Uusi suhde ja tunteiden ailahtelu

Voisko olla, että olet aikuisempi tähän suhteeseen? Kun luottaa toiseen ja on hyvä olla, niin ei tarvitse olla mustasukkainen tai järjestämällä hakea riitoja.

Vierailija kirjoitti:

Voisko olla, että olet aikuisempi tähän suhteeseen? Kun luottaa toiseen ja on hyvä olla, niin ei tarvitse olla mustasukkainen tai järjestämällä hakea riitoja.

Olen myös tätä vaihtoehtoa miettinyt. Aiemmin oli suhteissa aina pelko ne päättyy kun olin niin korviani myöten rakastunut. Nyt on tunne, jos tämä päättyy niin se päättyy ja elämä jatkuu.

Samanlaiset fiilikset täälläkin itsekin epäilen, että en ole kuitenkaankaan rakastunut. Ja ehkäpä asiaan vaikuttaa sekin, että vaikka exän kanssa tulikin ero, se oli kuitenkin alussa järjen vievää rakkautta. Tokihan se oli myrskyisä suhde, mutta ehkä se kuuluu asiaan kun on suuria tunteita. Ja itsekin mietin tuota masennusta ja ero kyllä aiheutti masennusta. Ehkä en sittenkään ole valmis uuteen suhteeseen. Vaikeita asioita.

Mies.

Tiedät kyllä, jos olet rakastunut. Se, että joudut sanomaan, ettet tiedä oletko, kertoo jo itsessään, että et ole rakastunut. Sen sijaan olet tosi kiltti ihminen, joka mieluiten kyseenalaistaa aina ensin itsensä ja omat tunteensa. Luota muhun, tietäisit kyllä, jos olisit rakastuneessa tilassa. Se odottaa vielä tulevaisuudessa sinua, jos vain uskallat jatkaa etsimistä.

ei oo tarvetta olla mustasukkainen kun suhde ei ole vuoristorataa ja löytyy luottamusta. Semmosta se on luotettavan ja rehellisen miehen kanssa. Tunteet ovat laimeita.

Vierailija kirjoitti:

Tiedät kyllä, jos olet rakastunut. Se, että joudut sanomaan, ettet tiedä oletko, kertoo jo itsessään, että et ole rakastunut. Sen sijaan olet tosi kiltti ihminen, joka mieluiten kyseenalaistaa aina ensin itsensä ja omat tunteensa. Luota muhun, tietäisit kyllä, jos olisit rakastuneessa tilassa. Se odottaa vielä tulevaisuudessa sinua, jos vain uskallat jatkaa etsimistä.

Tässä on kuitenkin ihan hyvä olla. En välttämättä kaipaa enää sellaista suurta rakkautta, en ehkä kestäisi sellaista romahdusta mikä sellaisen päättymisestä seuraa. Olen tullut suojelevaksi itseäni kohtaan niin en uskalla edes täysin heittäytyä. Mietin kuitenkin miestäni, onko tämä oikein häntä kohtaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät kyllä, jos olet rakastunut. Se, että joudut sanomaan, ettet tiedä oletko, kertoo jo itsessään, että et ole rakastunut. Sen sijaan olet tosi kiltti ihminen, joka mieluiten kyseenalaistaa aina ensin itsensä ja omat tunteensa. Luota muhun, tietäisit kyllä, jos olisit rakastuneessa tilassa. Se odottaa vielä tulevaisuudessa sinua, jos vain uskallat jatkaa etsimistä.

Tässä on kuitenkin ihan hyvä olla. En välttämättä kaipaa enää sellaista suurta rakkautta, en ehkä kestäisi sellaista romahdusta mikä sellaisen päättymisestä seuraa. Olen tullut suojelevaksi itseäni kohtaan niin en uskalla edes täysin heittäytyä. Mietin kuitenkin miestäni, onko tämä oikein häntä kohtaan..

Tähän lisätäkseni pelkään itse sitä, että joskus kohtaankin jonkun kuka vie jalat altani. En haluaisi satuttaa koskaan tätä nykyistä kumppania, hän kuitenkin kohtelee minua todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät kyllä, jos olet rakastunut. Se, että joudut sanomaan, ettet tiedä oletko, kertoo jo itsessään, että et ole rakastunut. Sen sijaan olet tosi kiltti ihminen, joka mieluiten kyseenalaistaa aina ensin itsensä ja omat tunteensa. Luota muhun, tietäisit kyllä, jos olisit rakastuneessa tilassa. Se odottaa vielä tulevaisuudessa sinua, jos vain uskallat jatkaa etsimistä.

