Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko pienituloisemman maksaa puolet talouden menoista?
29.03.2022 |
Hei, kysyisin ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä tulojen jaosta yhdessä asuessa.
Miten jaatte menot, jos tulot on kovin eri suuruiset?
Kuinka moni on päätynyt vaikkapa tulojen muututtua suosiosta eroon?
Olen siirtynyt nyt sairaseläkkeelle, ja tulen olemaan tällä ainakin todennäköisesti seuraavat 2-3 vuotta. Nettotulot ovat noin 600-700€ kuussa.
Asun yhdessä avopuolisoni kanssa, ja hän käy töissä. Puolisoni nettotulot ovat noin 2500-3000€ kuussa.
Yhteiset asumiskulut+laskut ovat kuussa noin 800€.
En saa haettua toimeentulo- tai asumistukea koska yhteiset tulot ovat liian suuret.
Ongelma on nyt se, että puolisoni haluisin että maksaisin edelleen puolet kuluista. Ymmärtäisin tämän, jos kumpikin oltaisiin pienituloisia. Mutta jos itselläni olisi yhtä isot niin en vaatisi maksamaan yhtä isoa osuutta. En oikein tiedä miten tästä selviää, ja mikä olisi kummallekin paras vaihtoehto.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa miten nämä menojen jakamiset on aina yhtä kysymysmerkkiä vain juuri sen huonompituloisen mielestä. :D
Kulut tasan, se on itsestäänselvää. En ainakaan itse suostuisi elättämään puolisoa enkä ketään muutakaan.
Tulee mieleen eksä, joka halusi minun maksavan asumisesta ja ruuista enemmän kuin mitä minulle tuli rahaa, ja joka ei suostunut muuttamaan pienempään asuntoon kauempana keskustasta, että olisimme voineet pysyä yhdessä. Noh, koronatyöttömyys maksoi minulle parisuhteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma osuuteni on vaihdellut tulojen mukaan.
Työmarkkinatuella ollessani maksoin sen verran, että jäi kuitenkin varaa omiin pakollisiin menoihin (esim. puhelinlasku) ja korkeintaan muutama kymppi sen päälle limonadiin.
Andiosidonnaisella ollessani maksoin vaimolle kuukausittain 1000 e.
Nyt töissä ollessani maksan vaimolle kuukausittain 1300 e.
Olemme kaksihenkinen lapsiperhe, vaimon tulot 1,5-kertaiset nykyisiin palkkatuloihini nähden. Vaimo maksaa lasten menot täysimääräisesti. Kaikki muu menee käytännössä puoliksi.
Öh, siis tietenkin nelihenkinen lapsiperhe, mutta lapsia 2 kpl. :D
Hyi mikä ukko. Samaa vaati ex, ja hirviö onneksi löysi toisen kaltaisensa ennen kuin ehdin itse lähteä.
Harmi vaan että vei luottamukseni kaikkiin miehiin.
Mutta luulen, että niitä oikeita miehiä onkin nykyään niin harvassa ettei yksikään kyllä vapaana voisi ollakaan.
Niinpä olen hyväksynyt sen tosiasian, että olen yksin loppuelämäni.
Ettekö te puhu näitä asioita selväksi ennen yhteenmuuttoa? Miten toimitaan nyt ja miten toimitaan jos (sairastuminen, pitkittyvä työttömyys, lasten saaminen...)?
Ei se ole tasa-arvoista, että toinen tekee raskasta ja vaativaa työtä, josta joutuu elättämään sohvalla makaavan puoliskon. Kovalla työllä pitää saada henkilökohtaisia säästöjä.
Parisuhteilu toimii yleensä aina vähän huonosti, jos tuloerot on tonneja eikä satasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole reilua tuossa tilanteessa. Mun ex myös vinkui, kun vaadin muutosta kun olin lasten kanssa kotona, olisi pitänyt puolet maksaa, silloin ei olisi jäänyt yhtään rahaa mihinkään muuhun. No, suostui huimaan 200€ tasoitukseen ja onneksi sitten sain käydä välillä töissäkin. Syystäkin on ex, ei tuo pihiys ainut vika ollut. Sitten jos toiselle jää yhteisten menojen jälkeen vaikka 1300 ja toiselle 2000 niin en näe niin epäreiluna. Kunhan molemmille jää sen verran että pystyy kunnolla elämään.
