkoittaa sitä, että ei ole oikein sitoutunut suhteeseen ja rakasta kumppaniaan, jos haluaa hänen vain kärsivän siinä taloudellisessa tilanteessa. Ja miksi siinä suhteessa ollaan, jos ei ajatella, että se suhde kestää. Tietysti kaikki suhteet voivat päättyä, mutta jos jo valmiiksi ajattelee, että tämä suhde päättyy, niin ei se nyt varmaan kestäkään. Minkälaista kumppanuutta tämä on? Miten tässä muka ollaan yhdessä parina, kun välitetään vain itsestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun raha merkitsee enemmän kuin parisuhde ja parisuhdekin on vaan hyödyke eikä kumppanuutta.

Nyt puhuu vain ja ainoastaan realismi. Se, että n. puolet avioliitoista päättyy eroon, on fakta. Ja voi vain kuvitella kuinka moni rekisteröimätön parisuhde päättyy eroon, varmaan ainakin 2/3. Raha ei merkitse enempää, mutta raha on valitettavasti mittaamattoman arvokasta nykymaailmassa ja mahdollistaa hyvän elämän. Siksi sitä ei kannata jaella ympäriinsä sekus vaan. 

Tuolla tavalla saa olla koko ikänsä yksin tai kumppanit vaihtuu tiuhaan eikä saa mitään todella sitoutunutta suhdetta koskaan. Elät vain odottaen eroa. Toki ei kaikkea tarvitse kustantaa mutta toisen tukeminen kuuluu parisuhteeseen. Jos ei ole mitään valmis antamaan ei myöskään mitään saa.

Tämä on ihan provo. Sellaista kuin sairaseläke ei Suomessa olekaan. Aloittaja on ilmeisesti jäämässä määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Luulisi käsitteet tulleen jo tutuiksi. Tuo 600e/kk pitää suunnilleen paikkansa, jos puolisolla on hyvät tulot ja aloittaja ei ole koskaan saanut palkkatuloa. Tämä vastaava aloitus on ollut aiemminkin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun raha merkitsee enemmän kuin parisuhde ja parisuhdekin on vaan hyödyke eikä kumppanuutta.

Nyt puhuu vain ja ainoastaan realismi. Se, että n. puolet avioliitoista päättyy eroon, on fakta. Ja voi vain kuvitella kuinka moni rekisteröimätön parisuhde päättyy eroon, varmaan ainakin 2/3. Raha ei merkitse enempää, mutta raha on valitettavasti mittaamattoman arvokasta nykymaailmassa ja mahdollistaa hyvän elämän. Siksi sitä ei kannata jaella ympäriinsä sekus vaan. 

Rahaa tulee ja rahaa menee. Kyllä se tukea antava kumppani on arvokas elämän kurjina aikoina, ei raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun raha merkitsee enemmän kuin parisuhde ja parisuhdekin on vaan hyödyke eikä kumppanuutta.

Nyt puhuu vain ja ainoastaan realismi. Se, että n. puolet avioliitoista päättyy eroon, on fakta. Ja voi vain kuvitella kuinka moni rekisteröimätön parisuhde päättyy eroon, varmaan ainakin 2/3. Raha ei merkitse enempää, mutta raha on valitettavasti mittaamattoman arvokasta nykymaailmassa ja mahdollistaa hyvän elämän. Siksi sitä ei kannata jaella ympäriinsä sekus vaan. 

Mitäs sitten teet kun sulla ei ole rahaa eikä kumppania? Kun kaikki jättää koska välität vain itsestäsi ja rahasta.

Meillä oli aikoinaan mies kolme talvea työttön ja täysin ilman tuloja, kun valmistuimme yliopistosta. Ja molemmat meistä olemme olleet hoitovapaalla lasten kanssa eli tulot muutaman satasen.

Normisti molemmat ansaitsemme noin kolme tonnia nettona kuussa.

Meillä tulot ovat yhteisiä joten molemmat ovat maksaneet yhteisiä menoja, mutta kykynsä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa miten nämä menojen jakamiset on aina yhtä kysymysmerkkiä vain juuri sen huonompituloisen mielestä. :D

Kulut tasan, se on itsestäänselvää. En ainakaan itse suostuisi elättämään puolisoa enkä ketään muutakaan.

Laki sanoo että puolisoa pitää elättää. Ja juuri siksi ap ei saa asumistukea eikä toimeentulotukea, sinkkuna saisi.

Jos et edes puolisosi kanssa jaa omaisuuttasi, niin et kykene rakastamaan yhtään ketään. Puoliso tarkoittaa puolikasta parisuhteessa elävistä, eli kun ryhdyt jonkun puolisoksi, hyväksyt sen että olet puolikas siitä yksiköstä, eli joudut jakamaan omastasi, yleensä se ei haittaa koska parisuhteeseen mennään rakkaudesta ja kun rakastaa niin nimenomaan haluaa jakaa kaiken puolison kanssa, niin kehonsa, ajatuksensa kuin maallisen omaisuutensakin.

Minusta pienituloisempi voisi maksaa suurimman osan talouden menoista. Jolla paljon on, sille annetaan. Jolla vähän on, siltä otetaan se vähänkin pois.