Tässä on kuitenkin ihan hyvä olla. En välttämättä kaipaa enää sellaista suurta rakkautta, en ehkä kestäisi sellaista romahdusta mikä sellaisen päättymisestä seuraa. Olen tullut suojelevaksi itseäni kohtaan niin en uskalla edes täysin heittäytyä. Mietin kuitenkin miestäni, onko tämä oikein häntä kohtaan..

No eihän tässä sitten ole ongelmaa. Ota se, mikä sulle riittää. Ja muista, että mies voi olla samalla asenteella liikkeellä. Voi olla, että hänkin tajuaa, ettet tosiaankaan ole hänen suuri rakkautensä, mutta hänkin tyytyy siihen, mitä jäi käteen ja arvostaa enemmän sitä, että pääasia, kun arki sujuu. Omalla tavallaan tämäkin on match made in heaven. Ja aika monen suhdehan on tällainen. Ehkä suurin ongelma on, jos kokee, että suhteen on pakko aina kaikilla olla suurta rakkautta ja sen takia valehtelee itselleen ja muille, että tuollainen suhde on "suurta rakkautta". Kun ei se sitä ole. Mutta se voi olla kaikkea muuta hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät kyllä, jos olet rakastunut. Se, että joudut sanomaan, ettet tiedä oletko, kertoo jo itsessään, että et ole rakastunut. Sen sijaan olet tosi kiltti ihminen, joka mieluiten kyseenalaistaa aina ensin itsensä ja omat tunteensa. Luota muhun, tietäisit kyllä, jos olisit rakastuneessa tilassa. Se odottaa vielä tulevaisuudessa sinua, jos vain uskallat jatkaa etsimistä.

Tässä on kuitenkin ihan hyvä olla. En välttämättä kaipaa enää sellaista suurta rakkautta, en ehkä kestäisi sellaista romahdusta mikä sellaisen päättymisestä seuraa. Olen tullut suojelevaksi itseäni kohtaan niin en uskalla edes täysin heittäytyä. Mietin kuitenkin miestäni, onko tämä oikein häntä kohtaan..

No eihän tässä sitten ole ongelmaa. Ota se, mikä sulle riittää. Ja muista, että mies voi olla samalla asenteella liikkeellä. Voi olla, että hänkin tajuaa, ettet tosiaankaan ole hänen suuri rakkautensä, mutta hänkin tyytyy siihen, mitä jäi käteen ja arvostaa enemmän sitä, että pääasia, kun arki sujuu. Omalla tavallaan tämäkin on match made in heaven. Ja aika monen suhdehan on tällainen. Ehkä suurin ongelma on, jos kokee, että suhteen on pakko aina kaikilla olla suurta rakkautta ja sen takia valehtelee itselleen ja muille, että tuollainen suhde on "suurta rakkautta". Kun ei se sitä ole. Mutta se voi olla kaikkea muuta hyvää.

Jotenkin toivoisinkin olevani miehelle tätä. Mies kuitenkin puhuu olevansa korviaan myöten rakastunut ja itse ahdistun vaan tästä kun tuntuu en voi tarjota samanlaista rakkautta hänelle. Olen toki tosissani hänen suhteen, mutta ajattelen tämä varmaan päättyy jossakin vaiheessa. Haluaisin niin kovasti tuntea miestä kohtaan suurta rakkautta, mutta en vain tunne.

Pitää vain päättää mitä haluaa. Itse halusin pitkän suhteen jossa on hyvä olla ja elää ilman jatkuvaa draamaa. Ollaan oltu nyt 10 vi yhdessä, ja en voisi tämän onnellisempi olla.

Nuorempana menin retkuun useita kertoja ja luulin ihastumisnarkkiutta rakkaudeksi. Kuinka väärässä olinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät kyllä, jos olet rakastunut. Se, että joudut sanomaan, ettet tiedä oletko, kertoo jo itsessään, että et ole rakastunut. Sen sijaan olet tosi kiltti ihminen, joka mieluiten kyseenalaistaa aina ensin itsensä ja omat tunteensa. Luota muhun, tietäisit kyllä, jos olisit rakastuneessa tilassa. Se odottaa vielä tulevaisuudessa sinua, jos vain uskallat jatkaa etsimistä.