Avopuolisosi tulot ovat noin 2750 euroa kuussa. Sinun tulosi ovat noin 650 euroa kuussa. Yhteensä 3400 euroa/kk. Yhteiset menonne ovat 800 euroa/kk. Menojen jälkeen teille jää yhteensä 2600 euroa eli 1300 euroa per nuppi.
Teidän tulee toimia näin:
Avopuolisosi maksaa kaikki yhteiset 800 euron laskut. Lisäksi hän antaa sinulle 650 euroa. Tämän jälkeen teille kummallekin jää 1300 euroa kuussa käytettäväksi omiin menoihinne. Elintasonne on sama.
puolisosi: 2750 - 800 - 650 = 1300
sinä: 650 + 650 = 1300.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te puhu näitä asioita selväksi ennen yhteenmuuttoa? Miten toimitaan nyt ja miten toimitaan jos (sairastuminen, pitkittyvä työttömyys, lasten saaminen...)?
Me puhuttiin paljonkin, mutta käytännössä asiat ei sitten ihan menneetkään niin kuin puhuttiin.
Toimeentulotuen verran n. 500e pitäisi jäädä omiin välttämättömiin tarpeisiin, ruokaan yms. ja ylimenevää osuutta voi vaatia asumiskuluihin jos sairauskuluista jää. Avopuoliso on elatusvelvollinen kelan laskureitten mukaan myös osallistumaan sairauskuluihisi ja lääkkeisiisi tai jos ei suostu niin muutatte erillenne. Puolet ja puolet systeemillä sinulle ei todennäköisesti jäisi juurikaan mitään omiin tarpeisiisi eikä vähäisiin harrastus menoihinkaan. Mies eläisi kyllä leveästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes olette olleet yhdessä? Jos noin tarkasti sentit lasketaan.
Riippuu miten sovitte mutta yleisesti ottaen kyllä, minusta kuuluu ja peruselintaso määräytyy sen heikompituloisen tulojen mukaan. Ei nykyajan suhteiden kestävyydellä ole mitään järkeä alkaa maksamaan toisen elämää, kun se päättyy kuitenkin todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin. Lisäksi haluatko että sinulle maksetaan parisuhteessa olemisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa miten nämä menojen jakamiset on aina yhtä kysymysmerkkiä vain juuri sen huonompituloisen mielestä. :D
Kulut tasan, se on itsestäänselvää. En ainakaan itse suostuisi elättämään puolisoa enkä ketään muutakaan.
Eli kun puoliso sairastuu (kuten tässä nyt on käynyt), niin ei muuta kuin ero vaan? Toivottavasti kumppanisi on tietoinen arvomaailmastasi. En kyllä itsekään elättäisi mitään elämäntapalusmua, mutta sairauden vuoksi tottakai elättäisin. Ihan niin kuin puolisoni maksoi enemmän menoja, kun olin jonkin aikaa lomautettuna ennen kuin löysin uuden työn. Elämässä tulee eteen kaikenlaista.
Onko se sekä sinun että puolisosi mielestä oikein, että sinulla ei jää riittävästi rahaa omiin välttämättömiin menoihin?
Ihan järjen käyttö tekisi hyvää monissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talouden menot maksetaan puoliksi, sen jälkeen kumpikin käyttää omia rahojaan miten haluaa.
Kun olin opiskelija ja avopuolison kanssa maksettiin menot puoliksi ja kummallikin omat rahat. Jos avopuolisi halusi ostaa asian X h-n osti sen omilla rahoillaan, jos taas ostettiin pesukone, molemmat maksoi puolet.
En olisi tullut mieleenkään, että olisin vaatinut häntä maksamaan enemmän prosentuaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Maksetaan tulojen suhteessa eli isotuloisempi maksaa enemmän ja molemmille jää myös ns. omaa rahaa henkilökohtaisiin menoihin.
