Lue keskustelun säännöt.
Uusi suhde ja tunteiden ailahtelu
N35
29.03.2022 |
Olen hämilläni omista tunteistani. Seurustelin useamman vuoden entisen kumppanini kanssa, suhde oli alusta asti vuoristorataa, koin kaikki tunteet hyvin vahvasti. Eron jälkeen olin yksin yli vuoden ja ajattelin olevani valmis uuteen suhteeseen. Alku menikin ihastuksen vallassa, mutta ajan myötä aloin epäröidä. Eniten minua häiritsee se, että kaikki tuntuu olevan jo ihan sama, en tunne mustasukkaisuutta tms lainkaan. Mietin, että olenko masentunut vai johtuuko tämä siitä etten ole kuitenkaan rakastunut? Mustasukkaisuudella tarkotan siis sellaista kun tulee pelko toisen menettämisestä en mitään sairaalloista kyttäämistä ja omistuksenhalua.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Tiedät kyllä, jos olet rakastunut. Se, että joudut sanomaan, ettet tiedä oletko, kertoo jo itsessään, että et ole rakastunut. Sen sijaan olet tosi kiltti ihminen, joka mieluiten kyseenalaistaa aina ensin itsensä ja omat tunteensa. Luota muhun, tietäisit kyllä, jos olisit rakastuneessa tilassa. Se odottaa vielä tulevaisuudessa sinua, jos vain uskallat jatkaa etsimistä.
Luulen olleeni rakastunut aiemminkin. Ero ensimmäisestä kumppanista meinasi viedä järjen, luulin etten pärjää ilman häntä, että kukaan ei koskaan voisi korvata häntä niin palavasti olin "rakastunut" mieheen, joka kerta toisensa jälkeen jätti ja otti minut takasin kun siltä tuntui. Pahimmillaan ajattelin jopa elämäni päättämistä, koska aina eron tullen tuntui minulla ei ole mitään tulevaisuutta. Tällainen suhde on ehkä jättänyt arpia. En enää oikein tiedä millaista on oikeasti olla rakastunut. Kaikki suhteeni olleet ennemminkin järjetöntä toisessa riippumista. Vasta tavattuani seuraavan kumppanin tajusin kuinka huonosti olin antanut itseäni kohdella, eroon kuitenkin päättyi sekin suhde muista syistä. Nyt kumminkin kyseenalaistan kun rinnalla "normaali" kumppani. Etsin vikoja ja mietin mikä voisi mennä pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen normaalisti melko mustasukkainen ja ihmettelin itsekin kun en eräästä tyypistä ollut yhtään mustis vaikka tällä ravasi ties mitä epäilyttäviä kavereita kylässä. Se oli sellainen todella järjen pimentävä intohimoinen vuoristoratajuttu, mutta epäilen että olin kuitenkin ihastunut vääriin asioihin hänessä. Lähinnä pintaan ja sen johdosta jotenkin kuvittelin että nyt olis joku hyvä juttu meneillään. Nyt huomaan toisen tyypin kanssa, että mustistuntemuksia on taas tullut kun koen että mennään paremmin yhteen henkisellä tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Olen normaalisti melko mustasukkainen ja ihmettelin itsekin kun en eräästä tyypistä ollut yhtään mustis vaikka tällä ravasi ties mitä epäilyttäviä kavereita kylässä. Se oli sellainen todella järjen pimentävä intohimoinen vuoristoratajuttu, mutta epäilen että olin kuitenkin ihastunut vääriin asioihin hänessä. Lähinnä pintaan ja sen johdosta jotenkin kuvittelin että nyt olis joku hyvä juttu meneillään. Nyt huomaan toisen tyypin kanssa, että mustistuntemuksia on taas tullut kun koen että mennään paremmin yhteen henkisellä tasolla.
Meillä on miehen kanssa siis hauskaa yhdessä, juttua riittää, hän on komea ja kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. En osaa selittää tätä järjettömyyttä kun tuntuu, että joku on pielessä. En haluaisi olla koskaan kenellekään se kenen kanssa ollaan koska ei ole parempaakaan ja mietin tyydynkö itse. En tiedä siis olenko 100% tässä suhteessa, aiemmissa suhteissani olen laittanut itseni täysin likoon, ehkä erot ja pettymykset tehnyt minusta piittamattoman.
Ihmisen mieli tottuu kaikenlaiseen draamaan samoin kuin keho koukuttuu erilaisiin tunteisiin. Ei ihme, että tuntuu väljähtyneeltä tuollainen normaali mies. Vaihda ihmeessä takaisin johonkin jännä mieheen.
Mieti tarkkaan mitä tahdot elämältäsi. Itse tein sen virheen, että jätin turvallisen suhteen, jossa minua rakastettiin aidosti, hypätäkseni intohimoiseen ja toivottomaan vuoristorataan sellaisen ihmisen kanssa, joka ns. vei jalat alta.
Mustasukkaisuus ei ole mikään rakkauden mittari. Rakkaus on syvää kiintymystä, molemminpuolista tukemista ja yhteinen tahtotila, eikä riippuvuutta repiviin ääritunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa jännistä, vaan aitoja tunteita, joita nyt kyseenalaistan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmismieli on kyllä hurja. Onko täällä ketään, joka aluksi epäröinyt, mutta rakastunutkin kun jatkanut suhdetta?
Sinuna harkitsisin vakavasti suhteen lopettamista. Epäröinti kertoo vain siitä, ettei ole oikea ihminen sinulle. Teet väärin miestä kohtaan jos jatkat tuossa.
Ilmeisesti pelkäät ettet saisi ketään parempaakaan ja siksi roikut tuossa suhteessa? Pelkäät että tulisit katumaan jos jättäisit hänet, kun huomaat ettei yhtä hyvää ole enää koskaan tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää tuota etten saisi ketään parempaa, koska nykyisin tuntuu etten välttämättä kaipaa kumppania elämääni. En oikein osaa antautua enää parisuhteeseen ja tämä harmittaakin, koska haluaisin. Ehkä oikea paikka minulle olisi psykiatrin tapaaminen ja sisäisten möykkyjen selvittely ennen suurempia päätöksiä.
En tiedä itsekään vielä haluanko perhettä (tiedän aika käy vähiin kun ikää 35) mutta erinäisistä syistä nykyinen mies ei potentiaalinen hyväksi isäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä se mies menemään, hän ansaitsee parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kellään muulla kokemuksia tällaisesta
Jos epäröit niin et ole rakastunut, uutta matoa koukkuun.
Uo