Tässä on kuitenkin ihan hyvä olla. En välttämättä kaipaa enää sellaista suurta rakkautta, en ehkä kestäisi sellaista romahdusta mikä sellaisen päättymisestä seuraa. Olen tullut suojelevaksi itseäni kohtaan niin en uskalla edes täysin heittäytyä. Mietin kuitenkin miestäni, onko tämä oikein häntä kohtaan..

No eihän tässä sitten ole ongelmaa. Ota se, mikä sulle riittää. Ja muista, että mies voi olla samalla asenteella liikkeellä. Voi olla, että hänkin tajuaa, ettet tosiaankaan ole hänen suuri rakkautensä, mutta hänkin tyytyy siihen, mitä jäi käteen ja arvostaa enemmän sitä, että pääasia, kun arki sujuu. Omalla tavallaan tämäkin on match made in heaven. Ja aika monen suhdehan on tällainen. Ehkä suurin ongelma on, jos kokee, että suhteen on pakko aina kaikilla olla suurta rakkautta ja sen takia valehtelee itselleen ja muille, että tuollainen suhde on "suurta rakkautta". Kun ei se sitä ole. Mutta se voi olla kaikkea muuta hyvää.

Jotenkin toivoisinkin olevani miehelle tätä. Mies kuitenkin puhuu olevansa korviaan myöten rakastunut ja itse ahdistun vaan tästä kun tuntuu en voi tarjota samanlaista rakkautta hänelle. Olen toki tosissani hänen suhteen, mutta ajattelen tämä varmaan päättyy jossakin vaiheessa. Haluaisin niin kovasti tuntea miestä kohtaan suurta rakkautta, mutta en vain tunne.

:D: Mä niin arvasin, että sun vastaus tulee olemaan se, että sä olet suuri rakkaus sille miehelle! Kukaan ei haluaisi olla kenellekään mitään, mihin piti vain tyytyä. Joten miksi miehesi haluaisi, että olet sillä asenteella liikkeellä? Sä haluat rusinat pullasta -suhteen, jossa sä olet elätti, taloudellisesti tai henkisesti ("Hän kohtelee minua kuitenkin hyvin") mutta suhun ollaan ihan hulluna rakkaudesta. Aargh... kaikki tässä viittaa ihmiseen, jonka kanssa ei oikeastaan halua edes keskustella. Häivyn ketjusta, mulla tulee susta huolestuttavat vibat. Hyvää jatkoa silti

Vierailija kirjoitti:

Pitää vain päättää mitä haluaa. Itse halusin pitkän suhteen jossa on hyvä olla ja elää ilman jatkuvaa draamaa. Ollaan oltu nyt 10 vi yhdessä, ja en voisi tämän onnellisempi olla.

Nuorempana menin retkuun useita kertoja ja luulin ihastumisnarkkiutta rakkaudeksi. Kuinka väärässä olinkaan.

Etsin aina tällaista miestä ja nytkun mies on sellainen mitä toivoin en olekaan tyytyväinen. Entisen mieheni kanssa halusin olla, mutta toivoin aina kunhan hän vähän muuttuisi, ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät kyllä, jos olet rakastunut. Se, että joudut sanomaan, ettet tiedä oletko, kertoo jo itsessään, että et ole rakastunut. Sen sijaan olet tosi kiltti ihminen, joka mieluiten kyseenalaistaa aina ensin itsensä ja omat tunteensa. Luota muhun, tietäisit kyllä, jos olisit rakastuneessa tilassa. Se odottaa vielä tulevaisuudessa sinua, jos vain uskallat jatkaa etsimistä.

Tässä on kuitenkin ihan hyvä olla. En välttämättä kaipaa enää sellaista suurta rakkautta, en ehkä kestäisi sellaista romahdusta mikä sellaisen päättymisestä seuraa. Olen tullut suojelevaksi itseäni kohtaan niin en uskalla edes täysin heittäytyä. Mietin kuitenkin miestäni, onko tämä oikein häntä kohtaan..