Kunnon lokkeilua..
Toimiiko tää myös silloinkin, kun toisella netto 2200e ja toisella 5300e? Tuo suurempi tuloinen maksaa eltusta tuolla pienempituloiselle? Entäs pääomatulot?
Vierailija kirjoitti:
Hyi mikä ukko. Samaa vaati ex, ja hirviö onneksi löysi toisen kaltaisensa ennen kuin ehdin itse lähteä.
Harmi vaan että vei luottamukseni kaikkiin miehiin.
Mutta luulen, että niitä oikeita miehiä onkin nykyään niin harvassa ettei yksikään kyllä vapaana voisi ollakaan.
Niinpä olen hyväksynyt sen tosiasian, että olen yksin loppuelämäni.
Taas peräänkuulutetaan niitä "oikeita miehiä", voi hyvä h*lvetti sentään mitkä naurut. Tuo on vanhin miesten halventamiskonsti naisten pelikirjassa. Oikea mies tekee sitä, oikea mies tekee tätä... painukaa jo jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Avopuolisosi tulot ovat noin 2750 euroa kuussa. Sinun tulosi ovat noin 650 euroa kuussa. Yhteensä 3400 euroa/kk. Yhteiset menonne ovat 800 euroa/kk. Menojen jälkeen teille jää yhteensä 2600 euroa eli 1300 euroa per nuppi.
Teidän tulee toimia näin:
Avopuolisosi maksaa kaikki yhteiset 800 euron laskut. Lisäksi hän antaa sinulle 650 euroa. Tämän jälkeen teille kummallekin jää 1300 euroa kuussa käytettäväksi omiin menoihinne. Elintasonne on sama.
puolisosi: 2750 - 800 - 650 = 1300
sinä: 650 + 650 = 1300.
Miehellehän työnteko tosiaan kannattaa tuossa tilanteessa :D. Verojen ja muiden maksujen lisäksi kotoa tulee vähän lisää miinuksia palkkapussiin, kaikki naiselle pelkkää plussaa, tietenkin. Ei ihme kun Suomessa on niin paljon porukkaa, jotka kyllä osaavat vaatia kaikkea ja viimeistään valtion pitää huolehtia joka asiasta. Mitään vastuuta ei voida itse ottaa.
Mihin kaikkeen sitä omaa rahaa tarvii, jos pakolliset kulut on maksettu? Mulle ei pariin vuosikymmeneen jäänyt yhtään mitään kun olin 2 lapsen yh. Jos piti saada jotain ylimääräistä, otin Hesarin jakoa, sijaisuuksia.
Nyt olen 62 v ja rahaa on mutta en tiedä mitä ihmettä sillä teen. Annan aikuisille lapsille.
Tuo täyttää taloudellisen väkivallan määritelmän. Jos olette naimisissa, niin puolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus. Sillä tarkoitetaan molemmille samanlaista elintasoa ja pykälä on juuri tällaista kertomaasi vastaan suunnattu. Tosin en tiedä onko tuosta koskaan syytettä nostettu.
On kuitenkin hyvä tietää, että kyseessä on laiton tilanne, mikä antaa sinulle miettimistä sen suhteen, kannattaako yhdessä asua ja olla. Yhteiskunnan tuetkin on suunniteltu siten, että keskinäinen elatusvelvollisuus on olemassa.
Oma osuuteni on vaihdellut tulojen mukaan.
Työmarkkinatuella ollessani maksoin sen verran, että jäi kuitenkin varaa omiin pakollisiin menoihin (esim. puhelinlasku) ja korkeintaan muutama kymppi sen päälle limonadiin.
Andiosidonnaisella ollessani maksoin vaimolle kuukausittain 1000 e.
Nyt töissä ollessani maksan vaimolle kuukausittain 1300 e.
Olemme kaksihenkinen lapsiperhe, vaimon tulot 1,5-kertaiset nykyisiin palkkatuloihini nähden. Vaimo maksaa lasten menot täysimääräisesti. Kaikki muu menee käytännössä puoliksi.