No eihän tässä sitten ole ongelmaa. Ota se, mikä sulle riittää. Ja muista, että mies voi olla samalla asenteella liikkeellä. Voi olla, että hänkin tajuaa, ettet tosiaankaan ole hänen suuri rakkautensä, mutta hänkin tyytyy siihen, mitä jäi käteen ja arvostaa enemmän sitä, että pääasia, kun arki sujuu. Omalla tavallaan tämäkin on match made in heaven. Ja aika monen suhdehan on tällainen. Ehkä suurin ongelma on, jos kokee, että suhteen on pakko aina kaikilla olla suurta rakkautta ja sen takia valehtelee itselleen ja muille, että tuollainen suhde on "suurta rakkautta". Kun ei se sitä ole. Mutta se voi olla kaikkea muuta hyvää.

Jotenkin toivoisinkin olevani miehelle tätä. Mies kuitenkin puhuu olevansa korviaan myöten rakastunut ja itse ahdistun vaan tästä kun tuntuu en voi tarjota samanlaista rakkautta hänelle. Olen toki tosissani hänen suhteen, mutta ajattelen tämä varmaan päättyy jossakin vaiheessa. Haluaisin niin kovasti tuntea miestä kohtaan suurta rakkautta, mutta en vain tunne.

:D: Mä niin arvasin, että sun vastaus tulee olemaan se, että sä olet suuri rakkaus sille miehelle! Kukaan ei haluaisi olla kenellekään mitään, mihin piti vain tyytyä. Joten miksi miehesi haluaisi, että olet sillä asenteella liikkeellä? Sä haluat rusinat pullasta -suhteen, jossa sä olet elätti, taloudellisesti tai henkisesti ("Hän kohtelee minua kuitenkin hyvin") mutta suhun ollaan ihan hulluna rakkaudesta. Aargh... kaikki tässä viittaa ihmiseen, jonka kanssa ei oikeastaan halua edes keskustella. Häivyn ketjusta, mulla tulee susta huolestuttavat vibat. Hyvää jatkoa silti

En tarkoita omasta mielestäni olen, miehen puheiden mukaan olen. Voi toki olla, että hänkin puhuu näin vaan eikä edes tarkoita, tiedä siitä. En halua millään tavalla kenestäkään hyötyä enkä käyttää ketään hyväksi, sen vuoksi nimenomaan näitä pohdin.

Jätä se sika

Voisi olla jonkinlainen epävakauden piirrekin tai ihan vaan ongelmaa perusluottamuksessa ja siltä suojautumista tuollaisella kömpelöhköllä puolustusmekanismilla

Tunteet, fiilikset ja mielialat vaihtelee, tahto on se joka ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla jonkinlainen epävakauden piirrekin tai ihan vaan ongelmaa perusluottamuksessa ja siltä suojautumista tuollaisella kömpelöhköllä puolustusmekanismilla

Epävakaana itseäni kyllä pidän ja luottamisessa on ollut ongelmia aiemmin niin ehkä sieltä nämä peräisin.. Tuntuu, että sekoan kun vatvon näitä päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Tunteet, fiilikset ja mielialat vaihtelee, tahto on se joka ratkaisee.

Totta. En koe, että olisin yhtään onnellisempi myöskään ilman miestäni. Ehkä ongelma on oman pääni sisäinen.

Vierailija kirjoitti:

Pitää vain päättää mitä haluaa. Itse halusin pitkän suhteen jossa on hyvä olla ja elää ilman jatkuvaa draamaa. Ollaan oltu nyt 10 vi yhdessä, ja en voisi tämän onnellisempi olla.

Nuorempana menin retkuun useita kertoja ja luulin ihastumisnarkkiutta rakkaudeksi. Kuinka väärässä olinkaan.

Huh. Mulla on ystävä, joka saisi varmaan ihan kenet haluaisi. Mutta kun viimein oli saanut kaikki siteet katkaistua ihan oikeasti naristiseen exäänsä niin heti piti alkaa pakkomielteiseen kissa-hiirileikkiin seuraavan itsekkään mieslapsen kanssa. Minusta hän ei tunnista rakkauden ja kiintymyksen tunnetta, ellei sitä jatkuvasti testata jollain dramaattisilla käänteillä. Tunne ei vaan tunnu oikealta, ellei siihen sisälly epätoivoista tavoittelua, huippuja ja pohjia.  Oon ajatellut, että se kilpailu ja haaste tuo jotain tyydytystä ja hän tarvitsee sen tunteen, että hänen miehestään kilpailee joku muukin. Surullista kuunneltavaa kun perheellisen naisen kaikki huomio menee yhden miehen navan ympärillä pyörimiseen.

En kaipaa draamailua, mutta sellaista tunnetta ettei halua elää ilman toista.